Pihasuunnittelun ensimmäiset askeleet

Olo on malttamaton. Kello ei tunnu siirtyvän tunnista toiseen millään. Minuutit tuntuvat tunneilta. Tunnit tuntuvat vuorokausilta. Voisi kuvitella että odotellaan joulupukkia. Ei. Odotellaan pihasuunnittelijaa (Laura Talo). Suuri tarve päästä puhumaan pihan suunnittelusta. Mitä? Miten? Minne? Omia ajatuksia päässä laidasta laitaan. Ehkä jopa osittain selkeästikin. Näin luulin. 

Mutta. Kovin nopeasti huomaan että ne omat ajatukset eivät enää tunnukaan kovinkaan kuranteilta. Klassinen esimerkki siitä, että asiakas ei ole aina oikeassa. Itsellä oli kovin suoraviivainen ajatusmalli tontin piharakentamisesta, tuosta vaan isoa terassia tuonne ja tuonne sekä sitten tohon autokatos/varasto. Tohon joitakin valoja ja tonne joitakin kiviä. 

Haluttiin pihasuunnitteluun kumppani joka osaisi kaivaa meistä olennaiset tahtotilat ja uskaltaisi haastaa meidän ajatuksia. Sellainen saatiin. Laura oli etukäteen hiukan kysellyt mieltymyksiämme tontin suhteen. Tontilla sitten kierreltiin siellä-täällä-ja-tuolla. Alkoi kehkeytyä vankka luottamus. Luottamus siihen, että vaikka omat ajatukset eivät juurikaan toteudu, niin tilalle tulee todellakin paljon parempia ajatuksia. Oli muuten kiva huomata kuinka helposti omat ajatukset muuttuivat tontilla kiertelyn aikana.

Nyt kun aikaa on kulunut sopivasti, olemme huomanneet miten aikaa vietämme tontilla. Lauran tehtävä oli löytää nuo asiat ja vahvistaa niitä pihasuunnittelun keinoin sekä tuoda myös uusia ulottuvuuksia/ajatuksia pohdittavaksi.

Tässä katsellaan loppukesästä tähtiä. Haluttaisiin yksi nuotiopaikka lisää. Tarvitaan ulos paikka jossa laittaa ruokaa. Oleskelualueita. Katseltiin tonttia monesta eri kulmasta, joskus mentiin eteenpäin - sitten taas palattiin muutama metri takaisin. Hyvä tapa työskennellä. 

Näin jälkikäteen voi olla tyytyväinen siihen, että aikaisemman vastaavan mestarin painostuksesta huolimatta, kieltäydyttiin tekemästä terassien perustuksia. Tämä siis siinä vaiheessa kun mökin hirsiä vielä työstettiin Kontion tehtaalla. Kyllä me hiukan mittailtiin ja hahmoteltiin että missä ne terassit voisivat olla, mutta oli kohtalaisen mahdotonta sekä tuskaista kuvitella, mökin perustuksien teon aikaan että mitä haluamme mökin piha-alueilta.

Jos tuossa aiemmin odottelimme ikään kuin joulupukkia (pihasuunnittelijaa) saapuvaksi, niin nyt sitten odotellaan että mitä lahjoja saadaan (suunnitelmat pdf-tiedostoina).

Täytyy ottaa vielä jossain vaiheessa paremmat "ennen-kuvat", mutta tuossa olisi maistiaisia millaisen karun pihamaiseman kimppuun Laura lyö kätensä.

= = = = =

Parvi ja ilmalämpöpumppu

ILMALÄMPÖPUMPPU

Ulkona mahtava helle. Ennen helle ei välttämättä mökillä ollut mahtavaa. Viime kesän helteillä yritettiin pärjätä jollain "ecocooler" viilentimellä. Ei siitä oikein mihinkään ollut. Sisällä mökissä oli noin 28-29 astetta ja "ecocooler" hönkäili yhtä viileää ilmaa kuin lehmät laitumella. Hiukan saatiin viilennettyä kun laitettiin Thermacellit ovien eteen ja ovet auki ja läpiveto päälle. Parisen astetta saatiin putoamaan. Sisällä oli tuolloin enää noin joku 25-26 astetta. 

Toisessa makuuhuoneessa on kyllä verkko (hyönteispuite) joten lapset sai sinne makkariin nukkumaan ja ikkunaa vaan yöksi auki. Tilasin 8.8.2018 lisää hyönteispuitteita. Toimitus luvattiin viikolle 33. En muistanut kysyä vuotta. Tai itseasiassa kun tavaraa ei alkanut kuulua, niin saatoin kysyäkin että minä vuonna hyönteispuitteet olisi tarkoitus toimittaa. Saatoin sit suututtaa jonkun. Jännittää vähän että tuleeko hyönteispuitteet nyt tämän vuoden viikolla 33. Ehkä en pidättele hengitystä odotellessa. Melkoinen yrittäjä. Mut kiva et heillä menee hyvin

Huhtikuussa tilasin ilmalämpöpumpun. Scanoffice oli ilmoittanut että on haasteita toimituksissa ja epäilivät että tulee Juhannuksen jälkeen. Onneksi LVI-urakoitsijamme oli saanut yhden puhuttua ja asennus olikin jo 6.6. Eilen. 

Ilmalämpöpumppu on Mitsubishi LN35. Otettiin hiukan perusmallia tehokkaampi koska vaikka neliöitä ei mökissö ole kauhean paljoa, niin kuutioita sitten taas vastavuoroisesti on. On mitä viilentää. On mitä lämmittää.

Sain tunaroitua ilmalämpöpumpun wifin päälle, joten etäohjauskin on sen myötä kunnossa. Koska mekin olemme ilmaston muutoksesta huolissamme, niin onhan se järkevää että mökissä ei tarvitse talvella olla koko ajan täysi lämmityshönkä päällä. Mökille mennessä voidaan aamulla laittaa ilmalämpöpumppu kotoa käsin päälle ja samalla napsauttaa lattialämmitys astetta tehokkaammalle. Illalla sitten perillä mökissä miellyttävän lämmintä. Sama kesällä. Mutta päinvastoin. Laitetaan aamulla viilennys päälle niin  mökille tullessa on sopivan viileää.

Tähän mennessä on kokemus ihan positiivinen. Sisällä sellainen 20,7 - 20,9 astetta. Ulkona 27,0. Selvästi huomaa eron. Ihan sama tunne kuin menee ilmastoidusta autosta ulos helteeseen. Eron huomaa. Toimii.

Mitsubishi LN35

Ainoa malli mikä miellytti silmää.

Raportti.

PARVI

Parven asentaja tuli aamulla. Puuosat täsmäytettiin keittiökalusteiden väriin. Hyvin osui. Parven kaiteet on pääosin lasia. Ei haluttu kahlita loistavaa näköalaa parvelta järvelle. Parven kaiteet on yhtä lasia vaille valmiit - toimittajan mittavirhe. Pitää tilata uusi lasi. 

Parven portaat tulee 65 cm yli keittiön väliseinän. Jos olisi täsmäytetty siihen mihin väliseinä loppuu, niin nousu olisi ollut jyrkempi - nyt on ihan jees nousujyrkkyys. Olisi toki voinut sisätöissä ottaa tuon huomioon ja pidentää väliseinää - samalla olisi saanut taas hiukan lisää kaappitilaa. Toisaalta jos väliseinää olisi pidentänyt 65 cm olisi hiukan tilan avaruus kärsinyt. Valintoja.

Pitäs alkaa miettimään mitä parvelle voisi viedä. Sängyt tuli jo. Hyllykkö Aku Ankoille, Jerry Cottoneille, Bustereille jne. Säkkituolit? Oleskelua. Lorvailua. Maisemasta nauttimista. Parvi on korkeimmalta kohdalta sen 160 cm ja matalasta päädystä 60 cm - ei ihan oo ison ihmisen paikka. Jos löytys mukava/sopiva/edullinen säkkituoli niin voishan parvella päiväunet silloin tällöin käydä nykäsemässä.

Parvelle.

Maisema alas olkkariin.

Yksi lasi vielä uupuu.

= = = = =

Vuodenaikojen vaihtelut, keväästä kesään

Blogipostauksissani sorrun usein toistoihin. Pyörittelen samaa asiaa. Aktiivisempaa lukijaa moinen saattaa kyllästyttää, mutta uhmakkaasti kuitenkin tartun taas näppäimistöön ja toistan itseäni. En pyydä lupaa seuraavan aiheen postaukselle, koska erään sanonnan mukaan "on helpompi saada anteeksi kuin saada lupa". 

Anteeksi.

Mitä aion toistella tällä kertaa? Vuodenaikojen vaihtelua. Mökillä  erityisen hienoa on aistia siirtyminen toisesta vuodenajasta seuraavaan. Nyt kun keväästä on oikeastaan jäljellä enää rippeet, niin voinee hiukan niputtaa kuinka tähän hetkeen on tultu. Hanhiniemessä. 

Hanhiniemessä kevät(-kin) on erityistä aikaa. Keväästä nautitaan yleensä ulkona. Ei ehkä niinkään ulkoillen, vaan oleillen. Löysäillen ja ruokaa laittaen nuotiolla. Nuotipaikalla tai niemen kärjessä. Varsinkin niemen kärjessä. Aurinko lempii kasvoja kuin luvaten vauhdittavansa kesän tuloa. Poskia lämmittää. Nuotiossa kypsyy ruoka. Istuksitaan. Käydään ehkä hiukan keväthangilla järven jäällä kävelemässä. 

Jossakin vaiheessa luonto painaa pedaalin pohjaan ja lumi alkaa sulaa pihalla väkevää vauhtia. Tänä keväänä jäätkin sulivat lähes paikalleen. Sanonnan mukaan: "jos jäät sulavat paikalleen, tulee lämmin kesä". Tervetuloa. Helle. Seurailtiin jäiden lähtöä ja kuinka yhden vuorokauden aikana huomasi merkittävän edistymisen. Pienessä tuulessa jääalautat lähtivät kauempana liikkeelle ja vain veden pinnan päällä sinnittelevät karikot yrittivät pidätellä jäiden liikkumista. Oli mielenkiintoista seurata kiikareilla. Ei kuitenkaan niin kiehtovaa kuin talvinen jäiden paukkuminen järvellä.

Talvinen hiljaisuus vaihtuu keväiseen lintukonserttiin. Yksinäinen talvinen tuulen suhina korvautuu lähes taukoamattomalla äänimatolla, jonka lukuisat linnut tuottavat mökkeilijän äänimaisemaan. Tuon äänimaiseman tervetulitetuin ääni on teeren "pulputus". Sitä odotetaan joka kerta keväällä kun mökille saavutaan. Auto sammuksiin, ulos autosta, hiljaa, kuuntelu - kuuluuko teeri. 

Lokki kuuluu ehdottomasti kesäisen järven äänimaisemaan. Niin myös joutsen. Toki myös kuikka. Tietenkin rantasipi. Noiden lintujen kuuleminen antaa johtolangan. Johtolangan että ollaan keväässä. Että ollaan matkalla kohti kesää. Kevät on odottamisen aikaa. Kevät antaa toivoa. Että jotakin kivaa on tapahtumassa. Alkamassa kesä.

Ääni jota en kaipaa keväiseen (tai kesäiseen) äänimaisemaan on käki. Anteeksi nyt käki, mutta olet raivostuttava. Käsittämättömän sitkeä kukkuja saa joskus hermot riekaleiksi. Olkoonkin, että kun keväällä ensimmäisen käen kukunnan kuulee, on se ikäänkuin selkeä vinkki pian alkavasta kesästä. Siis sikäli käki tuo positiivisen viestin - mutta tuo positiivisuus haihtuu kun sitä takomista on taukoamatta kuullut sen kuusi tuntia.

Keväinen kesän merkki on myös moottorivene. Moottoriveneen ääni on erottamaton osa kesää. Lokki. Moottoriveneen ääni. Paahteinen aurinko. Lilluminen rantavedessä. Noiden asioiden yhtäaikainen tapahtuminen on viimeinen aukoton todiste siitä, että kevät on ohitse - kesä alkanut. Ihan vielä ei näin kuitenkaan ole. Roikutaan kevään viime hetkissä. Toki tänään oli kunnon hellepäivä ja saunomisen yhteydessä uitiin pitkät tovit.

Noin kymmenen päivää sitten veden lämpötila rannasta kahden metrin päässä oli kahdeksan astetta. Nyt seitsemäntoista. Siis rannassa. Kauempana selvästi viileämpää. Toki.

Päivät pitenee ja tätä kirjoittaessa aurinko laskee Hanhiniemessä klo 22:02 ja nousee jo 4:13. Hanhiniemi tarjoaa auringonlaskuun noin 180 asteen maisemakulman. Paras paikka auringonlaskun tarkkailuun on niemen kärjessä. Myös mökin vieressä on hyvä. Ja saunarakennuksen edessä. 

Kevään mukana pidentyvät päivät ja pitkäksi venyvät auringonlaskut lupaavat mökkeilijälle että kesä on ihan just tulossa. Tuota lupausta mekin lunastimme tänä viikonloppuna niemessä. Auringonlaskua ihaillen. Hanhiniemessä.

 

Ehdittiin juuri katsomaan auringonlaskua. Niemeen.

18.5.2019 klo 22:00 (noin luoteeseen)

18.5.2019 klo 23:00 (noin luoteeseen)

18.5.2019 klo 24:00 (noin luoteeseen)

18.5.2019 klo 22:11 (noin koilliseen)

= = = = =

Sienet

Tämä aihe ansaitsee oman blogipostauksen. Ehdottomasti. Rouva järjesti tänään sellaisen kulinaristisen ilmaveivin että olisi Mertarantakin jäänyt sanattomaksi. Neljän tunnin duuni ja kliimaksi ohi vartissa. No mitäpä. Annas kun kerron.

Aamu alkoi sellaisella ihmeellä että rouva rapisteli keittiössä ennen minun heräämistä. Aikainen lintu ei napannut matoa vaan paisteli croissantit ja pekonit ja liverteli minut hereille aamupalalle.

Aamupalan jälkeen pientä velttoilua, kuten kunnon mökkielämään kuuluu, ja suunta kohti pettymyksiä - sienimetsään. Oltiin mökille tullessa bongattu kolme korvasieneä ja ne päätettiin käydä realisoimassa pois. Epätoivoisena toiveena toki että löydettäisiin myös lisää. 

Ryskettiin metsikössä kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin aikana saatiin koriin noin litra korvasieniä ja toisen tunnin aikana kerättiin vain Polarin sykemittariin askelia. Tuo jälkimmäinen tunti olikin siis sellaista meikäläisen perus-sienestämistä/kalastamista/marjastamista - aikaa kuluu mutta mitään näkyvää ei tule aikaan.

Rouva ryskää penkalla.

Saalis.

Saaliin, siis sen noin litran kanssa, sitten mökille. Hellan ääreen. Minä jotakin muuta "mukamas-puuhastelua" niin rouva sai ruuanlaittorauhan (kostoksi taisi ryöpätä vain omat sienensä).

Sienien keittelyä. Lohen savustamista. Uusien perunoiden keittelyä. Alkoi pian olla se hetki kun vatsa vaatii ruokaa. Sitä se sitten sai. Harashoo. Vot. Davai. Olihan settiä.

Mökkeilyn myötä on saatu uusi kadonnut kosketuspinta luontoon. Oli kiva tetsailla metsässä pari tuntia ja saada hyvää ruokaa. Parempaa mieltä. Ruuan jälkeen selälleen kuormalavoista kyhätyn väliaikaisen auringonottopaikan päälle ja katse kohti taivasta. Lentokoneet halkoivat kilpaa pilvetöntä taivasta. Hong Kong - Lontoo. Paris - Tokio jne. Katsoivatkohan matkustajat että siellä alhaalla makoilee onnellinen mies.

"Milla Magia" kokkaa.

Kulinaristinen ilmaveivi.

Hong Kong - Lontoo. 

= = = = =

Nuotiokauden päättäjäiset

Nuotiokausi ohi. Kohti grillikautta. Samalla ruuanlaittovaltikka siirtynee rouvalle. Mulla ei ole oikein ollu kiinnostusta grillailuun. Ehkä siihen moti löytyy, saa nähdä. Nuotiolla ruuan laittaminen on monin verroin mukavampaa. Nuotiota ei kylläkään olla kesäisin pidetty. Mutta muina vuodenaikoina sitäkin enemmän. Nuotiokokkailu myös helpottui keittiön valmistumisen myötä.

Nuotiokauden päätteeksi ajateltiin taas paistella karitsan sisäfilettä makkaratikussa. Tällä kertaa hiukan jatkojalostettiin ajatusta tekemällä kylkeen pannuleipiä, joten lopputulemana lautasella olikin Hacot (Hanhiniemen tacot) tai Hantillat (Hanhiniemen tortillat).

Karitsan sisäfileet puukotettiin jotakuinkin peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Niille morttelissa oma marinadi (valkosipulia, rosmariinia, minttua ja oliiviöljyä). Toki hiukan suolaa lihojen pintaan ja vetäytymään.

Marinadia

Karitsojen maustuessa marinadissa tein valmiiksi pannuleipien taikinan (vehnäjauhoja, suolaa, vettä). Taikinan tekeminen ihan jees, mutta minun tasoiselle "leipurille" kauliminen on hiukan haasteellisempi tehtävä. En muista milloin viimeeksi olisin kaulinta heilutellut. No, pannuleivistä tuli  kuitenkin sitkeän yrittämisen jälkeen pyöreähköt. Lopputulos täsmää myös mun nikkarointitaitoihin - kaikki on vähän sinne päin. Priimaa ei tule, mutta sellaista söpöä kotikutoista. Sellaista keskinkertaista.

Nuotiolla ensin valurautapannu kuumaksi. Pöpöt pois. Sitten pyöreähköjä taikinalättyjä vuorotellen pannun kuumuuteen - ilman rasvaa/öljyä. Kääntelin useasti kun ei ollut oikein kokemusta että miten ne valmistuu. Hiukan opettelemista. Välttävin arvosanoin selvisin. Tästäkin. Liekö se hyvä vai huono juttu? Se keskinkertaisuus.

Pyöreähköjä pannuleipiä.

Ensimmäinen vedos tuloillaan.

Kun leivät oli paistettu, ujuteltiin lihoja makkaratikkuihin. Itse tykkään että nuotiolihan pinnassa on kunnon karsinogeenijytky. Pinta rapeaksi paistamisen lopuksi työntämällä lihat ronskilla otteelle liekkeihin. 

Pannuleipien päälle salaatti, lihat sekä chilimajoneesia ja kunnon puristuksella yhteen. Ja suuhun. Oikein mukava jatkojalostus "perinteisestä" nuotioherkustamme - nuotiolihasta. Omaan makuuni olisi voinut makua vielä terävöittää muutamalla jalopeno-siivulla sekä paprikalla. Lihat olisivat saaneet olla hukan suolaisempia, mutta chilimajoneesi paikkasi virheeni. Pannuleivät olisivat voineet olla hiukan isommat. Tietenkin. Siis keskinkertaisuutta hipoen.

Rohkeasti tumma väri pintaan.

Jalopenoa ja paprikaa olisi voinut olla myös.

Mytyksi ja suuhun.

Kävin pyörähtelemässä tontilla (=niemessä) korin kanssa. Hiukan shoppailemassa luonnon antimia. Ei syötäväksi - koristeeksi. Askartelin. Sipistelin. Ihan rentouttavaa. 

Tuo sipistely on todella kaukana toki siitä perinteisestä miesroolista jossa miehen kuuluu ryskää metsässä, paljain käsin kaataa puita ja saunassa sata-asteisissa löylyissä taskulämmin Kossupullo alas kahdella huikalla. Ei, minusta tuo sipistely on ajoittain todella nastaa. Pidän omasta "mies"roolistani tällaisena. Keskinkertainen mies.

Löydöksiä sitten maljakkoon. Tuli sitten oikein näppärä - no joku koriste tai jotain. Mikä lie. Rouva vastusteli kun jäkälää meni myös juoma-astiaan. Nelisen vuotta se astia meillä on ollut eikä siihen koskaan ole juomaa kaadettu. Ollut autotallissa kotona ja nyt hiljattain tuotu mökille. Kai siihen on ollut tarkoitus jotakin hellejuomaa valmistella. Sangriaa tai sellaista.

Kiviä. Jäkälää. Käpyjä. Puolukan varpuja. Oksa.

Vastusteluista huolimatta.

Itse rakentamisessa otettiin taas pieni harppaus eteenpäin. Niin, tämähän on rakennusblogi - tosiaan. Mökillä kävi ihminen mittailemassa parvea. Speksailtiin parven kaiteita ja portaita. Juhannukseksi pitäisi tulla valmista senkin osalta. Juhannukseksi jos saisi myös sen ilmalämpöpumpun. Sitten alkaisi hommat olla listoja vaille valmis - sisältä. Ne perinteiset listat. Niillähän ei ole kiire. Koskaan.

Kyyvesi tarjoili taas parasta osaamistaan maalaamalla taivasta punertavin ja kellertävin sävyin. Saunan ikkunasta näkyi taivaskankaalla värikäs auringonlasku. Aurinko näkyi taivaanrannassa puolikkaana, mutta siinä ajassa kun hain Huawein saunatuvasta - oli aurinko jo mennyt piiloon. Nopea aurinko, hidas minä. Tai ainakin keskinkertainen.

Myöhästyin.

= = = = =

TOP 5 hetket mökillä

Eilen tulin "pienten" kanssa mökille. Kuopus kuumeessa, mutta halusi lähteä kuitenkin. Nukkui melkein koko ajomatkan. Sohvaantui sitten illaksi. Kaikki hyvissä ajoin nukkumaan. Ei jaksettu valvoa.

Aamulla heräilin kuuden jälkeen. Ei tullut oikein enää unta. Hiukan kurkku kipeä minullakin. Siirryin sängystä sohvalle katselemaan luontoa. Keittelin aamukahvia. Pilvetön taivas. Ihan hiukan pakkasta. Lokit huutaa/laulaa "lokkikivellä". Niemen takaa jäälle liitää teeri. Talitintin talipötkössä pari isompaa vierailijaa, en ehtinyt nähdä ketä olivat. Pakenivat nopeasti rikospaikalta. Lentäen kuitenkin. Viimeinen pötkö menossa, sitten ruokinta loppuu. 

Selvästi huomaa nyt, että luonto alkaa heräilemään. Sitä se ei vielä viime viikolla oikein havainnut. Nopea muutos. Lämpö tekee hyvää. Luonnollekin. Mulla aamukahvin terästämät mietteet siirtyy historiaan ja aloin leikittelemään ajatuksella, että pystynkö listaamaan TOP 5 -moments täällä Kyyveden rannalla. 

Yllättävän nopeasti sain otsikot mieleen. Oikeastaan ne putoavat ihan virtana näppäimistölle. Toisaalta sitten taas kun nuo viisi otsikkoa on pudotettu alas tekstiksi, niin mieli alkaa vaeltelemaan ja löytää lisää ehdokkaita. On vaikeaa laittaa asioita järjestykseen. Oma kulloinenkin tunnetila vaikuttaa miten asioita muistaa ja miten niitä arvottaa.

Seuraavassa kuitenkin tämän mökkiprojetkin TOP 5 hetket. Disclaimerina pidätän oikeuden muutoksiin ja tuo listaus saattaa olla jonakin toisena päivänä toisenlainenkin. Mutta luotetaan hetkessä elämiseen tässä yhteydessä ja listataan nuo viisi asiaa perusteluineen sellaisena kuin ne asiat juuri nyt koen.

HIRRET

Hirsien saapuminen tontille oli tietynlainen käännekohta tälle projektille. Varsinaista konkretiaa. Toki eräänlaista konkretiaa oli ollut tontin ostaminen ja sitä seurannut onnellisuus. Arkkitehdin ensimmäiset suunnitelmat ja niistä mieleisen valitseminen. Konkretiaa sekin.

Vaikka tontilla oli ennen hirsien saapumista: mittailtu, kaadettu puita, raivattu, räjäytelty, ajettu maata, vedetty vesijohtoputkia, tehty sähköt, perustukset - niin silti tuo hirsien saapuminen tontille oli jotenkin sellainen hetki että ummikkoa rakennuttajaa se kosketti. Jos oikein tarkennan, niin se hetki kun rekan etuvalot kääntyivät viimeiselle suoralle - se oli hetki jolloin onnellisuus ei tuntunut enää mahtuvan kroppaan vaan pyrki ulos repien suuta maireaan hymyyn.

Tästä löytyy blogikirjoituskin.

Hirret. Viimein. Tontilla.

SAUNA VALMIS

Ensin pystytettiin saunarakennus ja sen perään mökki. Mökkiä pystytettäessä oli jo saunan ja saunatuvan sisätyöt alkamassa. Mittailtiin lauteiden muotoa. Käytiin sutimassa hirsiä sisältä. Hommattiin kiuas. Hiljalleen edettiin. Kuitenkin, lopulta eräänä pääsiäisenä viimein päästiin oman mökkisaunan löylyihin. Tuo oli hetkenä jotenkin ylivertainen - viimein tällä tontilla on jotakin valmista. Jotakin jota on odotettu. Pitkään.

Myös tästä ikimuistettavasta hetkestä löytyy kirjoitus.

Sauna käyttöön.

KEITTIÖKALUSTEET

Mökin sisätyöt etenivät hiljalleen. Näin jälkikäteen ajatellen, etenivät ihan sopivaa vauhtia, vaikka malttamattoman aika on aina pitkä. Vauhti projektin etenemiselle oli sopiva siksi, että hiljalleen edetessä aivot ehtivät prosessoida monta asiaa uuteen uskoon. Mieli muuttua. Yleensä paremmaksi. Näkee asioita eri tavalla kun konkretiaa on ympärillä - ei pelkkää suunnitelmaa.

Esimerkiksi, meillä oli jo käytännössä valittuna mistä hommaisimme takan. Valittuna oli malli, koko ja väri. Kun oli aikaa ajatella ja prosessoida omia ajatuksia, niin rouvan tippaleivät bongasivat meille pönttöuunin. Loistava valinta. Paljon paremmin sopii meidän mökkiin kuin moderni, sinänsä kuitenkin ihan kaunis, valkoinen perustakka. 

Mökin sisätöissä ja sisustamisessa pyrimme välttämään kompromisseja. Juuri nyt etsimme kahta mustaa baarijakkaraa keittiöön ja kun emme ole löytäneet mielestämme sopivia (sopivalla hinnalla) niin emme ole ostaneet "vain joitain baarijakkaroita". Matoilla hiukan sama kohtalo. Makuuhuoneen parisängyn kohdalla tehtiin kyllä kaikkien kompromissien äiti, hankittiin vain joku halpa. Toisaalta ehkä se ei ollut kompromissi koska korvaamme sen jossakin vaiheessa toisella sängyllä. Sänky vain väliaikaiseen käyttöön.

Mökin sisätyöt etenivät ja olihan täälläkin monta konkreettista hetkeä matkan varrella. Mutta se päivä kun keittiökalusteet tulivat ja oli lopulta asennettu oli yksi tämän projektin kohokohdista. Vaikka kuinka pidämmekin ulkona nuotiolla kokkailusta, oli helpottavaa kun sai keittiön kuntoon.

Yllättäen, tästäkin aiheesta löytyy blogipostaus.

Keittiö hahmottuu.

ENSIMMÄINEN JOULU

Haaveista suurin. Perhejoulu mökillä. Ensimmäinen. Varmasti jäi muistimerkintä joka ei koskaan kulu pois. Risukasaan osui vielä auringonsäteet ja jouluksi satoikin vielä paljon lunta ja maisema oli lumivalkoinen. Kuohkeaa lunta.

Jouluvalmistelut oli toki rankat, mutta miellyttävän rankat. Piti varmistaa että kaikki astiat on mökillä hankittuna. Tehdä ruokalista kauppaostoksia varten. Tuoda etukäteen jouluruokia. Tuoda tullessaan jouluruokia. Mutta oli se sen arvoista. Joulusauna. Kynttilät. Ulkotulet. Kuusi. Koskematon hanki. Joulumusiikki. Kinkku. Ensimmäistä kertaa - mökillä.

Tietenkin aiheesta löytyy kirjoituksia sekä täältä että täältä.

Ensimmäinen joulu mökillä.

LUONTO

Aiheena suurin kokonaisuus. Vaikea käsitellä suppeasti, mutta yritän tiivistää. Ettei mene ihan savolaiseksi jaaritteluksi. Sukujuurilleni en voi mitään. No, asiaan.

Lähtökohtana meidän mökkiprojektilla on ollut ajatus, että kesämökkiä emme tee - vaan koko ajan käyttövalmiudessa olevan vapaa-ajan asunnon. Olisimme säästäneet hurjan määrän setelirahaa jos olisimme tehneet sähköttömän kesämökin. Sellaisellakin olisimme varmasti pärjänneet, ei siinä mitään. Meillä oli ajatuksena että haluamme ulosmitata hienon tontin tarjoileman maiseman ympäri vuoden. Nauttia vuodenaikojen vaihtelusta. Lukijan ei tule käsittää väärin, arvostamme jokaisen valintoja vapaa-ajan asumismuotona, meille sopii parhaiten valitsemamme tie.

Talven raikkaat pakkaset ja kuohkea lumi - sisälle lämpimään pönttöuunin ääreen. Kevään valoisa saapuminen ja luonnon sekä linnuston herääminen taas uuteen aikaan - varsinkin teerien soidinmenot. Kesä ja käki - yötön yö. Syksyn kuulaus ja muuttolintujen hyvästely.

Jokaiselle vuodenajalle meille on kehkeytynyt jo hiukan omat ajanviettopaikat. Keväällä pyritään viettämään aikaa niemessä nuotion äärellä, kesällä sitten toki järvellä ja niemessä auringonlaskua ihaillen, syksyllä (toki myös keväällä) nuotiopaikka on kovassa käytössä. Tänä talvena bongailtiin pulkkamäkiä ja pihalla pelattiin pihalätkää - jäällä käytäviä taisteluita unohtamatta.

Väsymätön käki. Keimaileva rantasipi. Uteliaat talitintit. Eläväiset lokit. Koskelo poikasineen. Ukkosrintama. Keskikesän auringonlasku. Kuohkea ja koskematon pakkaslumi. Hellepäivä vesitramppiksella. Kävelyretket jäällä.

Jaaritteluksi meni, mutta menköön.

Aiheeseen sopivia kirjoituksia mm.

täällä

täällä

täällä

täällä

Retkellä läheisellä luodolla.

Huomenna olisi tarkoitus vielä tutustua saamaani tarjoukseen ilmalämpöpumpusta. Varmistan että pumppu on sellainen mitä pyydetty (wifi jne).

Parven kaiteista ja portaista on useita tarjouksia ja perjantaina vielä soittelin yhden potentiaalisen urakoitsijan ja juttelin hänen kanssaan projektista.


= = = = =

Makuuhuoneeseen hyllykkö

Hiukan tullu "reklamaatiota" kun blogin päivittely ollu verkkaista. Tavallaan ei ole ollut oikeastaan mitään erityistä jaariteltavaa, vaikka kylläkin pystyn tikusta blogitekstin vääntämään. Ei siitä kiinni ole. Sellaista mökin rakentamiseen ja/tai sisustamiseen liittyvää uutisoitavaa ei vaan ole ollut. Okei, ei ehkä ole ollut niin virtaakaan kirjoitteluun.

Töissäkin ollut melkoista, mutta mukavaa, kiirettä. Varsinkin Q3/2018 ja Q1/2019. Nyt alkaa taas (hiukan) tasaantumaan. Takana myös pari keväistä huippukivaa reissua Leville. Todella mukavassa seurassa. Rouvakin piipahti siellä. Uusi ravintolatuttavuus löytyi - Aurora Sky. Revontulet oli tällä kertaa aika himmeänä että lasikaton läpi niitä ei nähnyt, mutta ulkona sitten miedosti näkyivät.

Immelkartanolta kelkat.

Levi Evil.

Mutta nyt on aihetta kirjoitteluun ja hymyyn. Sitä hymyä kyllä tulviikin. Nähtävissä jopa lapsenomaista innokkuutta. Tiedättehän sen tunteen kun yrittää olla cool, mutta ei millään pysty. Taustoitetaan taas hieman.

Rouvan kanssa tultiin taas mökille - viikoksi. Ihan keskenään. Vaikka jälkikasvun kanssa on mukava mökkeillä, on silti mukavaa olla joskus keskenäänkin. Ilman aikatauluja. Olla vaan. Nauttia luonnosta ulkona tai jos sää on sellainen että ei ulkona huvita olla, niin sitten isojen ikkunoiden takaa voi silti aistia luonnon läsnäolon. Siksi tämä on ihanteellinen paikka viettää pakoa arjesta ja arkirutiineista.

Pari päivää ensin vain velttoiltiin. Loikoiltiin sohvalla, istuttiin nuotiolla, saunottiin - sellaista perusvelttoa mökkielämää. Rouva lämmitteli aina saunaa, minä tein aamuisin aamupalat lautaselle. Rouva taikoi lautaselle pakkasesta loput hirvestä (joka saatiin naapureilta - noin neljän kilometrin päästä) maukkaalla risottopedillä.

Nokipannukahvit.

Mökkielämää nuotiolla.

Hirvi risottopedillä.

Keskiviikoksi olikin sitten aikataulutettua ohjelmaa. Ajeltiin Savonlinnan kautta Punkaharjulle. Maatilalle jossa vietin lapsuuteni onnelliset kesät lehmiä paimentaen, vasikoita ruokkien ja heinätöitä tehden. Lämpimiä muistoja. 

Hanhiniemeen on ollut tarkoitus tehdä hyllykkö. Mutta mistä. Jossakin vaiheessa tahtotila muovautui ideaksi. Haluan tehdä hyllykön perunalaatikoista. Mistä laatikot? Netistä löytyi, mutta olivat hankalan matkan päässä. Lisäksi eivät olleet ihan sellaisia mitä halusin. Ei kompromisseja. 

Mutta - soitanpa sedälle. Olisiko hänellä. Olihan hänellä. Sovittiin että mentäs hakemaan. Mentiin. Punkaharjulle. 

Taivas. Ne laatikothan oli täydellisiä. Ihan huippuja. Setä oli vähän huolissaan että kun ne nyt ovat rispaantuneita. Ei haittaa. Mitä rispaantuneempia, sitä parempia. Sopivan kolhiintuneita, kuluneita ja elämää sekä tarinoita nähneinä. 

Huippua sekin, että taas Hanhiniemen esineistön joukkoon liittyy esineitä joilla on tarina. Olen näet itsekin kerännyt joskus pienenä poikana perunoita noihin laatikoihin. En paljoa. Mutta kuitenkin. Muistini mukaan tallailin sadonkorjuun aikaan perunapellolla ja potkin enemmänkin mutapaakkuja kuin keräsin perunoita pellolta, mutta sovitaan että olen sinne ainakin joitakin perunoita vienyt. Noiden laatikoiden mukana elää tuon sukuhaarani muistot - Hanhiniemessä. En voisi olla onnellisempi. En iloisempi. Ehkä hiukan herkistyn. Mutta onnesta kuitenkin.

Pit stop Caperossa (Savonlinna).

Täydellisiä laatikoita. Täydellisiä.

Lastasimme autoon kahdeksan täydellistä laatikkoa. Perillä mökillä oltiin myöhään illalla. Yhtä hymyä. Sormet syyhysivät, mutta pimenevä ilta löi kapuloita innostuksen vankkureiden rattaisiin ja perunalaatikoiden putsaus ja asettelu seinälle siirtyi seuraavaan päivään. Saunamaatuskan lämmittäessä saunaa, siirsin olohuoneesta itse tehdyt lattiavalaisimet meidän makuuhuoneeseen. Sinne ne sopivat paremmin. Siellä ei ole ollut vielä edes valaisimia. Nyt on.

Illan aikana vielä rouva sai yhteystietoja räsymattojen tekijään (läheiseltä kylältä). Halutaan matonkuteiden sekaan joitakin omia vaatteita. Saadaan matoillekin pientä tarinaa. Kuvataan matonkuteiden joukkoon vietävät meidän vaatteet, niin jää muistijälki että mitä omia vaatteita Hanhiniemen mattoihin päätyi. 

Laatikot olivat suurempia mitä muistelin ja lopulta tuo määrä mikä autoon mahtui olikin täysin sopiva. Vanhempien makuuhuoneeseen asettelin kuusi ja toiseen makuuhuoneeseen kaksi.

Vielä olisi tarkoitus viimeistellä nuo laatikot taustavaloilla, mutta niitä katson sitten joskus kesällä. Toiseen makuuhuoneeseen hyllyjen somistelu jäi vähän torsoksi kun ei oikein ollut mitä hyllyille laittaisi. Ehkä haen saunatuvasta joitakin Jerry Cotton -lehtiä.

Mökin lattialle laitettiin porontaljat. Viriteltiin radio paikalleen. Radion lisäksi siinä toki on myös: perinteinen levysoitin, CD-soitin, kasettipesä, bluetooth ja muistikorttipaikka. Voi kuunnella aika montaa eri toistomuotoa.

Sellainen case vielä. Saunan suihkuhuoneen kaakelit ovat hiukan tummuneet. Saumoja ollaan ahkerasti pesty, mutta hiukan tummumista oli havaittavissa syksyllä itse laatoissa. Ei lähtenyt irti perinteisillä pesuaineilla.

Rouva sitten keksi tänään kokeilla sillä samalla aineella jolla putsailtiin aikoinaan ikkunoista rautavihtrillien aiheuttamia jälkiä. Kappas. Laatat loistavat nyt täysin puhtaana.

Tämänkin suhteen levollinen mieli. Mukava loma. Moni asia meni hienosti eteenpäin. Toivottavasti pian voisin kirjoitella kuinka parven osalta kaikki olisi jo kunnossa - ainakin että parven lasikaiteet ja rappuset olisi asennettu.

Putsattua pintaa.

Ihmeaine.

Saunamaatuska putsaa kylppäriä ja lämmittää saunaa. Kaadan kivan päivän kunniaksi lasiin hiukan Stolichnayaa ja värjään sen tujauksella colaa. Kiva päivä. 

= = = =