perjantai 29. syyskuuta 2017

Nuotiopaikka

Tästä kaikki alkoi. Joillekin tuherrus, minulle ajatusten kokoamista. 

Nuotiopaikka. Mielessä toki oli ollut. Nyt paperilla. Visio. Hetken mielijohteesta piirsin ajatukset paperille. Illallisen jälkeen Hyvinkäällä. Rouvan käsilaukusta löytyneen satunnaisen lähetteen nurjalle puolelle. Siinä se nyt on, tekemistä vaille valmis. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - sanotaan. 


Nuotiopaikan piirustus. Tuherrus?

Mökiltä on puuttunut nuotiopaikka. 

Aaltoja, tunturimaisemaa ja tulen lieskojen tanssia voi tuijottaa hiljaa vaikka kuinka pitkään. Varsinkin tulta. Mielenrauhaa. Mieli rauhoittuu. Aivot kerää energiaa. Latautuu. Terapiaa. 

Kotonakin istutaan muutaman kerran talvessa metsässä nuotion ääressä. Naapureiden kanssa. Hyvän nuotioseuralaisen tunnistaa siitä, että ei ole pakonomaista tarvetta aina sanoa mitään. Saa olla hetken hiljaa jos siltä tuntuu ja toinen antaa siihen sen tilan. Sitten puhutaan kun puhutaan, mutta joskus silence is golden. Naapurit on hyvää nuotioseuraa.

Mökillä ollaan polteltu roskapuita (joita ei oikein voinut kiukaaseenkaan jatkojalostaa) pihamaalla. Mukava istua tulen äärellä, omalla tontilla. Pimeässä tuli valaisee hankea ja puut rätisevät. Kirkas tähtitaivas ja täysikuu. Keväällä aurinko lämmittää yhdessä nuotion loimun kanssa kasvoja. Rantakala. Vot. Ehkä snapsikin. Toinen vot.

Kyllä mökillä nuotiopaikka pitää olla. Nuotiopaikka jossa voi istuskella ilman että jalat uivat loskassa tulen sulatellessa hankea ympäriltä. Nuotiopaikalla olisi tarkoitus tehdä ainakin: rosvopaistia, rantakalaa, loimulohta, nokipannukahvia ja ihan perinteisesti paistaa makkaraa tikun nokassa. Nuotiopaikka ei tässä yhteydessä ole sama kuin kesäkeittiö. Nuotiopaikalla ennemminkin istutaan (syksyllä, talvella ja keväällä) eikä tehdä juurikaan mitään. Satunnaisesti ehkä nuotioruokaa.

Illallisen jälkeen hetken mielijohteesta syntyneiden piirustusten lähtökohtana olisi se, että nuotion tulipesä kaivetaan maahan ja vuorataan se tulitiilillä. 

No maatahan ei meidän tontilla voinut kaivaa, ainakaan syvälle. Raavasta miestä vastaan asettui vielä raavaampi kallio. Tilasin reilut 20 000 kg sepeliä ja ajattelin että sitten muurataan tulipesä ja nostetaan maan pintaa sepeleillä sopivaan korkeuteen. Saadaan tulipesä ikäänkuin maan alle.

Sepelit tuli. Kärräämään. Ensimmäiseksi kärräsin sepeleitä pienen kaivannon pohjalle ja tasoitin sekä "tärytin" ne tiiviiksi pediksi. Vatupassikin makasi sepelipedillä. Ladoin tulitiilistä tulipesän pohjan. Sitten muurasin tulipesän reunat. Ensimmäinen muuraukseni ikinä. Näkyy oman käden jälki. Tulipesän valmistuttua sain napattua sepeleille korkeuden. Tulipesästä jäisi näkyviin vain ylimmäinen tiilikerros - eli sepeliä saa mies kärrätä. 

No mies kärräsikin. Kärräsi ja kärräsi. Homma katkesi kuin selkäranka perjantai-iltana kun kottikärryn pyörä pisti hanttiin ja hajosi. Ihan sama. Rötkähdin puukatoksen reunalle istumaan ja lopetin hommat. Istuin paikallani vartin. Toivoin että sauna olisi lämmin. Pudotin viimein hanskat kädestä ja raksahousut jalasta. Lämmin pitkä suihku toimi saunan korvikkeena. Sattui ja jomotti. Lasi Jack Danielsia saunatuvassa syrjäytti Buranan. Okei - kaksi lasia. Oisko ollu kuitenkin kolme.

Tulipesän pohjia.

Rikki. Niin kyllä oli mieskin.

Uusi yritys seuraavana viikonloppuna uuden renkaan kanssa. Sain kuskattua yhteensä noin 10 000 kiloa sepeliä ja maisema alkoikin jo muuttumaan. Rouva piti miehen muonissa ja itsensä kuohuviineissä. Todella mukavaa tehdä hommia kun on joku seurana tontilla. Vaikka seuralainen ei osallistuisi työhön, niin minusta on mukavaa kun on joku lämmittämässä saunaa ja ajoittain juttuseuranakin.

Itse en aina oikein malta rampata saunan ja työmaan väliä - lämmittelemässä saunaa. Todennäköisesti lämmitys unohtuisi ja tuli kiukaassa hiipuisi. Töiden jälkeen en sitten enää oikein jaksa saunamajuroida. Iso sauna kun kestää parisen tuntia lämmetä. Siksikin arvostan seuralaista. Yksin tulee sitten myös syötyä purkkiruokaa suoraan purkista joten oli mukavaa syödä valmiissa pöydässä grillattua lihaa kera vaimon itse poimimien kanttarellien.


Alue hahmottuu.
Parin viikon tauko työskentelyssä ja sitten tontille. Tällä kertaa yksin. Kyhäsin "tuulensuojaharkoille" pienen anturan. Anturan kuivuttua muuraamaan. Muuraaminen ja slammaaminen oli minulle, ensikertalaiselle hankalaa. 

Muuraaminen vielä meni mutta slammaus - no meni vähän penkin alle. Aika nälkäisenä ja väsyneenä tein ja hyväksyin itselleni liian helposti huonoa työn jälkeä. En tosin hirveän paljon parempaan olisi pystynytkään. Pilariharkot asetin korkoon ja laitoin pilarikengät kymppi kymppejä varten. Lisää sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä.

"Antura"


Taas parin viikon tauko. Antaa muurin kuivua rauhassa. Hioin rosoisen slammauksen ja sain sen hiukan paremmaksi. Ei kuitenkaan tullu priimaa. Ei ollu mun laji. Ei ollu. Ei.

Käsittelin pinnan silikonipohjusteella ennen maalausta. Halusin muuriin hiukan tummemman sävyn, mutta en ihan mustaa. Värikontrastia sitten tummaksi käsitellyillä puilla ja penkeillä.

Nostin kymppi kympit pilarikenkiin ja tuin niitä hiukan ylimääräisiksi jääneillä kattolistoilla. Samalla rajautui aluekin nätimmin eivätkä pilarit näytä niin yksinäisiltä. Painavat kymppi kympit kyllä vaativat lisää tukea, mutta teen ne sitten ensi kesänä. Kyllä ne siinä nyt kestää.




Laatat riittivät hyvin. Yhden rikoin kun napautin liian lujaa kumivasaralla ja kolme jäi yli. Pilarien viereen laitoin pienet ledivalot, näyttävät hämärässä kivoilta. Rajaavat aluetta nekin.

Virittelin pilarien väliin vaijerit. Vaijereihin tulee lamput roikkumaan. Luomaan tunnelmaa. Tein penkit. Kärräsin loput sepelit ympäristöön - noin 4 000 kg. Siivosin ympäristöä. Raahasin kuppituolit saunarannasta ja asettelin lyhdyt. Valmista. 

Melkein valmista.

Maisema muuttunut.

Valmiina.

Minulle, ummikolle, ihan sopiva urakka. Lähtökohtaisesti mukava tehdä. Sain todistettua että saan jotakin näkyvää aikaan. Halusin saada nuotiopaikan hääpäiväksemme valmiiksi. Avioliittomme saavuttaa tänä syksynä täysi-ikäisyyden merkkipaalun. Tapaamisestakin jo 26 vuotta.

Aikataulupaineet, väsymys ja malttamattomuus syödä kesken työnteon (=nälkä) ajoivat hiukan hutiloimaan joissakin kohdin, mutta en jaksa uskoa että ihan joka työvaiheessa olisin pystynyt kuitenkaan parempaan jälkeen.

Silti. Tehty itse. Happy.

= = = = =