torstai 22. helmikuuta 2018

Kattolamppu

Viime keväänä se alkoi. Lamppuprojekti. Päässä ajatuksia millainen siitä tulisi. Materiaalihankinta oli haasteellinen - piti löytää sopiva parru. Vanhan ladon kurkihirsi? Useasti katse scannaili teiden varsia olisiko siellä vanhoja latoja jotka ovat purkutuomion alla. Saisiko sieltä ison hirren/parrun. Ei osunut silmään. Isoa hirttä. 

Tarkemmin projektin alkulähteistä voi lukea täältä.

Yksi noista päätyy kattovalaisimeksi.

Domus Classicassa shoppailemassa.

Suunnitelma. Karkea taso.


Nyt takaisin lähimenneisyyteen.  

Löysin sopivaa kettinkiä Hyvinkään K-raudasta. Samalla tarttui mukaan kiinnikkeet kattoon ja mattamustaa maalia. Lamput ja sähköjohdot jo olikin aiemmin hankittuna DOMUS CLASSICISTA Helsingin Erottajalta. 

Spreijasin kettingit ja koukut mustaksi. Telineet oli vielä mökissä pönttöuunin asennuksen jäljiltä. Peltiseppä Häkkinen ei tarvinnut telineitä niin sain pitää niitä kattovalaisimen "asennukseen" saakka. Hyvää palvelua. Joustavaa. 

Mittailtiin rouvan kanssa kattoon oikeat kohdat kiinnikkeille ja kävin keikkumassa telineillä koukut paikalleen. Pujoteltiin toiseen kettinkiin sähköjohto ja kävin keikkumassa kettingitkin kattoon roikkumaan. Sähköurakoitsija kävi asentelemassa pistorasian ja pistokkeen pistorasiaan. Telineet kun olivat vielä paikalleen. Hiukan haasteellista olisikin ollut saada pistoke pistorasiaan - noin kuuden metrin korkeuteen.

Ketjuille väriä pintaan.

Koukut kattoon kiinni.

Kettingit koukuissa paikallaan. Sähköjohto.

Annoin ohjeet peltisepälle että millaiset kiinnikkeet parruun tarvittaisiin. Työvälineenä mulla Power Point. Saatiin mitä tilattiin. Toivat ne mökille samalla kun kävivät laittamassa ikkunapellit paikalleen. Veivät myös telineet pois.

Mukava asioida tällaisten pienyrittäjien kanssa joilla on joustoa asioissa ja asiat hoituu. Hiukan stressasi jossain vaiheessa että miten me oikein ripustetaan kattovalaisimen kettingit kun niiden aika tulee. Onneksi saatiin pitää telineitä "jemmassa" hiukan pidempään.

Ohjeet kiinnikkeistä ja johtojen peitelevystä.

Talvilomalla hiivittiin mökille. Nuotiopaikalla alkoi muhimaan Xante-lohi. Loimussa. Pintaan sivelin Xanten, vaahterasiirapin, hunajan ja oliiviölyjyn sekoitusta. Hartaudella sivelin. Lohi nautti olostaan nuotion lämmössä. Pintaan alkoi tekeytyä sopiva rapsakkuus. Lohi pois ja lautaselle. Todella maukas pinta. Joistakin kohdin oli aavistuksen raakaa, sieltä mistä liekit eivät aivan yltäneet nuolemaan lohen hipiää. Loimulohta on äärimmäisen vaikea saada kuivaksi, hyvillä mielin voi antaa olla pitkäänkin. Kunhan huolehtii nesteytyksestä - lohen. Nyt otettiin aavistuksen verran liian aikaisin lohi pois, pieni osa kalasta meni hylkyyn, mutta maha täyttyi silti maailman parhaasta lohesta.

Saunaan. Saunamaatuska hommiin. 

Xante-lohi

Nuotiopaikka talvihunnussaan.
Aamupalattelun jälkeen talttailemaan kattovalaisimeen uraa johtoja varten. Radio taustalla kertoi naisleijonien voittavan pronssiottelun. Minä aloitan taistelun parrua vastaan. 

Aurinko loi tuhansia timantteja lumihangelle. Homman tulisi edistyä. Pitäisi päästä niemeen tekemään ruokaa ennen kuin aurinko kätkeytyy puiden taakse piiloon.

Nyt sitten pitäisi alkaa viimeistelemään valaisinta. Nostettiin ensin parru kannakkeiden varassa roikkumaan. Merkitsin kannakkeiden reunojen kohdat ettei vahingossa tule porattua sähköjohdoille reikiä väärään paikkaan.

Parru pois roikkumasta ja asettelu pienten kuormalavojen päälle. Kiinnikkeet yhä paikallaan. Yläpuolelle tulevalla sähköjohtojen peitelevyllä mallailtiin vielä että reiät eivät tule liian laitaan.

Merkittiin porattavien reikien (sähköjohtoja varten) paikat. Porasin reiät läpi.
Parru käännettiin "oikein päin" ja aloitin tekemään uraa kymmenen lampun johdoille sekä rasialle. Porailin ja taltalla viimeistelin. Urasta tuli kolmisen senttiä syvä. Peitelevy peittää sitten uran ja johdot. Eiväthän ne näkyisi kuin parvelta - mutta silti, parempi laittaa piiloon.






Urat valmiina ja saunaan. Päiväsauna ennen niemeen siirtymistä. Mukavat kosteat löylyt. Mukava maisema. Mukava talvi. Ruuat ja juomat pulkkaan. Puitakin.

Minulla oli ajatuksena että marinoiidaan naudan sisäfile pieninä peukalonpään kokoisina paloina ja paistetaan makkaratikun päässä nuotiolla. Päälle sitten tehtäs tikkupullat. Rouva toi kuitenkin karitsan ulkofilettä. Sopiviksi kuutioiksi ja Minigrippiin marinoitumaan.

Sotkin kotona nuotiopullan (tikkupullan) kuivat ainekset valmiiksi Minigripissä. Nuotiolla tarvitsisi lisätä vain vesi.

Askellettiin säkenöivässä hangessa kohti niemeä, Hanhiniemen niemeä. Puut palamaan. Lihat tikkuihin.




Tuota noin. Lihoista tuli [tähän joku liian laimea ylisana kuvaamaan lihojen makua]. Käsittämätöntä kuinka hyvä marinointi. Karitsa tirisi liekeissä ja kypsyi tulessa. Liha oli omaan makuun valmista kun pinta oli kevysti rapsakka - hitusen jopa kärähtämässä oleva. 

Saattoi olla jopa parasta ulkoruokaa mitä tulella koskaan tehnyt. Ollaan tehty rantakalaa (muikuista, lohesta, kuhasta), loimulohta, lihakeittoa, kanakeittoa, paistettu pihviä jne. - siis Hanhiniemessä. Luulenpa että tämä nuotioruoka kiilasi herkullisuudellaan ykköseksi.





Sitten se tikkupulla. Kahvipannu ensin nuotioon. Vesi tikkupullan jauhojen sekaan. Lisää vettä (meni sit liikaa). Taikinan puristelua Minigripissä. Jauhoja käsiin että saa taikinan pois pussista ja käsien välissä taikina sai uuden muodon. Ohuet soirot. Soirot muistutti lähinnä kastematoja. Kastemadot kieputettiin tikun kärkeen. 

Mittava projekti ja nuotion yllä kieppui kaksi vaatimatonta suikaletta taikinaa. Pullaan väriä nautitaan kahvin ja Baileys'in kanssa. Noin kymmenen gramman painoiset tikkupullat kertoivat kuitenkin että resepti oli hyvä. Maku kohdallaan. Ensi kerralla täytyy tehdä isompi taikina.

Päiväkahvit.

Taikinasta tuli kastematoja

Pieni pulla, iso maku.

Auringon painuessa puiden latvojen taakse alkoi ilmakin viiletä. Kuten Suomen jääkiekkojoukkuekin olympialaisissa. Kanada vei ja Suomi putosi jatkosta. Marjamäki?

Kävin vielä maalaamassa kattovalaisimen kannattimet mattamustaksi. Sama sävy kuin kettingeissä ja pönttöuunin luukuissa.

Saunaan ja unille. Seuraavana päivänä työ lampun parissa jatkuisi.

Niin jatkuikin. Viriteltiin kymmenen lamppua parruun kiinni. Mittailtiin oikeat korkeudet. Lamput paikallaan. Nostettiin hivuttamalla parrua kettingeissä ylöspäin. Oikea korkeus. Siinä. Nyt. Hyvältä näyttää. Oikein hyvältä. Tietenkin.






Tulihan siitä. Tuli melko lähelle juuri sellainen mitä pitikin. Pitkä projekti mutta kun kunnolla tartuttiin hommiin niin lopulta tuli valmistakin. Näin maallikkona piti miettiä työvaiheet monta kertaa etukäteen että mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä. 

Sähköurakoitsija käy vielä tekemässä vimeiset kytkennät ja siten on valmista. Katkaisimet kahteen paikkaan ja toinen himmentimellä. Ylimääräiset kettingit toki pätkäistään pois.

Aika taas saunan. Pilvetön taivas. Järvellä taas moottorikelkka. Hidastempoista luonto-ohjelmaa katsellaan saunan ikkunasta. 

Mökillä on kiva laittaa "ranttaliksi" ja saunoa milloin huvittaa. Koska apinalauma (=lapset) oli tälläkin kertaa kotona, saatiin viettää nyt pidempi aika kahdestaan. Nauttia toisistamme. Aikatauluttomuudesta. Kellottomuudesta. Siitä että kalenterissa ei ole mitään.

Luonnollisesti Kyyvesi laittoi taas parastaan. On hyvinkin mahdollista että olen jossain vaiheessa saattanut mainita mökkeilyn suurimpia anteja olevan jokaisen vuodenajan erilainen kauneus. 

Kyyvedellä. Omalla mökillä.