lauantai 12. syyskuuta 2015

Pikkupuuhastelua risujen parissa

Ai hemmetti - kiekko pohkeeseen. Stenkon rannari siniviivalta on kuin köyhän miehen lämäri - lähtee ja tuntuu. Kymmenen minuuttia aikaisemmin Stenkon pommi oli losahtanut siniseltä yläpesään. Nyt se lähestyi minua. En vieläkään ymmärrä miten sain käännettyä pohkeen sen eteen. Näin vaan kävi ja siihen se kiekko sit vaan tuli.

Toinen kerta tällä kaudella jäällä ei ollut yhtään sen hauskempaa/helpompaa kuin ensimmäinenkään. Sydän hakkaa treenien aikana vähintään 8500 kertaa ja keuhkot huutavat ylityöllistettyinä vähintäänkin yleislakkoa.

Raahaudun hallilta kotiin ja varusteet kuivumaan. Tekisi mieli itsekin jäädä varustehenkariin roikkumaan viikonlopuksi ja laskeutua alas vasta maanantaina aamulla. Tai tiistaina.





Sen sijaan että tekisin pesän haisevien lätkäkamojen joukkoon, siirrän itseni sisälle ja hankkiudun kahvikupin ääreen. Slow. Slow. Slow.

Muumikupillinen kahvia. Sitten valmistautuminen. Lähdetään kolmen hengen iskujoukolla hengailemaan tontille. Keitellään kahvia. Keräillään kamppeita. Mennään hiukan pikkupuuhastelemaan. Minä, Jenna ja Harri. Jenna ei ole käynyt tontilla sitten heinäkuun, Harri viime syksyn. 

Tontilla on taas edistytty. Umpisäiliö on haudattu maan uumeniin. Langaton hälytin roikkuu puun oksassa. Mökin täytöt ja LVIS -asennukset näyttävät melko valmiilta, saunalla vielä jonkun verran tekemistä. Parkkipaikalle vielä ajettava kivimursketta. Olisko joku viikon duuni vielä.



Keräillään risuja mökin pohjoispäädystä. Alkaa jo löytymään aluskasvillisuus ja puolukat. Otetaan aika iisisti tämä(-kin) käynti, paitsi mitä nyt mulla on hiki puserossa ja ohimoilla. Jonkun aikaa pikkupuuhastelua ja huomataan että johan se onkin loppukahvin aika.

Pumpputermariin on viritetty kahvit. Eväsleivät tehty kotona. K-supermarket Rokkalasta haettu muffinssit. Mukava hetki. Paitsi että pumpputermarin pumppu on kotona. Ei mikään välttämätön osa, mutta melko hyödyllinen kuitenkin. Ei saada kahvia ulos mitenkään. Tai saadaan mutta ei järkevästi. Kaikki menee ohi kupin. Mietitään erilaisia ratkaisuja. Minulla käy mielessä pumpputermarin heittäminen järveen. Harri löytää autosta muovipussin. En tiedä mistä on sinne joutunut, mutta Alkon pussin avulla aiotaan hoitaa homma kotiin. Kaadetaan kahvit pussiin ja pussista kuppiin. Kätevää. Ei pussikaljaa, vaan pussikahvia. Varastin tän läpän Harrilta.

Termarista pussiin, pussista kuppiin.

Mitä luulet että kupille kävi kohta?


Vetelehditään. Kuunnellaan hiljaisuutta. Ei oikeesti mitään ääntä. Ei mitään. Tuhlaamme lopun ajan vetelehtimiseen ja kahvien jälkeen aletaan tehdä lähtöä. Nyt jos lähdetään niin ollaan seitsemältä kotona.

Lähdetään. Jennan seuraava kerta tontilla onkin sitten ehkä jopa ensi keväällä. Minulla aikaisemmin.

kuvat (c) Jenna

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hyvää Yrittäjän Päivää

Päivän myöhässä. Mutta kuitenkin. Suomalaiset yrittäjät ovat yhdeltä osin taloutemme yksi selkärangoista. Työllistävät ensinnäkin itsensä, mutta työllistävät myös ulkoista työvoimaa. 

Pienyrittäjille on tärkeää pitää hyvää ja hyvinvoivaa työvoimaa ympärillään. Niin on myös minulle. Rakennuttajana. Tämän blogin aktiivisemmalle lukijalle lienee tullut selväksi että oma ja perheeni osallistuminen rakentamiseen on häviävän pieni. Siksi tarvitsemme tontille luottopelaajia. Pelaajia jotka tietävät oman roolinsa, mitä ollaan tekemässä ja viemään projektia eteenpäin vaikka päivittäin ei oltaisikaan tekemisissä. Allekirjoittanut on päivisin omassa ansiotyössään 230 kilomterin päässä tontilta ja yleisimmin iltaisin lapsia kuskaamassa harrastuksiin.


Näin Yrittäjän Päivän jälkeisenä päivänä nostan suosituksena esiin kolme urakkakokonaisuutta jotka kulkevat eteenpäin ja minulle jää vain patsastelun vaiva. Olen pyrkinyt suosimaan paikallisia pienyrittäjiä mahdollisimman paljon monestakin syystä.

Siitä hetkestä alkaen, kun lähdimme ryskämään umpimetsään ja tonttia raivaamaan, oli selvää että tarvitsen ympärilleni hyvän tiimin.

Maansiirrosta ja perustuksista ovat vastanneet Kovasen Petri ja Kohvakan Sami. Heidän roolinsa projektin etenemisessä on hyvin tärkeä. He ovat saaneet aikaan melkoisen maiseman muutoksen sekä koordinoineet isolta osin että myös perustuksien LVIS -urakat tehdään oikeaan aikaan. Saadut kommentit työn laadusta ovat olleet myös ilahduttavia.



LVI- ja sähköurakoihin olen tässä vaiheessa erittäin tyytyväinen. Kummankin urakoitsijan kanssa on käyty useita keskusteluja miten eri osa-alueita toteutetaan. Arvostan sitä pitkäjänteisyyttä sekä pitkähermoisuutta jota kukin on osoittanut keskustellessaan asioista kanssani. Sitä kuuluisaa rautalankaa on väännetty.

Uskon myös vakaasti, että kukin urakoitsija pyrkii hyvään lopputulokseen, ja mikä parasta, toteuksisssa ajatellen rakennuttajan lompakon kestävyyskykyä.


Mikäli olet rakentamassa Mikkelin seudulle niin oman projektini tässä vaiheessa pystyn vahvasti suosittelemaan seuraavia paikallisia pienyrittäjiä. Yhden adjektiivin nostaisin esille vielä ennen listausta: JOUSTAVUUS

MAANRAKENNUS JA PERUSTUKSET
Petri Kovanen ja Sami Kohvakka

LVI -URAKAT
Vesa Reinikainen

SÄHKÖURAKAT
Juha Hänninen