perjantai 30. joulukuuta 2016

Kuntoprojekti - onhan se vähän nöyryytys

PROLOGI
Koska tontilla ei juurikaan tapahtumia ole, niin täytän tätä blogia muilla kuulumisilla. Ei tämä nyt osu rakentamiseen millään tavalla. Osumaa ehkä tulee aikaisempaan kirjoitukseeni kamelista ja sen selästä. Jos muistan oikein, niin tuossa "kamelikirjoituksessa" kerroin, että kahden vuoden liikunnattomuus näkyy ja tuntuu kropassa.

STORY
Nöyryytys on mielentila. Nöyryytys on myös voimavara. No okei - riippuu toki nöyryytyksestä.

Minun nöyryytykset joulukuussa:

I
Kävin miesflunssan takia lääkärissä. Ehkä aikuisiän ainoa kerta kun flunssan takia lääkäriin menin. Verenpaine 189/117. Okei sittemmin paineet laskussa, mutta vielä mittaukset tuottavat tuloksia jotka ilmoitetaan punaisella värillä. Nöyryytys.

II
Tuo yo. nöyryytys johti siihen että pakotin itseni ottamaan yhteyttä Performance Coachiin. Paappasen Tero (Hierontapaja) otti ehkä uransa kovimman haasteen (oma tulkintani) vastaan. Toisessa tapaamisessamme hyppäsin vaakaan. Nöyryytys.

III
Tehtiin myös INBODY kehonkoostumusmittaus. Siinä se paperilla näkyi numeroina sama mikä peilissä kotona. Nöyryytys.

IV
Käytiin läpi salilla joitakin liikkeitä jotka oli varmaankin tarkoitettu mun kropan liikkuvuuden selvittämiseen. Valuin hikeä. Nöyryytys.

V
Aloitetaan projekti siitä kuuluisasta nollasta. Teen ensimmäistä kertaa, etukäteen ehkä helpolta vaikuttavan kuntopiirin (?) läpi mökillä saunatuvassa. Aikaa kuluu 60 minuuttia ja taukoja on pidettävä usein. En jaksa millään, mutta teen sarjat läpi - en kelloa vastaan, vaan itseäni vastaan. Olen poikki liikunnasta joka on perusjampalle alkuverryttely. Nöyryytys.

VI
Seuraavan kahden päivän ajan olen rikki-poikki-särki. Nöyryytys.

VII
Kolmas tapaaminen coachin kanssa. Palauttavia liikesarjoja. Lopuksi venyttelyä. En taivu mihinkään. Nöyryytys.


Miksi tämän kirjoitan? 

On todella hyvä fiilis siitä, että pää kuntoprojektille on auki. 

On hyvä fiilis siitä, että vielä tänäkin aamuna kivulias kroppa on tunnin tekemisen jälkeen tiessään. Ehkä coachi tiesi mitä teki. Paappasen Teron ohjauksen jälkeen tuntui että olisin voinut kohota ilmaan (no ehkä maan vetovoima olisi vielä vähän eri mieltä). 

Jos vielä yritän lukijalle järkiperäistää, niin se fiilis tämän ihmisraunion kropassa tänään, aamuisten treenien jälkeen, oli mitä parhainta motivointia jatkoa ajatellen. Kun on ammattilaisen käsissä niin on ammattilaisen käsissä.

Nöyryytykset johtavat yleensä totuuteen. Totuus johtaa vapauteen. Vapaus muuttuu voimavaraksi ja voimavara toiminnaksi.

Pidän muuten tässä kuntoprojektissa siitä, että hivuttaudutaan hiljalleen kohti aktiivisempaa tekemistä. Täyskäännös ei ole mun juttu. Edetään hiljalleen lisäten sekä hiljalleen vähentäen. Tästä mallista olen onneksi coachin kanssa täysin samaa mieltä.

Ehkä keskityn jatkossa kirjoituksissa kuitenkin mökkiprojektiin. Tämä nyt tähän välipalana.


= = = = =

torstai 29. joulukuuta 2016

Välipäivien pikavisiitti

Tänne taas. Pariksi päiväksi. Mökillä (=saunatuvassa) on todella mukavaa tehdä etätöitä. Yhteydet pelaa. DNA:n 4G antaa nopeuksia näinkin syrjäiseen paikkaan ihan kiitettävästi. Pärjää mainiosti. Nuo datanopeudet olikin yksi niistä tarkistettavista asioista joita tutkittiin kun tontteja aikoinaan etsittiin. 

Ei ole häiriötekijöitä. Rauhassa voi keskittyä töihin. Rouva (ei häiriötekijä) kävi piipahtamassa "vieraanani" noin 16 tunnin ajan. Tänään kun aamulla auton takavalot häipyi maisemaan, niin laitoin kahvin porisemaan ja läppäri auki. Jäin yksin hiljaisuuteen. Ainoa ääni joka hiljaisuuden rikkoi oli moottorikelkka. Joku liikennöi jäällä. En kyllä itse tohtisi vielä. Ei kyllä ole kelkkaakaan.

Etätyötä mökillä

Eilen lopettelin työpäivän ja laitoin saunan tulille. Odotellessani saunan valmistumista pesin hiukan saunan ikkunoita ja ovia. Pesuhuoneen laattoja pesin myös. No vettähän ei sitten tullutkaan. Pumpun sähköjohto ei ollut pistorasiassa. Uusi yritys. Vettä ei tule. Ei tule myöskään virtaa pistorasiaan (=kelaan). Ollaan vielä hiukan väliaikaisten viritysten varassa. Kelan vaihto ja uusi yritys. Homma toimii. Hiukan ehti syke nousta kun sauna oli lähes valmis, pesu loppusuoralla, hiki pinnassa ja rouvakin kolmen vartin päässä mökistä. No vettä sitten lopulta tuli. Kuten rouvakin pihaan - juuri sopivasti kun sauna oli valmis.

Nautinto: saunan lämmitys

Mökissä on väliaikainen vessanpönttö. Huomattavasti mukavampi asiointikokemus kuin kylmässä ulkohuussissa. Taskulampun valossa käydään istunnoilla. 

Vessa taskulampun valossa.

Ensi vuoden puolella alkaa sitten loppujen sisähirsien käsittely. Näillä aikatauluilla siihen mennee muutamia viikonloppuja alkuvuodesta. En aio hirveästi saada aikaan per viikonloppu, pitää jättää tilaa ja aikaa myös rentoutumiselle. Saunassa menee useita tunteja löylymiseen - siitä nautinnosta en aio tinkiä.

Kevään aikana jos saisi mökin siihen kuosiin että loppukeväästä pääsisi asentamaan takkaa (=pönttöuuni). Kesällä lattiapinnat. Sen jälkeen kiintokalusteet ja parven kaiteet+rappuset. Aikatauluhan elää koko ajan sitä mukaa kun budjetti ylittyy. Sellaista elämä on. Onneksi on todella joustavat LVI- ja sähköurakoitsijat. On pitänyt opetella uusi ajattelumalli; kaikki ei valmistukaan hetkessä. Mutta jospa jouluksi 2017 pääsisi valmiiseen mökkiin. Sitten pihatyöt kesällä 2018. Niitä odotellessa.

= = =




maanantai 12. joulukuuta 2016

Long time no see

Pitkästä aikaa tontilla. Edellisestä käynnistä vähän päälle kolme viikkoa. Melko kauan. Lähdettiin nyt melko semi-extempore. Saatiin järjestettyä lapsille lauantain harrastuksiin kyytejä. Lähdettiin ajelemaan puoliltapäivin kohti Mikkeliä.  

Tontilla oli hempeästi lunta - silleen että maa oli valkoinen. Järvi samoin. Jäätynyt ja luminen. Tuuli yritti latistaa tunnelmaa. Se tässä parasta onkin. Talvimökkeilyssä. Luonto saa pullistella muskeleitaan ja itse voi olla mukavasti sisällä "kaakaomuki" kädessä ja nauttia luonnon järjestämästä näytöksestä. Eturivissä.



Toki meidän "teatterisali" on vielä kesken. Sisätöissä edetään tällä hetkellä (pyynnöstäni) verkkaisesti. Sisätöitä mökissä tehdään kuitenkin: väliseinää, ilmanvaihtoa ja sähköjä. Mökissä on jo lämmintä. Lattialämmitys päällä. Ensi vuonna olisi tarkoitus käsitellä makuuhuoneiden hirret ja väliseinät sekä parven hirret. Kattolistat käsittelen talven aikana ja sitten keväällä kiinni. Noi on mun hommia - ne saattaa joten kuten luonnistuakin. Jää oman käden jälki johonkin. Aivan taatusti jää.

Lasten makuuhuone.

Aikuisten makuuhuone.

Vähän jälleen edistytty.

Väliaikainen vesivessa.

Sauna tulille. Parit pikkuaskareet ulkona. Saunatupaan. Hörpittiin pullollinen pre-sauna juomaa. Alkoi tulla ilta. Pimeääkin. Ei nyt ihan pimeää. Lähes täysikuu taivaalla ja valaisi hennosti pakkaslumen. Lukemattomat lumikiteet säkenöivät kuun valoa takaisin. Hanki näytti maagiselta. Puiden pitkät varjot venyivät järven jäälle. Kauaksikin. Kuulimme tuulen tuskan. Saunoimme. Katselimme. Ihastelimme. Edellisen kerran kun saunoimme ei saunasta ulos nähnyt - ulkona oli niin pimeää. Nyt oli myös ilta, kuten edellisellä saunareissulla, mutta tällä kertaa luonto säkenöi voimissaan talvista luonnonvaloa. Hanhiniemi näytti taas kerran parastaan. 

Minä olen meidän perheen nössö. Kuumina kesäpäivinä kyllä järvessä voin rypeä, mutta muut ajankohdat on mulle extremeä. Rouva kyllä polskii. Ihan milloin vain. Lieneekö tuolla tuntoaistia lainkaan? Ulkona välkkyvät lumikiteet ja kuun valaisema hanki houkutti. Kuulin kutsun saunan lauteille. Hiivin varovasti hankeen ja tein lumienkelin. Juoksin takaisin. Tuo kilpailuhenkinen yllytyshullu (lue: rouva) meni perässä. Nokitin vielä yhdellä kerralla että jäin miehekkäästi niskan päälle. Saunan jälkeen hidasteltiin saunatuvassa ja katsottiin Saara Aallon edesottamuksia. Nukahdettiin ja nukuttiin hyvin.

Lumienkeli. Mies.

Lumienkeli. Nainen.


Aamulla herätyskello herätteli lapsiperheen ruuhkavuosiarkeen klo 7:30. Suuntasimme kotiin. Rouva tytön kanssa salibandyyn Söderkullaan ja minä pojan lätkämatsiin Riihimäelle.

= = = = =

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kamelin selkä taipuu

Aihe sivuaa rakentamistakin, siksi tämän tänne "uskallan" laittaa.

Lähtökohtaisesti pidän aktiivisuudesta. Asioiden sopiva virtaus (flow) pitää mielen virkeänä ja asioiden hoitaminenkin sujuu paljon jouhevammin. Voittopuolisesti on mukavampi tehdä kuin katsoa muiden tekevän. Toki pidän myös sohvan vetovoimasta. Sohvan kanssa horisontaalissa vietetty laatuaika on parhaimmillaan palauttavaa. Ei aikataulua. Slow-aamut viikonloppuisin on parasta. Tuopillinen kahvia ja ei mitään tekemistä. Tasapainossa noita kahta, niin hyvä tulee.

Ajankäyttöcocktailissa tulisi olla sopivassa suhteessa flowta ja vaakatasoa. Reilu vuosi sitten kaivoin sanavarastostani sanan 'kiire' takaisin uusiokäyttöön. Olen aina tietoisesti pyrkinyt välttämään ko. sanaa koska minusta se sana (kiire) on kokenut melkoisen inflaation. Lähes kaikilla on aina kysyttäessä 'kiire'.

Oman ajankäyttöni suurimpia syöppöjä on tietenkin ansiotyö. Luonnollisesti. Eikä siinä mitään, ajankäyttö sen suhteen onkin hallinnassa. Vuosien tuoman kokemuksen myötä osaan priorisoida asiat ja mm. sähköpostin käytön suhteen olen jo kymmenisen vuotta opetellut tavan jossa inboksia pidän mahdollisimman tyhjänä ja rinnalla to-do -listaa. Pidän työstäni. Pidän työyhteisöstäni.

Lasten harrastuksiin osallistuminen on todella vahvasti kiinni ajankäytön toisessa sijassa. En pakkaa lasten lätkä-, fudis- tai säbälaukkuja. Hoitakoot itse pakkaamisen ja purkamisen - heidän on harrastuksetkin. Minä vaan kuskaan. Mutta kyllä minä kuskaankin. 

Rouva kuskaa myös, toki selkeästi vähemmän. Rouvan työpäivät venyvät yleensä 10-12 tuntiin. Yritän tukea hänen yrittäjäunelmaansa parhaani mukaan. Yrittäjän työaika ei tietenkään rajoitu noihin 10-12 tuntiin mitä työpaikalla vietetään. Päälle tulee sekalaisia puheluita aamuin, illoin, yöllä, lomalla, viikonloppuisin - ihan milloin vaan, aiheesta kuin aiheesta. Yllättäviä lähtöjä töihin paikkaamaan, kampanjoiden suunnittelua, sparrailua. Stressiä. Ajatukset on yrittäjällä 24h yrittämisessä. Kunnioitan ja ymmärrän vaimoani. Rouva on todella hyvä siinä mitä hän tekee.

Siksi minä haluan olla se joka hoitaa lapset arkena harjoituksiin. Viikonloppuisin on enemmän aikaa - silloin on mukavampi mennä vaikka yhdessä peleihin kun ei ole niin tarkkoja aikatauluja. 

Kahdella pienimmällä lapsella on harrastuskalenterissa yhteensä noin 20 tapahtumaa per viikko. Usein ylikin. Noista sitten karsitaan pois ylimääräiset siten että viikottainen huilimäärä olisi noin 2 päivää per vko. Karsimisessa huomioidaan myös se, että kuinka me pääsemme kuskaamaan. Aina lasten harrastusvapaapäivät eivät satu samalle päivälle. Harjoituksiin kuskaamisessa pahimmat päivät on tiistai ja torstai - aikaa menee kumpanakin päivänä kotoa kotiin noin neljä tuntia. Maanantai on helpoin - vain 2 tuntia. Maanantaista-perjantaihin menee siis lasten kuskaamiseen karkeasti laskien 10-15 tuntia.  

Kolmannella sijalla aikarosvouksessa on vaimon yrityksen paperityöt. Pyrin keskittämään noita urakoita yhteen arki-iltaan (maanantaille koska silloin kuskaamisen suhteen helpompaa) sekä viikonlopuille. Kalenteria nuo täyttää 5-8 tuntia viikossa. Paperitöitä tehdään kotona siitä yksinkertaisesta syystä, että ne voi tehdä kotona. Ei ole järkeä vaimon käyttää kallista työaikaa kaupalla konttorissa istumiseen. Teen tuonkin työn mielelläni. Useimmiten.

Nykyisin rakennuttamiseen käytettävä aika on vähentynyt. Se on aikasyöppönä neljäntenä. Alkurytinässä siihenkin meni melkoinen säkillinen tunteja illoista ja viikonlopuista - pelkkään asioiden selvittelyyn ja suunnitteluun. Ummikolta. Sympatisoin niitä jotka rakentavat perheelle talon käytännössä töiden päälle iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.

Kotitöiden suhteen vain napisen ja mussutan tekemättömistä töistä. 


Kaikki tämä on johtanut siihen itseaiheutettuun tilaan, että omaa aikaa ei ole. Omasta kunnosta huolehtiminen on minimissään. Parisen vuotta sitten kävin aamuisin salilla. Heräsin noin 04:45 että voin käydä salilla ennen työpäivää eikä minun saliaikani olisi kenenkään muun ajasta illalla pois. Jääkiekkoa yritin pelailla. Lopulta en kuitenkaan jaksanut herätä lauantaisin kukonkiekaisun aikaan pujottelukepiksi vaan mieluummin pidin slow-aamua kahvituoppi kädessä, olin Hanhiniemessä tai sitten muksuja kuskaamassa.

Olen sulkeutunut vapaa-ajan kiireen kuplaan. Kontaktit sen kuplan ulkopuolella olen pystynyt vuosien saatossa tehokkaasti minimoimaan. Minulla ei ole ollut enää elämää ystävien kanssa. Ei juurikaan pieniä reissuja jätkien kanssa. Tämä siis omaa saamattomuuttani. En ulkoista ongelmaani. Olen linnoittautunut tukevasti omaan kuplaani. Kiitollinen olen siitä pienestä henkireiästä, että naapureiden (parhaat maailmassa) kanssa olen voinut istuksia talvella "puolen hehtaarin metsässä", kesällä "saunan takana" ja välikausina "kabinetissa". Anteeksi arvoisa lukija, etten avaa noiden paikkojen tarkempia merkityksiä. Tutumpi lukija kyllä ne tietää. Ilman noita henkireikiä olisin varmasti lataamossa.

Joskus otamme rouvan kanssa irtioton arjesta. Tänä syksynä vietimme Helsingissä hääpäivää (17 vuotta) ja Hanhiniemessä tapaamisemme vuosijuhlaa (25 vuotta). Ollaan käyty Ratinalla Eppuja katsomassa ja piakkoin mennääs Espooseen taas eppuilemaan. Noidenkin reissujen jälkeen on tullut arkinen kylmä isku vasten kasvoja. Harrastusralli on jatkunut heti ensimmäisestä arkipäivästä ja jokapäiväiset erikoiskokeet pitkin Uudenmaan harrastuspaikkoja on taas käynnissä. On ehkä tullut jopa sellainen tunne, että paluu arkeen irtioton jälkeen on kerta kerran jälkeen rankempaa.

Tänne asti urakoinut lukija saattaa jo pyöritellä mielessään kysymystä, että miksi minä näistä kirjoitan? En taida tietää täysin itsekään. Veikkailisin että julkinen riisuuntuminen "alasti" tämän asian suhteen pakottaa ITSENI hakemaan muutosta ja tekemään asioiden eteen jotakin. Kuulostaa ehkä hiukan "merkonomimaiselta", mutta jotenkin tänä viikonloppuna mielessä kypsyi ajatus, että 31.12.2016 on ehdoton takaraja sille, että pitää olla konkreettinen suunnitelma kuinka tästä (itse aiheutetusta) kuplasta voi ja tulee kuoriutua ulos. 

Joitakin kehitysaihioita on jo mielessä:
- kuskaamisen nollatoleranssi 
= yksi viikko kuutta viikkoa kohden jolloin en vie yhtään ketään, yhtään mihinkään
- sosiaalisen elämän starttaaminen
= opeteltava uudestaan "jätkien" kanssa hengailu
- kunnosta huolehtiminen
= enemmän liikuntaa (voiko mulla olla vähemmän), kaikki tauot erikoiskokeiden välissä hyödynnettävä paremmin


Noista aion lähteä liikkeelle. Tyytyväisenä siitä, että itse tiedostin kuplani haasteet.

Ekat glögit Hanhiniemessä.
 = = = = =



sunnuntai 9. lokakuuta 2016

En olis halunnu lähtee pois

Perhe on prioriteetti  nro 1. Lasten harrastukset meillä prioriteetti 1.1. Ajelimme rouvan kanssa perjantaina mökille yhdeksi yöksi. Lauantai-illaksi piti ajella jo takaisin koska sunnuntaina lasten harrastuksia. Rouva heräili nuorimman tytön kanssa klo 6:15 (salibandy/Porvoo) ja minä 7:00 valmistautumaan kuopuksen kuskauksiin (jääkiekko/Hyvinkää ja salibandy/Helsinki).

Tiedossa oli siis 24h reissu mökille. Päivällä soittelin K-supermarket Rokkalaan ja varasin muikkuja. Saunan jälkeen oli tarkoitus tehdä rantakala: muikkuja, sipulia, voita, tilliä, persiljaa ja vettä. Perinteinen rantakala on ehkä helppous/maukkuus -suhteella yksi helpoimpia ruokia tehdä. Toki esivalmistelut kestää tovin (=nuotio). Viime talvena tehtiin kotona "puolen-hehtaarin-metsässä" rantakalaa ensimmäisen kerran. Pata keikkui koukussa nuotion yläpuolella ja rantakala onnistui lähes täydellisesti. Suolaa vain oli hitusen liikaa. 

Nyt mökillä laitoin padan suoraan hiillokselle (olin nähnyt jossain Patakakkosessa näin tehtävän). Tottumattomana annoin padan kuumeta liikaa. Voi suli jo lennossa padan pohjalle. Tuli hiukan kiire hakea sipulit - tietenkään ne ei ollu vieressä odottamassa. Sipulit pataan. Ei todellakaan ollut rauhallinen kuullotus. Oli otettava hetkeksi pata pois rauhoittumaan. Hiukan muikkujen kypsennystä, vettä loraus ja se oli sitten siinä. Edelleen pata liian kuuma ja rantakala ei muhinut hitaan rauhallisesti. Ensi kerralla osuu kohdalleen - pienemmällä hiilloksella ja voi sekä sipuli heti pataan.




Lauantaina perinteiset aamurutiinit = aamukahvia Iskelmäradion tahtiin. Viriteltiin Biolanin kompostoria ja sen jälkeen kasailtiin minun lelut käyttökuntoon. Hyvinkään K-raudasta olin viikolla käynyt shoppailemassa Boschin katkaisu- ja jiirisahan. On pitkään painanut jo hartioita se, että ei ole saatu tontilla olevia roskalautoja yms. hyötykäyttöön. Ovat toki olleet pinottuina pressujen alle, mutta kiukaan alle niitä olisi järkevämpää laittaa kuin säilöä ulkoilmassa.


Rentouttavaa puuhaa.
Saatiin homma hyvin käyntiin. Puru lensi. Rouva kantoi ja kärräsi lautaa ja minä pätkin sekä pinosin. Aamuisilla aamupalaan liittyvillä rituaaleilla oli kestoa sen verran kauan (=pidetään slow-aamuista) että tiimalasissa santa alkoi kuitenkin valumaan jo uhkaavasti alimpaan kuppiin ja oli aika siirtyä saunan lämpöön. Kapinoin. Homma oli juuri päässyt hyvään vauhtiin ja puupino alkoi kohota. Puupinon korkeuden noustessa teki samaa oma motivaatio. Mukava nähdä että saadaan roskalaudat järkevään käyttöön. Miksi nyt saunaan? Miksi nyt pois? Ei voi mitään. Sunnuntai menee tien päällä ja katsomoissa. 

Syksy rannalla.

Toivottavasti pääsisi pian takaisin.

= = = = =

lauantai 24. syyskuuta 2016

Ihmeistä suurin, joka ei jäänyt näkemättä

JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ...

että Arvo-myrsky saapui Mikkeliin...

Otetaan alkuun hiukan takaumaa että lukija pääsee paremmin mukaan kirjoittajan  stressitasoon (jo onneksi edesmenneeseen).

Hanhiniemen päärakennus, eli mökki, käsiteltiin rautavihtrillillä 11.6.2016. Toukokuun puolella oli käsitelty yksi seinä. Käsittelyn ajaksi ikkunat oli suojattu asiaan kuuluvalla huolellisuudella. Käsittelyn jälkeen huuhtelin seinät vielä että ylimääräiset aineet lähtisivät pois eivätkä valuisi enää myöhemmin, aiheuttaen ehkä ikäviä tilanteita. Suojaukset poistin kesäkuun lopussa. 

Mikkelissä oli Arvo-myrsky viikon 26 ja viikon 27 taitteessa. Vettä satoi 3.7.2016 yli 35 millimetriä (Mikkelin lentoasema 35,2 mm). Kirjoittaja ajelee tontille myrskyn jälkeen, poutasään aikaan ja odottaa että tontti on väärällään kaatuneita puita koska tuulikuorma on metsuroinnin jälkeen muuttunut. Yhtään puuta ei ollut tontilla nurin ja ikään kuin draaman kaarta jännittääkseen nousee mieleen lämmin helpotus. Draama on valmiina - minä en. Olen helpottunut kun tontti on entisellään eikä myrskyvahinkoja näy.

Avaan oven mökkiin. Astun sisään. Draama on valmiina iskemään. Jousi on jännittynyt. Nuoli lähtee. Osuu kohteeseen. Osuu minuun. Osuu samalla kun silmäilen mökkiä sisältä. Vai ei tontilla vaurioita. Vai ei.

Runsas vesisade oli irrottanut rautavihtrilliä pinnasta vielä 22 päivää käsittelyn jälkeen, hyvästä loppuhuuhtelusta huolimatta. Vesisade sekä ajoittain kova tuuli toi valumia sisätiloihin sekä ikkunapintoihin. Pääasiassa ikkunoita ei oltu vielä ehditty vuorilaudoittaa, joten vesi luikerteli sisätiloihin ja kuljetti mukanaan rautavihtrilliä. 





Grande valumia isossa ikkunassa.

Ikkuna täynnä pisteitä.

Melkein laskin alleni. Soitin vaimolle ja raivosin. En uskonut silmiäni. Näin rakennusbudjetin jälleen kasvavan. En nähnyt sen huippua. Tuijotin hirsiä joissa oli valumajälkiä. Tuijotin ikkunoiden ja ovien karmeja joissa oli valumajälkiä. Tuijotin ikkunalaseja joissa oli valumajälkiä. Lopetin puhelun vaimolleni. Puhelun, jossa joka toinen sana oli kirosana ja loput itkupotkuraivaria. Vajosin henkisesti maahan. Kieriskelin betonilattialla ja itsesäälissä. Kävi mielessä ne Neuvostoliitto-matkailun (kyllä - CCCP) aikana nähdyt kerrostalot jotka valmistuttuaan näyttivät jo purkukuntoisilta. Olin valmis purkamaan mökin. Räjäyttämään.

YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ

Pakkohan asialle on jotain tehdä. Alkoi selvittely. Kolme kokonaisuutta. Pyhä kolminaisuus. Hirret. Karmit. Lasit. Yhteydenotto vakuutusyhtiöön: vauriot korvataan - ensimmäinen askel henkisen ylösnousemuksen portailla. Vakuutusyhtiön kanssa keskustelut asiapitoisesti ilman "asiaankuuluvaa" venkoilua. Pisteet Pohjolalle.

Hirret saadaan hiottua. Onneksemme hirsien värisävy tulee olemaan tumma. Tikkurilan Paneeli-Ässä, sävy Mustamarja. Usean testauksen jälkeen sekin sävy saatiin lopulta valittua. Onneksi miellyttiin tummaan sävyyn. Hionta ja käsittely päälle peittää hirsien vauriot. Toinen tärkeä askel.

Ikkunoiden ja ovien karmit hiotaan ja maalataan uudestaan. Urakoitsija Mikkelistä kävi arviointiretkellä ja teki tarjouksen vakuutusyhtiötä varten. Ovet ja karmit saadaan kuntoon. Kolmas askel.

Ehdottomasti vaikeimmaksi askeleeksi henkisessä ylösnousemuksessa muodostui lasipinnoilla olevat valumat. Mökissä on isot ikkunat. Paljon lasipintaa. Halutaan olla luonnon keskellä, osa luontoa, sisätiloissakin. Katsoa salamointia turvallisesti sisätiloista. Aistia talvipakkaset lämpimän takan juurella - isojen ikkunoiden äärellä. Ikkunat ja ovet hankittiin Domukselta. Ikkunoissa on iceclear -ominaisuus ja ilmeisesti rautavihtrilli oli vaurioittanut, tai jäänyt sitkeästi, joidenkin ikkunoiden lasipintaan tai tuohon iceclear -pinnoitteelle. Miten sen nyt ilmaisisi? 

Otetaan seuraavaksi askel henkisen ylösnousemuksen viimeiselle portaalle.

PARASTA ASIAKASPALVELUA SATAANTUHANTEEN VUOTEEN

Putsailimme ikkunalaseja: vedellä, ikkunanpesuaineella, tärpätillä, asetonilla, etikalla, ruokasoodalla - you name it. Kurjaa katsoa ulos kun ikkunat on siinä kunnossa. Onneksi vakuutusyhtiö oli luvannut kaksi ikkunaa korvata, joten tästäkin selvittäisiin. Ikkunoiden vaihtaminen ei tietty ollut ihan ensimmäisenä mielessä - aina parempi jos ne vaan saisi puhtaaksi. Ei mua huvittanut alkaa vaihtamaan ikkunoita vain siksi että vakuutusyhtiö oli luvannut ne korvata. Oma show vaihdossakin. Oma show toki putsaamisessakin. Mutta pienempi. Jos vain oikea aine löytyisi.

Domukselle kuvailin vaurioita. Nyt mennään asian ytimeen. Sain heiltä tarjouksen kahdesta ikkunasta, mutta silti he osoittivat mielenkiintoa tätä probleemaa kohtaan - koska probleema oli heille entuudestaan vieras. Halusivat organisaationa oppia että voisivat sitten tulevaisuudessa palvella asiakkaita paremmin! What? Oho! Oikeesti! 

Minulle soitti "tehtaan mies" ja sanoi että olisi ajelemassa itä-Suomessa että voiko hän käydä tutustumassa ongelmaan ja kokeilemassa lähtisikö ikkunat mitenkään puhtaaksi. Sopihan se. Mene vaan. Keskiviikkona 14.9. sitten sain puhelua tontilta että hänellä on pari ainetta joilla hän kokeilee että lähteekö ikkunat puhtaaksi. Lähtihän ne. Sain sähköpostiini kuvat purkeista että osaan etsiä käsiini oikeaa ainetta ja putsata itse loput. Itse toki vielä totesimme 24.9. paikan päällä että lasista rautavihtrillivauriot olivat lähteneen. Olihan ne. Putsataan vielä loput itse.

Ihmeaine.
Ihmettelin moista asiakaspalveluasennetta. Toisti vielä motiivin. "Tehtaan mies" halusi tutustua probleemaan koska tuollaista ei ole ennen tullut vastaan. Moni olisi tuossa tilanteessa kohauttanut olkapäitään ja todennut -  c'est la vie.

Olen melko varma, että pääsin todistamaan sellaista sitoutuneisuutta työhön ja asiakaspalveluun että en tule koskaan enää moiseen törmäämään?

Vai pistääkö joku paremmaksi?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vimeinen (?) tanssi rautavihtrillin kanssa

Käytiin mökillä. Käsittelemässä viimeinen setti seinää rautavihtrillillä. Käytiin oikeastaan jo viikko sitten mutta nyt on vasta tilaisuus istahtaa koneen ääreen blogia runoilemaan. Perjantaina tyrkättiin sauna päälle klo 21:30 ja saunottiin aika nopeasti - niin kuin mökkeilyn mittakaavassa. Saunan jälkeen istuttiin sohvalla ulkona ja taivas oli jotenkin oudon valoisa. Hetkinen. Revontulia. Vaalean vihreänä revontulet tanssivat taivaalla. En muista koskaan nähneeni revontulia näin aikaisin - juuri syyskuun alussa. Kömmittiin petiin vähän jälkeen 02:00. Revontulet olivat laantuneet hetki ennen sitä.

Lauantain pelikirjaan oli kirjattu saunarakennuksen ympäristön siivousta. Tavarat oli sekalaisessa kasassa saunavälikössä. Tyhjennettiin välikkö ja siirrettiin sohvakalusteet siihen. Pikkutavarat hyllyyn ja talon päätyyn. Saatiin mielestämme mukava oleskelualue aikaiseksi - niin mukava kuin vain roskalavoista voi aikaan saada. Väliaikainen toki. Olkoon siinä ainakin ensi kesään. Toivottavasti silloin olisi terassi valmiina.

Oleskelualue roskalavojen päällä.


Ohjelmassa lauantaina myös saunarakennuksen korkean päädyn käsittely rautavihtrillillä. Se olikin viimeinen käsittelemätön alue. Minä roikuin tikkailla ja yritin saada vihtrilliä noin neljän metrin korkeuteen. Meni yllättävän hyvin. Paljon paremmin kuin saunarakennuksen etuseinä. Rouva taiteili alempana. Lopuksi vielä käsiteltiin timpurille valmiiksi vuorilautoja.

Viimenen tanssi rautavihtrillin kanssa.

Mökissä oli eristepuhallukset saatu tehtyä ja kattopaneelit lähes paikallaan. Väliseinät hiukan jo hahmottuvat. Alkaa mökki näyttämään taas vähän pienemmältä. Ilmanvaihtokanavia jo asenneltu. Kaapelia vedetty.


Kattopaneelit paikallaan.

Ilmanvaihtokanavia jo paikallaan.


Keittiön väliseinää.


= = = = =

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kesäistä hiljaiseloa

Rakentamiseen ei juuri nyt kuulu mitään erikoista. Pientä hiljaiseloa. Jotakin on mökin osalta kuitenkin tapahtunut: parvi saanut hiukan jo lankkuja ja katto tuulensuojalevyjä. Ikkunoita ja ovia on hiukan tiivistetty ja vuorilautoja asennettu. Sähköjohtoja on myös vedetty. Oma osallistuminen lähinnä siivoilua. Parempi näin.

Henkisesti olen valmistautunut aikataulun venyttämiseen. Tarkoitus oli että jouluna 2016 olisimme viettäneet mökin "avajaisia" mutta lienee kohtuullista väittää että se on enemmän tai vähemmän utopiaa. Hiukan on siirrettävä kuluja ensi vuoden puolelle projektin rahoituksen varmistamiseksi. Aikataulun siirtäminen toki tuo lisää epätoivottua oleskelua sekasorron keskellä, mutta se on nyt vaan kestettävä - ei ehkä kuitenkaan maailman pahimpia haasteita ottaa vastaan. 

Ensi vuoden puolelle siirretään mm. seuraavat toimenpiteet: takan asennus, lattia, keittiökalusteet, parven portaat ja kaiteet, kiintokalusteet sekä wc:n kalustustaminen sekä tietty sisustus ja huonekalut. Myös ulkovaja.

Viimeiseen aaltoon (sitten joskus) jää: terassit, ulkotakka saunan ja saunatuvan välitilaan, ulkoallas sekä pihatyöt ja autokatos.

Tulevaisuuteen sitten jää sellaisia mitä-mieleen-tulee -hankkeita.

Pitenee siis oleskeluaika saunatuvassa joka on neliöiltään pienempi kuin meidän makuuhuone kotona. Onneksi on parvi. Näin kesällä kyllä homma toimii ihan OK, mutta kun tulee syksy ja talvi niin kura- ja lumivaatteiden kanssa voi tulla pieniä järjestelyhaasteita koska saunatupaan niitä ei voi tuoda kun siellä muutenkin on jo nyt niin paljon tavaraa jotka ei sinne oikeasti kuulu.

Kesällä ollaan oltu tontilla hiukan mielivaltaisesti. Lähdetty sinne kun tilanne sallii ja tultu pois kun huvittaa - menty aika pitkälti ex tempore. Juuri mitään hyötyhommia ei olla tehty. On vain oltu. Viime päivinä nautittu helteistä. Ollaan mukailtu sitä filosofiaa mitä mökkeilyltä on haettukin - siellä ollaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Usein myös omastakin. Etätyöt onnistuu oikein hyvin koska DNA:n 4G toimii loistavasti. Itse asiassa, olen huomannut, että mökillä on ollut kaikkein parhaimmat etäpäivät mitä olen viettänyt. 

Suurinta hupia on oikeastaan tuottanut saunominen ja vedessä rypeminen. Lintujen elämän seurailu on ollut antoisaa, varsinkin isokoskeloiden kalastureissut aivan mökkirannassa. Joutsenet kävivät eilen esittelemässä jo melko isoiksi varttuneita poikasiaan. Sadepäivinä ollaan saatu lasten kanssa riidat aikaiseksi Monopolissa - voittaja provosoi ja muut mököttää. Iltaisin vaimon kanssa vietetty paljon aikaa niemen nokassa katsellen aurinkoa ja kuinka sen lasku muokkaa taivaanrannan värimaailmaa.

Koska mitään ihmeellistä raportoitavaa ei projektista ole, niin laitan muutamia sekalaisia kuvia tältä kesältä.










= = = =

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen Juhannus

Hypättiin autoon. Ruuhkaan. Ruuhka oli tiedossa ja hyväksytty etukäteen. Haluttiin kuitenkin lähteä. Massiivisesta liikenteestä huolimatta. Ruuhka sinänsä ei stressaa. Ei stressanut vaikka matka kesti neljä tuntia. 

Ottihan se seisoskelu Lusin suoralla hiukan aivoon, mutta hymyssä suin kuitenkin ajeltiin. Nälkä yllätti siinä suoralla ja jouduttiin "vauhdissa" kaivamaan takakontista jotakin syötävää. Pienet kädet kaivoivat takakontista irtokarkkeja ja mehupurkin. Niillä mentiin. 

Esikoinen ei tullut mökille. Meni omiin rientoihinsa. Ei tullut rouvakaan. Rouva jäi vielä töihin. Tulee sit perässä. Kolmen pienen kanssa ajelin.

Perjantaina kävin vanhimman pojan kanssa kalassa. Luvat hommasin netistä viikolla mutta olin sitten kuitenkin lopulta vain kuskina. Soudellessa katseltiin syttyviä kokkoja. Meillä ei kokkoa ollut. Ainakaan tänä vuonna. Poika nappasi kalan. Hanhiniemen ensimmäisen kalan. Pienihän se oli (450g), mutta kun oli ensimmäinen niin otettiin kyytiin savustettavaksi.

Ensimmäinen kala.

Juhannus. Sauna. Juhannustaikoja ei tehty. Jalkapalloa ei tullut telkkarista (=läppäriltä). Porukka hipsi unille puolenyön aikoihin. Saunatuvassa aika kuuma. Kuopus laittoi herätyksen klo 02:00. NHL draft. Tietenkin. Kuopus katseli draftia saunatuvan parvella, minä otin pari juomaa mukaan ja menin niemeen katsomaan kesäistä järvimaisemaa - sekä myös draftia.  Onneksi on puhelimessa DNA TV ja Viasatin kanavat. Whatsappailtiin kuopuksen kanssa draftin edetessä. Ei minun nuoruudessani ollu tällaista. En kyllä mistään drafteista tiennyt kuopuksen ikäisenä - vaikka jääkiekkoa pelasinkin.

Draft.

Juhannus on mennyt itseä ja itikoita syöttäessä. Kaloja savusteltu. Lintuja kuunneltu. Saunassa ja saunatuvassa hikoiltu. Soudeltu

Mökkiolympialaiset pidetty. Mökkiolympialaiset. Otettiin lajien suhteen alku hiukan varovasti ja lisätään sitten paukkuja vuosien vieriessä. Lajeja oli vain kolme. Kuten osanottajiakin. Aluksi oli neljä mutta kuopus keskeytti ensimmäisen lajin jälkeen. Ensimmäisen laji - LASTEN TODISTUS. Heitettiin tikkatauluun tikkoja, kukin kolme heittokierrosta. Piti saada mahdollisimman monta nelosta. Eniten nelosia saanut voittaja. Tässä ei sitten lapset pärjänneetkään. Rouvan kanssa jaettu podiumin korkein paikka.


Lasten Todistus.

Toinen laji oli KULTALUSIKAN HEITTO. Saunatuvan takana heiteltiin. Lusikat lentelivät stadionilla toinen toistaan pidempinä kaarina kohti etelää. Rouva tempaisi allit leppattaen hirvittävän kaaren kunnon karjaisun kera - 5,87m ja selvä voitto. Jäin viimeiseksi. 

Yliastuttu. Ei mitata.

Mitataan.


Viimeinen laji oli Speden Speleistä tuttu PUNAINEN VAI MUSTA. Tytär sai parhaat pisteet. Rouva jäi viimeiseksi. Pistelaskujärjestelmä oli tyly. Vain voitosta sai pisteen. Muista sijoista jäi armotta pisteittä. Rouva voitti. Hanhiniemen ensimmäinen mestari.

Punainen vai musta?

Saatiin hiukan tilaa saunatupaan. Tähän mennessä tavarat on ahdettu eräänlaiseen väliaikaiseen hyllykköön. Viime viikonloppuna nostettiin seinälle uudet kaapit. Laitilasta Helsingin kautta kulki niiden reitti. Hankintapaikka - no tietysti laadukas pienyrittäjä Laitilasta - PUUTYÖLIIKE JAAKKO SAARI. Samasta paikasta tulee lisää kalusteita kunhan mökkiprojekti etenee sopivaan vaiheeseen.

Lisää säilytystilaa saunatupaan.

Mökin värisävyt ovat tasoittuneet. Ja tummuneet. Kyllähän epäusko välillä oli melkoinen, mutta niin ne hirret vain tummuvat. Jonkun verran on vielä puskenut pintaan valkoisia suoloja (?) ja pinta näyttää läheltä katsottuna hiukan epätasaiselta kun sade kastellut pintaa. Tasoittuvat siitä ajan kanssa. Rauhallisesti. 

Mökki katoaa hyvin maisemaan.

Mökki aamuyön valossa.

Ennen. Jälkeen.

Kävin rouvankin kanssa soutelemassa. Kierreltiin ihan vain lähistöllä. Minä istuin perällä ja rouva kuskasi. Pidin huolta boolikanisterista. Sopiva työnjako. Nähtiin: joutsenia, lokkeja, rantasipi, isokoskelot, tiira, kuikka. Kyyvesi on ainakin meidän kulmilla kohtalaisen hiljainen mitä veneilyyn tulee. Näin Saimaan rannalla nuoruutensa viettäneen mielestä. 

Tuli vastaan souturetkellä.

Tuli vastaan souturetkellä.

Soutelemassa.





Yhtenä yönä olisi tavoite seurata auringon nousemista. Koska nyt ollaan lomalla. Saa valvoa pitkään ja olla vaan. 
= = = = =