Ihmeistä suurin, joka ei jäänyt näkemättä

JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ...

että Arvo-myrsky saapui Mikkeliin...

Otetaan alkuun hiukan takaumaa että lukija pääsee paremmin mukaan kirjoittajan  stressitasoon (jo onneksi edesmenneeseen).

Hanhiniemen päärakennus, eli mökki, käsiteltiin rautavihtrillillä 11.6.2016. Toukokuun puolella oli käsitelty yksi seinä. Käsittelyn ajaksi ikkunat oli suojattu asiaan kuuluvalla huolellisuudella. Käsittelyn jälkeen huuhtelin seinät vielä että ylimääräiset aineet lähtisivät pois eivätkä valuisi enää myöhemmin, aiheuttaen ehkä ikäviä tilanteita. Suojaukset poistin kesäkuun lopussa. 

Mikkelissä oli Arvo-myrsky viikon 26 ja viikon 27 taitteessa. Vettä satoi 3.7.2016 yli 35 millimetriä (Mikkelin lentoasema 35,2 mm). Kirjoittaja ajelee tontille myrskyn jälkeen, poutasään aikaan ja odottaa että tontti on väärällään kaatuneita puita koska tuulikuorma on metsuroinnin jälkeen muuttunut. Yhtään puuta ei ollut tontilla nurin ja ikään kuin draaman kaarta jännittääkseen nousee mieleen lämmin helpotus. Draama on valmiina - minä en. Olen helpottunut kun tontti on entisellään eikä myrskyvahinkoja näy.

Avaan oven mökkiin. Astun sisään. Draama on valmiina iskemään. Jousi on jännittynyt. Nuoli lähtee. Osuu kohteeseen. Osuu minuun. Osuu samalla kun silmäilen mökkiä sisältä. Vai ei tontilla vaurioita. Vai ei.

Runsas vesisade oli irrottanut rautavihtrilliä pinnasta vielä 22 päivää käsittelyn jälkeen, hyvästä loppuhuuhtelusta huolimatta. Vesisade sekä ajoittain kova tuuli toi valumia sisätiloihin sekä ikkunapintoihin. Pääasiassa ikkunoita ei oltu vielä ehditty vuorilaudoittaa, joten vesi luikerteli sisätiloihin ja kuljetti mukanaan rautavihtrilliä. 

Grande valumia isossa ikkunassa.

Ikkuna täynnä pisteitä.

Melkein laskin alleni. Soitin vaimolle ja raivosin. En uskonut silmiäni. Näin rakennusbudjetin jälleen kasvavan. En nähnyt sen huippua. Tuijotin hirsiä joissa oli valumajälkiä. Tuijotin ikkunoiden ja ovien karmeja joissa oli valumajälkiä. Tuijotin ikkunalaseja joissa oli valumajälkiä. Lopetin puhelun vaimolleni. Puhelun, jossa joka toinen sana oli kirosana ja loput itkupotkuraivaria. Vajosin henkisesti maahan. Kieriskelin betonilattialla ja itsesäälissä. Kävi mielessä ne Neuvostoliitto-matkailun (kyllä - CCCP) aikana nähdyt kerrostalot jotka valmistuttuaan näyttivät jo purkukuntoisilta. Olin valmis purkamaan mökin. Räjäyttämään.

YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ

Pakkohan asialle on jotain tehdä. Alkoi selvittely. Kolme kokonaisuutta. Pyhä kolminaisuus. Hirret. Karmit. Lasit. Yhteydenotto vakuutusyhtiöön: vauriot korvataan - ensimmäinen askel henkisen ylösnousemuksen portailla. Vakuutusyhtiön kanssa keskustelut asiapitoisesti ilman "asiaankuuluvaa" venkoilua. Pisteet Pohjolalle.

Hirret saadaan hiottua. Onneksemme hirsien värisävy tulee olemaan tumma. Tikkurilan Paneeli-Ässä, sävy Mustamarja. Usean testauksen jälkeen sekin sävy saatiin lopulta valittua. Onneksi miellyttiin tummaan sävyyn. Hionta ja käsittely päälle peittää hirsien vauriot. Toinen tärkeä askel.

Ikkunoiden ja ovien karmit hiotaan ja maalataan uudestaan. Urakoitsija Mikkelistä kävi arviointiretkellä ja teki tarjouksen vakuutusyhtiötä varten. Ovet ja karmit saadaan kuntoon. Kolmas askel.

Ehdottomasti vaikeimmaksi askeleeksi henkisessä ylösnousemuksessa muodostui lasipinnoilla olevat valumat. Mökissä on isot ikkunat. Paljon lasipintaa. Halutaan olla luonnon keskellä, osa luontoa, sisätiloissakin. Katsoa salamointia turvallisesti sisätiloista. Aistia talvipakkaset lämpimän takan juurella - isojen ikkunoiden äärellä. Ikkunat ja ovet hankittiin Domukselta. Ikkunoissa on iceclear -ominaisuus ja ilmeisesti rautavihtrilli oli vaurioittanut, tai jäänyt sitkeästi, joidenkin ikkunoiden lasipintaan tai tuohon iceclear -pinnoitteelle. Miten sen nyt ilmaisisi? 

Otetaan seuraavaksi askel henkisen ylösnousemuksen viimeiselle portaalle.

PARASTA ASIAKASPALVELUA SATAANTUHANTEEN VUOTEEN

Putsailimme ikkunalaseja: vedellä, ikkunanpesuaineella, tärpätillä, asetonilla, etikalla, ruokasoodalla - you name it. Kurjaa katsoa ulos kun ikkunat on siinä kunnossa. Onneksi vakuutusyhtiö oli luvannut kaksi ikkunaa korvata, joten tästäkin selvittäisiin. Ikkunoiden vaihtaminen ei tietty ollut ihan ensimmäisenä mielessä - aina parempi jos ne vaan saisi puhtaaksi. Ei mua huvittanut alkaa vaihtamaan ikkunoita vain siksi että vakuutusyhtiö oli luvannut ne korvata. Oma show vaihdossakin. Oma show toki putsaamisessakin. Mutta pienempi. Jos vain oikea aine löytyisi.

Domukselle kuvailin vaurioita. Nyt mennään asian ytimeen. Sain heiltä tarjouksen kahdesta ikkunasta, mutta silti he osoittivat mielenkiintoa tätä probleemaa kohtaan - koska probleema oli heille entuudestaan vieras. Halusivat organisaationa oppia että voisivat sitten tulevaisuudessa palvella asiakkaita paremmin! What? Oho! Oikeesti! 

Minulle soitti "tehtaan mies" ja sanoi että olisi ajelemassa itä-Suomessa että voiko hän käydä tutustumassa ongelmaan ja kokeilemassa lähtisikö ikkunat mitenkään puhtaaksi. Sopihan se. Mene vaan. Keskiviikkona 14.9. sitten sain puhelua tontilta että hänellä on pari ainetta joilla hän kokeilee että lähteekö ikkunat puhtaaksi. Lähtihän ne. Sain sähköpostiini kuvat purkeista että osaan etsiä käsiini oikeaa ainetta ja putsata itse loput. Itse toki vielä totesimme 24.9. paikan päällä että lasista rautavihtrillivauriot olivat lähteneen. Olihan ne. Putsataan vielä loput itse.

Ihmeaine.

Ihmettelin moista asiakaspalveluasennetta. Toisti vielä motiivin. "Tehtaan mies" halusi tutustua probleemaan koska tuollaista ei ole ennen tullut vastaan. Moni olisi tuossa tilanteessa kohauttanut olkapäitään ja todennut -  c'est la vie.

Olen melko varma, että pääsin todistamaan sellaista sitoutuneisuutta työhön ja asiakaspalveluun että en tule koskaan enää moiseen törmäämään?

Vai pistääkö joku paremmaksi?