tiistai 25. joulukuuta 2018

Jouluklassikko 2018

Joukkueiden arvonta. Neljä kahden hengen joukkuetta. Perheen lapset kapteeneina. Draftissa arvotaan joukkuekaveri. Kapteenit nostaa vuorotellen piposta lapppuja. Nimiä. Joukkueet muodostuu. Voimasuhteilla arvuuttelua.

Nukutaan yön yli. Aamupala. Kentän auraus. Maalit paikalleen. Pelit alkaa. Ajanottajat tarkkana. Ei yliaikaa. Kellot käyt hitaasti. Liian pitkät peliajat. Viis minuuttia tuntuu tunnilta. Syke nousee. Hiki pinnassa. Tehopisteet tiukassa. Jalat (hiili)hapoilla. Lunta. Naamassa. Vääntöä. Naurua.

Pelien jälkeen glögit ja minttukaakaot. Ja sauna. Toki.

Joukkueet: Jenna (ja isi), Jesperi (ja Rasse), Tuike (ja mami) sekä Toivo (ja pappa).

  • Jenna - Jesperi 4-4
  • Tuike - Toivo 2-2
  • Jenna - Toivo 2-3
  • Jesperi - Tuike 8-2
  • Tuike - Jenna 1-8
  • Toivo - Jesperi 4-6


Jesperi   3  2-1-0   18-10   5
Toivo      3  1-1-1   9-10    3
= = = = = = = = = = = = = = = 
Jenna     3  1-1-1   14-8    3
Tuike      3  0-1-2    5-18   1

Turnauksen paras pelaaja: Jesperi Astikainen

Tarkka laukaus menee etukulmasta sisään.

Pehmeät kädet, pakki nousee jalalla paineen alta pois.

If you cant stand the heat, stay out of the kitchen.

Laukaus siniseltä kohti maalia.

Keskialueen trap.

Tolppaan...

Jalat jalat...

Peliväline katsomoon, ei saatu takas.

2+10 min - laitataklaus.

Pallo kulmaan, rohkeimmat menee hakemaan ja ottamaan hittiä.

Pallo katoaa.

Tilanteet jo toisaalla.

Luminen huppari.

Joukkueet. Sääntökirja. Tulospalvelu.

Turnauksen paras pelaaja: Jesperi Astikainen

= = = = =

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Jouluvalmistelut

Joulu. Ensimmäinen. The First Noel. 
Ensimmäinen siis mökillä. Omalla mökillä. Mökillä Hanhiniemessä. 

Muistan lapsuudestani erityisesti erään joulun kun oltiin yhdellä vuokramökillä joulunpyhät. Olin silloin muistaakseni 11 vuotias ja sain tädiltäni joululahjaksi Hurriganesin uuden Fortissimo -levyn. Lämpimät muistot siitä joulusta. 

Lämpimät muistot jäänee tästäkin joulusta. Niitä ei mikään pyyhi pois. Erityinen joulu. Tärkeäkin. Ensimmäinen Hanhiniemessä. Kyyveden tarjoillessa taas parastaan.

Loka-joulukuu oli monen erilaisen stressin värittämä. Kaikki ne selätetty, taitettu, ohitettu. Paljon oli mielessä. Paljon oli tehtävää. Tulessa ei kuitenkaan makailtu. Mentiin eteenpäin kuin Timo Jutila konsanaan. Tai ei ehkä ihan noin.

Peruutellaan hiukan ajassa. Näytti siltä että viimein saisimme mökin jouluksi (lähes) valmiiksi. Aloitimme suunnitella joulupyhien viettoa mökillä. Alkoi malttamaton odotus. Valkoisen joulun odotus. Rauhallisen ja hiljaisen joulun odotus. Erilaisen joulun odotus.

Perinteisesti minä olen se joka on tehnyt joulua viimeisten vuosien ajan. En toki yksin, mutta päävastuullisena. Niin nytkin.

Joulupöydässä meillä on tapana ollut pitäytyä tietyissä perinteisissä ruuissa ja sitten joitakin elementtejä on vaihdeltu vuosittain. "Satojen" vuosien ajan meidän perheen joulupöytään on kuulunut marinoidut herkkusienet. Toki kinkku ja laatikot myös, mutta nuo herkkusienet on jotakin josta en luovu. En koskaan. Rouva toi ne joskus aikoinaan joulupöytään ja siitä alkaen ne ovat kuuluneet erottamattomana osana joulupöytää.

Tänä vuonna menin jouluruokien suunnittelussa varman päälle. Pitäydyin hyvin pitkälle viime joulun herkuissa. Tämä siitä syystä että ostoslista oli jo valmiina pääosin ja halusin minimoida riskejä että jotain unohtuisi. Jonkin tärkeän asian noutaminen Mikkelistä tietäisi 60 km ajomatkaa. 

Hienosäädin ostoslistaa (itse asiassa jo lokakuussa) vielä siten, että merkitsin listaan erikseen ne ruoka-aineet jotka vietäisiin mökille jo joulukuun puolessa välissä ja sitten ne jotka veisin juuri ennen joulua. Sitten vielä jotakin mitä rouva toisi tullessaan hänen rankan työrupeaman päätteeksi.

Ostoslistan hahmottelua.

Mökille ajelin itsekseni jo perjantaina. Kävin ensin kaupassa. Tietenkin. Auto täynnä elintarvikkeita. Mökin lattialämmöt kovemmalle jo lähtöaamuna kotoa käsin. Perillä tavaroiden loputon roudaus autosta. Hiukan järjestelyä. Rentoutumista. Ennen lauantaita. 

Nuotiolla istuin kotvan illalla. Nautin olosta yksin. Ihan yksin. Mökissä kuuntelin TPS:n peliä Auran Aalloilta. Selkään tuli. Ja uni silmään. Helposti.

Lauantaina aamulla hiukan lumitöitä sekä ansiotöitä. Tyhjentelin sähköpostin siedettäväksi. Hiukkasen koskin myös to-do -listaan. Jäällä pyörähdin. Maisema oli mustavalkoinen. Kuten TPS. Sopii tunnelmaan.





Joululaulut soimaan. Soittolistalla 24 tuntia joululauluja. Aloitin tekemään jo joitakin jouluruokia: marinoidut herkkusienet (omenamehu-omenaviinietikka marinadi) tekeytymään, marinoidut punasipulit (glögi-punaviinietikka marinadi) samoin, paholaisen hilloa keittelin, Napuegraavattu-lohi alkoi imeytymään - näin siis lauantaina. Ai niin - kuivakakun tein myös, munaton kahvikakku. 

En kauhean vakuuttunut ole kakusta mitä siitä tulee. Melkoisesti epämukavuusalueella noiden leipomisten suhteen. Sama tilanne lohen kanssa. Jännittää. Aika paljonkin. Mitä jos menee pieleen? Kukaan ei syö.

Napue-graavattu lohi tekeytymään.

Paholaisen hillo sekä punasipulit ja herkkusienet.

Lauantaina illalla mökille tuli sitten vaasalaiset ja heidän haukkunsa. Tassut rapisivat mökin lattialla. Mustaa ja valkoista. Haukut sopivat hyvin mökin väreihin. Myös maiseman.

Sunnuntaille säästin sitten vielä seuraavat tekeleet: pekoniin kääritty lihamureke ja lanttu-bataattivuoka

Koristeltiin kuusi ja yritettiin kuunnella jään murinaa. Ulkona pakkasta noin 17 astetta. Kerran jää murisikin. Kovasti. Kuului selvästi noin kolmen sekunnin ajan. Ääni peitti jopa liesituulettimen suhinan sekä Koivusen Arin laulun. Mahtavaa. Luonto pullistelee. 

Myöhään illalla sitten mökin pihaan tupsahtaa rouva kahden "pienen" kanssa. Rouvalla ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen kun ei ole jouluaattona töissä. Sauna tietty pitää maatuskalle lämmittää. Sinnepä sitten. Ensin saunaa pesemään. 

Pekoniin kääritty lihamureke.

Bataatti-lanttulaatikko tuli uunista.

Photoshooting.

Viriteltiin ulkotulia ja jäälyhtyjä.

Maanantaille, eli aattopäiväksi jäi vielä kuhacevichen ja jälkiruuan tekeminen. Jälkiruuaksi teen jouluisen mangorahkan passionkastikeeella. Joulun tuoksuja sitten joulutortuista sekä glögistä. Joulupiparit koristellaan. Joulupöytään vielä parmesaaniperunat

Kaapeissa ja pöydillä on yhteensä yli 10 kg joulukarkkeja. Viime vuonna ja tänä vuonna olen syönyt karkkia vain jouluna, joten jouluna on helppo vetää sitten karkkiöverit.

Kinkun ja muita pienlisukkeita vaimo tuo valmiina tullessaan sunnuntai-iltana (=yönä). Kinkku hunnutellaan sitten aattona aamulla.


Tappelu sohvalla.

Huomenna JOULUAATTO. Se ensimmäinen. Hanhiniemessä.

= = = = =