Joulu. Ensimmäinen. The First Noel.
Ensimmäinen siis mökillä. Omalla mökillä. Mökillä Hanhiniemessä.
Muistan lapsuudestani erityisesti erään joulun kun oltiin yhdellä vuokramökillä joulunpyhät. Olin silloin muistaakseni 11 vuotias ja sain tädiltäni joululahjaksi Hurriganesin uuden Fortissimo -levyn. Lämpimät muistot siitä joulusta.
Lämpimät muistot jäänee tästäkin joulusta. Niitä ei mikään pyyhi pois. Erityinen joulu. Tärkeäkin. Ensimmäinen Hanhiniemessä. Kyyveden tarjoillessa taas parastaan.
Loka-joulukuu oli monen erilaisen stressin värittämä. Kaikki ne selätetty, taitettu, ohitettu. Paljon oli mielessä. Paljon oli tehtävää. Tulessa ei kuitenkaan makailtu. Mentiin eteenpäin kuin Timo Jutila konsanaan. Tai ei ehkä ihan noin.
Peruutellaan hiukan ajassa. Näytti siltä että viimein saisimme mökin jouluksi (lähes) valmiiksi. Aloitimme suunnitella joulupyhien viettoa mökillä. Alkoi malttamaton odotus. Valkoisen joulun odotus. Rauhallisen ja hiljaisen joulun odotus. Erilaisen joulun odotus.
Perinteisesti minä olen se joka on tehnyt joulua viimeisten vuosien ajan. En toki yksin, mutta päävastuullisena. Niin nytkin.
Joulupöydässä meillä on tapana ollut pitäytyä tietyissä perinteisissä ruuissa ja sitten joitakin elementtejä on vaihdeltu vuosittain. "Satojen" vuosien ajan meidän perheen joulupöytään on kuulunut marinoidut herkkusienet. Toki kinkku ja laatikot myös, mutta nuo herkkusienet on jotakin josta en luovu. En koskaan. Rouva toi ne joskus aikoinaan joulupöytään ja siitä alkaen ne ovat kuuluneet erottamattomana osana joulupöytää.
Tänä vuonna menin jouluruokien suunnittelussa varman päälle. Pitäydyin hyvin pitkälle viime joulun herkuissa. Tämä siitä syystä että ostoslista oli jo valmiina pääosin ja halusin minimoida riskejä että jotain unohtuisi. Jonkin tärkeän asian noutaminen Mikkelistä tietäisi 60 km ajomatkaa.
Hienosäädin ostoslistaa (itse asiassa jo lokakuussa) vielä siten, että merkitsin listaan erikseen ne ruoka-aineet jotka vietäisiin mökille jo joulukuun puolessa välissä ja sitten ne jotka veisin juuri ennen joulua. Sitten vielä jotakin mitä rouva toisi tullessaan hänen rankan työrupeaman päätteeksi.
 |
| Ostoslistan hahmottelua. |
Mökille ajelin itsekseni jo perjantaina. Kävin ensin kaupassa. Tietenkin. Auto täynnä elintarvikkeita. Mökin lattialämmöt kovemmalle jo lähtöaamuna kotoa käsin. Perillä tavaroiden loputon roudaus autosta. Hiukan järjestelyä. Rentoutumista. Ennen lauantaita.
Nuotiolla istuin kotvan illalla. Nautin olosta yksin. Ihan yksin. Mökissä kuuntelin TPS:n peliä Auran Aalloilta. Selkään tuli. Ja uni silmään. Helposti.
Lauantaina aamulla hiukan lumitöitä sekä ansiotöitä. Tyhjentelin sähköpostin siedettäväksi. Hiukkasen koskin myös to-do -listaan. Jäällä pyörähdin. Maisema oli mustavalkoinen. Kuten TPS. Sopii tunnelmaan.
Joululaulut soimaan. Soittolistalla 24 tuntia joululauluja. Aloitin tekemään jo joitakin jouluruokia: marinoidut herkkusienet (omenamehu-omenaviinietikka marinadi) tekeytymään, marinoidut punasipulit (glögi-punaviinietikka marinadi) samoin, paholaisen hilloa keittelin, Napuegraavattu-lohi alkoi imeytymään - näin siis lauantaina. Ai niin - kuivakakun tein myös, munaton kahvikakku.
En kauhean vakuuttunut ole kakusta mitä siitä tulee. Melkoisesti epämukavuusalueella noiden leipomisten suhteen. Sama tilanne lohen kanssa. Jännittää. Aika paljonkin. Mitä jos menee pieleen? Kukaan ei syö.
 |
| Napue-graavattu lohi tekeytymään. |
 |
| Paholaisen hillo sekä punasipulit ja herkkusienet. |
Lauantaina illalla mökille tuli sitten vaasalaiset ja heidän haukkunsa. Tassut rapisivat mökin lattialla. Mustaa ja valkoista. Haukut sopivat hyvin mökin väreihin. Myös maiseman.
Sunnuntaille säästin sitten vielä seuraavat tekeleet: pekoniin kääritty lihamureke ja lanttu-bataattivuoka.
 |
| Tappelu sohvalla. |
Huomenna JOULUAATTO. Se ensimmäinen. Hanhiniemessä.
= = = = =
