lauantai 25. lokakuuta 2014

Arkkitehti valittu

Yllättävän haastavaa oli lopulta arkkitehdin valinta. Noin 40% arkkitehdeistä ei vastannut kyselyyni lainkaan. Joidenkin kanssa päädyttiin tapaamisiin asti ja joidenkin kanssa käytiin asioita läpi puhelimessa. 

Sopivan tontin löytämisessä ei pidetty kiirettä, vaan annettiin ajan kulua ja tehtiin koko ajan töitä sen oikean löytämiseksi. Ei tietty odoteltu odottelemisen ilosta vaan koko ajan oli valmius laittaa kaupat kiinni. Tärkein valinta - tontti - saatiin lopulta hienosti maaliin.

Toiseksi tärkeimpänä asiana tässä projektissa pidän arkkitehdin valintaa. Sekin tehtiin huolella. Mottona tässä valinnassa oli, että: "halvin ei ole paras, mutta voi yhtä hyvin ollakin." No halvinta ei otettu, mutta vankasti uskon että otettiin sopivin. Toki faktoja puntaroitiin (tarjoukset, referenssit yms.), mutta aivan lopullinen päätös sitten tehtiin lopulta kuitenkin 100% tunteella. Lähdemme viemään projektiamme eteenpäin Arkkitehtitoimisto Ettala Palomeraksen kanssa.



Talvi saapuu Hanhiniemelle.

Kävin tänään taas miehistelemässä tontilla. Hain Mikkelin K-raudasta moottorisahan. En sellaista ole ennen omistanutkaan - en myöskään käyttänyt. Tontilla hiukan kohmeisin sormin sitten virittelin laipat ja ketjut paikalleen. Hyrähti käyntiinkin. Kerran katsoin Youtubesta videon kuinka sahataan ja siitä sitten pienempien koivujen kimppuun. 

Työkseni kannan läppäriä. Oli muuten paikat jumissa kun tulin kymmenen tunnin "metsurointi"reissulta kotiin. Hierojaa ei näy kotona missään. Hieroja on saunaillassa. Palkitsen itseni sitten saunalla, oluella (ehkä parilla) ja (ehkä parilla) lasillisella Renault, Extra Old Carte Noire'a.

Kotona odotti palkinto.


Raivaajan työkalu.
Kuva valehtelee.
Arkkitehdille on toimitettu jo "toivelistaa" ja "fiilistelykuvia". Tonttikäyntiä yritetään saada sopimaan kalentereihin. Nyt alkaa todella mielenkiintoinen aika kun aletaan etenemään kohti rakennuslupaa - ja talotehtaiden kilpailutusta.

Jossakin vaiheessa tarvitsemme sitten "luottopakin" - rakennustyömaasta vastaavan. Mutta nyt painun saunaan. Fiilistelemään.

= = =

tiistai 21. lokakuuta 2014

Niemen vieras

Vieteltiin viime viikko syyslomaa. Siis lomaa. Ei ollut harrastuskuskauksia. Mentiin aluksi Lehmonkärkeen. Siellä vain oltiin. Hiukan ulkoiltiin ja saunottiin ja  pääasiassa loikoiltiin ulkoporealtaassa. Muuttolintuja muutteli isoissa parvissa. Yksi arkkitehtikin tavattiin.
 
Loppuviikoksi kotiin. Tuikella jalkapalloleiri. Perjantaina nakkasin Tuiken taas Myyrmäkeen Soccer Campille ja sieltä kodin kautta taas Jesperin kanssa tontille. Niemeä parturoitiin. Ihmeteltiin myös aivan kärjessä olevaa läjää. Ensin googleteltiin että olisi karhun tekosia, mutta sosiaalinen media (lue: Facebook) tulkitsi tekeleen olevan supin tekemisiä. Oli liian pieni karhun töräyttämäksi.
 
Perinteiseen malliin aikamme kun oltiin nysvätty, niin paistettiin makkarat nuotiossa. Kotiin ehdittiin juuri ennen Vain Elämää -ohjelman alkua.
 
Vähän on taas niukasti asiaa. Pian on arkkitehtirintamalla päätöksien aika.
 
Lehmonkärki, Huvila 1.
 
Tekele.


DNA toimii tontilla.


Työmiesten nuotio.

Siivotaan niemeä.

Työmies savuaa.
= = =

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Another Pikapyrähdys

Uusi pikapyrähdys tontille. Voidaan kyllä oikeutetusti ajatella että onko tässä mitään järkeä, mutta tätä tämä tulee olemaan. Pikapyrähdyksiä toisen perään. Aamupäivä meni Järvenpään hallissa katsomassa kuinka Haukkaparvi raateli Ahmalauman (ainakin Toivon peliryhmän). Paljon parempaa peliä kylläkin kuin viime viikonloppuna.
 
Pelien jälkeen suunta kohti Mikkeliä. Kyydissä Jesperi ja hänen luokkakaverinsa. Pojille annoin projektiksi niemen itäreunan siivoamisen risuista. Todella hyvin pojat hommasta suoriutuivatkin. Mukavaa kun nuoria kiinnostaa luonnossa oleminen. Niemeä kiertää risukko josta pitää päästä eroon. Siinä on vielä parturoitavaa 1-3 viikonlopuksi - riippuu tekijöiden määrästä ja käytössä olevasta ajasta.
 
Ei maisema tästä juuri parane.
 
Itse nostelin raivaussahan ulos ja olin valmiina nykäisemään koneen käyntiin.  Voisi olla jopa viimeinen päivä kun tienvarsia tarvitsee sipistellä. Kaikki muut pikapyrähdystarvikkeet olin muistanut ottaa mukaan, mutta en raivaussahan valjaita. Raivaussahan kierrokset pysyttelivät tasan nollassa ja omani taas hakkasivat rajoittimelle.
 
Painuin tienvarteen nuolemaan haavojani ja samalla kantelin aiemmin kaadettuja risuja läjään. Kirosin oman huolimattomuuteni tietysti myös Facebookiin. Tietenkin - ja onneksi. Oulusta tuli sosiaalisen median kautta vinkki että: "Sido housun lenkkiin narulla tai tuoreilla koivun oksilla. Ja jos on vyö mukana niin kainalon kautta lännen tyyliin." Jep. Tästä inspiroituneena sitten tein hupparista valjaat ja sain sahan olkapäälle roikkumaan ja taas mentiin aikataulussa. T-paidassa ryskin menemään.
 
Näyttävä ylilento.
 
Alkoi jo hiukan tulla hämärä ja omat hommat olivat loppusuoralla. Menin niemelle komentamaan poikia lopettamaan oman savottansa. Sytyteltiin taas nuotio rannalle. Ihan vain tuon nuotion takia olisi kannattanut ajella tontille. Järvi oli aivan tyyni. Taivas pilvetön. Hiljaista. Järvellä ei juurikaan liikennettä. Yksi moottorivene kulkee järvellä. Kaukana, mutta hyvin kuuluu - puhekin. Ilmassa kulkijoita hiukan enemmän. Muuttolinnut ylittävät Hanhiniemen. Joitain parvia lentää kauempana. Kaikki matkalla etelään, tai silmämääräisesti kylläkin nayttivät lentävän kohti länttä.
 
Ihmisen on hyvä olla.
 
Istuskeltiin nuotiolla. Nautittiin luonnosta. Syötiin. Lähdettiin kotiin. Hanhiniemessä oli +2,0 enää lämmintä ja raikas syysilma. Kotikylällä kosteaa ja +9,5. Aivan erilaiset ilmat.

= = =