tiistai 26. toukokuuta 2020

Nanopinnoite saunatiloihin

Heti alkuun todettakoon, tämä kirjoitus EI OLE kaupallinen yhteistyö, vaan onnellisen mökkiläisen jakama hyvän olon tunne. Blogissani olen mielelläni jakanut onnistumisia ja kertonut onnistuneista urakoitsijavalinnoista. A täs siul sellane.

Meidän (maailman paras) sauna on ollut käyttövalmiina joitakin vuosia. Mökkiprojektissa ensin valmistui sauna ja saunatupa. Silloinen hetki näyttäytyi kunnon konkretiana. Jotakin valmista näkyi ja tuntui. Pääsi jostakin jo nauttimaan. Saunasta ja öistä mökillä (lue: saunatuvassa).

Muitakin tuollaisia merkittäviä konkretian kilometritolppia on mökkiprojektin aikana ollut: tontin raivaus ja räjäytystyöt, rakennusten pystytys säältä suojaan, mökin sisätöiden valmistuminen, keittiö- ja kiintokalusteiden asennus sekä ensimmäinen joulu mökillä.

Mökin porakaivovesi aiheuttaa hiukan sellaista haastetta, hiukan enemmän kuin normaalisti kotona, että jokaisen kylpykerran päätteeksi pitää suihkut ja tasot kuivata huolella, että eivät (kalkista johtuen?) värjäänny valkoläikikkäiksi. Suihkutilan lattia kuivataan aina käytön jälkeen lastalla huolellisesti. Lasipintoja ei oikein joka kerta viitsi kuivailla, ne ovat lähteneet hyvin puhtaaksi Ecostar -puhdistusaineella. Pesty ehkä pari kertaa vuodessa. Samaa Ecostaria myös seinäkaakeleihin. 

Haasteellisin kohta puhtaanapidon kannalta on lauteiden alla oleva lattialaatoitus. Se on vuosien varrella alkanut näyttää hyvinkin kirjavalta. Kaatohan siellä on hyvin "maltillinen" joten vesi ei kovinkaan tehokkaasti kulkeudu kohti lattiakaivoa. Toinen vaihtoehto pinttyneen lian aiheuttajaksi on lauteiden alla olevan lämminvesivaraajan hidas vuotaminen jostain liitoksesta. En tiedä. Pitää tutkia ja seurailla.

Tuota saunan lattiaa (lauteiden alla) ollaan yritetty jos millä aineella putsata. Ei lähde. Ei lähde puhtaaksi. Ei millään. Vähän iskenyt jo epätoivo että mitä ihmettä sille lattialle keksisi. Ihmettä se tuntuikin kaipaavan avuksi. Ihmettä jota tuskin on olemassa. Vaikka lauteiden alle ei juurikaan näe, niin silti siellä oleva pinttyneen likainen lattia vaivaa mieltä.

Käännyttiin Nanoksi Finland Oy:n puoleen. Suhtauduin kuitenkin epäilevästi, vaikka hainkin rohkaisua katselemalla heidän kuvagalleriasta toteutuneita kohteita. Noita aiemmin mainitsemiani ihmeitä saisivat kyllä tehdä, jos meidän armaasta, maailman parhaasta saunasta, saisivat taas uudenveroisen. 

Toimeksiantona Nanoksille oli lattioiden, seinälaattojen sekä lasipintojen puhdistus. Vaikka seinälaattojen ja lasipintojen kanssa ollaan itse pärjätty, niin tilattiin vähän laajempi käsittely. Tarkoituksena oli saada ensin pinnat puhtaiksi ja sitten kaikkien pintojen käsittely nanopinnoitteella. Nanopinnoite suojaa pintoja kalkkijäämiltä ja muilta epäpuhtauksilta.

Totuttuun tapaan minä en ammattilaisten selän takana pälyillyt, vaan vetäydyin viettämään hellepäivää ilmastoituun mökkiin etätöiden pariin. Tyhjentelin todo-listaa ja sähköposteja. Motivoivassa ympäristössä. Aika kului hitaasti. Malttamattomana, vaikkakin yhä epäillen, odottelin "mission impossible -operaation" valmistumista. 

Etätyömaisema.

Mutta, mutta. Valmista lopulta tuli. Sellainen kahdeksan tunnin urakka se oli. Ihmeitä tuli todistettua. Saunan lauteiden alla lattia täysin puhdas. Tiukassa lika oli ollut. Vaati kovaa työtä. Varmasti vaatikin, sillä olinhan minäkin sitä kokeillut rassata jos jonkinlaisella tökötillä. 
"Aineet ovat turvallisia niin ihmisille, eläimille kuin ympäristöllekin. Käsittely tekee pinnoista hydro- ja oleofobisia eli vettä ja rasvaa hylkiviä. Tämän ansiosta puhdistus helpottuu merkittävästi. Pinnoitteen biostaattiset ominaisuudet taas vähentävät tehokkaasti mikrobien lisääntymistä suojatulla alustalla.
Kuivuessaan pinnoite muodostaa näkymättömän, joustavan ja hengittävän suojan. Tämän ansiosta pinnoitteen alle jäänyt tai sinne mahdollisesti pääsevä kosteus pääsee haihtumaan pois.
Käsittely ei muuta pintojen kitkaominaisuuksia. Mitä pidempään tiloja käytetään, sitä selvemmin nanopinnoitteen vaikutukset tulevat esille."

Mission impossible -luokan urakan jälkeen sain vielä hoito-ohjeet. Nanopinnoitteella käsiteltyjen pintojen tulisi antaa kuivua joitakin tunteja ja niitä ei saisi kastella vuorokauteen. Tänään ei siis olekaan mulla ohjelmassa kivien kantelua. En pääse suihkuun mujuja ja hikeä putsaamaan. Toisaalta kelpaa iltaohjelmaksi velttoilukin. Mikäpäs siinä. Velttoillessa. 

Viikon ajan nanopinnoitetta tulee käytön jälkeen huolella kuivailla, jolloin lopullinen kemiallinen kuivuminen ja karkaistuminen tapahtuu. Suojattu pinta kestää kymmeniä tuhansia pyyhkimiskertoja vedellä ja mikrokuituliinalla.

No miltäpä siellä lauteiden alla sitten näytti. Tältä.

Ennen.

Jälkeen.
= = = = =





keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Lössykän kesäloma

Lössykän kesäloma. Vol 1. Yksi viikko toukokuussa, loput joskus heinäkuussa. Yksin mökillä. Pihahommia. Sipistelyä. Ei kyllä tunnu lössykän läppärityöläisen (Lenovo T470s) kropassa sipistelyltä. 

Mökillä siis. Siellä missä ei nyt oikein saisi olla. Omalla mökillä ei saisi olla ja sitä paheksutaan, mutta samaan aikaan, sekä itse asiassa Uudenmaan rajojen ollessa suljettuna, useat lomamökkikylät oli auki kylpylöineen. Sitä ei paheksuttu. Ainakaan ääneen sanottu.

Taas siis tultiin mökille, vapuksi, autot täynnä ruokaa. Kotoa pysähtymättä mökille. Vappu vietettiin iloisesti perheen kesken.  Muu jengi lähti sunnuntaina pois, minä jäin kärräämään kivituhkaa ja hiekkaa. Yksin. Vailla kontakteja paikallisiin. Kauppaan ei tarvitse mennä. Älkää peljätkö.

Koska normielämässä raskain esine mitä kannan on tuo aiemmin mainittu Lenovo, on tunne kropassa kaikkien (neljän) kottikärrypäivän jälkeen vähintäänkin jomottava. Onneksi sattui hyvät ilmat eikä satanu vettä, niin homma kulki eteenpäin, kuin Doorsin LA Woman, sateellahan näitä pihahommia ei voi tehdä.

Kuskasin kottikärryä ja kottikärry kuskasi minua. Vein terassien reunamille kivituhkaa koska terassien korot oli pielessä ja putoamaa yli 50cm. Kuskasin myös kulkuväylille kivituhkaa. Siis sipistelin. En tiedä mikä Suunnon asetuksissa oli pielessä, mutta yhtenä päivänä sen näytöllä luki "lisää vauhtia". Ehkä se oli yhteydessä komentokeskukseen ja rouva ruoski lössykkää ripeämpään vauhtiin tuon älykellon (?) kautta.

Mistä lie tuo kannustushuuto, "lisää vauhtia" saanut alkunsa, mutta kun Suunnon palautumisaikoja katsoo, niin taitaa mennä seuraavat kuusi vuotta ennen kuin tästä kottikärrytanssista on palauduttu. 







En nyt oikein tiedä olisiko sitä ottanut mieluummin turpaansa ja syönyt pieniä kiviä, kuin vetänyt valssia kottikärryn kanssa, mutta ehkä sitten lopputulema on mukavampi tuon romanttisen tanssahtelun jälkeen. 

Toisaalta taas, kropassa tuntuu juurikin tuolta turpaansa saaneelta. Yksi päivä muuten tuli mieleen, kun jomotti ihan hitokseen ja työnsin kottikärryä kohti ääretöntä, että tältäkö tuntuu kun Marko "Mörkö" Anttilaan törmää keskialueella katse kiekossa. En tiedä. Jääkiekossa parasta on kipu, kottikärryillessä ei. Kottikärryillessä parasta on se, kun ei enää jaksa ja saa heittää hanskat kohti Kyyvettä. Kun päivä on ohi.

Koska totuus ei kuitenkaan ole täysin noiden yo. kuvien mukainen, siloteltua mökkipuuhastelua, niin alle vielä pari kuvaa siitä että millaista maisemaa vielä löytyy sieltä minne ei facebook- tai instagram-kuvauksessa linssi taivu. Behind the scenes. Kuka helvetti nuo vielä siivoaisi? Lisää vauhtia.



= = = = =