Lössykän kesäloma. Vol 1. Yksi viikko toukokuussa, loput joskus heinäkuussa. Yksin mökillä. Pihahommia. Sipistelyä. Ei kyllä tunnu lössykän läppärityöläisen (Lenovo T470s) kropassa sipistelyltä.
Mökillä siis. Siellä missä ei nyt oikein saisi olla. Omalla mökillä ei saisi olla ja sitä paheksutaan, mutta samaan aikaan, sekä itse asiassa Uudenmaan rajojen ollessa suljettuna, useat lomamökkikylät oli auki kylpylöineen. Sitä ei paheksuttu. Ainakaan ääneen sanottu.
Taas siis tultiin mökille, vapuksi, autot täynnä ruokaa. Kotoa pysähtymättä mökille. Vappu vietettiin iloisesti perheen kesken. Muu jengi lähti sunnuntaina pois, minä jäin kärräämään kivituhkaa ja hiekkaa. Yksin. Vailla kontakteja paikallisiin. Kauppaan ei tarvitse mennä. Älkää peljätkö.
Koska normielämässä raskain esine mitä kannan on tuo aiemmin mainittu Lenovo, on tunne kropassa kaikkien (neljän) kottikärrypäivän jälkeen vähintäänkin jomottava. Onneksi sattui hyvät ilmat eikä satanu vettä, niin homma kulki eteenpäin, kuin Doorsin LA Woman, sateellahan näitä pihahommia ei voi tehdä.
Kuskasin kottikärryä ja kottikärry kuskasi minua. Vein terassien reunamille kivituhkaa koska terassien korot oli pielessä ja putoamaa yli 50cm. Kuskasin myös kulkuväylille kivituhkaa. Siis sipistelin. En tiedä mikä Suunnon asetuksissa oli pielessä, mutta yhtenä päivänä sen näytöllä luki "lisää vauhtia". Ehkä se oli yhteydessä komentokeskukseen ja rouva ruoski lössykkää ripeämpään vauhtiin tuon älykellon (?) kautta.
Mistä lie tuo kannustushuuto, "lisää vauhtia" saanut alkunsa, mutta kun Suunnon palautumisaikoja katsoo, niin taitaa mennä seuraavat kuusi vuotta ennen kuin tästä kottikärrytanssista on palauduttu.
En nyt oikein tiedä olisiko sitä ottanut mieluummin turpaansa ja syönyt pieniä kiviä, kuin vetänyt valssia kottikärryn kanssa, mutta ehkä sitten lopputulema on mukavampi tuon romanttisen tanssahtelun jälkeen.
Toisaalta taas, kropassa tuntuu juurikin tuolta turpaansa saaneelta. Yksi päivä muuten tuli mieleen, kun jomotti ihan hitokseen ja työnsin kottikärryä kohti ääretöntä, että tältäkö tuntuu kun Marko "Mörkö" Anttilaan törmää keskialueella katse kiekossa. En tiedä. Jääkiekossa parasta on kipu, kottikärryillessä ei. Kottikärryillessä parasta on se, kun ei enää jaksa ja saa heittää hanskat kohti Kyyvettä. Kun päivä on ohi.
Koska totuus ei kuitenkaan ole täysin noiden yo. kuvien mukainen, siloteltua mökkipuuhastelua, niin alle vielä pari kuvaa siitä että millaista maisemaa vielä löytyy sieltä minne ei facebook- tai instagram-kuvauksessa linssi taivu. Behind the scenes. Kuka helvetti nuo vielä siivoaisi? Lisää vauhtia.
= = = = =
