sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Nuotiokauden päättäjäiset

Nuotiokausi ohi. Kohti grillikautta. Samalla ruuanlaittovaltikka siirtynee rouvalle. Mulla ei ole oikein ollu kiinnostusta grillailuun. Ehkä siihen moti löytyy, saa nähdä. Nuotiolla ruuan laittaminen on monin verroin mukavampaa. Nuotiota ei kylläkään olla kesäisin pidetty. Mutta muina vuodenaikoina sitäkin enemmän. Nuotiokokkailu myös helpottui keittiön valmistumisen myötä.

Nuotiokauden päätteeksi ajateltiin taas paistella karitsan sisäfilettä makkaratikussa. Tällä kertaa hiukan jatkojalostettiin ajatusta tekemällä kylkeen pannuleipiä, joten lopputulemana lautasella olikin Hacot (Hanhiniemen tacot) tai Hantillat (Hanhiniemen tortillat).

Karitsan sisäfileet puukotettiin jotakuinkin peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Niille morttelissa oma marinadi (valkosipulia, rosmariinia, minttua ja oliiviöljyä). Toki hiukan suolaa lihojen pintaan ja vetäytymään.

Marinadia

Karitsojen maustuessa marinadissa tein valmiiksi pannuleipien taikinan (vehnäjauhoja, suolaa, vettä). Taikinan tekeminen ihan jees, mutta minun tasoiselle "leipurille" kauliminen on hiukan haasteellisempi tehtävä. En muista milloin viimeeksi olisin kaulinta heilutellut. No, pannuleivistä tuli  kuitenkin sitkeän yrittämisen jälkeen pyöreähköt. Lopputulos täsmää myös mun nikkarointitaitoihin - kaikki on vähän sinne päin. Priimaa ei tule, mutta sellaista söpöä kotikutoista. Sellaista keskinkertaista.

Nuotiolla ensin valurautapannu kuumaksi. Pöpöt pois. Sitten pyöreähköjä taikinalättyjä vuorotellen pannun kuumuuteen - ilman rasvaa/öljyä. Kääntelin useasti kun ei ollut oikein kokemusta että miten ne valmistuu. Hiukan opettelemista. Välttävin arvosanoin selvisin. Tästäkin. Liekö se hyvä vai huono juttu? Se keskinkertaisuus.

Pyöreähköjä pannuleipiä.
Ensimmäinen vedos tuloillaan.
Kun leivät oli paistettu, ujuteltiin lihoja makkaratikkuihin. Itse tykkään että nuotiolihan pinnassa on kunnon karsinogeenijytky. Pinta rapeaksi paistamisen lopuksi työntämällä lihat ronskilla otteelle liekkeihin. 

Pannuleipien päälle salaatti, lihat sekä chilimajoneesia ja kunnon puristuksella yhteen. Ja suuhun. Oikein mukava jatkojalostus "perinteisestä" nuotioherkustamme - nuotiolihasta. Omaan makuuni olisi voinut makua vielä terävöittää muutamalla jalopeno-siivulla sekä paprikalla. Lihat olisivat saaneet olla hukan suolaisempia, mutta chilimajoneesi paikkasi virheeni. Pannuleivät olisivat voineet olla hiukan isommat. Tietenkin. Siis keskinkertaisuutta hipoen.

Rohkeasti tumma väri pintaan.

Jalopenoa ja paprikaa olisi voinut olla myös.

Mytyksi ja suuhun.
Kävin pyörähtelemässä tontilla (=niemessä) korin kanssa. Hiukan shoppailemassa luonnon antimia. Ei syötäväksi - koristeeksi. Askartelin. Sipistelin. Ihan rentouttavaa. 

Tuo sipistely on todella kaukana toki siitä perinteisestä miesroolista jossa miehen kuuluu ryskää metsässä, paljain käsin kaataa puita ja saunassa sata-asteisissa löylyissä taskulämmin Kossupullo alas kahdella huikalla. Ei, minusta tuo sipistely on ajoittain todella nastaa. Pidän omasta "mies"roolistani tällaisena. Keskinkertainen mies.

Löydöksiä sitten maljakkoon. Tuli sitten oikein näppärä - no joku koriste tai jotain. Mikä lie. Rouva vastusteli kun jäkälää meni myös juoma-astiaan. Nelisen vuotta se astia meillä on ollut eikä siihen koskaan ole juomaa kaadettu. Ollut autotallissa kotona ja nyt hiljattain tuotu mökille. Kai siihen on ollut tarkoitus jotakin hellejuomaa valmistella. Sangriaa tai sellaista.


Kiviä. Jäkälää. Käpyjä. Puolukan varpuja. Oksa.

Vastusteluista huolimatta.
Itse rakentamisessa otettiin taas pieni harppaus eteenpäin. Niin, tämähän on rakennusblogi - tosiaan. Mökillä kävi ihminen mittailemassa parvea. Speksailtiin parven kaiteita ja portaita. Juhannukseksi pitäisi tulla valmista senkin osalta. Juhannukseksi jos saisi myös sen ilmalämpöpumpun. Sitten alkaisi hommat olla listoja vaille valmis - sisältä. Ne perinteiset listat. Niillähän ei ole kiire. Koskaan.

Kyyvesi tarjoili taas parasta osaamistaan maalaamalla taivasta punertavin ja kellertävin sävyin. Saunan ikkunasta näkyi taivaskankaalla värikäs auringonlasku. Aurinko näkyi taivaanrannassa puolikkaana, mutta siinä ajassa kun hain Huawein saunatuvasta - oli aurinko jo mennyt piiloon. Nopea aurinko, hidas minä. Tai ainakin keskinkertainen.

Myöhästyin.
= = = = =


lauantai 20. huhtikuuta 2019

TOP 5 hetket mökillä

Eilen tulin "pienten" kanssa mökille. Kuopus kuumeessa, mutta halusi lähteä kuitenkin. Nukkui melkein koko ajomatkan. Sohvaantui sitten illaksi. Kaikki hyvissä ajoin nukkumaan. Ei jaksettu valvoa.

Aamulla heräilin kuuden jälkeen. Ei tullut oikein enää unta. Hiukan kurkku kipeä minullakin. Siirryin sängystä sohvalle katselemaan luontoa. Keittelin aamukahvia. Pilvetön taivas. Ihan hiukan pakkasta. Lokit huutaa/laulaa "lokkikivellä". Niemen takaa jäälle liitää teeri. Talitintin talipötkössä pari isompaa vierailijaa, en ehtinyt nähdä ketä olivat. Pakenivat nopeasti rikospaikalta. Lentäen kuitenkin. Viimeinen pötkö menossa, sitten ruokinta loppuu. 

Selvästi huomaa nyt, että luonto alkaa heräilemään. Sitä se ei vielä viime viikolla oikein havainnut. Nopea muutos. Lämpö tekee hyvää. Luonnollekin. Mulla aamukahvin terästämät mietteet siirtyy historiaan ja aloin leikittelemään ajatuksella, että pystynkö listaamaan TOP 5 -moments täällä Kyyveden rannalla. 

Yllättävän nopeasti sain otsikot mieleen. Oikeastaan ne putoavat ihan virtana näppäimistölle. Toisaalta sitten taas kun nuo viisi otsikkoa on pudotettu alas tekstiksi, niin mieli alkaa vaeltelemaan ja löytää lisää ehdokkaita. On vaikeaa laittaa asioita järjestykseen. Oma kulloinenkin tunnetila vaikuttaa miten asioita muistaa ja miten niitä arvottaa.

Seuraavassa kuitenkin tämän mökkiprojetkin TOP 5 hetket. Disclaimerina pidätän oikeuden muutoksiin ja tuo listaus saattaa olla jonakin toisena päivänä toisenlainenkin. Mutta luotetaan hetkessä elämiseen tässä yhteydessä ja listataan nuo viisi asiaa perusteluineen sellaisena kuin ne asiat juuri nyt koen.


HIRRET

Hirsien saapuminen tontille oli tietynlainen käännekohta tälle projektille. Varsinaista konkretiaa. Toki eräänlaista konkretiaa oli ollut tontin ostaminen ja sitä seurannut onnellisuus. Arkkitehdin ensimmäiset suunnitelmat ja niistä mieleisen valitseminen. Konkretiaa sekin.

Vaikka tontilla oli ennen hirsien saapumista: mittailtu, kaadettu puita, raivattu, räjäytelty, ajettu maata, vedetty vesijohtoputkia, tehty sähköt, perustukset - niin silti tuo hirsien saapuminen tontille oli jotenkin sellainen hetki että ummikkoa rakennuttajaa se kosketti. Jos oikein tarkennan, niin se hetki kun rekan etuvalot kääntyivät viimeiselle suoralle - se oli hetki jolloin onnellisuus ei tuntunut enää mahtuvan kroppaan vaan pyrki ulos repien suuta maireaan hymyyn.

Tästä löytyy blogikirjoituskin.

Hirret. Viimein. Tontilla.

SAUNA VALMIS

Ensin pystytettiin saunarakennus ja sen perään mökki. Mökkiä pystytettäessä oli jo saunan ja saunatuvan sisätyöt alkamassa. Mittailtiin lauteiden muotoa. Käytiin sutimassa hirsiä sisältä. Hommattiin kiuas. Hiljalleen edettiin. Kuitenkin, lopulta eräänä pääsiäisenä viimein päästiin oman mökkisaunan löylyihin. Tuo oli hetkenä jotenkin ylivertainen - viimein tällä tontilla on jotakin valmista. Jotakin jota on odotettu. Pitkään.

Myös tästä ikimuistettavasta hetkestä löytyy kirjoitus.

Sauna käyttöön.


KEITTIÖKALUSTEET

Mökin sisätyöt etenivät hiljalleen. Näin jälkikäteen ajatellen, etenivät ihan sopivaa vauhtia, vaikka malttamattoman aika on aina pitkä. Vauhti projektin etenemiselle oli sopiva siksi, että hiljalleen edetessä aivot ehtivät prosessoida monta asiaa uuteen uskoon. Mieli muuttua. Yleensä paremmaksi. Näkee asioita eri tavalla kun konkretiaa on ympärillä - ei pelkkää suunnitelmaa.

Esimerkiksi, meillä oli jo käytännössä valittuna mistä hommaisimme takan. Valittuna oli malli, koko ja väri. Kun oli aikaa ajatella ja prosessoida omia ajatuksia, niin rouvan tippaleivät bongasivat meille pönttöuunin. Loistava valinta. Paljon paremmin sopii meidän mökkiin kuin moderni, sinänsä kuitenkin ihan kaunis, valkoinen perustakka. 

Mökin sisätöissä ja sisustamisessa pyrimme välttämään kompromisseja. Juuri nyt etsimme kahta mustaa baarijakkaraa keittiöön ja kun emme ole löytäneet mielestämme sopivia (sopivalla hinnalla) niin emme ole ostaneet "vain joitain baarijakkaroita". Matoilla hiukan sama kohtalo. Makuuhuoneen parisängyn kohdalla tehtiin kyllä kaikkien kompromissien äiti, hankittiin vain joku halpa. Toisaalta ehkä se ei ollut kompromissi koska korvaamme sen jossakin vaiheessa toisella sängyllä. Sänky vain väliaikaiseen käyttöön.

Mökin sisätyöt etenivät ja olihan täälläkin monta konkreettista hetkeä matkan varrella. Mutta se päivä kun keittiökalusteet tulivat ja oli lopulta asennettu oli yksi tämän projektin kohokohdista. Vaikka kuinka pidämmekin ulkona nuotiolla kokkailusta, oli helpottavaa kun sai keittiön kuntoon.

Yllättäen, tästäkin aiheesta löytyy blogipostaus.

Keittiö hahmottuu.

ENSIMMÄINEN JOULU

Haaveista suurin. Perhejoulu mökillä. Ensimmäinen. Varmasti jäi muistimerkintä joka ei koskaan kulu pois. Risukasaan osui vielä auringonsäteet ja jouluksi satoikin vielä paljon lunta ja maisema oli lumivalkoinen. Kuohkeaa lunta.

Jouluvalmistelut oli toki rankat, mutta miellyttävän rankat. Piti varmistaa että kaikki astiat on mökillä hankittuna. Tehdä ruokalista kauppaostoksia varten. Tuoda etukäteen jouluruokia. Tuoda tullessaan jouluruokia. Mutta oli se sen arvoista. Joulusauna. Kynttilät. Ulkotulet. Kuusi. Koskematon hanki. Joulumusiikki. Kinkku. Ensimmäistä kertaa - mökillä.

Tietenkin aiheesta löytyy kirjoituksia sekä täältä että täältä.

Ensimmäinen joulu mökillä.

LUONTO

Aiheena suurin kokonaisuus. Vaikea käsitellä suppeasti, mutta yritän tiivistää. Ettei mene ihan savolaiseksi jaaritteluksi. Sukujuurilleni en voi mitään. No, asiaan.

Lähtökohtana meidän mökkiprojektilla on ollut ajatus, että kesämökkiä emme tee - vaan koko ajan käyttövalmiudessa olevan vapaa-ajan asunnon. Olisimme säästäneet hurjan määrän setelirahaa jos olisimme tehneet sähköttömän kesämökin. Sellaisellakin olisimme varmasti pärjänneet, ei siinä mitään. Meillä oli ajatuksena että haluamme ulosmitata hienon tontin tarjoileman maiseman ympäri vuoden. Nauttia vuodenaikojen vaihtelusta. Lukijan ei tule käsittää väärin, arvostamme jokaisen valintoja vapaa-ajan asumismuotona, meille sopii parhaiten valitsemamme tie.

Talven raikkaat pakkaset ja kuohkea lumi - sisälle lämpimään pönttöuunin ääreen. Kevään valoisa saapuminen ja luonnon sekä linnuston herääminen taas uuteen aikaan - varsinkin teerien soidinmenot. Kesä ja käki - yötön yö. Syksyn kuulaus ja muuttolintujen hyvästely.

Jokaiselle vuodenajalle meille on kehkeytynyt jo hiukan omat ajanviettopaikat. Keväällä pyritään viettämään aikaa niemessä nuotion äärellä, kesällä sitten toki järvellä ja niemessä auringonlaskua ihaillen, syksyllä (toki myös keväällä) nuotiopaikka on kovassa käytössä. Tänä talvena bongailtiin pulkkamäkiä ja pihalla pelattiin pihalätkää - jäällä käytäviä taisteluita unohtamatta.

Väsymätön käki. Keimaileva rantasipi. Uteliaat talitintit. Eläväiset lokit. Koskelo poikasineen. Ukkosrintama. Keskikesän auringonlasku. Kuohkea ja koskematon pakkaslumi. Hellepäivä vesitramppiksella. Kävelyretket jäällä.

Jaaritteluksi meni, mutta menköön.

Aiheeseen sopivia kirjoituksia mm.

Retkellä läheisellä luodolla.


Huomenna olisi tarkoitus vielä tutustua saamaani tarjoukseen ilmalämpöpumpusta. Varmistan että pumppu on sellainen mitä pyydetty (wifi jne).

Parven kaiteista ja portaista on useita tarjouksia ja perjantaina vielä soittelin yhden potentiaalisen urakoitsijan ja juttelin hänen kanssaan projektista.


= = = = =

torstai 11. huhtikuuta 2019

Makuuhuoneeseen hyllykkö

Hiukan tullu "reklamaatiota" kun blogin päivittely ollu verkkaista. Tavallaan ei ole ollut oikeastaan mitään erityistä jaariteltavaa, vaikka kylläkin pystyn tikusta blogitekstin vääntämään. Ei siitä kiinni ole. Sellaista mökin rakentamiseen ja/tai sisustamiseen liittyvää uutisoitavaa ei vaan ole ollut. Okei, ei ehkä ole ollut niin virtaakaan kirjoitteluun.

Töissäkin ollut melkoista, mutta mukavaa, kiirettä. Varsinkin Q3/2018 ja Q1/2019. Nyt alkaa taas (hiukan) tasaantumaan. Takana myös pari keväistä huippukivaa reissua Leville. Todella mukavassa seurassa. Rouvakin piipahti siellä. Uusi ravintolatuttavuus löytyi - Aurora Sky. Revontulet oli tällä kertaa aika himmeänä että lasikaton läpi niitä ei nähnyt, mutta ulkona sitten miedosti näkyivät.

Immelkartanolta kelkat.

Levi Evil.

Mutta nyt on aihetta kirjoitteluun ja hymyyn. Sitä hymyä kyllä tulviikin. Nähtävissä jopa lapsenomaista innokkuutta. Tiedättehän sen tunteen kun yrittää olla cool, mutta ei millään pysty. Taustoitetaan taas hieman.

Rouvan kanssa tultiin taas mökille - viikoksi. Ihan keskenään. Vaikka jälkikasvun kanssa on mukava mökkeillä, on silti mukavaa olla joskus keskenäänkin. Ilman aikatauluja. Olla vaan. Nauttia luonnosta ulkona tai jos sää on sellainen että ei ulkona huvita olla, niin sitten isojen ikkunoiden takaa voi silti aistia luonnon läsnäolon. Siksi tämä on ihanteellinen paikka viettää pakoa arjesta ja arkirutiineista.

Pari päivää ensin vain velttoiltiin. Loikoiltiin sohvalla, istuttiin nuotiolla, saunottiin - sellaista perusvelttoa mökkielämää. Rouva lämmitteli aina saunaa, minä tein aamuisin aamupalat lautaselle. Rouva taikoi lautaselle pakkasesta loput hirvestä (joka saatiin naapureilta - noin neljän kilometrin päästä) maukkaalla risottopedillä.

Nokipannukahvit.

Mökkielämää nuotiolla.

Hirvi risottopedillä.

Keskiviikoksi olikin sitten aikataulutettua ohjelmaa. Ajeltiin Savonlinnan kautta Punkaharjulle. Maatilalle jossa vietin lapsuuteni onnelliset kesät lehmiä paimentaen, vasikoita ruokkien ja heinätöitä tehden. Lämpimiä muistoja. 

Hanhiniemeen on ollut tarkoitus tehdä hyllykkö. Mutta mistä. Jossakin vaiheessa tahtotila muovautui ideaksi. Haluan tehdä hyllykön perunalaatikoista. Mistä laatikot? Netistä löytyi, mutta olivat hankalan matkan päässä. Lisäksi eivät olleet ihan sellaisia mitä halusin. Ei kompromisseja. 

Mutta - soitanpa sedälle. Olisiko hänellä. Olihan hänellä. Sovittiin että mentäs hakemaan. Mentiin. Punkaharjulle. 

Taivas. Ne laatikothan oli täydellisiä. Ihan huippuja. Setä oli vähän huolissaan että kun ne nyt ovat rispaantuneita. Ei haittaa. Mitä rispaantuneempia, sitä parempia. Sopivan kolhiintuneita, kuluneita ja elämää sekä tarinoita nähneinä. 

Huippua sekin, että taas Hanhiniemen esineistön joukkoon liittyy esineitä joilla on tarina. Olen näet itsekin kerännyt joskus pienenä poikana perunoita noihin laatikoihin. En paljoa. Mutta kuitenkin. Muistini mukaan tallailin sadonkorjuun aikaan perunapellolla ja potkin enemmänkin mutapaakkuja kuin keräsin perunoita pellolta, mutta sovitaan että olen sinne ainakin joitakin perunoita vienyt. Noiden laatikoiden mukana elää tuon sukuhaarani muistot - Hanhiniemessä. En voisi olla onnellisempi. En iloisempi. Ehkä hiukan herkistyn. Mutta onnesta kuitenkin.

Pit stop Caperossa (Savonlinna).

Täydellisiä laatikoita. Täydellisiä.
Lastasimme autoon kahdeksan täydellistä laatikkoa. Perillä mökillä oltiin myöhään illalla. Yhtä hymyä. Sormet syyhysivät, mutta pimenevä ilta löi kapuloita innostuksen vankkureiden rattaisiin ja perunalaatikoiden putsaus ja asettelu seinälle siirtyi seuraavaan päivään. Saunamaatuskan lämmittäessä saunaa, siirsin olohuoneesta itse tehdyt lattiavalaisimet meidän makuuhuoneeseen. Sinne ne sopivat paremmin. Siellä ei ole ollut vielä edes valaisimia. Nyt on.

Illan aikana vielä rouva sai yhteystietoja räsymattojen tekijään (läheiseltä kylältä). Halutaan matonkuteiden sekaan joitakin omia vaatteita. Saadaan matoillekin pientä tarinaa. Kuvataan matonkuteiden joukkoon vietävät meidän vaatteet, niin jää muistijälki että mitä omia vaatteita Hanhiniemen mattoihin päätyi. 

Laatikot olivat suurempia mitä muistelin ja lopulta tuo määrä mikä autoon mahtui olikin täysin sopiva. Vanhempien makuuhuoneeseen asettelin kuusi ja toiseen makuuhuoneeseen kaksi.



Vielä olisi tarkoitus viimeistellä nuo laatikot taustavaloilla, mutta niitä katson sitten joskus kesällä. Toiseen makuuhuoneeseen hyllyjen somistelu jäi vähän torsoksi kun ei oikein ollut mitä hyllyille laittaisi. Ehkä haen saunatuvasta joitakin Jerry Cotton -lehtiä.

Mökin lattialle laitettiin porontaljat. Viriteltiin radio paikalleen. Radion lisäksi siinä toki on myös: perinteinen levysoitin, CD-soitin, kasettipesä, bluetooth ja muistikorttipaikka. Voi kuunnella aika montaa eri toistomuotoa.








Sellainen case vielä. Saunan suihkuhuoneen kaakelit ovat hiukan tummuneet. Saumoja ollaan ahkerasti pesty, mutta hiukan tummumista oli havaittavissa syksyllä itse laatoissa. Ei lähtenyt irti perinteisillä pesuaineilla.

Rouva sitten keksi tänään kokeilla sillä samalla aineella jolla putsailtiin aikoinaan ikkunoista rautavihtrillien aiheuttamia jälkiä. Kappas. Laatat loistavat nyt täysin puhtaana.

Tämänkin suhteen levollinen mieli. Mukava loma. Moni asia meni hienosti eteenpäin. Toivottavasti pian voisin kirjoitella kuinka parven osalta kaikki olisi jo kunnossa - ainakin että parven lasikaiteet ja rappuset olisi asennettu.


Putsattua pintaa.

Ihmeaine.
Saunamaatuska putsaa kylppäriä ja lämmittää saunaa. Kaadan kivan päivän kunniaksi lasiin hiukan Stolichnayaa ja värjään sen tujauksella colaa. Kiva päivä. 

= = = =