Pienet lähti Vaasaan. Pendolinolla. Kahdestaan. Isosiskon luokse. Pomputtamaan yliopisto-opiskelijaa. Me mökille. Minä edeltä etätyöskentelemään ja rouva perässä kun oli saattanut pienet junaan, Tikkurilaan.
Pesaisin ikkunat, lauteet, laatat ja suihkutilojen lasit. Vaihdoin kiukaan haljennen lasin uuteen. Lämmitin saunan että väsynyt (?) parempi puoliskoni pääsee suoraan saunaan - valmistelin myös "yllätyksen" rouvalle.
 |
| "Yllätys rouvalle" |
Vuorilaudat on sudittu. Yhteensä sutimispintaa oli 624 metriä. Seuraavana kattolistat. Niitäkin riittää. Aikaa on vielä noin huhtikuu, sitten timpuri ja LVIS -urakoitsijat palailee työmaalle. Loput sähkötyöt sisätiloissa, ilmanvaihdot ja väliseinät valmiiksi. Ikkunapokien korjaus myrsykyvahinkojen jäljiltä (rautavihtrilli pyrki liian innokkkaasti sisään) ja vuorilaudat paikalleen. Kattolistat paikalleen. Siinä agenda toukokuun loppuun. Hiukan vielä ulkotöitäkin - ei paljoa.
 |
| Vuorilautoja kuivumassa. |
Lattialistojen sutimisella ei ole kiire. Varmaan kesäkuussa on niiden vuoro. Kesä-heinäkuussa sitten pönttöuunin asennus ja sen jälkeen lattiat (laatta+laminaatti). Kiintokalusteet, parven rappuset ja kaiteet loppusyksyllä. Tällä hetkellä aikataulu näyttää tuolta. Joskus ollut muitakin aikatauluja mutta ne aikataulut, kuten budjetitkin, on saanu heittää tuuleen - tuulen vietäväksi. Ummikko.
Saunottiin perjantaina rouvan kanssa. Kolme tuntia. Kolmesataa kiloa kiuaskiviä puski kosteaa löylyä. Sopivaa. Hämärä hiipi. Nautiskeltiin valoitta kiuastulen loimusta. Taas. Taas kerran.
Lauantaina herättiin auringonpaisteeseen. Aamupala. Järvelle. Jäälle. Tässä yhteydessä hauska tarina. Pari vuotta sitten hävitin aurinkolasit. Mielestäni ne jäivät kerran tontille kun merkattiin maastoon puita joita pitäisi kaataa rakentamisen tieltä.
Uskoin kaivinkoneurakoitsijan kauhoneen mättäälle unohtuneet lasit kunttakuormaan ja kuorman mukana maailmalle - tai viimeistään louhintaurakoitsijan räjäyttäneen ne atomeiksi tai taivaalle kiintotähdiksi.
Eipä näin ollutkaan. Lasit löytyivät ihan äskettäin kotoa keittiön kaapista. Siellä olivat parisen vuotta olleet ja odotelleet käyttäjäänsä. Uskollisesti.
 |
| Minä ja kadonneet lasit. |
 |
| Rouva kertoo sosiaaliselle medialle missä mennään. |
Laitoin "uudet" aurinkolasit päähän ja taivallettiin auringonpaisteessa. Järven jäällä. Koskemattomassa hangessa. Timantit tuikkivat jäällä. Hanki kantoi. Hanki kantoi rouvaa - ei minua. Teimme jälkiä kohti länttä. Käännyttiin takaisin kohti Asikkakiveä. Taivaalla oli kiireistä. San Franciscosta Dubaihin ja heti perään Los Angelesista Dubaihin. Menkää te Dubaihin me mennään Asikkakivelle. Kiivettiin päälle. Tauko.
 |
| Hanki kantaa rouvaa - ei minua. |
 |
| "Ei väsy sani sainaamaan" |
 |
| Hanhiniemi - Asikkakivi |
 |
| Los Angeles - Dubai |
 |
| Muumipappa Asikkakivellä. |
 |
| Tauko. |
Asikkakiveltä kohti Hannonsaarea. Hannonsaaren ympäri ja taas tauko. Repusta taas pienet kuksat. Kuksasta taas pienet juomat. Taas. Aurinko lämmitti poskia. Kuksakin lämmitti. Sisältä. Hannonsaaresta kohti Hanhiniemeä. Kohti nuotiota. It's rantakala o'clock.
Talvinuotio. Poltetaan risuja. Parisen vuotta sitten niemestä vanhimman pojan kanssa raivattuja risuja. Tuli nuolee pataa. Pata lämmittää keitosta. Lounaaksi rannassa rantakalaa. Vettä, voita, sipulia, muikkuja, ruohosipulia ja suolaa. Ei muuta. Paitsi Muhosen luomuruisleipää ja voita. Ei ole Thorellista. Miten voi olla näin hyvää. Kolmas kerta kun tehdään rantakalaa ja tämä osuu täysin kohdalleen. Koskaan, missään, milloinkaan en ole syönyt mitään näin hyvää. En. En varmasti.
 |
| Voita. |
 |
| Sipulia. |
 |
| Vettä ja suolaa. |
 |
| Riesling meets muikut. |
 |
| Pöytä on katettu. |
 |
| Muhosen luomuruisleipää, voita ja rantakalaa. |
Lisätään nuotioon kierroksia. Kaivetaan pannu esiin. Isommat kuksat. Kiehautetaan nokipannukahvit. Porot heitetään arviosta. Osuu kohdalleen. Isovanhemmilta opitun mallin mukaan kahvi pitää vielä "säikäyttää" että porot painuu pohjalle. Säikäytetään. Porot painuu pohjalle. Yhtään poroa ei tule kuksaan. Ei huono. Huomaamatta sekaan lorahtaa mynthonia. Vain loraus. Vain lääkkeeksi.
Lopuksi huuhdellaan (minä huuhtelen) kuksat vielä Jallulla. Ihan ei huuhtelu tuota täysin oikeaa lopputulosta. Huuhteluaineena on Kaskea - ei Sheriffiä. Tiedätte mitä tarkoitan. Kuksat on kuitenkin huuhdeltu ja huolellisesti käsitelty seuraavaa käyttökertaa odottamaan.
Selviää myös kuinka tietämätön sitä oli (on edelleenkin) rakentamisesta. Ummikko. Yltiöoptimismi kuitenkin ohitti tietämättömyyden ja sen ansiosta optimisti-ummikko lähti tähän projektiin. Nyt kuvailisin itseäni realisti-ummikoksi.
Oli myös mukava muistella ensimmäisen kirjoituksen siivittämänä niitä aikoja jolloin etsittiin tonttia ja kuinka päädyttiin rakentamaan itselle entuudestaan tuntemattoman Kyyveden rannalle. Sittemmin Kyyvesi on kyllä pistänyt parastaan ja olemme saaneet nauttia luonnon monimuotoisuudesta.
Kesäyöt niemenkärjessä. Aurinko - nousut ja laskut. Valot ja varjot. Rantasipin lennot järven pintaa hipoen. Kuikan kuulutukset tyynessä kesäillassa. Koskelo esittelemässä poikasiaan. Väsymätön käki. Teerenpelit keväisellä järvellä. Talviset kävelyretket jäällä. Talviaurinko. Pakkaslumen narina jalkojen alla. Ukkosen jyrähtelyt lähimaastossa.
Jokaisella vuodenajalla on omat tarinansa. Niitä on ollut antoisaa seurata. Olla osa tarinaa. Olla Hanhiniemessä.
Vaikka valmista ei vielä ole, niin kaikki se stressi rakennuttamisesta maksaa juuri nyt palkkaa. Henkilökohtaisessa taseessa oma pääoma nousee.
Ei Raskempi päivä kun Kyyvesi pistää parastaan. Hanhiniemessä.
= = = = =
