lauantai 27. toukokuuta 2017

Lintumaisema

Pitkästä aikaa mökillä. Keväällä ollu taas kaikenlaista. Aika kortilla. Todellakin. Kesäksi helpottaa. Onneksi. Toisaalta ollut mukavaa menoa. Piipahdettiin Lontoossa. Oltiin viikonloppu Helsingissä. Äitienpäivänä syömässä koko perheen voimin. Esikoistyttären muuttohommia Vaasasta. 

Taisi muuten mennä yli kuukausi edellisestä mökkikäynnistä. Oltiin silloin pienten kanssa kuuntelemassa kevään ääniä. Pelattiin myös tossulätkää jäällä. Kivat muistot. Pelataan jatkossakin. 

En ole pilkillä käynyt noin neljäänkymmeneen vuoteen. Kunhan mökki valmistuu niin aloitetaan perinne perheen pilkkikisoista ja sopat tietty omista kaloista - jos niitä nyt tulee, muualta kuin kaupan kalatiskiltä. Pystit ja palkinnot tietenkin. Kaiverretaan voittajan nimi pokaaliin vuosittain.

Viimeeksi kun käytiin oli jäätä. Enää ei. Rantavesi noin 12 asteista. Saunottiin. Puusaunassa. Puusaunan ensituoksut kun laittaa tulen kiukaaseen. Palavan puun tuoksu. Palavan puun ääni. Hormiin häipyvän tulen humina. Tunne kun tietää että kohta pääsee löylyyn. 

Heiteltiin talviturkkia. Rouva ahkerammin, mutta minäkin. Virkistävää. Saunassa puhdistuu myös mieli. Rauha. Mielenrauha.

Kelloa ei vilkuiltu. Ei tarvitse. Aina ei tarvitse sanojakaan. Aina ei tarvitse rikkoa hiljaisuutta. Voi vain olla. Parasta hyvissä ihmissuhteissa on se, että joskus voi vaan olla. Riittää että toinen vain on siinä. Siinä vieressä.

Lintumaisema on jälleen herännyt eloon: kuikka, joutsen, käki, peippo, teeri, palokärki, lokki, korppi, varis, taivaanvuohi, rantasipi, mustarastas, punarinta, koskelo, pajulintu.

Taivas hemmotteli väreillään. Kyyvesi toisti taivaan värejä. Saunojat mielissään.





Mökissä on taas urakat edenneet. Pidettiin kevät taukoa, mutta nyt on taas jatkettu. Toinen makuuhuoneista saanut vuorilautoja ja kattopaneeleja. Näyttää jo ihan huoneelta. Vessaan ja eteiseen kattopaneelit sekä olohuoneen ja eteiseen väliin väliseinä ilmestynyt. 

Kyllä tästä valmis joskus tulee. Joskus. Jokainen edistysaskel tuntuu hienolta vaikka ei ollakaan edetty seitsemän peninkulman saappailla. Kuitenkin. Unelma lähestyy. Päivä päivältä. Mittailtiin parven rappujen kaltevuutta. Katsottiin lopullista sähkökaapin paikkaa. Speksattiin kattovalaisimen paikkaa. Mallailtiin ulkovaloja hirsien sävyyn.

Lasten makuuhuone näyttää jo huoneelta.


Keittiön väliseinä pitäisi sutia.

Mittailin autokatoksen paikkaa. Ajattelin että olisi hyvä saada se kuitenkin tehtyä. Siis jo tänä kesänä. Tarvitaan ensi talveksi säilytystilaa isommille ulkokalusteille, grillille jne. Tehdään katos kolmelle autolle - mutta yksi osio jäänee säilytystilaksi. 

Olen joutunut opettelemaan elämistä keskeneräisyydessä. Aiheuttaa hammastenkiristystä. Ottaa luonnolle. Verisuonet ohimolla pullistelleet. Kaiken pitäisi olla heti valmista. Heti. Siedätyshoitona tämä on mennyt ja yllättävän hyvin olen pärjännyt. Hyväksynyt kaiken väliaikaisuuden. Hyvä olisi kuitenkin olla paikka niille rojuille mitkä lojuu nyt vain jossakin nojaten seinään tms. Lumikolat, lapiot - kaikki saisi jonnekin järkevään paikkaan. Ei tarvitsisi peitellä pressuilla jonnekin metsän reunaan.

Autokatoksen hahmottelua.

Haravoitiin syksyn ja kevään jäljet pois pihoilta. Siistittiin hiukan ympäristöä. Siivottiin mökkiä että on mukavampi aloittaa vessan ja väliseinän sutimista, ehkä vasta seuraavana viikonloppuna. Muistin napata vesijohdoista saattosähkön pois. Ei tarvinne kesällä. Tai mistä sitä Suomen kesästä tietää. Tälle päivälle sääennuste lupaa +6 ja tuntuu tuulen kanssa +3. Jipii. Näin.

Posti kävi. Toi ulkokalusteita. Vieras piipahti. Tarjottiin kuohuvaa - hän tarjosi purkillisen lihaa. Olikin taivaallista lihaa. Itse kaadetusta hirvestä tehtyä säilykettä. Seassa possua. Kunnon lähiruokaa. Muhosen luomuruisleivän päällä ihan kunkkua. Muhosen luomuruisleivän päällä paremmalta on maistunut vain tämän kevään rantakala. Se maku ei ollut enää tältä planeetalta. Jotakin kauempaa. Jotakin jota ei voinut ymmärtää.

Korkattiin siis hirvi ennen saunaa. Ei maltettu odottaa. Yhdet siivut ja saunaan kolmeksi tunniksi. Saunan jälkeen taas lisää hirveä. Jesus.

Paikallinen hirvi, Muhosen luomuruisleivällä.

Talviturkkia viskomassa.

Kiitollinen tästä paikasta. Ehdottomasti.

= = = = =



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Esineille tarina

Mukavaa kun esineillä on tarina. Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Tarinat kuitenkin ovat kiehtovia. Tuovat tullessaan luonnetta ja syvyyttä. Satumaisuutta. Sykettä. Tunnelmaa. Historiaa.

Mökin kattovalaisin on ollut meillä ikuisuusprojekti. Kuten monessa muussakin asiassa, on tässäkin mielipide vaihtunut tuulen mukana. Nyt viimein tyylilinja on lukittu ja päätökset tehty. Melko huojentavaa. 

Olohuone+keittiö on mökissä melkoisen korkea. Korkein tila on noin kuuden metrin korkeudessa. Kuutioita on (näkyy myös sähkölaskussa). Pieni peruslamppu ei kattovalaisimena toimi. Häviää taustakohinaan. Herättää ehkä jopa sääliä. Mökin kattovalaisimen pitää olla jykevä. Tulvia voimaa. Netistä ei löydy sopivaa. Kaupoissa kaikki on pieniä. Toisaalta taas, kattovalaisin ei saa olla sen suhteen julmetun iso ettei se peitä parvelta näkymää Kyyvedelle.

Pari netistä löytynyttä ideaa pyörii päässä - ne pitäisi yhdistää. Itsellä ei ole taitoja eikä tiloja. Kaveri jeesii. Materiaalit pitäisi hankkia.

Etsitään isoa parrua. Parrua jonka olisi aika patinoinut. Saa olla lommoja. Saa olla nähnyt aikaa. Saa olla imenyt historiaa. Vanhan ladon kurkihirsi voisi olla sopiva. Tai joku muu vastaava. Eihän noita ehdokkaita varmasti liikaa ole. Eikä olekaan. Mistä nyt sellainen löytyisi? 

Äitienpäivän aattona somisteltiin naapureiden kanssa halkoliiterin takana olevaa pihamaata formuloiden aika-ajoa ja jääkiekon MM-kisoja varten. Istuttiin siinä koko päivä. Grillattiin maailman parhaat hampurilaiset. Tietenkin. Nautittiin keväästä.

Tuunattu kisastudio.

Siinä tuunatessa katse osui naapurin tontilla oleviin parruihin. Nuo parrut ovat olleet talvisin istuimina takametsässä eli puolen-hehtaarin-metsässä jossa pitelemme silloin tällöin nuotiota ja tuijotamme hiljaa palavia puita. Kesällä parrut huilaamassa naapurin pihamaalla. 

Siinähän se kattovalaisin sitten olisi. Pöllittiin pöllit talteen halkoliiteriin. Päälle hiukan lisävisiointia mitä niistä saisi aikaan. Pöytä oli katettu erittäin innovointikykyisillä ihmisillä. Hyvä fiilis. Hyvä ruoka. Hyvä juoma. Hyvä ilma. Puhutaan toistemme päälle. Äänet korottuvat. Suunnitelmat hahmottuu. Kattovalaisin tekemistä vaille valmiina.

Viime viikonloppuna rouvan kanssa Helsinkiin. Helsinki on kaunis kaupunki. Aliarvostettu. Minulle Helsinki nykyisin tarjoaa paljon. Kaunis kaupunki. Olimme viikonlopun Helsingissä tarkoituksena shoppailla Domus Classicassa. 

Toki saimme siihen ympärille muutakin tapahtumaa: Torikortteleiden Terassikesä 2017 -avajaisia, Kappeli, Aino, Yume, Klaus K, Teatteri, Hanko Sushi, Löyly, Hernesaaren Ranta (SWE-FIN), Ravintolapäivä jne. Rouva Stockalla shoppailemassa, minä vikisemässä. Olin kyllä aika urhoollinen. Oikeastaan todella urhoollinen.

Helsinki on kaunis. Löyly.

Domus Classicassa kävimme lauantaina heti aamulla Klaus K:n aamupalan ja lasillisten sihijuomaa jälkeen. Domus Classicassa oli (jälleen kerran) kaikkea mielenkiintoista mutta focus oli nyt kattovalaisimen tarvikkeissa. No tietenkin mukaan tarttui myös ulkovalaisimet - mutta ainahan sitä hiukan roiskuu kun on ostoksilla. Ja pakkohan nuo joskus oli ostaa.

Domus Classican nettisivut löytyy TÄÄLTÄ


Yhdestä noista tulee kattovalaisin.
Luonnos. Hahmotelma.

Näitä noin kymmenen kiinni parruun.

Löytyi mökkiin ulkovalot.

Ostokset mukaan ja röykkiö Finnair -pisteitä.

Olimme todella tyytyväisiä ostoksiin. Toki myös palveluun. Saatiin taas todella paljon Finnair -pisteitä (koska maksettiin tietysti Finnair Master Cardilla). 

Seuraavaksi pitäisi sitten ehtiä viemään parru ja tarvikkeet tekijälleen että saadaan valmistakin joskus. Olisi hyvä saada asennettua valaisin paikalleen silloin kun mökissä on rakennustelineet.

= = =