Esineille tarina

Mukavaa kun esineillä on tarina. Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Tarinat kuitenkin ovat kiehtovia. Tuovat tullessaan luonnetta ja syvyyttä. Satumaisuutta. Sykettä. Tunnelmaa. Historiaa.

Mökin kattovalaisin on ollut meillä ikuisuusprojekti. Kuten monessa muussakin asiassa, on tässäkin mielipide vaihtunut tuulen mukana. Nyt viimein tyylilinja on lukittu ja päätökset tehty. Melko huojentavaa. 

Olohuone+keittiö on mökissä melkoisen korkea. Korkein tila on noin kuuden metrin korkeudessa. Kuutioita on (näkyy myös sähkölaskussa). Pieni peruslamppu ei kattovalaisimena toimi. Häviää taustakohinaan. Herättää ehkä jopa sääliä. Mökin kattovalaisimen pitää olla jykevä. Tulvia voimaa. Netistä ei löydy sopivaa. Kaupoissa kaikki on pieniä. Toisaalta taas, kattovalaisin ei saa olla sen suhteen julmetun iso ettei se peitä parvelta näkymää Kyyvedelle.

Pari netistä löytynyttä ideaa pyörii päässä - ne pitäisi yhdistää. Itsellä ei ole taitoja eikä tiloja. Kaveri jeesii. Materiaalit pitäisi hankkia.

Etsitään isoa parrua. Parrua jonka olisi aika patinoinut. Saa olla lommoja. Saa olla nähnyt aikaa. Saa olla imenyt historiaa. Vanhan ladon kurkihirsi voisi olla sopiva. Tai joku muu vastaava. Eihän noita ehdokkaita varmasti liikaa ole. Eikä olekaan. Mistä nyt sellainen löytyisi? 

Äitienpäivän aattona somisteltiin naapureiden kanssa halkoliiterin takana olevaa pihamaata formuloiden aika-ajoa ja jääkiekon MM-kisoja varten. Istuttiin siinä koko päivä. Grillattiin maailman parhaat hampurilaiset. Tietenkin. Nautittiin keväästä.

Tuunattu kisastudio.

Siinä tuunatessa katse osui naapurin tontilla oleviin parruihin. Nuo parrut ovat olleet talvisin istuimina takametsässä eli puolen-hehtaarin-metsässä jossa pitelemme silloin tällöin nuotiota ja tuijotamme hiljaa palavia puita. Kesällä parrut huilaamassa naapurin pihamaalla. 

Siinähän se kattovalaisin sitten olisi. Pöllittiin pöllit talteen halkoliiteriin. Päälle hiukan lisävisiointia mitä niistä saisi aikaan. Pöytä oli katettu erittäin innovointikykyisillä ihmisillä. Hyvä fiilis. Hyvä ruoka. Hyvä juoma. Hyvä ilma. Puhutaan toistemme päälle. Äänet korottuvat. Suunnitelmat hahmottuu. Kattovalaisin tekemistä vaille valmiina.

Viime viikonloppuna rouvan kanssa Helsinkiin. Helsinki on kaunis kaupunki. Aliarvostettu. Minulle Helsinki nykyisin tarjoaa paljon. Kaunis kaupunki. Olimme viikonlopun Helsingissä tarkoituksena shoppailla Domus Classicassa. 

Toki saimme siihen ympärille muutakin tapahtumaa: Torikortteleiden Terassikesä 2017 -avajaisia, Kappeli, Aino, Yume, Klaus K, Teatteri, Hanko Sushi, Löyly, Hernesaaren Ranta (SWE-FIN), Ravintolapäivä jne. Rouva Stockalla shoppailemassa, minä vikisemässä. Olin kyllä aika urhoollinen. Oikeastaan todella urhoollinen.

Helsinki on kaunis. Löyly.

Domus Classicassa kävimme lauantaina heti aamulla Klaus K:n aamupalan ja lasillisten sihijuomaa jälkeen. Domus Classicassa oli (jälleen kerran) kaikkea mielenkiintoista mutta focus oli nyt kattovalaisimen tarvikkeissa. No tietenkin mukaan tarttui myös ulkovalaisimet - mutta ainahan sitä hiukan roiskuu kun on ostoksilla. Ja pakkohan nuo joskus oli ostaa.

Domus Classican nettisivut löytyy TÄÄLTÄ

Yhdestä noista tulee kattovalaisin.

Luonnos. Hahmotelma.

Näitä noin kymmenen kiinni parruun.

Löytyi mökkiin ulkovalot.

Ostokset mukaan ja röykkiö Finnair -pisteitä.

Olimme todella tyytyväisiä ostoksiin. Toki myös palveluun. Saatiin taas todella paljon Finnair -pisteitä (koska maksettiin tietysti Finnair Master Cardilla). 

Seuraavaksi pitäisi sitten ehtiä viemään parru ja tarvikkeet tekijälleen että saadaan valmistakin joskus. Olisi hyvä saada asennettua valaisin paikalleen silloin kun mökissä on rakennustelineet.

= = =