Tontilla arkkitehdin kanssa

Viimein. Viimein lauantaina pääsimme tontille arkkitehdin kanssa. Istuimme ensin Mikkelissä kauppakeskus Stellan kahviossa ja katselimme uunituoreita luonnoksia. Villa Astikaisen luonnoksia. Olimme innoissamme. Jennakin oli mukana.

Täytyy sanoa, että oikein hyvin oli arkkitehti napannut kiinni toiveistamme. Luonnokset jo olivat hyvin pitkälle meidän näköisiä. Tietenkin fiilattavaa on vielä edessä. Ei siitä pääse mihinkään. Kotona on nippu paperia ja sähköpostissa tiedostoja - olisi vain otettava aikaa keskellä arjen kiireitä ja kytkettävä aivot suunnittelumoodiin. Yhtenä iltana jo yritettiin - mulla ainakin tyssäsi keskittymiskyvyn puutteeseen. Pitää vaan löytää oikea aika ja paikka.

Viimein päästiin luonnosten kimppuun.

Kävimme ensin läpi siis kahdet mökkiluonnokset ja yhdet saunaluonnokset. Molemmat mökkiluonnokset tuntuivat sopivilta. Toisessa ainakin toteutui "wow-efekti" - korkein kohta huonekorkeudessa oli nostettu kuuteen metriin. Arvoitukseksi jää vielä tässä vaiheessa että jääkö se kuuteen metriin vai pudotammeko sitä hieman. Neliöt, kuutiot ja kulmat maksavat. 

Luonnosten tarkastelusta siirryimme maastoon. Alkutalvinen Hanhiniemi uinui hennon lumipeitteen alla. Kuuntelimme hiljaisuutta. Hienoinen jääpeite oli saapunut myös rannoille. Hanhiniemi näytti juuri nyt parhaita puoliaan. Pystyi hiukan taas mielikuvamatkailemaan siihen hetkeen kun "Villa Astikainen" on valmiina. Istumme ulkoilusta voipuneena sohvalla kahvimukit kädessä ja katsomme isoista ikkunoista ulos ja ihastelemme auringonvalossa kimaltelevaa koskematonta pakkaslunta. Puiden oksilta hiljaa tykkylumi vapauttaa pieninä annoksina painolastiaan ja lumihiutaleet sädehtivät tanssissaan matkallaan alas. Takassa hiukan koivupuu lämmittää.

Hanhiniemi näyttää tähän mennessä parhaat puolensa.

Luonnoksia mökistä oli siis kahdet. Mittailimme tontilla ja maistelimme mökin sijaintia. Samoin fiilistelimme saunan paikkaa. Jälkikäteen kaikki huomasimme, että olimme tontilla keskittyneet vain ja ainoastaan toiseen mökkiluonnoksista. Näin se alitajunta ohjaa. Tästä oli helppo päätellä kumpi luonnoksista miellytti enemmän ja kumpi myös sopii maastoon paremmin. Mökin osalta rakennuspaikka on käytännössä 100% sillä paikalla jolle sitä alunperinkin kaavailimme. Toisaalta tietysti, tontin muoto on sellainen että potentiaalisia rakennuspaikkoja on rajoitetusti.

Mittailimme myös kuinka kuuden metrin huonekorkeus (korkeimmalta kohdalta) osuu maastoon. Sikäli tuo kuusi metriä on aika korkea, mutta välttämättä ei ole liian massiivinenkaan, kun sitä maastossa havinnoitiin. Ei ole tarkoitus parturoida tonttia puhtaaksi vaan jättää mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan. Näin mökki ei ole liian tunkeileva järveltä katsottuna. Jonkun verran ainakin kuusipuita kaadetaan näköalan edestä pois, mutta silti jää puita sopivasti että uskon mökin uppoavan mukavasti luontoon.

Orastava näkymä pohjoiseen olohuoneesta.

Luonnoksessa oli terassi toteutettu kivasti. Terassi kiertää talon pohjoispäädyn siten, että terassilta on näkymät länteen, pohjoiseen ja itään. Kesäinen keskipäivän aurinkokin taittunee joihinkin kohtiin terassia, varsinkin länsi- ja itäreunoille. Pohjoisessa voi olla että etelästä tuleva aurinko jää mökin taakse piiloon. Oleskelulaituria ajatellen sitten metsää onkin parturoitava siten että keskipäivän aurinko taittuu siihen.

Alkutalvinen hiljaisuus.

Jätimme Hanhiniemen nauttimaan omasta hiljaisuudestaan. Jälleen tulevana lauantaina paluu tontille. Ajatuksissa pikkuparturointia saunapaikalta. Sääli rikkoa hiljaisuus.

= = =

Pieni tauko ja takaisin tontille

Taas pikkupuuhastelemaan tontille. Viime viikonloppuna ei käyty tontilla ollenkaan - ensimmäistä kertaa sitten kauppakirjan allekirjoituksen. Olimme Helsingin Messukeskuksessa K-kauppiasliiton K-team päivillä. Messuilua. Mestarimyyjäfinaalit. Seurustelua. Jarkko Tamminen. Paula Koivuniemi. Haloo Helsinki. 

Haloo Helsinki.

Viimeinen 100m 8.11.2014.

Ei oikein muisti taivu siihen, että jaksaisi muistaa milloin olisi ollut lauantai ja kenelläkään muksuista ei olisi ollut urheilutapahtumaa. Viime viikonloppuna kun oltiin "huilaamassa" K-team -päivillä niin Jenna kuskaili Tuikea otteluihin lauantaina ja sunnuntaina taitokisoihin Espooseen. Nyt tänä lauantaina ei ollut ohjelmassa mitään. No sen verran toki, että Toivon Ahmajengi oli Hartwall Areenalla katsomassa kun Leijonat nöyryytti Venäjää 6-2. Hyvinkäältä lähti pelaajia ja vanhempia bussilla. Lähtö aamulla, paluu illalla.

Koska rouva oli Ilmalassa, niin minä sitten Mikkeliin. Talvinopeusrajoitusten mukaisesti ajelin. K-supermarket Rokkalasta kävin hakemassa myöhäistä aamupalaa ja/tai lounasta. Vetelin ne naamaan ja aloin vetelemään moottorisahaa käyntiin. 

K-supermarket Rokkala.

Ei lähe. Ei lähe. Ei lähe. Ei lähe. Ehdin jo ajattelemaan että kohta Kyyveden pohjassa on yksi moottorisaha. Toki sellaista ympäristörikosta ei sovi tehdä, varsinkaan Natura-alueen vieressä. 

Hiki alkoi siinä nykiessä puskemaan pintaan. Keksin kuitenkin että ehkä olen kastellut tulpan. Availin koteloa, kuivailin tulppaa, kasasin kotelon ja nykäsin sahan käyntiin. Ei mikään loistoalku taaskaan ummikolle. Annoin sahan käydä tyhjäkäynnillä ja vedin vielä hiukan happea. Iskeydyin tulevan parkkipaikan koivujen kimppuun.

Joku vois vetää noi nurin raivaussahalla.

Elämäni toinen metsurointikeikka. Puuta kaatui ja aina puut kaatui siihen suuntaan mihin halusinkin niiden kaatuvan - okei, no paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Puuta nurin. Karsintaa. Pätkimistä. Pinoamista. Pulssi hakkasi rajoittimella. Selkä lauloi joululauluja. Muuttolintuja (hanhia?) lensi tontin yli. Täsmälleen kohti länttä. Olivat ihan hiljaa lentäessään. Vain siipien suhinaa. Kolme noin kahdenkymmenen linnun parvea. 

 

Tällainen näkymä (vielä) siitä mihin terassi tulee.

Näkymä saunalta. Vielä on parturoitavaa.

= = =