sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Saunatupaa (taas) värittämässä

Mökkiprojektissa työpanoksemme on minimaalinen. Työtahtimme on verkkainen. Mukava on kuitenkin tehdä pikkuhommia ilman aikataulua. Aikatauluja on jo muutenkin tarpeeksi. Ei niistä sen enempää - jauhettu niistä tarpeeksikin. Menee vanhan toistoksi.

Taas matkasimme Mikkellin. Jotenkin outoa kuinka tuolla nyt rampataan. Kaupunki ei aikoinaan jättänyt naapurikaupunkilaiselle (savonlinnalaiselle) kovinkaan mukavaa muistijälkeä. Arvaattekin. Savon Prikaati. KrHK - kuninkaalliseksikin väitetty. Saapumiserä III/1989 (muistaakseni). Ei oltu mitään ritsamiehiä. Putkia raahattiin joka paikkaan ja "lakua" vedettiin. KrH -komppanioiden Suomen mestaruuskin voitettiin. Rautaisia nuoria miehiä. Kunto kasvoi armeijassa kohisten, taloustilanne ei. Kun menin armeijaan oli taskun pohjalla 165 mk - kotiin reservin korpraali saapui kotiuttamisraha taskussa - oisko ollu jotain 300 (mummon) markkaa. Armeija-ajan iltaelämä köyhää, iltalomilla kävin vain 2-3 kertaa. Ei ollu rahaa.

Mutta kuitenkin, taas ajettiin Mikkeliin ja Cumulukseen (19:45). Tällä kertaa jo hyvissä ajoin perjantaina. Meillä oli pöytävaraus Bistro Vilee'ssä klo 20:00. Ravintola oli täysin uusi tuttavuus joten odotusarvoja ei ollut. Ruokalistan ja nettisivujen pohjalta toki olin rakentanut mielikuvan että olisi odotettavissa mahdollisesti viihtyisä miljöö ja hyvää ruokaä. Nämä odotusarvot täyttyivät. Todellakin. Oikeastaan ne ylittyivät. Reilusti. Suosittelen ehdottomasti käymään.

Bistro Vilee - täydellinen ilta.

Aperitiiviksi otin oluen MIKKELISTÄ. Marsalkka. Suositaan suomalaista ja Suomi nousuun. Alkupaloina syötiin blinejä joihin lisukkeeksi PUULAN muikunmätiä. Pääruokana oli käsittämättömän hyvin tehty KYYVEDEN kuha. Kuha oli kääritty rullalle ja oli sopivan mehevä. Lisukkeena oli kotimaisia juureksia, lähituottajilta. Punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, lanttua ja perunaa. Annokset olivat sopivan kokoisia - ei mitään mättöä mutta ei mitään piperrystäkään. Ruokailun jälkeen pystyin toteamaan että rajahyöty ei ihan tullut vastaan, joten oli täysin sopivat annokset. Jälkijuomaksi otin Napue Martinin. Napue on giniä ISOKYRÖSTÄ. Jälkiruokana oli mm. ravintolan itse tekemää jäätelöä. Täydellistä iltaa ei ainakaan heikentänyt se, että saatiin taas olla rouvan kanssa kahden. Kestäisipä tämä mökkiprojekti ikuisesti.

Kestäisipä mökkiprojekti ikuisesti.

Hienosti muuten "säästetään" kun väritetään saunarakennuksen sisäseinät itse. Polttoainekulut, hotelliyöt, illalliset - olisi varmasti ulkopuolisen toimesta tehty jo  - ja varmasti edullisemmin. Mutta mikään ei kyllä voita sitä että saadaan itse puuhastella edes jotain ja olla kahdestaan. Mukavaa myös nähdä oman käden jälki - paino sanalla NÄHDÄ. Jälki nyt ei ole täydellistä - mutta omaa jälkeä kuitenkin. 

Ruokailun jälkeen hotelliin. Applen iPadiltä katsottiin Mustamaalattu - koska torstaina OLTIIN UNOHDETTU SE. Taitaa olla ainoa sarja pitkään aikaan johon olen jäänyt koukkuun. Uni silmään ja kohta soi kello. Tai siis puhelimen herätys. Kello oli 7:00. Olimme aamupalalla kolmansia. Sijoituksemme hiukan putosi kun ajoimme K-supermarket Rokkalaan - olimme viidensiä.

Aloitimme päivän askareet lumitöillä. Kolasimme tärkeimmän - Talviklassikko Areenan. Kyseinen areena vielä odottaa pelaajiaan mutta jos edes yhden tossulätkämatsin ehtisi tänä talvena pelaamaan. Kairasimme jäähän paikan napakelkan napaa varten ja runttasimme puunrungon paikoilleen. Pitää vielä jossain vaiheessa sahata sopivaksi. 

Väritön maisema.

Siirryimme oikeisiin töihin ja värittämään saunatupaa. Rouva kiipesi taas parvelle ja minä jäin keikkumaan tikkaille. Hirsi kerrallaan taas sudittiin Supi Saunasuojaa (sävy: Tuomenkukka nro 3466) Kontion lamellihirsien pintaan. Sävy on täysin sitä mitä haettiin. Samoin kuin saunassa. Kannatti nähdä vaivaa ja tehdä etukäteen testikäsittelyt ylimääräisiin hirren pätkiin. Värisävyt hiukan muuttuvat kuivuessaan ja netissä/esitteissä ei ihan saa oikeaa vaikutelmaa lopullisista sävyistä.

Supi Saunasuoja, Tuomenkukka (sävy 3466)

Nälkä. Tauko. Pientä purtavaa. Kiusaus vie voiton. Kiusaus saapuu nuotion muodossa. Nuotio ja nokipannukahvit. Jätettiin taas urakat sivummalle ja siirryttiin viihteelle. Viihteelle nuotion ääreen. Ei ollut huono ratkaisu. Luonto ei tarjonnut somisteeksi värinäytelmää. Vain valkoista ja hiukan tumman eri sävyjä. Mahtava järvimaisema tykkylumisine rantakuusineen. Koskematon luonto näytti jopa hauraalta - mitä se ei todellakaan ole.

Saunassa oli jo hiukan alkanut suihkuosasto saamaan muotoaan. Suihkuosaston ja saunan välisen seinän korkeutta pitää vielä nostaa noin viiden hirren verran ja siitä ylöspäin sitten lasia. Tarkoituksena on myös yksi osa seinää peittää lasilla ja valaista himmeästi että käsitellyn puun kaunis väri näkyy tunnelmallisesti. Saa nähdä muuttuuko tuo lasiasia vielä "hovissa", mutta suuntalinja toistaiseksi tuo. Suihkutilaan alas laattaa ja ylös lasia hirren päälle.

Väliseinään vielä lisää korkeutta ja loput lasia.


Siihen hirren päälle lasia ja tunnelmavalaistus?

Odotellaan että nuotio hiipuu ja lähdetään ajelemaan kotiin. Lumisade sakenee. Hanhiniemi kietoutuu syvemmälle lumihuntuun. Koskemattomaan. Korppi huutelee. Me lähdemme kotiin että saadaan unelmoida paluusta.

Kotona takametsässä päivän toiset nuotiot. Naapureiden kanssa. Jos haluatte nähdä maailman parhaat naapurit - tulkaa meillä käymään.

= = = 

Tälle päivälle (sunnuntai) olin merkannut kaikki lapset Nimehuudossa OUT. Tarkoituksena pitää "perhepäivä". Tehdä ruokaa yhdessä. Pelata korttia. Pelata Wii'tä. Pelata Monopolia. Särön siihen tekee kuopuksen "yllätyslätkämatsi". No mennään sitten sinne ensin ja pidetään perhepäivä sen jälkeen. Ollaan alkupaloiksi ensin jäähallilla yhdessä - tosin siellä on vain 4/6 perheestä ja yksi lainalapsi.

= = = = =


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Jäljet jäällä

Itsekkyyttä on opeteltava. Sopiva itsekkyys on hyväksi. Mukavahan noiden lapsien harrastuksia on seurailla - olkoonkin että harrastus-/kuskauskalenteriin kertyy noin 15-18 tapahtumaa per viikko. Homma menee niin että lapset valitsevat harrastuksensa (lähes vapaasti) ja me tuetaan. Ei nähdä lapsiamme ammattilaisina eikä lapsen yksi yksittäinen ottelu ole Stanley Cup -hurmokseen verrattava tapahtuma. Näemme lapset iloisina harrastajina jotka keräävät urheilemisesta henkistä ja fyysistä pääomaa matkalla aikuisuuteen. 



Luonnollisesti ohjaamme lapsia harrastamaan oikeat määrät - siksi noista 15-18 tapahtumasta tehdään aina karsintaa ettei elämä ole (heilläkään) pelkkää harrastamista, harrastamiseen menemistä tai harrastuksista tuloa. Kieltämättä, kuitenkin, melkoista sumplimista kuskausjärjestelyt tuovat ja pahimmat kuskauspäivät arkisin ovat kestoltaan viisi-kuusi tuntia. Jokainen viikko eletään yhden paperin varassa - lasten harrastuskalenteri.

Lisätään keittoon vielä rouvan työtunnit joita kertyy vähintään 50 per viikko. Päälle sitten työt joita ei tehdä työpaikalla (=oltava koko ajan tavoitettavissa yms.). Lisäksi hänellä vielä tutkinnon suorittaminen työn ohessa. Omasta kodista (=omaisuudesta yleensä) pitäisi ehtiä pitää huolta. Pitäisi ehtiä ajattelemaan Hahniniemen rakennusprojektia ja sen materiaalivalintoja. Rentoutuminen ja oma aika on minimaalista. 

Tällä pohjustuksella luon lähtökohdat sille rentoutumisen tunteelle jota tämä viikonloppu toi tullessaan. Eräänlainen moottorin käynnistys käynnistyskaapeleilla. Väsymyksestä sulkeutumassa olevien silmien avaaminen.

Perjantaina oli nuorimman tyttären kaverisynttärit. Talo täynnä tyttöenergiaa ja pari rohkeaa poikaakin. Mukava seurata fiksujen tyttöjen iloisuutta. Kiva huomata kuinka halasivat toisiaan lähdön hetkellä. Välittämistä. Minä ja rouva lähdimme siitä ajelemaan sitten kohti Mikkeliä heti juhlien jälkeen. Itsekkäästi lähdimme. Seuraavana aamuna olisi ollut nuorimman pojan lätkämatsit Vuosaaressa, mutta ne kuskaukset jäivät taas vanhimman tyttären harteille. 

Hotellissa Mikkelissä klo 22:30 ja vielä pikaisesti illallinen (pastaa/salaattia). Huoneeseen. Pää tyynyyn. Unet. Kello soi. Aamiainen. 7:00.

Venkslattiin auto ahtaan parkkihallin ahtaasta ruudusta pois ja ulos pakkaseen. Pakkasta. Lämpötila -28. K-rauta. Lumikolat. Maalaustarvikkeita. Ohjelmassa lumitöitä. Ehkä vähän saunatupaakin voisi värittää. Vielä K-supermarket Rokkalasta eväitä tontille. 

Puiden oksilla lunta. Valkoinen maisema. Koskematon hanki. Mökkimatka tunnelmaa täynnä. Mökkitie on aurattu. Lunta on  tullut aika tavalla. Parkkipaikka on aurattu. Napakka pakkanen. Aletaan hommiin. Kolataan kulkuväylä parkkipaikalta saunalle. Miten voikaan tuntua inhoamani lumityöt näin mukavalta? Ehkä siksi että nämä työt voi tehdä ilman aikataulua. Rouvan kanssa kahdestaan. Yhdessä. Ei itkien - vaan nauttien.


Talviklassikko Areena.

Laajennetaan lumityöt järven jäälle. Voisihan sitä jo siirtyä maalaushommiin, mutta tehdään mitä huvittaa. Ei pakkoa mihinkään. Tehdään järvelle pieni höntsäkenttä. Pääsisiköhän jo tänä talvena pelaamaan talviklassikon järven jäälle? Kylmä ei ole. Sopivan lämmin oikeastaan. Kenttämestari antaa kentälle hyväksynnän. Valmista tuli.

Aurinko ja koskematon hanki houkuttelee pidemmälle järven jäälle. Talven valoa. Ei vieläkään mennä värittämään saunatupaa. Kapinalliset. Lähdetään kiertelemään lähiseutua jäällä lumessa rämpien. Kauempana näkyy hahmo. Kävellen. Menossa pilkille kenties. Kuunnellaan hiljaisuutta. Koskematon lumi ympärillä. Aurinko kimaltelee lumessa. Koskemattomassa lumessa on kulkenut ennen meitä vain jänis ja kettu - mahdollisesti nuo.  






Jospa kuitenkin ottaisimme siveltimet kauniiseen käteen ja tekisimme jotakin ehkä hyödyllistäkin. Toisaalta sitä olemme jo tehneetkin. Ladanneet akkuja. Hyödyllistä sekin. Menemme edistämään rakennusprojektia. Pääsimme eteenpäin yhden vaivaisen seinän verran. Mutta kuitenkin. Rouva kiipesi parvelle ja minä tikkaille parven vierelle. Hirsi kerrallaan sai sävyä pintaan Supi Saunavahasta. Olisimme toki voineet tehdä valmiiksi koko saunatuvan mutta ajatukset olivat jo toisaalla. Illalla kotona saunaan ja takapihan taakse Puolen Hehtaarin Metsään nuotiolle naapureiden kanssa. 




Iltanuotiolla.

Paluumatkalla vielä fiilisteltiin kuinka saimmekin pitkästä aikaa vietettyä kahdestaan laatuaikaa. Matka kesti noin 21 tuntia, mutta saatiin olla kahdestaan. Ehkä paras 21 tuntia ikinä. Lumitöitä. Kävelyä jäällä. Mökkiaskareita. Yhdessä. 

Ajaessa myös mietittiin pienen saunatuvan sisustamista (taas). Neliöitä ei ole paljoa mutta tarpeita on muutamia: 
  • pieni vuodesohva majoituskapasiteetiksi
  • kaksi tuolia ikkunan eteen maiseman ihailua varten
  • taso jossa voi pitää sihijuomalasit
  • jotakin säilytystilaa
Ajatukset myös karkasivat mökkiin ja sen sisustamiseen. Mitenköhän sen hanskaisi. Löytäisi oikeat elementit. Huonekalut. Lamput. Värisävyt. Materiaalit. Paljon ajatuksia. Jäsentelemättömänä sekamelskana. 

Tässä olisi varmasti jollekin sisustussuunnittelijalle oiva kohde. Pitäisi luoda moderni, mökkikodikas, lämminhenkinen ja maalaisromanttinen sisustus. Varmasti sopiva haaste johon tarttua. Ei varmasti helppo, sopiva.

= = = 
Elämä on parasta juuri nyt. Olkoonkin että illalla rouva menee töihin ja minä kohta kuskaamaan lasta salibandymatseihin. Ehkä juuri siksi. Taas jaksaa nauttia arjesta.
= = =


= = = = =
P.S: 
Hauska yhteensattuma. Vuosi sitten tammikuussa kirjoitin myös akkujen lataamisesta. Silloin oltiin Rantasalmella Järvisydämessä - nyt omalla tontilla. Suosittelen tutustumaan muuten tuohon Järvisydämeen. On mahtava paikka.
= = = = =

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Saunan seinien käsittely

Joulu herkuteltu ja vuosi vaihdettu. Aika käydä taas tontilla. Aiheena saunan käsittely sisältä. Pakkaan tavarat mukaan ja ajan Mikkeliin - Cumulukseen. Huone varattu kahdeksi yöksi. Noin parin päivän verran arvelin menevän saunan käsittelyyn. Kun sen ummikko tekee.

Olen lauantaina aamupalalla klo 6:32 (en ollu eka) ja keräilen voimia ja ajatuksia päivää varten. Syön hiljalleen. Santsaan kahvia ja luen Ilta-Sanomia yms. K-supermarket Rokkalan pihassa olen 7:50 ja odottelen ovien avaamista. Ostan vettä ja lihapullia. Jep. Monipuolista. En muuta keksinyt.

Napakka pakkanen. Auton mittari vaihtelee -17 ja -20 välillä. Melko kiukkuista. Myös melko lumetonta. Minusta maisema huutaa nyt kyllä lunta. 

Lumeton talvimaisema.

Kaarran tontille. Ensimmäiseksi liukastelen jäälle. Pieni lumikerros on peittänyt jään. Toivon lunta maahan, mutta järven jää voisi olla lumetonta - norpat eivät taida pitää tästä ajatuksesta. Lumen alla jää ei ole tasainen. Hiukan aaltoileva. Ei ehkä voisi luistella ainakaan tässä meidän lahukassa. Voisi toki vetää pinnalle tasoittavan kerroksen vettä että saisi hyvän pinnan mökkihöntsiä varten. Käppäilen jäällä hetken ja kuuntelen hiukan jään "kuminaa". Napsin kuvia rakennuksista. Jälleen toivon lunta tuomaan tunnelmaa. Kuohkeaa lunta, lyhtyjä, hämäryyttä.




Kannan tavarat saunalle. Lämmitin on ollut päällä melkein kuukauden ja hirret imeneet tarpeeksi lämpöä. Lattiavalu kuivuu hyvää vauhtia. Katto on eristetty ja ikkunat laitettu paikalleen. Samoin ovi. Teen hiukan tilaa reunoille että mahtuu tikkaita liikuttelemaan. Laitan välineet valmiiksi ja eväät (lihapullat ja vedet) ulos. 

Aloitan pyyhkimällä hirret. Jonkin verran on kertynyt pölyä ja roskaa. Hyvä saada ne pois. Välillä ihastelen maisemaa. Koko päivän paistaa aurinko. Ei tietty nouse kovinkaan korkealle. Fiilistelen talvisen pakkaspäivän aamusaunan maisemia.

Talvinen saunamaisema.

Teen ensimmäiseksi saunan itäseinän. Aloitan ylhäältä. Ikkunasta takaseinää kohti. Hirsi kerrallaan. Tikkaille ylös. 50-70cm käsittely. Tikkailta alas. Tikkaiden siirto. Tikkaille ylös. 50-70cm käsittely. Tikkailta alas. Tikkaiden siirto. Onneksi matalammassa päässä tuota ei tarvitse toistaa kovinkaan montaa kertaa niin on saavuttanut jo korkeuden että tikkaita ei enää tarvita. Tuo seinä on tosin matalin ja sikäli helpoin.

Käsittelyaineeksi valittiin TIKKURILAN SUPI SAUNAVAHA ja testattiin etukäteen ensin kahta eri sävyä. Ei oltu näihin tyytyväisiä ja haettiin sitten kaksi uutta sävyä. Päädyttiin sävyyn 3445 (hiili). Tehtiin kotona testivahaukset tontilta tuotuihin hirrenpätkiin. Osui todella kohdalleen. Haluttiin saunaan sopivan tumma sävy, että valot heijastuisivat niistä paremmin. Samalla haettiin hiukan vanhemman "maalaissaunan" tunnelmaa. 

Tikkurila, Supi Saunavaha, sävy 3445 hiili.
Äkkinäiselle tulee ensimmäisestä seinästä kyllä hiukan harjoituskappale. Harmi. Huomaan että vetelen hiukan liian märällä pensselillä vaikka joka kastelun jälkeen jonkin aikaa valutankin nestettä pois. Joitakin roiskeita tulee alempiin hirsiin ja ne eivät oikein sitten enää peity. Onneksi kiuas tulee eteen. Joissakin kohdin näkyy sitten taas hiukan epätasainen jälki - jäänevät onneksi lauteiden alle piiloon. 

Seuraavat kolme seinää sujuu, ainakin omasta mielestä, paljon paremmin ja jälki on tasaisempaa. Löydän hyvän rytmin tehdä töitä. Teen seuraavana takaseinän, sitten etuseinän ja viimeiseksi jää länsiseinä. 

Aloittaessani viimeistä seinää alkoi jo hiukan hämärtää. Ajattelen että nykäisen, nyt kun rytmi on hallussa, jonnekin puoleen väliin ja palailen sitten aamulla tekemään loput. Varmuuden vuoksi käsittelen hirret kaikkialta vaikka osa pinta-alasta tulee jäämään laatan alle. Näin jää laatan korkeuden suunnitteluun vapaat kädet kun kaikki hirret on käsitelty.

En malta lopettaa puoliväliin vaan tuherran loppuun asti. Laitan kännykän valon päälle. En tietenkään hoksannut ottaa isompaa valoa mukaan kun ajattelin urakoivani kahtena päivänä valoisaan aikaan. Viimeisen hirren jälkeen oikaisen selkäruodon ja aloitan siivoilemaan ja laitan auton webaston päälle. 

Lähden hotellille. Matkalla alkaa itää ajatus, että olisihan sitä mukava herätä toisaalta kotonakin. Hetken aikaa puntaroin ajatusta ja päädyn siihen, että kirjaan itseni ulos hotellista. Toki miinukseksi jää se, että menee 54 € (toisen yön veloitus) vähän kuin hukkaan koska sitä ei enää minulle palauteta. Kestän sen kuin mies. Ei hotellissa mitään vikaa ole, mutta kotona paljon mukavempaa.

Kuuntelen kotimatkalla kuinka Suomi U20 vie Kanadaa. Viimeisen erän katson jo kotona. Tätä kirjoittaessa on tuopillinen aamukahvia edessä - aamut kotona on parhaita. Ellei Hanhiniemeä lasketa.

Mökissä jo ikkunat ja ovet.

Mökin ikkunat sisältä.

Saunan kattoeristeet.

Saunatupa.

Kuvassa vielä tilapäiset ovet.
 = = = = =