Mökkiprojektissa työpanoksemme on minimaalinen. Työtahtimme on verkkainen. Mukava on kuitenkin tehdä pikkuhommia ilman aikataulua. Aikatauluja on jo muutenkin tarpeeksi. Ei niistä sen enempää - jauhettu niistä tarpeeksikin. Menee vanhan toistoksi.
Taas matkasimme Mikkellin. Jotenkin outoa kuinka tuolla nyt rampataan. Kaupunki ei aikoinaan jättänyt naapurikaupunkilaiselle (savonlinnalaiselle) kovinkaan mukavaa muistijälkeä. Arvaattekin. Savon Prikaati. KrHK - kuninkaalliseksikin väitetty. Saapumiserä III/1989 (muistaakseni). Ei oltu mitään ritsamiehiä. Putkia raahattiin joka paikkaan ja "lakua" vedettiin. KrH -komppanioiden Suomen mestaruuskin voitettiin. Rautaisia nuoria miehiä. Kunto kasvoi armeijassa kohisten, taloustilanne ei. Kun menin armeijaan oli taskun pohjalla 165 mk - kotiin reservin korpraali saapui kotiuttamisraha taskussa - oisko ollu jotain 300 (mummon) markkaa. Armeija-ajan iltaelämä köyhää, iltalomilla kävin vain 2-3 kertaa. Ei ollu rahaa.
Mutta kuitenkin, taas ajettiin Mikkeliin ja Cumulukseen (19:45). Tällä kertaa jo hyvissä ajoin perjantaina. Meillä oli pöytävaraus Bistro Vilee'ssä klo 20:00. Ravintola oli täysin uusi tuttavuus joten odotusarvoja ei ollut. Ruokalistan ja nettisivujen pohjalta toki olin rakentanut mielikuvan että olisi odotettavissa mahdollisesti viihtyisä miljöö ja hyvää ruokaä. Nämä odotusarvot täyttyivät. Todellakin. Oikeastaan ne ylittyivät. Reilusti. Suosittelen ehdottomasti käymään.
 |
| Bistro Vilee - täydellinen ilta. |
Aperitiiviksi otin oluen MIKKELISTÄ. Marsalkka. Suositaan suomalaista ja Suomi nousuun. Alkupaloina syötiin blinejä joihin lisukkeeksi PUULAN muikunmätiä. Pääruokana oli käsittämättömän hyvin tehty KYYVEDEN kuha. Kuha oli kääritty rullalle ja oli sopivan mehevä. Lisukkeena oli kotimaisia juureksia, lähituottajilta. Punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, lanttua ja perunaa. Annokset olivat sopivan kokoisia - ei mitään mättöä mutta ei mitään piperrystäkään. Ruokailun jälkeen pystyin toteamaan että rajahyöty ei ihan tullut vastaan, joten oli täysin sopivat annokset. Jälkijuomaksi otin Napue Martinin. Napue on giniä ISOKYRÖSTÄ. Jälkiruokana oli mm. ravintolan itse tekemää jäätelöä. Täydellistä iltaa ei ainakaan heikentänyt se, että saatiin taas olla rouvan kanssa kahden. Kestäisipä tämä mökkiprojekti ikuisesti.
 |
| Kestäisipä mökkiprojekti ikuisesti. |
Hienosti muuten "säästetään" kun väritetään saunarakennuksen sisäseinät itse. Polttoainekulut, hotelliyöt, illalliset - olisi varmasti ulkopuolisen toimesta tehty jo - ja varmasti edullisemmin. Mutta mikään ei kyllä voita sitä että saadaan itse puuhastella edes jotain ja olla kahdestaan. Mukavaa myös nähdä oman käden jälki - paino sanalla NÄHDÄ. Jälki nyt ei ole täydellistä - mutta omaa jälkeä kuitenkin.
Ruokailun jälkeen hotelliin. Applen iPadiltä katsottiin Mustamaalattu - koska torstaina OLTIIN UNOHDETTU SE. Taitaa olla ainoa sarja pitkään aikaan johon olen jäänyt koukkuun. Uni silmään ja kohta soi kello. Tai siis puhelimen herätys. Kello oli 7:00. Olimme aamupalalla kolmansia. Sijoituksemme hiukan putosi kun ajoimme K-supermarket Rokkalaan - olimme viidensiä.
Aloitimme päivän askareet lumitöillä. Kolasimme tärkeimmän - Talviklassikko Areenan. Kyseinen areena vielä odottaa pelaajiaan mutta jos edes yhden tossulätkämatsin ehtisi tänä talvena pelaamaan. Kairasimme jäähän paikan napakelkan napaa varten ja runttasimme puunrungon paikoilleen. Pitää vielä jossain vaiheessa sahata sopivaksi.
 |
| Väritön maisema. |
Siirryimme oikeisiin töihin ja värittämään saunatupaa. Rouva kiipesi taas parvelle ja minä jäin keikkumaan tikkaille. Hirsi kerrallaan taas sudittiin Supi Saunasuojaa (sävy: Tuomenkukka nro 3466) Kontion lamellihirsien pintaan. Sävy on täysin sitä mitä haettiin. Samoin kuin saunassa. Kannatti nähdä vaivaa ja tehdä etukäteen testikäsittelyt ylimääräisiin hirren pätkiin. Värisävyt hiukan muuttuvat kuivuessaan ja netissä/esitteissä ei ihan saa oikeaa vaikutelmaa lopullisista sävyistä.
 |
| Supi Saunasuoja, Tuomenkukka (sävy 3466) |
Nälkä. Tauko. Pientä purtavaa. Kiusaus vie voiton. Kiusaus saapuu nuotion muodossa. Nuotio ja nokipannukahvit. Jätettiin taas urakat sivummalle ja siirryttiin viihteelle. Viihteelle nuotion ääreen. Ei ollut huono ratkaisu. Luonto ei tarjonnut somisteeksi värinäytelmää. Vain valkoista ja hiukan tumman eri sävyjä. Mahtava järvimaisema tykkylumisine rantakuusineen. Koskematon luonto näytti jopa hauraalta - mitä se ei todellakaan ole.
Saunassa oli jo hiukan alkanut suihkuosasto saamaan muotoaan. Suihkuosaston ja saunan välisen seinän korkeutta pitää vielä nostaa noin viiden hirren verran ja siitä ylöspäin sitten lasia. Tarkoituksena on myös yksi osa seinää peittää lasilla ja valaista himmeästi että käsitellyn puun kaunis väri näkyy tunnelmallisesti. Saa nähdä muuttuuko tuo lasiasia vielä "hovissa", mutta suuntalinja toistaiseksi tuo. Suihkutilaan alas laattaa ja ylös lasia hirren päälle.
 |
| Väliseinään vielä lisää korkeutta ja loput lasia. |
 |
| Siihen hirren päälle lasia ja tunnelmavalaistus? |
Odotellaan että nuotio hiipuu ja lähdetään ajelemaan kotiin. Lumisade sakenee. Hanhiniemi kietoutuu syvemmälle lumihuntuun. Koskemattomaan. Korppi huutelee. Me lähdemme kotiin että saadaan unelmoida paluusta.
Kotona takametsässä päivän toiset nuotiot. Naapureiden kanssa. Jos haluatte nähdä maailman parhaat naapurit - tulkaa meillä käymään.
= = =
Tälle päivälle (sunnuntai) olin merkannut kaikki lapset Nimehuudossa OUT. Tarkoituksena pitää "perhepäivä". Tehdä ruokaa yhdessä. Pelata korttia. Pelata Wii'tä. Pelata Monopolia. Särön siihen tekee kuopuksen "yllätyslätkämatsi". No mennään sitten sinne ensin ja pidetään perhepäivä sen jälkeen. Ollaan alkupaloiksi ensin jäähallilla yhdessä - tosin siellä on vain 4/6 perheestä ja yksi lainalapsi.
= = = = =
