lauantai 25. helmikuuta 2017

Oman Käden Jälki

Hiivinpä jälleen mökille. Etätöihin. On tullut usein todettua että Hanhiniemi on paras paikka tehdä töitä. Todetaan jälleen. To-Do -lista tyhjenee ja ajatukset on virkeitä. Kukaan ei häiritse. Kolmeen päivään en kyllä sitten nähnytkään ihmisiä. No okei, mökkitien ja -pihan auraaja pyörähti torstaina illalla tontilla ja linkosi lumet kulkuväyliltä. Lunta oli tullutkin. Oli mitä lingota. 






Toki mökkivisiitin tarkoituksena oli myös sutia vuorilautoja työpäivien päätteeksi. Ensimmäisenä iltana sutiminen oli todella pahasti hakusessa. Jälki oli kaukana siitä mitä sen piti olla. Aamulla kävin sitten kurkistamassa miltä näytti ja eipä jälki ollut yön aikana parantunut. Lisäksi värisävy oli myös liian vaalea. Laskettelin kirosanoja. Jokusen. Motivaatio ihan hakusessa. Ummikko. 

Testiksi vetäisin yhteen vuorilautaan toisen kerroksen maalia (Tikkurila, Paneeli-Ässä) ja näytti jo paljon paremmalta. YHDEKSÄNNEN laudan kohdalla alkoi rytmi ja tapa toimia löytyä. 

Samalla kun homma alkoi rullaamaan, kasvoi myös motivaatio. Opin sudin oikean kosteuden ettei tule valumia. Vuorilaudan kantit todella hankala (minulle) saada tehtyä hyvin, mutta alkoi jälki olemaan niidenkin kohdalla jo melko sopivaa. Timpuri saa sitten piilotella huonompia versioita sellaisiin paikkoihin ettei sieltä huonot kohdat juuri erotu.

Vuorilautoja on 52 kpl ja kukin kuutisen metriä pitkä. Jokainen suditaan kahteen kertaan. Sutimista kertyy kaiken kaikkiaan 624 metriä. Päälle katto- ja lattialistat. 

Ensimmäisen sutimiskerran jälkeen annan lautojen kuivua yön yli ja sitten sudin toiseen kertaan. Tämä jälkeen uusi setti käsittelyyn ja saa taas kuivua seuraavaan iltapäivään. Yhtä aikaa on kuivumassa noin 15 lautaa. Kuivaustilat on rajalliset. Tässä menee kauan aikaa kun muutaman tunnin päivässä tuhertaa.

Päivät venyy

Vuorilaudan mallailua seinän sävyyn (yksi käsittelykerta)

Vasemmalla kaksi kertaa käsitelty.
Oikealla yhden kerran.
Keskellä käsittelemätön.

Lämmittelin iltaisin sutimisen jälkeen saunaa ja tuijottelin järvelle tyhjää maisemaa. Tuli napsahteli kiukaassa. Loi valoa. Ja lämpöä. Lisäilin puita. Saunan tuoksu. Puusaunan. Maailman parhaan saunan. Makkarat kiuaspussiin. Nelisen reilua kauhallista vettä kiville. Seminapakat ja todella kosteat löylyt. Juuri niinkuin sen pitää olla. 

Minimalisesti valoja. Kiuasvalot himmensin minimiin ja sammutin kaikki muutavalot. Tuli toi saunaan oman valonsa ja tunnelmansa lasiluukun läpi. On jotenkin sellainen muistikuva että olen fiilistellyt tunnelmia kirjalliseen muotoon blogissa aikaisemminkin. Sori. 

Saunassa puhdistuu fyysisesti. Saunaa lämmittäessä henkisesti. Parin tunnin ajan voi tuijottaa tyhjyyteen ja ajatella. Tai olla ajattelematta. Yleensä rouva on saunamaatuskana. Nyt minä saunamajurina. Maatuska ja majuri.

Saunatupa.

Talvinen sauna ja roskalavarappuset.

Kiuas ja kiuasvalot.

Suihku ja suihkuvalot.

Viikonlopuksi saapui sitten rouvakin maisemaan. Sateen jälkeen aurinko. Matkassaa tietty mutkia. Probleemia auton kanssa. Pikahuolto. Lahdesta tuli viesti - matka jatkui. Puita kiukaaseen. Kolme päivää yksin oli liikaa. Oli yksinäistä. Kolasin pihan. Sytytin lyhdyt. Kävin kyttäilemässä valoja. Joko näkyisi. Odoteltiin jo kuumissamme - sauna ja minä. Valot. Viimein näkyi ajovalot pihasuoran päässä. Heilutin häntää. Puheripuloin - en ollut puhunut silmästä silmään kenenkään kanssa kolmeen päivään.

Ajovalot mökkitiellä.

Saunottiin. Vaihdettiin kuulumiset. Hyvissä ajoin nukkumaan. Aamupala aikaisin. Järvelle kävelemään. Aurinkoon. Koskemattomaan hankeen. Nähtiin kauempana pari moottorikelkkaa. Kalastajia. Otettiin suunta sinne. Lähtivät ennen kuin heidän luokse ehdittiin. Jäi arvoitukseksi keitä olivat. Olisi vähän kyselty kuinka kalaa tulee. 

Pysähdyttiin tauolle pienen pienelle saarelle. Selkä tuulta ja kasvot aurinkoa päin. Imeskeltiin parit Mynthonit. Jatkettiin matkaa. Tarvottiin umpihangessa mökille ja napattiin sisältä roskalautoja kainaloon ja tehtiin nuotio. Makkara tirautti ylimääräiset rasvat hiillokselle ja loput syötiin. Mausteena karsinogeenia ja sinappia. Otin muutaman ruokalusikallisen yrttejä pullon suusta. Yrtit ja nuotio lämmittivät. 

Kyyvesi, Kyyveden koskematon umpihanki ja Kyyveden talvinen aurinko pistivät taas parastaan. Onnellinen päivä. Onnellinen talvimökkeilypäivä.

Mökki järveltä.

Koskematon Kyyveden hanki.

Mielensäpahoittaja ja Mynthon-rasia taskussa.

Mielensäpahoittaja rötähousuissa.

Mynthon.

Yrttejä.


torstai 16. helmikuuta 2017

Mieluisa Kärsimysnäytelmä

Takareisissä vieläkin tyytyväinen jomotus, että kiitos vaan Tero Paappanen tiistain ski ergo ja kahvakuulatreeneistä. 

Laitellaan parin vuoden liikkumattomuuden jäljiltä ihmisrauniota kuntoon. Lääkärin myyntipuheissa joulukuussa vilahteli sanat: verenpainelääke, diabetes ja rasvamaksa (yhteys maksasyöpään). Antoi mulle puoli vuotta treeniaikaa ja sitten jälleen koneiston tsekkaus.

Rauta on edelleen painavaa - oma kroppa kevenee. Tänä vuonna on päästy 6,2 kilon pudotukseen, viime viikolla yksin jo 1,1, kg. On edetty hitaasti. En halunnut ottaa täyskäännöstä elämässä, orjallisuus ei ole mun juttu - vaikka joskus luulin sen olevankin. 



Stepit joita tehty ruokavalion suhteen, tai ainakin näin olen itse muokannut personal coachin kanssa käydyistä keskusteluista:

1
Syö mitä syöt mutta syö säännöllisemmin
Tämä ohje otettiin ekana käyttöön ja ruokailuvalikoimiin otin mukaan selkeän aamupalan ja iltapalan. Aiemmin aamupalaa ei ole ollut lainkaan, vain pari tuopillista kahvia. Iltapala on ollut häilyvä käsite - ilta on mennyt napostelun merkeissä. 

2
Laatua ruokailuun
Pari viikkoa kohdan 1 lanseerauksesta otettiin seuraava step. Kananmunaa aamulla ja salaattia iltapalaksi. 

3
Hiilaria vähemmän 
En vieläkään pysy täysin kohdan 1 spekseissä. Joskus lounaaksi täytyy napata huoltoasemaleipä - jolloin energitankit ei kyllä tule täysin täyteen. Onneksi noita päiviä ei ole kuitenkaan liiaksi. Tämä ohje tuli siis parisen viikkoa tuon kohdan 2 jälkeen.

Vastustin täyskäännöstä ja itse asiassa niin vastusti myös coach. Nuo stepit oli tärkeitä koska muuten olisi tullut niin paljon asiaa/muutettavaa kerralla että en varmasti olisi pysynyt kärryillä. 

Vastuksestani huolimatta joitan täyskäännöksiä on tullut tehtyä: karkkia en ole syönyt tänä vuonna lainkaan, en sipsejä enkä oikeastaan pullaa, enkä jäätelöä, enkä limua (paitsi vähän Jack Danielsin kanssa colaa) - jälkiruokia vain jos on ollut työhön liittyvä illallinen tai lounas. Niitä tosin on jonkin verran ollutkin alkuvuonna.

Liikuntaläksynä on ollut 2-3 kertaa viikossa tehtävä kuntopiiri: kyykkyä, punneruksia, vuorikiipeilijää sekä burpeeta. Eka kerralla kun tein setin niin siinä meni sekä hermot että aikaa. Aikaa meni noin 60 minuuttia. Hermoja vähän enemmän. 

Tein setin kuitenkin. Nykyisin sama setti menee noin 18 minuutissa jos oikein puristan. Siinä vaiheessa kun aikavakiona alkaa olla 15 minuuttia niin sitten lisätään toistoja sarjoihin (nyt 5 x 10 kutakin liikettä). 

Vielä on valttikortteja taskussa. En oikeastaan ole aloittanut liikuntaa kuntopiirin ja viikottaisten salikäyntien lisäksi. Haasteenahan on ollut aikataulut. Tuon kuntopiirin on voinut tehdä helposti kotona päivän harratuskuskauksien jälkeen. Kroppaa on nyt hoidettu ensin ja totutettu siitä liikuntaan. Kun body kestää niin sen jälkeen valikoimiin muutakin liikuntaa. Hiukan on oikea polvi yrittänyt vastustella - mutta ei tässä nyt olla ystäviä hankkimassa. Kiukutelkoot. 

Vaikka oma pitäytyminen suunnitelmassa ja ohjeissa on tärkeää, koen myös motivoiviksi viikottaiset salikäynnit. Siellä ei voi "lintsata" coachin valvoessa vieressä. Aina kuunnellaan kroppaa ja tehdään sitä mitä se kulloinkin tarvitsee.

Muistan hyvin miten ensimmäisen oman kuntopiirin jälkeen, jep - juuri sen mikä kesti noin 60 minuuttia, jälkeen olin pari päivää niin hajalla kuin vain ihmisraunio pystyy olemaan - salilla otettiinkin sitten huoltava treeniohjelma ja kas, kaikki vaivat tiessään. 

Tämä projekti ei olisi tällä mallilla ilman coachia. 



= = = = =

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Olin Vain Tuuli

Jyväskylä. Keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona JYP - Kärpät - yöllä kotiin matsin jälkeen. Perjantaina Eppu Normaali. 

Valtra ja Puolen Suomen Joukkue tarjoili katsomoon, mielestäni, hyvin viihdyttävän lätkämatsin. Hurrikaaniklubilla ennen peliä kummankin joukkueen valmentajat korostivat että painetta laitetaan vastustajan pakeille. Sitä tulikin. Päätykatsomosta oli entisen kädettömän pakin helppo seurata kuinka pakit kiekottelivat paineen alta pois ja välillä peliä lähdettiin viemään ylös jalalla.

 
Eppu Normaali. Vaimon kanssa. Odotettu viikonloppu. Lapsivapaa. Huoneen olimme varanneet Yöpuusta. Hotelli tarjosi lasilliset viiniä ennen keikkaa ja aamupalalla oli kuplivaa tarjolla. Yöpuussa tulisi kaikkien asiakaspalvelun laadusta vastaavien käydä tutkimassa mikä on palvelun ja hyvän palvelun ero. 

Sanon tämän siitäkin huolimatta että Yöpuun yhteydessä ollut Pöllöwaari -ravintola oli suomalaisittain todella joustamaton. Päivällä meille tarjottiin Pöllöwaarista pöytää, emme halunneet siihen sitoutua kun ei täysin varmuudella osattu sanoa että ehdimmekö siihen mennessä kun keittiö menee kiinni (22:30). Ei olisi kuulema hätää jos tilauksen vain jättää ennen sitä sisään. Soitin Pöllöwaariin keikan jälkeen 22:30 ja kyselin että onko mahdollista saada ruokaa - olemme perillä 22:35. Ei ollut. Se oli siis viidestä minuutista kiinni. Ripeästi tippuivat kokin hanskat kädestä?

Tuostakin huolimatta Yöpuun nostan kyllä suomalaisten hotellien kärkeen mitä palveluun tulee. En mittaa tässä hyvää palvelua rahojen vastineeksi saatujen hyödykkeiden määrällä vaan niiden laadulla ja kuinka ne hyödykkeet tuodaan asiakkaan eteen.

Eppujen keikka oli lämminhenkinen. Iloinen. Hauska. Toivomuksiini ei tosin vieläkään oikein ole vastattu. Voin toki elää sen kanssa. Toivoisin Epuilta keikkaa Early Years -hengessä. Eput on liikaa hittiensä vanki. Murheellisten Laulujen Maa, Urheiluhullu, Baarikärpänen - rehellisesti sanottuna nuo biisit ei tarjoa minulle juurikaan mitään. Kaipaisin rohkeampaa otetta biisilistaan ja keski-ikäisiä nousuhumalaisia naisia pois katsomosta huutelemasta välispiikkejään.



Lauantaina mökille. Hanhiniemi hehkui talviauringossa. Lumi kimalteli järvellä koskemattomana. Suunnitelmissa ei ollut mitään tarzanleikkejä. Piti nostelemani vuorilaudat pois parvelta sutimista varten. Ne olikin jo alhaalla. En muistanutkaan. Rouva lämmitti saunaa ja nostelin sitten parvelta pois lattia- ja kattolistoja. Pitäisi sutia ne ja vuorilaudat valkoiseksi helmi-maaliskuussa. 

Saunottiin. Rouva lipitti huojuviiniä ja minä imaisin pari olutta. Kun saunoo omassa mökkisaunassa pehmeissä löylyissä niin konkreetisesti huomaa kuinka paska oma kotisauna onkaan. Eilen mentiin saunan kosteisiin löylyihin jo siinä vaiheessa kun löylymittari näytti 45 astetta - kiuas siis sihisee hyvin tuossa lämpötilassa ja irrottaa otteestaan mukavan kosteat höyryt. Siitä sitten lämpö kohoaa kohtalaisen nopeasti ja parhaat löylyt irtoaa kun lämpöä on 60-70 astetta.

Saunan jälkeen istuksittiin nuotiolla parisen tuntia ja paistettiin makkarat. Tänään pojan lätkämatsiin. Ensi viikolla katsastamaan KalPa - Jukurit ja mahdollisesti mökille aloittaen the Sutimiset.

Aurinkoinen mökkitie

Iltanuotio.

= = = = =