Takareisissä vieläkin tyytyväinen jomotus, että kiitos vaan Tero Paappanen tiistain ski ergo ja kahvakuulatreeneistä.
Laitellaan parin vuoden liikkumattomuuden jäljiltä ihmisrauniota kuntoon. Lääkärin myyntipuheissa joulukuussa vilahteli sanat: verenpainelääke, diabetes ja rasvamaksa (yhteys maksasyöpään). Antoi mulle puoli vuotta treeniaikaa ja sitten jälleen koneiston tsekkaus.
Rauta on edelleen painavaa - oma kroppa kevenee. Tänä vuonna on päästy 6,2 kilon pudotukseen, viime viikolla yksin jo 1,1, kg. On edetty hitaasti. En halunnut ottaa täyskäännöstä elämässä, orjallisuus ei ole mun juttu - vaikka joskus luulin sen olevankin.
Stepit joita tehty ruokavalion suhteen, tai ainakin näin olen itse muokannut personal coachin kanssa käydyistä keskusteluista:
1
Syö mitä syöt mutta syö säännöllisemmin
Tämä ohje otettiin ekana käyttöön ja ruokailuvalikoimiin otin mukaan selkeän aamupalan ja iltapalan. Aiemmin aamupalaa ei ole ollut lainkaan, vain pari tuopillista kahvia. Iltapala on ollut häilyvä käsite - ilta on mennyt napostelun merkeissä.
2
Laatua ruokailuun
Pari viikkoa kohdan 1 lanseerauksesta otettiin seuraava step. Kananmunaa aamulla ja salaattia iltapalaksi.
3
Hiilaria vähemmän
En vieläkään pysy täysin kohdan 1 spekseissä. Joskus lounaaksi täytyy napata huoltoasemaleipä - jolloin energitankit ei kyllä tule täysin täyteen. Onneksi noita päiviä ei ole kuitenkaan liiaksi. Tämä ohje tuli siis parisen viikkoa tuon kohdan 2 jälkeen.
Vastustin täyskäännöstä ja itse asiassa niin vastusti myös coach. Nuo stepit oli tärkeitä koska muuten olisi tullut niin paljon asiaa/muutettavaa kerralla että en varmasti olisi pysynyt kärryillä.
Vastuksestani huolimatta joitan täyskäännöksiä on tullut tehtyä: karkkia en ole syönyt tänä vuonna lainkaan, en sipsejä enkä oikeastaan pullaa, enkä jäätelöä, enkä limua (paitsi vähän Jack Danielsin kanssa colaa) - jälkiruokia vain jos on ollut työhön liittyvä illallinen tai lounas. Niitä tosin on jonkin verran ollutkin alkuvuonna.
Liikuntaläksynä on ollut 2-3 kertaa viikossa tehtävä kuntopiiri: kyykkyä, punneruksia, vuorikiipeilijää sekä burpeeta. Eka kerralla kun tein setin niin siinä meni sekä hermot että aikaa. Aikaa meni noin 60 minuuttia. Hermoja vähän enemmän.
Vielä on valttikortteja taskussa. En oikeastaan ole aloittanut liikuntaa kuntopiirin ja viikottaisten salikäyntien lisäksi. Haasteenahan on ollut aikataulut. Tuon kuntopiirin on voinut tehdä helposti kotona päivän harratuskuskauksien jälkeen. Kroppaa on nyt hoidettu ensin ja totutettu siitä liikuntaan. Kun body kestää niin sen jälkeen valikoimiin muutakin liikuntaa. Hiukan on oikea polvi yrittänyt vastustella - mutta ei tässä nyt olla ystäviä hankkimassa. Kiukutelkoot.
Vaikka oma pitäytyminen suunnitelmassa ja ohjeissa on tärkeää, koen myös motivoiviksi viikottaiset salikäynnit. Siellä ei voi "lintsata" coachin valvoessa vieressä. Aina kuunnellaan kroppaa ja tehdään sitä mitä se kulloinkin tarvitsee.
Muistan hyvin miten ensimmäisen oman kuntopiirin jälkeen, jep - juuri sen mikä kesti noin 60 minuuttia, jälkeen olin pari päivää niin hajalla kuin vain ihmisraunio pystyy olemaan - salilla otettiinkin sitten huoltava treeniohjelma ja kas, kaikki vaivat tiessään.
Tämä projekti ei olisi tällä mallilla ilman coachia.
= = = = =
