perjantai 30. joulukuuta 2016

Kuntoprojekti - onhan se vähän nöyryytys

PROLOGI
Koska tontilla ei juurikaan tapahtumia ole, niin täytän tätä blogia muilla kuulumisilla. Ei tämä nyt osu rakentamiseen millään tavalla. Osumaa ehkä tulee aikaisempaan kirjoitukseeni kamelista ja sen selästä. Jos muistan oikein, niin tuossa "kamelikirjoituksessa" kerroin, että kahden vuoden liikunnattomuus näkyy ja tuntuu kropassa.

STORY
Nöyryytys on mielentila. Nöyryytys on myös voimavara. No okei - riippuu toki nöyryytyksestä.

Minun nöyryytykset joulukuussa:

I
Kävin miesflunssan takia lääkärissä. Ehkä aikuisiän ainoa kerta kun flunssan takia lääkäriin menin. Verenpaine 189/117. Okei sittemmin paineet laskussa, mutta vielä mittaukset tuottavat tuloksia jotka ilmoitetaan punaisella värillä. Nöyryytys.

II
Tuo yo. nöyryytys johti siihen että pakotin itseni ottamaan yhteyttä Performance Coachiin. Paappasen Tero (Hierontapaja) otti ehkä uransa kovimman haasteen (oma tulkintani) vastaan. Toisessa tapaamisessamme hyppäsin vaakaan. Nöyryytys.

III
Tehtiin myös INBODY kehonkoostumusmittaus. Siinä se paperilla näkyi numeroina sama mikä peilissä kotona. Nöyryytys.

IV
Käytiin läpi salilla joitakin liikkeitä jotka oli varmaankin tarkoitettu mun kropan liikkuvuuden selvittämiseen. Valuin hikeä. Nöyryytys.

V
Aloitetaan projekti siitä kuuluisasta nollasta. Teen ensimmäistä kertaa, etukäteen ehkä helpolta vaikuttavan kuntopiirin (?) läpi mökillä saunatuvassa. Aikaa kuluu 60 minuuttia ja taukoja on pidettävä usein. En jaksa millään, mutta teen sarjat läpi - en kelloa vastaan, vaan itseäni vastaan. Olen poikki liikunnasta joka on perusjampalle alkuverryttely. Nöyryytys.

VI
Seuraavan kahden päivän ajan olen rikki-poikki-särki. Nöyryytys.

VII
Kolmas tapaaminen coachin kanssa. Palauttavia liikesarjoja. Lopuksi venyttelyä. En taivu mihinkään. Nöyryytys.


Miksi tämän kirjoitan? 

On todella hyvä fiilis siitä, että pää kuntoprojektille on auki. 

On hyvä fiilis siitä, että vielä tänäkin aamuna kivulias kroppa on tunnin tekemisen jälkeen tiessään. Ehkä coachi tiesi mitä teki. Paappasen Teron ohjauksen jälkeen tuntui että olisin voinut kohota ilmaan (no ehkä maan vetovoima olisi vielä vähän eri mieltä). 

Jos vielä yritän lukijalle järkiperäistää, niin se fiilis tämän ihmisraunion kropassa tänään, aamuisten treenien jälkeen, oli mitä parhainta motivointia jatkoa ajatellen. Kun on ammattilaisen käsissä niin on ammattilaisen käsissä.

Nöyryytykset johtavat yleensä totuuteen. Totuus johtaa vapauteen. Vapaus muuttuu voimavaraksi ja voimavara toiminnaksi.

Pidän muuten tässä kuntoprojektissa siitä, että hivuttaudutaan hiljalleen kohti aktiivisempaa tekemistä. Täyskäännös ei ole mun juttu. Edetään hiljalleen lisäten sekä hiljalleen vähentäen. Tästä mallista olen onneksi coachin kanssa täysin samaa mieltä.

Ehkä keskityn jatkossa kirjoituksissa kuitenkin mökkiprojektiin. Tämä nyt tähän välipalana.


= = = = =

torstai 29. joulukuuta 2016

Välipäivien pikavisiitti

Tänne taas. Pariksi päiväksi. Mökillä (=saunatuvassa) on todella mukavaa tehdä etätöitä. Yhteydet pelaa. DNA:n 4G antaa nopeuksia näinkin syrjäiseen paikkaan ihan kiitettävästi. Pärjää mainiosti. Nuo datanopeudet olikin yksi niistä tarkistettavista asioista joita tutkittiin kun tontteja aikoinaan etsittiin. 

Ei ole häiriötekijöitä. Rauhassa voi keskittyä töihin. Rouva (ei häiriötekijä) kävi piipahtamassa "vieraanani" noin 16 tunnin ajan. Tänään kun aamulla auton takavalot häipyi maisemaan, niin laitoin kahvin porisemaan ja läppäri auki. Jäin yksin hiljaisuuteen. Ainoa ääni joka hiljaisuuden rikkoi oli moottorikelkka. Joku liikennöi jäällä. En kyllä itse tohtisi vielä. Ei kyllä ole kelkkaakaan.

Etätyötä mökillä

Eilen lopettelin työpäivän ja laitoin saunan tulille. Odotellessani saunan valmistumista pesin hiukan saunan ikkunoita ja ovia. Pesuhuoneen laattoja pesin myös. No vettähän ei sitten tullutkaan. Pumpun sähköjohto ei ollut pistorasiassa. Uusi yritys. Vettä ei tule. Ei tule myöskään virtaa pistorasiaan (=kelaan). Ollaan vielä hiukan väliaikaisten viritysten varassa. Kelan vaihto ja uusi yritys. Homma toimii. Hiukan ehti syke nousta kun sauna oli lähes valmis, pesu loppusuoralla, hiki pinnassa ja rouvakin kolmen vartin päässä mökistä. No vettä sitten lopulta tuli. Kuten rouvakin pihaan - juuri sopivasti kun sauna oli valmis.

Nautinto: saunan lämmitys

Mökissä on väliaikainen vessanpönttö. Huomattavasti mukavampi asiointikokemus kuin kylmässä ulkohuussissa. Taskulampun valossa käydään istunnoilla. 

Vessa taskulampun valossa.

Ensi vuoden puolella alkaa sitten loppujen sisähirsien käsittely. Näillä aikatauluilla siihen mennee muutamia viikonloppuja alkuvuodesta. En aio hirveästi saada aikaan per viikonloppu, pitää jättää tilaa ja aikaa myös rentoutumiselle. Saunassa menee useita tunteja löylymiseen - siitä nautinnosta en aio tinkiä.

Kevään aikana jos saisi mökin siihen kuosiin että loppukeväästä pääsisi asentamaan takkaa (=pönttöuuni). Kesällä lattiapinnat. Sen jälkeen kiintokalusteet ja parven kaiteet+rappuset. Aikatauluhan elää koko ajan sitä mukaa kun budjetti ylittyy. Sellaista elämä on. Onneksi on todella joustavat LVI- ja sähköurakoitsijat. On pitänyt opetella uusi ajattelumalli; kaikki ei valmistukaan hetkessä. Mutta jospa jouluksi 2017 pääsisi valmiiseen mökkiin. Sitten pihatyöt kesällä 2018. Niitä odotellessa.

= = =




maanantai 12. joulukuuta 2016

Long time no see

Pitkästä aikaa tontilla. Edellisestä käynnistä vähän päälle kolme viikkoa. Melko kauan. Lähdettiin nyt melko semi-extempore. Saatiin järjestettyä lapsille lauantain harrastuksiin kyytejä. Lähdettiin ajelemaan puoliltapäivin kohti Mikkeliä.  

Tontilla oli hempeästi lunta - silleen että maa oli valkoinen. Järvi samoin. Jäätynyt ja luminen. Tuuli yritti latistaa tunnelmaa. Se tässä parasta onkin. Talvimökkeilyssä. Luonto saa pullistella muskeleitaan ja itse voi olla mukavasti sisällä "kaakaomuki" kädessä ja nauttia luonnon järjestämästä näytöksestä. Eturivissä.



Toki meidän "teatterisali" on vielä kesken. Sisätöissä edetään tällä hetkellä (pyynnöstäni) verkkaisesti. Sisätöitä mökissä tehdään kuitenkin: väliseinää, ilmanvaihtoa ja sähköjä. Mökissä on jo lämmintä. Lattialämmitys päällä. Ensi vuonna olisi tarkoitus käsitellä makuuhuoneiden hirret ja väliseinät sekä parven hirret. Kattolistat käsittelen talven aikana ja sitten keväällä kiinni. Noi on mun hommia - ne saattaa joten kuten luonnistuakin. Jää oman käden jälki johonkin. Aivan taatusti jää.

Lasten makuuhuone.

Aikuisten makuuhuone.

Vähän jälleen edistytty.

Väliaikainen vesivessa.

Sauna tulille. Parit pikkuaskareet ulkona. Saunatupaan. Hörpittiin pullollinen pre-sauna juomaa. Alkoi tulla ilta. Pimeääkin. Ei nyt ihan pimeää. Lähes täysikuu taivaalla ja valaisi hennosti pakkaslumen. Lukemattomat lumikiteet säkenöivät kuun valoa takaisin. Hanki näytti maagiselta. Puiden pitkät varjot venyivät järven jäälle. Kauaksikin. Kuulimme tuulen tuskan. Saunoimme. Katselimme. Ihastelimme. Edellisen kerran kun saunoimme ei saunasta ulos nähnyt - ulkona oli niin pimeää. Nyt oli myös ilta, kuten edellisellä saunareissulla, mutta tällä kertaa luonto säkenöi voimissaan talvista luonnonvaloa. Hanhiniemi näytti taas kerran parastaan. 

Minä olen meidän perheen nössö. Kuumina kesäpäivinä kyllä järvessä voin rypeä, mutta muut ajankohdat on mulle extremeä. Rouva kyllä polskii. Ihan milloin vain. Lieneekö tuolla tuntoaistia lainkaan? Ulkona välkkyvät lumikiteet ja kuun valaisema hanki houkutti. Kuulin kutsun saunan lauteille. Hiivin varovasti hankeen ja tein lumienkelin. Juoksin takaisin. Tuo kilpailuhenkinen yllytyshullu (lue: rouva) meni perässä. Nokitin vielä yhdellä kerralla että jäin miehekkäästi niskan päälle. Saunan jälkeen hidasteltiin saunatuvassa ja katsottiin Saara Aallon edesottamuksia. Nukahdettiin ja nukuttiin hyvin.

Lumienkeli. Mies.

Lumienkeli. Nainen.


Aamulla herätyskello herätteli lapsiperheen ruuhkavuosiarkeen klo 7:30. Suuntasimme kotiin. Rouva tytön kanssa salibandyyn Söderkullaan ja minä pojan lätkämatsiin Riihimäelle.

= = = = =