perjantai 25. joulukuuta 2020

Joulu 2020 - blogin viimeinen kirjoitus

JÄÄHYVÄISET

Jääköön tämä kirjoitus nyt hetkeen viimeiseksi - tai ehkä jopa kaikkien aikojen viimeiseksi, tämä julki tuotakoon. Mökkiprojekti on virallisesti ohi viranomaisenkin mielestä, "leiman" muodossa, joten ei oikein ole tämän jälkeen mitään päiviteltävää blogiin. Blogin funktio oli toimia eräänlaisena päiväkirjana/projektimuistiona tai vaikkapa terapia-alustana. Myös tietoa tuli jaettua muille, kaltaisilleni, ummikoille rakennuttajille.

Yksi kirjoitus minulla on luonnoksissa valmiina, mutta jotenkin sen julkaiseminen ei tunnu minulle luontevalta. Olen kyseiseen kirjoitukseen laittanut kaikki ne paskimmat kokemukset joita olen joutunut tämän projektin kohdalla sietämään. Niitä oli koko matkan varrella tasaisesti. Niitä en vuosien kuluessa nostanut esille, vaikka kuinka sattui kohdalle kusipäistä kohtelua. Toki nämä tällaiset olivat todellakin selvää vähemmistöä, mutta kuitenkin.

Minulle oli vaikeaa löytää urakoitsijoita paikkakunnalla jossa minulla ei ollut verkostoa. Jokainen urakoitsija ja kumppani piti jotenkin kaivaa esille ja hutejakin tuli. Ei rakennuttaminen minulle ollut pelkästään iloisessa kuplassa elämistä. Matkan varrella sattui kaikenlaista: vittuilua, naureskelua, aliarvioimista, kiristämistä, kampittelua, paskaa palvelua jne. Kyllä näitä riitti. Jonkin verran. Mutta aika jännää että tällaisia oli. 

Olen kuitenkin edelleen valmis jakamaan infoa. Enää en tosin oletettavasti blogikirjoitusten muodossa. Jonkin verran olen tähän mennessä kokemuksiani jakanut myös privaatisti ja kertonut omista mokistani, yleisistä "sudenkuopista" ja ketä urakoitsijoita itse jatkossa välttäisin ja ketä taas käyttäisin - jos (ja kun) tontilla rakennetaan taas lisää.

Kiitos tuntematon lukijani kun olet tässä rinnalla ollut. Tässä tältä erää viimeiseksi jäävä kirjoitukseni. Sulkekoon se projektin kannet lopullisesti ja jääköön tämä sivusto mökkiprojektin kirjallisena kuvauksena internetin ihmeelliseen maailmaan. Netin syvään kuiluun.  

Lumi saapui viimein - kuitenkin. Sopivasti ennen aattoa.



ALATI MUUTTUVA ARKI

Perinteistä kiinni pitäen, ajelin mökille joulun viettoon reilusti etukäteen. Ennen muuta perhettä. Halusin hiukan omaa aikaa ennen jouluruokien laittamista. Joulukokkailulle oli varattu kalenterissa kaksi päivää. Olin tehnyt karkean tason aikataulutuksen, että itsekseni jouluruokia tehdessä pysyy homma näpeissä - teen oikein rytmittäen oikeita asioita oikeina päivinä sekä hetkinä. Joulun laittaminen valmiiksi on ollut minun mieluisa tehtäväni jo noin vuosikymmenen verran. 

Vaimon yrittäjyys on tuonut sellaisen haasteen elämään, että kovinkaan paljoa ei voi etukäteen vapaa-aikaa suunnitella - varsinkaan menoja varmuudella lyödä lukkoon. Toki voi, mutta aina on se mahdollisuus ilmassa ja realisoituvissa, että tehdyt suunnitelmat saattavat muuttua - joskus muuttuvatkin. Joskus joitakin menoja on pitänyt peruakin, vetää alas viime tingassa.

Varsinkin tämä vuosi pandemioineen on laittanut yrittäjärouvan tiukille. Tätä en usko kovinkaan monen ymmärtävän. Yrittäjyyttä ei aina välttämättä ymmärrä kuin toinen yrittäjä - minä puolisona teen kaikkeni ymmärtääkseni sekä tukeakseni. Siinä kun palkansaaja perinteisesti elää työvuorojen puitteissa (lomia ja vapaa-aikaa suunnitellen) ei rouvalla työvuoroja ole. Lähtökohtaisesti jokainen työpäivä on 10-12 tunnin mittainen. Yrittäjän työpäivät venyvät ja suunnitellut omat vapaapäivät peruuntuvat. Kaikkeen ei voi mitenkään etukäteen varautua. Voiko yrittäjä etukäteen varautua vaikkapa usean työntekijän saman aikaiseen sairastumiseen?

Itse olen vuosien saatossa oppinut kyselemään yrittäjävaimon aikatauluista varovaisesti. En suuremmin enää nöksähdä jos perheen aikataulut venyvät/paukkuvat/muuttuvat. Uskon vahvasti, että perheen lapsetkin ovat tämän todellisuuden kanssa 100 % sinut. 

"Osaatko yhtään arvioida monelta, noin suunnilleen, olet ajatellut että lähdet töistä? Ei tarvitse lukittautua mihinkään tiettyyn aikaan, mutta jos jotakin pystyt arvioimaan niin auttaisi aikataulujen suunnittelussa."

Toki sekin on huomioitava, että kun yrittäjärouva on töissä noin keskiarvollisesti 8:00-19:00 välisen ajan, että sen ajan kun rouva on poissa kotoa, kuka sinä aikana kotona suoritettavat aktiviteetit hoitaa? Ruuanlaiton. Lasten kuskaukset. Yleinen järjestys ja sen ylläpito. Lasten läksyjen sparraaminen. 

Lasten harrastuksiin kuskaamisista sen verran vielä, että esimerkiksi vuonna 2019 ajoin todella arvioni mukaan noin 12 000 km lasten harrastusrallia. Väitän myös, enkä väitä pahalla vaan esimerkin voimalla, että vaimo on kotona tänä vuonna laittanut ruokaa perheelle noin 10-20 kertaa. Mökillä, kun ei ole aikatauluja, niin rouva tekee sitten ruokaa paljon useammin kuin minä [tähän hymiö ja sydän]. Ja tekee paljon parempaa ruokaa kuin minä [tähän myös hymiö ja sydän].

Jos joskus joudumme jostakin menosta kieltäytymään tai perumaan sovittuja asioita, emme tee sitä pahuuttamme emmekä siksi ettemme välittäisi, tämä on ehkä asia joka kannattaa lähimmäisemme muistaa. Meidän perheessä muuttuvat aikataulut ovat arkipäivää. 



HILJAISUUS - TÄLLÄ KERTAA EI NUOTIOLLA

Takaisin jouluun. Jouluruokien kuiva-ainekset tuotiin mökille jo marraskuun puolella ja hiukan täydennettiin vielä joulukuun puolella. Näin jäi mahdollisimman vähän minulle yksin kuskattavaa ihan jouluaaton alla. 

Vielä tietty jäi ostoslistalle tuoretavaroita (sekä joitakin unohtuneita artikkeleita)  yhteensä noin 60 nimikkeen verran. Kun korvessa mökkeilee, niin on hyvä ehkä hiukan ylivarautua - ei viittis ihan hiivan takia ajella 60 km, mökiltä kauppaan ja takaisin.

Aloittelin oman joulun viettoni perinteisesti täyttämällä mökkijääkaapin - ja glögilasini. Joulumusiikit taustalle soimaan. Parit hömpsyt glögiä siinä ohessa. 

Perinteisesti olisin laittanut nuotiovaatteet päälle, ulos ja nuotio tulille. Hiljentynyt nuotion hiljaisuuteen. Ajattomuuteen. Istumaan. Tuijottamaan. Nuotiota. Tänä vuonna kuitenkin satoi vettä/räntää niin en lähtenyt ulos, vaan vetäydyin ylös. Parvelle. Ripustin Aleksi Anttalaisen (AA4) paidan Jack Budishin ja Lauri Korpiskosken game wornien viereen.

Parvella suoritin joulumeditaation. Keräsin ajatuksia. Mietiskelen elämää. Sen kulkua. Mitä on tapahtunut edellisen joulumeditaation jälkeen? Missä ollaan nyt? Miltä maailma näyttää? Mulla on hieno vaimo, mahtavat lapset ja loistava lähipiiri - onnellinen heistä. Onnellinen myös ystävistä sekä naapureista joiden kanssa parannetaan maailmaa - ehkä liian harvoinkin. Työyhteisöstä, ystävistä omasta organisaatiosta sekä yli yhtiörajojen. Ystävistä harrastuksien myötä. 

Marinoidut herkkusienet.

Marinoidut punasipulit.

Napue-graavattu lohi.

Paholaisen hillo.


JOULUKOKKAILU 

Edellisen illan rauhoittumisen jälkeen alkoi joulukokkailu. Toki 6:40 aloitin ensin ansiotöillä ja pari Teams-palaveria mahtui myös päivään. 

Hyvissä ajoin olen suunnitellut jo joulumenun. Yleensä siinä ei suuremmin vuosittain muutoksia ole, jotakin kuitenkin listalta aina poistetaan ja jotakin uutta tilalle. Jouluna pidetään perinteistä kiinni, ei orjallisesti, mutta kuitenkin. Meillekin on vaimon kanssa, yhdessä elettyjen vuosien (29) aikana, muodostunut tiettyjä ruokia jotka kuuluvat joulupöytään. Ihan ehdottomasti siis. Niitä ei listoilta poisteta. 

Olin tehnyt etukäteen suunnitelman mitä ruokia minäkin päivänä tekisin, näin homma pysyy hanskassa ja suunnitelmallisena. Tiistaina oli ohjelmassa: Paholaisen hillo, marinoidut punasipulit (glögiä ja punaviinietikkaa), marinoidut herkkusienet (omenamehua ja omenaviinietikkaa), lanttu-bataattilaatikko ja Napue-graavattu lohi. Nämä ovat kaikki sellaisia ruokia että saavat hiukan "tekeytyä" ja paranevat ajan hiukan niitä patinoidessa.

Keskiviikkona vuorossa peuramureke, siika-ceviche, imelletty perunalaatikko sekä Baileys-juustokakku. Ajattelin alunperin tehdä poromurekkeen, mutta koska poron jauhelihaa en tähän hätään löytänyt, ajattelin tehdä sitten peurasta. Tulihan kokeiltua.

Olin hiukan yllättynyt kun rouva laittoi viestin että lähtee töistä noin klo 17:00. Mulla oli tilanne jo hallussa ruuanlaiton suhteen (enää oli uunissa imelletty perunalaatikko) joten lähdin ulos lumitöihin, saunan lämmitykseen sekä viemään lyhtyjä ja ulkotulia mökkitien varteen. Rouva toi tullessaan kinkun - ja "pienet lapset". Porukka melkein kasassa.

(Tähän väliin ihan varmuudeksi huomautus, että mökille tullaan vastuullisesti. Aivan kuten keväälläkin kirjoitin: pysähtymättä matkalla, ruuat mukana, ydinporukalla)

Jouluaattona Joulupukin Kuumalinja päälle ko 8:03. Koristeltiin kuusi. Joulusauna. Vanhin poika tuli mökille. Illaksi katettiin pöytä ja iskettiin kiinni jouluherkkuihin. Monenlaista. Maistuvaista. Oltiin yhdessä. Pienellä porukalla. Bingoakin. Mahat täynnä.

Vanhin tyttö oli Vaasassa. Vaimon vanhemmat eivät päässeet - tilanteet on nykyisin vähän sellaisia. Oltiin siis viidestään. Normiarjesta kokoonpano ei poikennut.

Siika-ceviche.

Peuramureke.

Baileys-juustokakku.


= = = = 

LOPPUSANAT  ja KIITOS

Perheen, ja varsinkin yrittäjävaimon, vaipuessa joulurauhaan - vaipuu tämäkin blogi hiljaisuuteen. Aika hyvästien.

Rakennuttaminen ja bloggailu ovat olleet minulle uusia kokemuksia. Molemmista selvisin. 

Kiitos.

= = = = 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti