Jäljet jäällä

Itsekkyyttä on opeteltava. Sopiva itsekkyys on hyväksi. Mukavahan noiden lapsien harrastuksia on seurailla - olkoonkin että harrastus-/kuskauskalenteriin kertyy noin 15-18 tapahtumaa per viikko. Homma menee niin että lapset valitsevat harrastuksensa (lähes vapaasti) ja me tuetaan. Ei nähdä lapsiamme ammattilaisina eikä lapsen yksi yksittäinen ottelu ole Stanley Cup -hurmokseen verrattava tapahtuma. Näemme lapset iloisina harrastajina jotka keräävät urheilemisesta henkistä ja fyysistä pääomaa matkalla aikuisuuteen. 

Luonnollisesti ohjaamme lapsia harrastamaan oikeat määrät - siksi noista 15-18 tapahtumasta tehdään aina karsintaa ettei elämä ole (heilläkään) pelkkää harrastamista, harrastamiseen menemistä tai harrastuksista tuloa. Kieltämättä, kuitenkin, melkoista sumplimista kuskausjärjestelyt tuovat ja pahimmat kuskauspäivät arkisin ovat kestoltaan viisi-kuusi tuntia. Jokainen viikko eletään yhden paperin varassa - lasten harrastuskalenteri.

Lisätään keittoon vielä rouvan työtunnit joita kertyy vähintään 50 per viikko. Päälle sitten työt joita ei tehdä työpaikalla (=oltava koko ajan tavoitettavissa yms.). Lisäksi hänellä vielä tutkinnon suorittaminen työn ohessa. Omasta kodista (=omaisuudesta yleensä) pitäisi ehtiä pitää huolta. Pitäisi ehtiä ajattelemaan Hahniniemen rakennusprojektia ja sen materiaalivalintoja. Rentoutuminen ja oma aika on minimaalista. 

Tällä pohjustuksella luon lähtökohdat sille rentoutumisen tunteelle jota tämä viikonloppu toi tullessaan. Eräänlainen moottorin käynnistys käynnistyskaapeleilla. Väsymyksestä sulkeutumassa olevien silmien avaaminen.

Perjantaina oli nuorimman tyttären kaverisynttärit. Talo täynnä tyttöenergiaa ja pari rohkeaa poikaakin. Mukava seurata fiksujen tyttöjen iloisuutta. Kiva huomata kuinka halasivat toisiaan lähdön hetkellä. Välittämistä. Minä ja rouva lähdimme siitä ajelemaan sitten kohti Mikkeliä heti juhlien jälkeen. Itsekkäästi lähdimme. Seuraavana aamuna olisi ollut nuorimman pojan lätkämatsit Vuosaaressa, mutta ne kuskaukset jäivät taas vanhimman tyttären harteille. 

Hotellissa Mikkelissä klo 22:30 ja vielä pikaisesti illallinen (pastaa/salaattia). Huoneeseen. Pää tyynyyn. Unet. Kello soi. Aamiainen. 7:00.

Venkslattiin auto ahtaan parkkihallin ahtaasta ruudusta pois ja ulos pakkaseen. Pakkasta. Lämpötila -28. K-rauta. Lumikolat. Maalaustarvikkeita. Ohjelmassa lumitöitä. Ehkä vähän saunatupaakin voisi värittää. Vielä K-supermarket Rokkalasta eväitä tontille. 

Puiden oksilla lunta. Valkoinen maisema. Koskematon hanki. Mökkimatka tunnelmaa täynnä. Mökkitie on aurattu. Lunta on  tullut aika tavalla. Parkkipaikka on aurattu. Napakka pakkanen. Aletaan hommiin. Kolataan kulkuväylä parkkipaikalta saunalle. Miten voikaan tuntua inhoamani lumityöt näin mukavalta? Ehkä siksi että nämä työt voi tehdä ilman aikataulua. Rouvan kanssa kahdestaan. Yhdessä. Ei itkien - vaan nauttien.

Talviklassikko Areena.

Laajennetaan lumityöt järven jäälle. Voisihan sitä jo siirtyä maalaushommiin, mutta tehdään mitä huvittaa. Ei pakkoa mihinkään. Tehdään järvelle pieni höntsäkenttä. Pääsisiköhän jo tänä talvena pelaamaan talviklassikon järven jäälle? Kylmä ei ole. Sopivan lämmin oikeastaan. Kenttämestari antaa kentälle hyväksynnän. Valmista tuli.

Aurinko ja koskematon hanki houkuttelee pidemmälle järven jäälle. Talven valoa. Ei vieläkään mennä värittämään saunatupaa. Kapinalliset. Lähdetään kiertelemään lähiseutua jäällä lumessa rämpien. Kauempana näkyy hahmo. Kävellen. Menossa pilkille kenties. Kuunnellaan hiljaisuutta. Koskematon lumi ympärillä. Aurinko kimaltelee lumessa. Koskemattomassa lumessa on kulkenut ennen meitä vain jänis ja kettu - mahdollisesti nuo.  

Jospa kuitenkin ottaisimme siveltimet kauniiseen käteen ja tekisimme jotakin ehkä hyödyllistäkin. Toisaalta sitä olemme jo tehneetkin. Ladanneet akkuja. Hyödyllistä sekin. Menemme edistämään rakennusprojektia. Pääsimme eteenpäin yhden vaivaisen seinän verran. Mutta kuitenkin. Rouva kiipesi parvelle ja minä tikkaille parven vierelle. Hirsi kerrallaan sai sävyä pintaan Supi Saunavahasta. Olisimme toki voineet tehdä valmiiksi koko saunatuvan mutta ajatukset olivat jo toisaalla. Illalla kotona saunaan ja takapihan taakse Puolen Hehtaarin Metsään nuotiolle naapureiden kanssa. 

Iltanuotiolla.

Paluumatkalla vielä fiilisteltiin kuinka saimmekin pitkästä aikaa vietettyä kahdestaan laatuaikaa. Matka kesti noin 21 tuntia, mutta saatiin olla kahdestaan. Ehkä paras 21 tuntia ikinä. Lumitöitä. Kävelyä jäällä. Mökkiaskareita. Yhdessä. 

Ajaessa myös mietittiin pienen saunatuvan sisustamista (taas). Neliöitä ei ole paljoa mutta tarpeita on muutamia: 

• pieni vuodesohva majoituskapasiteetiksi
• kaksi tuolia ikkunan eteen maiseman ihailua varten
• taso jossa voi pitää sihijuomalasit
• jotakin säilytystilaa

Ajatukset myös karkasivat mökkiin ja sen sisustamiseen. Mitenköhän sen hanskaisi. Löytäisi oikeat elementit. Huonekalut. Lamput. Värisävyt. Materiaalit. Paljon ajatuksia. Jäsentelemättömänä sekamelskana. 

Tässä olisi varmasti jollekin sisustussuunnittelijalle oiva kohde. Pitäisi luoda moderni, mökkikodikas, lämminhenkinen ja maalaisromanttinen sisustus. Varmasti sopiva haaste johon tarttua. Ei varmasti helppo, sopiva.

= = = 

Elämä on parasta juuri nyt. Olkoonkin että illalla rouva menee töihin ja minä kohta kuskaamaan lasta salibandymatseihin. Ehkä juuri siksi. Taas jaksaa nauttia arjesta.

= = =

= = = = =
P.S: 
Hauska yhteensattuma. Vuosi sitten tammikuussa kirjoitin myös akkujen lataamisesta. Silloin oltiin Rantasalmella Järvisydämessä - nyt omalla tontilla. Suosittelen tutustumaan muuten tuohon Järvisydämeen. On mahtava paikka.
= = = = =

Kauppakirjan allekirjoitus

Siinä se viimein on. Kauppakirja. Neljänä kappaleena ja kiertää liitteineen pöydän ympäri. Allekirjoitellaan, hymyillään ja puristellaan käsiä kaupan vahvistukseksi. Kaupanvahvistaja katsoo myös paperit ja henkilötodistukset. Raha liikkuu bitteinä etelästä kohti Mikkeliä, saavuttaa myyjän tilin ja kauppa on valmis. Olemme vapaa-ajan tontin omistajia. Ei voi sanoa että olemme lähtötelineissä, tästä tulee sen verran pitkä juoksu että lähtötelineitä ei tarvita. Voisi kuitenkin sanoa että piikkarimme ovat tukevasti lähtöviivalla.

Aivan tämän blogin avauskirjoituksen alkuun on ehdottomasti mainittava nimeltä tontin välittäjä, Pauli Forsblom (Sp-Koti, Mikkeli). Hän piti koko prosessin ajan luontevasti yhteyttä meihin ja sovitteli/välitti monia asioita ostajan ja myyjän välillä ja selvitti lukuisia kysymyksiäni. Keskustelimme mielestäni asioista aina oikeilla nimillä ja tämä loi kyllä vankan luottamuspohjan prosessin loppuun viemistä varten. Suosittelen lämpimästi asioimista hänen kanssaan.

Tärkein välietappi tähän mennessä

Piikkarit ovat siis lähtöviivalla valmiina aloittamaan pitkän taipaleen kohti lopullista unelmamme valmistumista. Kesämökkiä. Miten tähän on tultu - se on pitkä tarina.

Mielessähän se on ollut. Pitkän aikaa. Mökki. Oma rauha - oma lupa. Auringonlasku. Järvivesi. Aamiainen terassilla. Metsäretket. Slow fun. Aikaa perheen kanssa. Aika ajoin mökit ovat vierailleet mielessä ja sopivia on netistä katsottu ja varsinkin etuovi.com -sivustolla tuli vierailtua ahkerasti. Puolihuolimattomasti kuitenkin. Tuntui että mistään ei löytynyt mieleistä. Aina liikaa kompromisseja. Pitäisikö sittenkin rakentaa itse? Miten paljon siinä tulee kompromisseja eteen?

Tarzanleikit eivät ole minua varten. Mökille menisin ensisijaisesti vain olemaan, nauttimaan maisemista ja tekemään jotakin lasten kanssa. "Remontoijan unelmamökki" -mainoslause saa minut siirtämään katseen seuraavaan kohteeseen. Minulla on kaksi kättä joista kummassakaan ei pysy remonttivehkeet. Mökki ei saa olla jatkuva kunnostusprojekti. Minusta se ei ole rentoutumista, tai aikaa perhen kesken, jos tuskailen vasaran ja naulojen kanssa jossain puskassa ja ilmestyn ruokapöytään ja ruuan jälkeen katoan taas maisemaan. 

Parhaat lomamme olemme viettäneet aina silloin kun olemme olleet jossain reissussa. Silloin ei tarvitse ajatella että nyt pitäisi tuokin repsottava paikka laittaa kuntoon tai terassia pitäisi laajentaa. Ymmärrän nikkaroinnin terapeuttisen vaikutuksen joillekin - minulle se ei toimi.

Mökin olisi oltava talviasuttava. Ei ole mielekästä investoida xxx.xxx euroa mökkiin jonka käyttökuukaudet olisivat vain touko-syyskuu. Mukavuudet on tehty helpottamaan elämää ja tuomaan lisää vapaa-aikaa. Nettiyhteys täysin pakollinen. Etäpäivä mökillä ja perjantaina iltapäivällä jo valmiiksi mökillä lämmittämässä saunaa pian saapuvalle muulle perheelle. 

Mökillä nautitaan ja ollaan osa luontoa.

Tilaa mökissä pitää tietysti olla. Vanhemmat ja neljä lasta. Lapsista vanhin jo jonkin aikaa ollut täysi-ikäinen. Ei mahduttaisi pieneen tupaan ja perunamaakaan ei ole meidän juttuja. Perunat ja porkkanat haetaan kaupasta tai jopa läheiseltä viljelijältä. Maalaisromantiikkaa. Nurmikkopintaa ei tarvitse olla yhtään, mitä nyt joku suorakaide voisi olla pallopelejä varten. Helppohoitoinen tontti.

Tilaa. Mukavuuksia. Aikaa. Hyvä ranta. Metsää. Aurinkoa. 

Ei siis valmista mökkiä vaan itse hoidettu projekti. Uhmattiin sitten luonnonlakeja ja aloitetaan mökkiprojekti ilman mitään kokemusta rakentamisesta. Ummikko lähtee nyt sitten silmät kiinni pystymetsään. Tontteja mentiin katsomaan. Minulla ei ole ollut edes kumppareita. Kun investoin kumppareihin niin oliko se sitten ensimmäinen virallinen investointi omaan mökkiin?

MITEN TÄHÄN PÄÄDYTTIIN?

Ensimmäisellä tontilla kävimme syksyllä 2013. Hirvensalmella, pienen järven rannalla. Tontti kiinnosti, mutta sitten taas toisaalta järven pienuus lopulta ei. Liian iso kompromissi. Halusimme järveltä hiukan enemmän.

Mentiin talven yli. Jokainen aamu alkoi samalla rutiinilla: nettiin ja tonttia katsomaan - joko tänään olisi jotakin ilmestynyt. Varmasti tutkimme tarkemmin netissä satoja tontteja - joitakin hyvinkin tarkasti, joitakin vain silmäillen. 

Erään tontin reunaa läntisellä Saimaalla.

Tontti-ilmoitusten kirjo oli aika valtava. Joihinkin oli kirjoitettu ihan hyvä myyntiteksti, mutta sitten kohteesta ei ollut kuvaa lainkaan. Jos ilmoituksessa käytetään ilmaisua "mahtavien maisemien äärellä", niin se herättää kiinnostuksen, mutta tunnelman latistaa kuvien puute. Minun ostovietin herättää visuaalisuus ja sitten vasta tarkistan faktat (hinnan, sijainnin, rakennusoikeuden...).

Keväällä 2014 minulla todettiin molemmissa silmissä harmaakaihi ja lääkäri laittoi minut ajokieltoon. Projekti hiukan hankaloitui, koska vaimo joutui yksin ajovastuuseen. Olimme keskellä kiivainta tonttiretkeilykautta. Ajoimme tuhansia kilometrejä tontteja jahdaten. Kävimme Kymenlaaksossa, Puulan ja Kyyveden rannalla, Päijänteellä useasti, Saimaan länsilaidalla sekä joillakin pienemmillä järvillä. Vaimo vei ja minä vikisin. 

Ennen Kalajoen loma-asuntomessuja oli molemmat silmät sitten viimein leikattu ja maailma paljon kirkkaampi. Kirurgi antoi luvan ajaa autoa ja pääsimme jakamaan ajovastuuta. Kalajoelta saimme paljon sisustusideoita, mutta ei oikeastaan mitään ideaa itse mökkiä ajatellen. Olimme edelleen omien ideoidemme ja tahtotilan varassa. Matkalla Kalajoelle katsastimme jälleen joitakin tontteja.

Kävimme siis kaiken kaikkiaan noin kymmenellä tontilla. Joissakin tonteissa oli naapurit aivan vieressä. Yhdessä esimerkiksi näki täysin esteettä rakenteilla olevan saunarakennuksen terassille. Ei vastaa minun käsitystä omasta rauhasta. Tontilla oli täydellinen hiekkaranta, mutta silti - kiitos ei.

Näkymä Päijänteen rannalla olevalta tontilta.

Eräässä tapauksessa tontin kuvat herättivät valtavat odotusarvot. Päijänteen rannalla ja hiekkapohja. Jalkauduimme sinne. Etukäteen katsoimme karttakuvia, tontilla sitten kuitenkin koimme pettymyksen. Rakenteilla olevat naapurimökit olivat aivan näkösällä. Alkoi ahdistaa. Kiitos ei.

Yksi myyjä (ja kai välittäjäkin) taisi matkan varrella loukkaantua kun tein muutamia täsmentäviä kysymyksiä ja esitin oman arvioni tontin hinnasta. Oma alustava tarjoukseni oli tietysti jonkin verran alhaisempi kuin mitä ilmoituksessa oli hinnaksi määritelty. Meille oli kertynyt jo aika tavalla kokemusta siitä, että mitä milläkin hinnalla saa ja mielestämme kyseinen tontti oli liian arvokas sille seudulle. Teimme siis alustavan hintaehdotuksen kaupankäynnin lähtökohdiksi. Välittäjä ei vastannut kysymyksiini lainkaan ja totesi että "Myyjältä sain tänä aamuna vastauksia, että he eivät lähde myymään xx.000-xx.000 eurolla, ovat tehneet niin paljon tontilla töitä". Ei mikään paras mahdollinen tilanne jatkaa kaupankäyntiä, eikä lähdettykään puskemaan päälle. Annoimme asian hiipua. Välittäjän keskeisenä tehtävänä näkisin olevan myyjän ja ostajan tahtotilojen välittämisen kaupankäynnin osapuolille, hintaneuvottelut ja konsultoinnin - nyt kaikki tökkäsi kuin seinään.

Voi olla myöskin että yo. esimerkissä välittäjä oli aseeton - maanomistaja oli mahdollisesti myymässä myös omaa tunnetilaansa ja oli laskenut sille arvoa ja koki tarjoamamme hinnan henkilökohtaisena loukkauksena. Kyseinen tontti on tätä kirjoittaessa edelleen myymättä. Käytännössä jokainen tontti jolla olemme käyneet on edelleen myymättä. 

Yhden tontin maanomistaja tuli hinnassa jonkin verran vastaan (hyvin vähän), mutta ilmoitti myös välittäjän suulla että jos tuolla hinnalla ei tule kauppoja niin sitten se saa olla myymättä. Menimme tämän tontin kanssa kuitenkin vakavissamme jo aika pitkällekin, mutta jouduimme vetäytymään hankkeesta koska tiepohja ei selvityksemme mukaan olisi kestänyt huoltoajoa talvella ja kunnan rakennusmääräykset olivat hiukan tulkinnan varaisia. Välittäjä oli hyvin avulias, mutta emme sitten oikein päässeet eteenpäin - meidän kannalta liikaa ratkaisemattomia asioita ilmassa. Tontti on edelleen myymättä. Välittäjä sitten jonkin ajan kuluttua tarjosi meille joitakin muita tontteja ja kun kyselin niistä lisätietoja (kuvia, linkkejä) niin sitten hän katosikin radiohiljaisuuteen.

Erään tontin lähimaastoa.

Kyselin kyllä ajoittain aika tyhmiäkin kysymyksiä vaikka yritin sujuvasti puhua samaa kieltä välittäjien kanssa. Ajan myötä pääsin tonttikaupan terminologiasta sitten jonkin verran jyvälle. Rakentamisesta en vieläkään tiennyt mitään ja mökkiä oltaisiin rakentamassa. Ei kai nyt kovinkaan järkevää?

Laitoimme Maaseudun Tulevaisuuteen ilmoituksen jossa haimme mökkitonttia. Se poiki kaksi tarjousta valmiista mökistä ja yhden tarjouksen tontista jolle ei oikein olisi edes saanut rakentaa. En muista enää tarkasti kuinka kauas rannasta lähin rakennus olisi pitänyt sijoittaa, mutta kauas se oli.

Eräälle tontille (tuleva tonttimme) menimme taas omatoimisesti. Menimme tarkistamaan vastasiko tontista netissä olleet kuvat todellisuutta vai oliko jotakin onnistuneesti rajattu pois. Maisema oli kieltämättä kiehtova. Tontin kärkeen puski pitkä niemi josta oli hyvät näköalat järvelle. Lisäksi matka parkkipaikalta niemen kärkeen toi mieleen jotenkin etäisesti Lapin, joka on yksi lempimatkakohteistamme. 

Näkymä naapuriniemelle.

Parasta tontissa olisi se, että läheisyydessä ei ole mökkejä. Myyjän mökki on pienen matkan päässä, mutta ei näy kuin aivan niemen kärjestä. Mitään muita rakennuksia ei ole näköpiirissä. Vanhin poikamme ihastui tontissa tähän seikkaan. Mutta koskaanhan ei voi olla varma tulevaisuudesta, mitä rakennetaan ja minne. Alueella on tosin paljon Natura-alueita, sen luulisi hillitsevän rakentamista - myöskin mahdollisen teollisuusrakentamisen osalta.

Järvi on itselle kohtalaisen tuntematon, pohja rannassamme on hiekkaa ja siellä täällä isoja kiviä. Hyvä ranta siis jo nyt, mutta kiviä siirtämällä saisi täydellisen hiekkarannan. Syvenee loivasti - ehkä jopa liiankin. Soitan alueen porakaivourakoitsijalle ja hän sanoo että porakaivon saa kyllä hyvin - tuntee alueen.

Sähköjen hintaa sitten selvittelemään, ne tuntuvat kalliilta - jos kolme ottaa liittymän niin hintaa olisi noin 11.000 € per kiinteistö. Ei taida muita olla tulossa joten selvitän mitä se olisi jos otamme sen ihan yksinämme. Sähköpostin liitetiedosto kuljettaa mukanaan pommin... noin 23.000 €. Homma jää siihen, unohdamme tontin. That's it.

OSAAVA VÄLITTÄJÄ VÄLITTÄÄ

Olimme jo haudanneet ajatuksen tuosta Kyyveden tontista. Hurja hinta sähköistä. Tietystikään tontin hankinnassa ei saa tuijottaa yhtä yksittäistä hintaa vaan kokonaisuus ratkaisee. Laskimme tontteja vertailessamme yhteen tontin hinnan, varainsiirtoveron ja sähköliittymän hinnan. Lisäksi huomioimme muitakin asioita esim. millaiseen maastoon joutuisi tietä tekemään ja mökkimaasto yleensä rakentamisen kustannuksia ajatellen.

Kalajoen loma-asuntomessuille ajellessamme sähköpostiin tuli viesti välittäjältä. Pauli Forsblom (Sp-Koti, Mikkeli) lähestyi ja kyseli kiinnostustamme Kyyveden tontin suhteen ja mihin hintaan olisimme valmiita tekemään kauppoja. Aiemmin olin ilmoittanut että tontin hankinta kaikkine kuluineen menee kohtuuttoman kalliiksi. Vastasimme että voimme ottaa asian harkintaan ja menimme jonkun ajan kuluttua käymään tontilla toisen kerran.

Tuolla käynnillä selvisi moni asia ja huomasimme kiinnostuksen tonttia kohtaan palanneen. Kiinnostus tässä vaiheessa oli pelkästään tunnepohjaista, kaupallinen kiinnostus oli alamaissa - joskin kohoamassa, koska oli aistittavissa että hinnassa voisi olla suotavissa määrin joustoa. 

Myyjän ja välittäjän henkilökohtainen tapaaminen oli erittäin hyödyllinen ja aloimme uudestaan laskea kyseisen tontin hankintaa auki. Löysimme itsellemme kipurajan tontin hankinnalle ja siitä seuraaville sivukuluille.

Näkymä niemen kärjestä.

Tutkin netistä veden laatua. Yritin tulkita tutkimustuloksia ja analysoida näytteiden arvoja. Maallikkona. Parhaan käsityksen kuitenkin sain soittaessani eräälle kalastusasoista vastaavalle henkilölle ja häneltä sain hyvän ja tyydyttävän kuvauksen veden tilasta. Olin myös yhteydessä Etelä-Savon Ely-keskukseen kysymysten merkeissä. Kerran helteisenä heinäkuun päivänä snorklailin rantavesissä. Aloin vakuuttua. Uskaltaisin edetä.

Menimme tontille kolmannen kerran. Tapasimme jälleen välittäjän ja myyjän. Paikalla oli myös rakennustarkastaja. Keskustelimme ja raahasimme 50 metrin mittaa maastossa - tällä kertaa se oli mukana. Samalla reissulla katsastimme vielä kaksi muutakin tonttia. Silmät auki koko ajan. Emme kuitenkaan jättäneet vielä tarjousta Kyyveden tontista.

Niemen kärki työntyy kohti ääretöntä.

Lopulta jätimme välittäjälle oman tarjouksemme tontin hinnasta. Toivoimme sen menevän läpi. Tontin hankintakulujen (laskin siihen mukaan aiemmin mainitun erittäin kalliin sähköliittymän) osalta liikuttiin siis aivan kipurajoilla. Saimme pian tontista vastatarjouksen joka kylläkin ylitti tuon laskemamme kipurajan - jonkin verran. Lopulta saimme laskelmat ja tarjoukset ja vastatarjoukset balanssiin ja pääsimme eteenpäin. Onneksi myyjä tuli vastaan tontin hinnassa ja se kompensoi kyllä sopivasti tuota sähköliittymän hintaa.

Illalla 1.8. kävin välittäjän ja myyjän kanssa vielä merkkaamassa tontin lopulliset rajat maastoon. Hiukan tontin koko kasvoi alkuperäisestä. Halusin laajentaa tonttia hiukan leveyssuunnassa. Ajatuksena oli se että jos joskus alueelle tulisi lisää kaavaa rakentamista varten, niin leveämmän tontin ansiosta meidän ja naapurin väliin jäisi hiukan "suojametsää". Nythän tontistamme itään ei ole kaavoitettua rakennusmaata.

Pituutta tontille halusin hiukan lisää myös, koska ajatuksena on saada tehtyä lapsille jonkinlainen nurmialue pelejä varten. Niemi, vaikka se mahtava onkin, vie kuitenkin jonkin verran neliöitä tontista pienentäen merkittävästi varsinaisia rakennuspaikkoja. Kaavailemani nurmialueen viereen tulisi myös talousrakennus ja autokatos ja pieni lisäleveys ja -pituus tontilla tuo taas hiukan pelivaraa pyöritellä suunnitelmia.

Rajojen merkkaus maastoon meni oikein hyvässä hengessä. Eiköhän kaikki olleet lopulta tyytyväisiä. Esikoisemmekin, joka oli ensimmäistä kertaa mukana tontilla. Erityisesti häntä kiinnosti alueen linnut. Hän oli etukäteen tutkinut että alueella saattaisi olla kaakkureita. Kuikka kylläkin kävi rannassa uiskentelemassa ja katsomassa uusia naapureitaan.

Kaiken kaikkiaan kävimme tontilla viisi kertaa ennen kauppojen tekemistä. Nyt on sitten haaveluvaihe ohi ja on aika kääriä hihat.

Seuraavana askeleena olisi sopivan arkkitehdin löytäminen. Saa suositella.

= = =