torstai 11. huhtikuuta 2019

Makuuhuoneeseen hyllykkö

Hiukan tullu "reklamaatiota" kun blogin päivittely ollu verkkaista. Tavallaan ei ole ollut oikeastaan mitään erityistä jaariteltavaa, vaikka kylläkin pystyn tikusta blogitekstin vääntämään. Ei siitä kiinni ole. Sellaista mökin rakentamiseen ja/tai sisustamiseen liittyvää uutisoitavaa ei vaan ole ollut. Okei, ei ehkä ole ollut niin virtaakaan kirjoitteluun.

Töissäkin ollut melkoista, mutta mukavaa, kiirettä. Varsinkin Q3/2018 ja Q1/2019. Nyt alkaa taas (hiukan) tasaantumaan. Takana myös pari keväistä huippukivaa reissua Leville. Todella mukavassa seurassa. Rouvakin piipahti siellä. Uusi ravintolatuttavuus löytyi - Aurora Sky. Revontulet oli tällä kertaa aika himmeänä että lasikaton läpi niitä ei nähnyt, mutta ulkona sitten miedosti näkyivät.

Immelkartanolta kelkat.

Levi Evil.

Mutta nyt on aihetta kirjoitteluun ja hymyyn. Sitä hymyä kyllä tulviikin. Nähtävissä jopa lapsenomaista innokkuutta. Tiedättehän sen tunteen kun yrittää olla cool, mutta ei millään pysty. Taustoitetaan taas hieman.

Rouvan kanssa tultiin taas mökille - viikoksi. Ihan keskenään. Vaikka jälkikasvun kanssa on mukava mökkeillä, on silti mukavaa olla joskus keskenäänkin. Ilman aikatauluja. Olla vaan. Nauttia luonnosta ulkona tai jos sää on sellainen että ei ulkona huvita olla, niin sitten isojen ikkunoiden takaa voi silti aistia luonnon läsnäolon. Siksi tämä on ihanteellinen paikka viettää pakoa arjesta ja arkirutiineista.

Pari päivää ensin vain velttoiltiin. Loikoiltiin sohvalla, istuttiin nuotiolla, saunottiin - sellaista perusvelttoa mökkielämää. Rouva lämmitteli aina saunaa, minä tein aamuisin aamupalat lautaselle. Rouva taikoi lautaselle pakkasesta loput hirvestä (joka saatiin naapureilta - noin neljän kilometrin päästä) maukkaalla risottopedillä.

Nokipannukahvit.

Mökkielämää nuotiolla.

Hirvi risottopedillä.

Keskiviikoksi olikin sitten aikataulutettua ohjelmaa. Ajeltiin Savonlinnan kautta Punkaharjulle. Maatilalle jossa vietin lapsuuteni onnelliset kesät lehmiä paimentaen, vasikoita ruokkien ja heinätöitä tehden. Lämpimiä muistoja. 

Hanhiniemeen on ollut tarkoitus tehdä hyllykkö. Mutta mistä. Jossakin vaiheessa tahtotila muovautui ideaksi. Haluan tehdä hyllykön perunalaatikoista. Mistä laatikot? Netistä löytyi, mutta olivat hankalan matkan päässä. Lisäksi eivät olleet ihan sellaisia mitä halusin. Ei kompromisseja. 

Mutta - soitanpa sedälle. Olisiko hänellä. Olihan hänellä. Sovittiin että mentäs hakemaan. Mentiin. Punkaharjulle. 

Taivas. Ne laatikothan oli täydellisiä. Ihan huippuja. Setä oli vähän huolissaan että kun ne nyt ovat rispaantuneita. Ei haittaa. Mitä rispaantuneempia, sitä parempia. Sopivan kolhiintuneita, kuluneita ja elämää sekä tarinoita nähneinä. 

Huippua sekin, että taas Hanhiniemen esineistön joukkoon liittyy esineitä joilla on tarina. Olen näet itsekin kerännyt joskus pienenä poikana perunoita noihin laatikoihin. En paljoa. Mutta kuitenkin. Muistini mukaan tallailin sadonkorjuun aikaan perunapellolla ja potkin enemmänkin mutapaakkuja kuin keräsin perunoita pellolta, mutta sovitaan että olen sinne ainakin joitakin perunoita vienyt. Noiden laatikoiden mukana elää tuon sukuhaarani muistot - Hanhiniemessä. En voisi olla onnellisempi. En iloisempi. Ehkä hiukan herkistyn. Mutta onnesta kuitenkin.

Pit stop Caperossa (Savonlinna).

Täydellisiä laatikoita. Täydellisiä.
Lastasimme autoon kahdeksan täydellistä laatikkoa. Perillä mökillä oltiin myöhään illalla. Yhtä hymyä. Sormet syyhysivät, mutta pimenevä ilta löi kapuloita innostuksen vankkureiden rattaisiin ja perunalaatikoiden putsaus ja asettelu seinälle siirtyi seuraavaan päivään. Saunamaatuskan lämmittäessä saunaa, siirsin olohuoneesta itse tehdyt lattiavalaisimet meidän makuuhuoneeseen. Sinne ne sopivat paremmin. Siellä ei ole ollut vielä edes valaisimia. Nyt on.

Illan aikana vielä rouva sai yhteystietoja räsymattojen tekijään (läheiseltä kylältä). Halutaan matonkuteiden sekaan joitakin omia vaatteita. Saadaan matoillekin pientä tarinaa. Kuvataan matonkuteiden joukkoon vietävät meidän vaatteet, niin jää muistijälki että mitä omia vaatteita Hanhiniemen mattoihin päätyi. 

Laatikot olivat suurempia mitä muistelin ja lopulta tuo määrä mikä autoon mahtui olikin täysin sopiva. Vanhempien makuuhuoneeseen asettelin kuusi ja toiseen makuuhuoneeseen kaksi.



Vielä olisi tarkoitus viimeistellä nuo laatikot taustavaloilla, mutta niitä katson sitten joskus kesällä. Toiseen makuuhuoneeseen hyllyjen somistelu jäi vähän torsoksi kun ei oikein ollut mitä hyllyille laittaisi. Ehkä haen saunatuvasta joitakin Jerry Cotton -lehtiä.

Mökin lattialle laitettiin porontaljat. Viriteltiin radio paikalleen. Radion lisäksi siinä toki on myös: perinteinen levysoitin, CD-soitin, kasettipesä, bluetooth ja muistikorttipaikka. Voi kuunnella aika montaa eri toistomuotoa.








Sellainen case vielä. Saunan suihkuhuoneen kaakelit ovat hiukan tummuneet. Saumoja ollaan ahkerasti pesty, mutta hiukan tummumista oli havaittavissa syksyllä itse laatoissa. Ei lähtenyt irti perinteisillä pesuaineilla.

Rouva sitten keksi tänään kokeilla sillä samalla aineella jolla putsailtiin aikoinaan ikkunoista rautavihtrillien aiheuttamia jälkiä. Kappas. Laatat loistavat nyt täysin puhtaana.

Tämänkin suhteen levollinen mieli. Mukava loma. Moni asia meni hienosti eteenpäin. Toivottavasti pian voisin kirjoitella kuinka parven osalta kaikki olisi jo kunnossa - ainakin että parven lasikaiteet ja rappuset olisi asennettu.


Putsattua pintaa.

Ihmeaine.
Saunamaatuska putsaa kylppäriä ja lämmittää saunaa. Kaadan kivan päivän kunniaksi lasiin hiukan Stolichnayaa ja värjään sen tujauksella colaa. Kiva päivä. 

= = = =