Nuotiokausi ohi. Kohti grillikautta. Samalla ruuanlaittovaltikka siirtynee rouvalle. Mulla ei ole oikein ollu kiinnostusta grillailuun. Ehkä siihen moti löytyy, saa nähdä. Nuotiolla ruuan laittaminen on monin verroin mukavampaa. Nuotiota ei kylläkään olla kesäisin pidetty. Mutta muina vuodenaikoina sitäkin enemmän. Nuotiokokkailu myös helpottui keittiön valmistumisen myötä.
Nuotiokauden päätteeksi ajateltiin taas paistella karitsan sisäfilettä makkaratikussa. Tällä kertaa hiukan jatkojalostettiin ajatusta tekemällä kylkeen pannuleipiä, joten lopputulemana lautasella olikin Hacot (Hanhiniemen tacot) tai Hantillat (Hanhiniemen tortillat).
Karitsan sisäfileet puukotettiin jotakuinkin peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Niille morttelissa oma marinadi (valkosipulia, rosmariinia, minttua ja oliiviöljyä). Toki hiukan suolaa lihojen pintaan ja vetäytymään.
 |
| Marinadia |
Karitsojen maustuessa marinadissa tein valmiiksi pannuleipien taikinan (vehnäjauhoja, suolaa, vettä). Taikinan tekeminen ihan jees, mutta minun tasoiselle "leipurille" kauliminen on hiukan haasteellisempi tehtävä. En muista milloin viimeeksi olisin kaulinta heilutellut. No, pannuleivistä tuli kuitenkin sitkeän yrittämisen jälkeen pyöreähköt. Lopputulos täsmää myös mun nikkarointitaitoihin - kaikki on vähän sinne päin. Priimaa ei tule, mutta sellaista söpöä kotikutoista. Sellaista keskinkertaista.
Nuotiolla ensin valurautapannu kuumaksi. Pöpöt pois. Sitten pyöreähköjä taikinalättyjä vuorotellen pannun kuumuuteen - ilman rasvaa/öljyä. Kääntelin useasti kun ei ollut oikein kokemusta että miten ne valmistuu. Hiukan opettelemista. Välttävin arvosanoin selvisin. Tästäkin. Liekö se hyvä vai huono juttu? Se keskinkertaisuus.
 |
| Pyöreähköjä pannuleipiä. |
 |
| Ensimmäinen vedos tuloillaan. |
Kun leivät oli paistettu, ujuteltiin lihoja makkaratikkuihin. Itse tykkään että nuotiolihan pinnassa on kunnon karsinogeenijytky. Pinta rapeaksi paistamisen lopuksi työntämällä lihat ronskilla otteelle liekkeihin.
Pannuleipien päälle salaatti, lihat sekä chilimajoneesia ja kunnon puristuksella yhteen. Ja suuhun. Oikein mukava jatkojalostus "perinteisestä" nuotioherkustamme - nuotiolihasta. Omaan makuuni olisi voinut makua vielä terävöittää muutamalla jalopeno-siivulla sekä paprikalla. Lihat olisivat saaneet olla hukan suolaisempia, mutta chilimajoneesi paikkasi virheeni. Pannuleivät olisivat voineet olla hiukan isommat. Tietenkin. Siis keskinkertaisuutta hipoen.
 |
| Rohkeasti tumma väri pintaan. |
 |
| Jalopenoa ja paprikaa olisi voinut olla myös. |
 |
| Mytyksi ja suuhun. |
Kävin pyörähtelemässä tontilla (=niemessä) korin kanssa. Hiukan shoppailemassa luonnon antimia. Ei syötäväksi - koristeeksi. Askartelin. Sipistelin. Ihan rentouttavaa.
Tuo sipistely on todella kaukana toki siitä perinteisestä miesroolista jossa miehen kuuluu ryskää metsässä, paljain käsin kaataa puita ja saunassa sata-asteisissa löylyissä taskulämmin Kossupullo alas kahdella huikalla. Ei, minusta tuo sipistely on ajoittain todella nastaa. Pidän omasta "mies"roolistani tällaisena. Keskinkertainen mies.
Löydöksiä sitten maljakkoon. Tuli sitten oikein näppärä - no joku koriste tai jotain. Mikä lie. Rouva vastusteli kun jäkälää meni myös juoma-astiaan. Nelisen vuotta se astia meillä on ollut eikä siihen koskaan ole juomaa kaadettu. Ollut autotallissa kotona ja nyt hiljattain tuotu mökille. Kai siihen on ollut tarkoitus jotakin hellejuomaa valmistella. Sangriaa tai sellaista.
 |
| Kiviä. Jäkälää. Käpyjä. Puolukan varpuja. Oksa. |
 |
| Vastusteluista huolimatta. |
Itse rakentamisessa otettiin taas pieni harppaus eteenpäin. Niin, tämähän on rakennusblogi - tosiaan. Mökillä kävi ihminen mittailemassa parvea. Speksailtiin parven kaiteita ja portaita. Juhannukseksi pitäisi tulla valmista senkin osalta. Juhannukseksi jos saisi myös sen ilmalämpöpumpun. Sitten alkaisi hommat olla listoja vaille valmis - sisältä. Ne perinteiset listat. Niillähän ei ole kiire. Koskaan.
Kyyvesi tarjoili taas parasta osaamistaan maalaamalla taivasta punertavin ja kellertävin sävyin. Saunan ikkunasta näkyi taivaskankaalla värikäs auringonlasku. Aurinko näkyi taivaanrannassa puolikkaana, mutta siinä ajassa kun hain Huawein saunatuvasta - oli aurinko jo mennyt piiloon. Nopea aurinko, hidas minä. Tai ainakin keskinkertainen.
 |
| Myöhästyin. |
= = = = =
