lauantai 18. toukokuuta 2019

Sienet

Tämä aihe ansaitsee oman blogipostauksen. Ehdottomasti. Rouva järjesti tänään sellaisen kulinaristisen ilmaveivin että olisi Mertarantakin jäänyt sanattomaksi. Neljän tunnin duuni ja kliimaksi ohi vartissa. No mitäpä. Annas kun kerron.

Aamu alkoi sellaisella ihmeellä että rouva rapisteli keittiössä ennen minun heräämistä. Aikainen lintu ei napannut matoa vaan paisteli croissantit ja pekonit ja liverteli minut hereille aamupalalle.

Aamupalan jälkeen pientä velttoilua, kuten kunnon mökkielämään kuuluu, ja suunta kohti pettymyksiä - sienimetsään. Oltiin mökille tullessa bongattu kolme korvasieneä ja ne päätettiin käydä realisoimassa pois. Epätoivoisena toiveena toki että löydettäisiin myös lisää. 

Ryskettiin metsikössä kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin aikana saatiin koriin noin litra korvasieniä ja toisen tunnin aikana kerättiin vain Polarin sykemittariin askelia. Tuo jälkimmäinen tunti olikin siis sellaista meikäläisen perus-sienestämistä/kalastamista/marjastamista - aikaa kuluu mutta mitään näkyvää ei tule aikaan.


Rouva ryskää penkalla.

Saalis.
Saaliin, siis sen noin litran kanssa, sitten mökille. Hellan ääreen. Minä jotakin muuta "mukamas-puuhastelua" niin rouva sai ruuanlaittorauhan (kostoksi taisi ryöpätä vain omat sienensä).

Sienien keittelyä. Lohen savustamista. Uusien perunoiden keittelyä. Alkoi pian olla se hetki kun vatsa vaatii ruokaa. Sitä se sitten sai. Harashoo. Vot. Davai. Olihan settiä.

Mökkeilyn myötä on saatu uusi kadonnut kosketuspinta luontoon. Oli kiva tetsailla metsässä pari tuntia ja saada hyvää ruokaa. Parempaa mieltä. Ruuan jälkeen selälleen kuormalavoista kyhätyn väliaikaisen auringonottopaikan päälle ja katse kohti taivasta. Lentokoneet halkoivat kilpaa pilvetöntä taivasta. Hong Kong - Lontoo. Paris - Tokio jne. Katsoivatkohan matkustajat että siellä alhaalla makoilee onnellinen mies.

"Milla Magia" kokkaa.

Kulinaristinen ilmaveivi.

Hong Kong - Lontoo. 
= = = = =