MÖKKIPROJEKTI Hanhiniemi: Vuodenaikojen vaihtelut, keväästä kesään

Blogipostauksissani sorrun usein toistoihin. Pyörittelen samaa asiaa. Aktiivisempaa lukijaa moinen saattaa kyllästyttää, mutta uhmakkaasti kuitenkin tartun taas näppäimistöön ja toistan itseäni. En pyydä lupaa seuraavan aiheen postaukselle, koska erään sanonnan mukaan "on helpompi saada anteeksi kuin saada lupa".

Anteeksi.

Mitä aion toistella tällä kertaa? Vuodenaikojen vaihtelua. Mökillä erityisen hienoa on aistia siirtyminen toisesta vuodenajasta seuraavaan. Nyt kun keväästä on oikeastaan jäljellä enää rippeet, niin voinee hiukan niputtaa kuinka tähän hetkeen on tultu. Hanhiniemessä.

Hanhiniemessä kevät(-kin) on erityistä aikaa. Keväästä nautitaan yleensä ulkona. Ei ehkä niinkään ulkoillen, vaan oleillen. Löysäillen ja ruokaa laittaen nuotiolla. Nuotipaikalla tai niemen kärjessä. Varsinkin niemen kärjessä. Aurinko lempii kasvoja kuin luvaten vauhdittavansa kesän tuloa. Poskia lämmittää. Nuotiossa kypsyy ruoka. Istuksitaan. Käydään ehkä hiukan keväthangilla järven jäällä kävelemässä.

Jossakin vaiheessa luonto painaa pedaalin pohjaan ja lumi alkaa sulaa pihalla väkevää vauhtia. Tänä keväänä jäätkin sulivat lähes paikalleen. Sanonnan mukaan: "jos jäät sulavat paikalleen, tulee lämmin kesä". Tervetuloa. Helle. Seurailtiin jäiden lähtöä ja kuinka yhden vuorokauden aikana huomasi merkittävän edistymisen. Pienessä tuulessa jääalautat lähtivät kauempana liikkeelle ja vain veden pinnan päällä sinnittelevät karikot yrittivät pidätellä jäiden liikkumista. Oli mielenkiintoista seurata kiikareilla. Ei kuitenkaan niin kiehtovaa kuin talvinen jäiden paukkuminen järvellä.

Talvinen hiljaisuus vaihtuu keväiseen lintukonserttiin. Yksinäinen talvinen tuulen suhina korvautuu lähes taukoamattomalla äänimatolla, jonka lukuisat linnut tuottavat mökkeilijän äänimaisemaan. Tuon äänimaiseman tervetulitetuin ääni on teeren "pulputus". Sitä odotetaan joka kerta keväällä kun mökille saavutaan. Auto sammuksiin, ulos autosta, hiljaa, kuuntelu - kuuluuko teeri.

Lokki kuuluu ehdottomasti kesäisen järven äänimaisemaan. Niin myös joutsen. Toki myös kuikka. Tietenkin rantasipi. Noiden lintujen kuuleminen antaa johtolangan. Johtolangan että ollaan keväässä. Että ollaan matkalla kohti kesää. Kevät on odottamisen aikaa. Kevät antaa toivoa. Että jotakin kivaa on tapahtumassa. Alkamassa kesä.

Ääni jota en kaipaa keväiseen (tai kesäiseen) äänimaisemaan on käki. Anteeksi nyt käki, mutta olet raivostuttava. Käsittämättömän sitkeä kukkuja saa joskus hermot riekaleiksi. Olkoonkin, että kun keväällä ensimmäisen käen kukunnan kuulee, on se ikäänkuin selkeä vinkki pian alkavasta kesästä. Siis sikäli käki tuo positiivisen viestin - mutta tuo positiivisuus haihtuu kun sitä takomista on taukoamatta kuullut sen kuusi tuntia.

Keväinen kesän merkki on myös moottorivene. Moottoriveneen ääni on erottamaton osa kesää. Lokki. Moottoriveneen ääni. Paahteinen aurinko. Lilluminen rantavedessä. Noiden asioiden yhtäaikainen tapahtuminen on viimeinen aukoton todiste siitä, että kevät on ohitse - kesä alkanut. Ihan vielä ei näin kuitenkaan ole. Roikutaan kevään viime hetkissä. Toki tänään oli kunnon hellepäivä ja saunomisen yhteydessä uitiin pitkät tovit.

Noin kymmenen päivää sitten veden lämpötila rannasta kahden metrin päässä oli kahdeksan astetta. Nyt seitsemäntoista. Siis rannassa. Kauempana selvästi viileämpää. Toki.

Päivät pitenee ja tätä kirjoittaessa aurinko laskee Hanhiniemessä klo 22:02 ja nousee jo 4:13. Hanhiniemi tarjoaa auringonlaskuun noin 180 asteen maisemakulman. Paras paikka auringonlaskun tarkkailuun on niemen kärjessä. Myös mökin vieressä on hyvä. Ja saunarakennuksen edessä.

Kevään mukana pidentyvät päivät ja pitkäksi venyvät auringonlaskut lupaavat mökkeilijälle että kesä on ihan just tulossa. Tuota lupausta mekin lunastimme tänä viikonloppuna niemessä. Auringonlaskua ihaillen. Hanhiniemessä.