Keskiviikkona ajelin työpäivän päätteeksi mökille. Tovi aikaa onkin kulunut. Saattoipa mennä kuukausi edellisestä vierailusta. Mökissä asetukset vielä kesän jäljiltä. Lattialämmitys pois päältä. Kylmä. Tai viileä - +12. Lattialämpö päälle. Tulta pönttöuuniin.
Pari päivää etätöitä. Power Point. Excel. Skype meetings. Sähköpostit. ToDo-lista. Paras paikka tehdä töitä kun pitää ajatella. Saa olla rauhassa. Hyvien yhteyksien äärellä (DNA).
Lämpö alkaa virrata mökkiin. Lämpö sulattaa kohmeisia jäseniä. Sama vaikutus myös parilla Jägermeisterilla. Sormet liikkuu jo. Pönttöuunin kylki tuntuu hiukan viileämmältä kuin käsi. Se kohmeinen käsi. Haen lisää puita katoksesta.
Syrjäsilmällä näen taivaan olevan vihreä. Pysähdyn. Käännän katseen pohjoiseen. Revontulia. Puhelin kohti taivasta. Ei mitään tartu. Juoksen puukatokselle ja lataan puita koriin. Kipitän takaisin mökkiin ja lataan puut pönttöuuniin. Ettei sammu kun olen ulkona. Etsin järkkäriä. Jalustaa. Missä ne olikaan?
Pikainen vilkaisu asetuksiin. Miten ne menikään? Pari kuvaa testiksi sisällä. Pielessä. Mitä mun pitikään säätää? Kamera kiinni jalustaan. Säädetään sitten siellä ulkonan kännykän valossa. Ulos. Juosten. Ulkovaatteiden etsiminen ei käy mielessä. Taas sormet kohmeessa. Etsin oikeita asetuksia. Pidempää valotusaikaa että revontulet tarttuisi kunnolla. Kameran akun merkkivalo vilkkuu punaisena. Sekin vielä. Saatoin kiroilla. Ääneen.
Jotakuinkin oikeat säädöt löytyy. Räpsin sinne-tänne-tonne. Esikatselusta näkyy about ok kuvia. Vähän yritän tähtäillä paremmin. Ennenkuin akku hyytyy. Pitää saada suuntaus oikeaan. Osuu kohtalaisesti. Hymyilen. Maireasti. Vähän samanlainen on hymy kuin Hardcore Superstarin keikalla Tampereella.
Rakastan revontulia. Kyllä pisti taas Kyyvesi parastaan.
= = = = =
