Vierähti sitten yli kuukausi edellisestä käynnistä. Liian kauan. Kaikenlaista menoa kotona. Tulin jo keskiviikkona. Illalla. Hyvin osuikin ajoitus ja sain katsella revontulia. Pohjoinen taivas näytti parastaan. Kyyveden pinta alhaalla. En ole noin alhaalla sitä nähnytkään.
Naputtelen läppärillä töitä kaikessa hiljaisuudessa. Rauhassa. Juuri mikään ei keskeytä ajatuksia. Jos tarvitsee luovan tauon niin katse järvelle - inspiroi.
On onni olla työpaikassa jossa asiat on hoidettu näin hyvin, hienosti, mallikkaasti jne.
Rouvakin ajeli sitten torstai-iltana mökille seuraksi. Saunaa lämmittelin. Rouva saunaan ja minä kyttäilemään että koska Posti tuo kodinkoneet. Alunperin kodinkoneiden piti tulla perjantaina, mutta koska kaikki oli jo tulleet Postin Mikkelin terminaaliin, niin sovittiin että tuovatkin ne jo torstaina illalla.
Ajankuluksi tarkoitus kiristellä hirsikehikon pultteja - no autossa jo valmiina pitkään ollut jakari ei enää siellä ollutkaan (työkalupakkikin kotona). Se siitä sitten. Oli sit toinenkin hyötyhomma mielessä - myrskyn kaatama koivu pitäs pätkiä. Moottorisaha esille. Ryyppy. Moottorisahalle. Rivakka veto. Naps. Käynnistimen vetonaru oikeassa kädessä ja moottorisaha vasemmassa. Se siitä sitten. En jaksa alkaa turaamaan sen kanssa.
Haravoitiin sitten rannasta mujua. Sitä tuli vielä joku seitsemän lihalaatikollista. Aikaisemmin oli joku parisenkymmentä laatikollista jo kuskattu metsään.
Päiväsauna. Pönttöuunin lämmitystä. Illalla nuotiolle. Rouva haudutteli padassa osso buccoa. Istuksittiin sellanen kolmisen tuntia nuotion äärellä. Osso bucco oli hyvää, erittäin sopivasti maustettua. Tuota voi kyllä tehdä jatkossakin. Nuotiolla touhuilu on opettanut (pakosta) uudenlaiseen kokkailuun kun keittiö ei ole ollut valmis. Nuotiolla kokkailussa on oma hohtonsa. Oma kiireettömyytensä.
Makkaraa ei olla paistettu pitkään aikaan, vaan sen tilalla on yleensä ollut hyvin marinoitua karitsaa. Pieniä paloja makkaratikkuun ja tulta kohti. Valmistuu nopeammin kuin makkara ja on tietty 1000 kertaa parempaa. Varsinkin jos marinadi on hyvä (rouva tekee aina hyvän) ja karitsan kylkeen sipaisee hiukan chilimajoneesia.
Hanhiniemessä on tehty rantakalaa - sitä oikeaoppista muikuista, mutta kokeiltu myös kuhalla ja lohella. Loimulohta ja kalanyyttejä (kasvikset ja kala folioon ja hiillokseen kypsymään). Kanapataa on tehty itämaisella tvistillä. Paisteltu pihvejä valurautapannulla nuotion lämmössä.
Voisin kuvitella että jatkossakin hyödynnettään nuotiopaikkaa. Esimerkiksi rouva tekee risoton mökissä ja minä käyn paistamassa karitsaa nuotiopaikalla tikuissa. Sitten yhdistetään ne keittiössä annokseksi.
Joku äänikirja pitäisi ladata ajomatkalle ja käydä piipahtamassa kotona. Ensi viikolla tulee sitten kuvia KEITTIÖSTÄ. Asennuspäivä lähestyy.
= = = = =
Naputtelen läppärillä töitä kaikessa hiljaisuudessa. Rauhassa. Juuri mikään ei keskeytä ajatuksia. Jos tarvitsee luovan tauon niin katse järvelle - inspiroi.
On onni olla työpaikassa jossa asiat on hoidettu näin hyvin, hienosti, mallikkaasti jne.
 |
| Etäpäivän inspiroiva maisema. |
Rouvakin ajeli sitten torstai-iltana mökille seuraksi. Saunaa lämmittelin. Rouva saunaan ja minä kyttäilemään että koska Posti tuo kodinkoneet. Alunperin kodinkoneiden piti tulla perjantaina, mutta koska kaikki oli jo tulleet Postin Mikkelin terminaaliin, niin sovittiin että tuovatkin ne jo torstaina illalla.
Ajankuluksi tarkoitus kiristellä hirsikehikon pultteja - no autossa jo valmiina pitkään ollut jakari ei enää siellä ollutkaan (työkalupakkikin kotona). Se siitä sitten. Oli sit toinenkin hyötyhomma mielessä - myrskyn kaatama koivu pitäs pätkiä. Moottorisaha esille. Ryyppy. Moottorisahalle. Rivakka veto. Naps. Käynnistimen vetonaru oikeassa kädessä ja moottorisaha vasemmassa. Se siitä sitten. En jaksa alkaa turaamaan sen kanssa.
Haravoitiin sitten rannasta mujua. Sitä tuli vielä joku seitsemän lihalaatikollista. Aikaisemmin oli joku parisenkymmentä laatikollista jo kuskattu metsään.
 |
| Posti kulkee. Kodinkoneet tontilla. |
 |
| Liesituuletin tulee. |
Päiväsauna. Pönttöuunin lämmitystä. Illalla nuotiolle. Rouva haudutteli padassa osso buccoa. Istuksittiin sellanen kolmisen tuntia nuotion äärellä. Osso bucco oli hyvää, erittäin sopivasti maustettua. Tuota voi kyllä tehdä jatkossakin. Nuotiolla touhuilu on opettanut (pakosta) uudenlaiseen kokkailuun kun keittiö ei ole ollut valmis. Nuotiolla kokkailussa on oma hohtonsa. Oma kiireettömyytensä.
Makkaraa ei olla paistettu pitkään aikaan, vaan sen tilalla on yleensä ollut hyvin marinoitua karitsaa. Pieniä paloja makkaratikkuun ja tulta kohti. Valmistuu nopeammin kuin makkara ja on tietty 1000 kertaa parempaa. Varsinkin jos marinadi on hyvä (rouva tekee aina hyvän) ja karitsan kylkeen sipaisee hiukan chilimajoneesia.
Hanhiniemessä on tehty rantakalaa - sitä oikeaoppista muikuista, mutta kokeiltu myös kuhalla ja lohella. Loimulohta ja kalanyyttejä (kasvikset ja kala folioon ja hiillokseen kypsymään). Kanapataa on tehty itämaisella tvistillä. Paisteltu pihvejä valurautapannulla nuotion lämmössä.
Voisin kuvitella että jatkossakin hyödynnettään nuotiopaikkaa. Esimerkiksi rouva tekee risoton mökissä ja minä käyn paistamassa karitsaa nuotiopaikalla tikuissa. Sitten yhdistetään ne keittiössä annokseksi.
 |
| Osso buccoa nuotiolla |
= = = = =
