Lattialamppujen henki

Puhallettiin. Henki. Henki lamppuun. Ajatuksesta suunnitteluun. Suunnittelusta toteutukseen. Valmistakin tuli.

Taustoitetaan ja samalla kerrataan hiukan. Meillä on kotona talvisin tapana istuksia joskus naapureiden kanssa talojemme takametsässä nuotiolla. Laitetaan nuotiolla ruokaa (loimulohta, rantakalaa) ja vietetään aikaa. Nuotion äärellä istutaan parrujen päällä. Tai istuttiin. Ei istuta enää. Parrut ovat muuttaneet muotoaan. Parruilla on uusi elämä. Uusi henki.

Ensimmäisestä parrusta tehtiin kattovalaisin. Toisesta parrusta tehtiin pöytä. Viimeinen kolmesta parrusta jäi vielä henkiin. Tuli ajatus. Tehdään siitä lattialamppuja.

Kaksi parrua kierrätettynä

Mittailin mökillä korkeuksia. Neljä lamppua oli ajatus tehdä, mutta lopulta tuli vain kaksi koska viimeinen parru oli hiukan laho ja ei oikein kelvannut, mureni käsiin.

Hain valaisinosan IKEAsta. Mietin miten saisin valaisinosaan parruun kiinni. Mutta mutta, tähän(-kin) löytyi naapurin pelle pelottomalta ratkaisu ja touhusi toisen lattiavalaisimeksi pyrkivän parrun kimpussa, minulle ikään kuin malliksi. Poraili ja sahaili. Mulla yleensä luonnistuu suunnittelu ja katselu. Toisilla luonnistuu tekeminen. Toisen parrun sitten viimeistelin itse mallin mukaan mökillä.

Takapihalla ideoidaan kiinnityksiä.

Nyt kaikki kolme parrua ovat päätyneet kierrätykseen.


Ei siinä, oli niillä ihan hyvä elämä meillä takametsässäkin, mutta väitän että tykkäävät enemmän olostaan Hanhiniemessä. Ylpeänä voivat katsella maisemia sisätiloissa ja miettiä luonnon kiertokulkua puusta parruksi, parrusta huonekaluksi. DIY.

Lattialamput sohvan molemmin puolin.

Kaikki kolme nuotiopaikan parrua uudessa olomuodossaan.

Mökkiviikonloppuillaan. Saunotaan. Tehdään ruokaa (vaimo tekee). Pelataan monopolia. Katsotaan jalkapalloa. Löhöillään. Kohta pitäisi alkaa laittaa lattialistoja mökkiin. Kehittelin itselleni vitkuttelusyyn: kun alkaa aurinko paistamaan niin on paljon mukavampi alkaa touhuta. Sitä odotellessa. Just sitä.

Kesäyö.

= = = = =