Aihe sivuaa rakentamistakin, siksi tämän tänne "uskallan" laittaa.
Lähtökohtaisesti pidän aktiivisuudesta. Asioiden sopiva virtaus (flow) pitää mielen virkeänä ja asioiden hoitaminenkin sujuu paljon jouhevammin. Voittopuolisesti on mukavampi tehdä kuin katsoa muiden tekevän. Toki pidän myös sohvan vetovoimasta. Sohvan kanssa horisontaalissa vietetty laatuaika on parhaimmillaan palauttavaa. Ei aikataulua. Slow-aamut viikonloppuisin on parasta. Tuopillinen kahvia ja ei mitään tekemistä. Tasapainossa noita kahta, niin hyvä tulee.
Ajankäyttöcocktailissa tulisi olla sopivassa suhteessa flowta ja vaakatasoa. Reilu vuosi sitten kaivoin sanavarastostani sanan 'kiire' takaisin uusiokäyttöön. Olen aina tietoisesti pyrkinyt välttämään ko. sanaa koska minusta se sana (kiire) on kokenut melkoisen inflaation. Lähes kaikilla on aina kysyttäessä 'kiire'.
Oman ajankäyttöni suurimpia syöppöjä on tietenkin ansiotyö. Luonnollisesti. Eikä siinä mitään, ajankäyttö sen suhteen onkin hallinnassa. Vuosien tuoman kokemuksen myötä osaan priorisoida asiat ja mm. sähköpostin käytön suhteen olen jo kymmenisen vuotta opetellut tavan jossa inboksia pidän mahdollisimman tyhjänä ja rinnalla to-do -listaa. Pidän työstäni. Pidän työyhteisöstäni.
Lasten harrastuksiin osallistuminen on todella vahvasti kiinni ajankäytön toisessa sijassa. En pakkaa lasten lätkä-, fudis- tai säbälaukkuja. Hoitakoot itse pakkaamisen ja purkamisen - heidän on harrastuksetkin. Minä vaan kuskaan. Mutta kyllä minä kuskaankin.
Rouva kuskaa myös, toki selkeästi vähemmän. Rouvan työpäivät venyvät yleensä 10-12 tuntiin. Yritän tukea hänen yrittäjäunelmaansa parhaani mukaan. Yrittäjän työaika ei tietenkään rajoitu noihin 10-12 tuntiin mitä työpaikalla vietetään. Päälle tulee sekalaisia puheluita aamuin, illoin, yöllä, lomalla, viikonloppuisin - ihan milloin vaan, aiheesta kuin aiheesta. Yllättäviä lähtöjä töihin paikkaamaan, kampanjoiden suunnittelua, sparrailua. Stressiä. Ajatukset on yrittäjällä 24h yrittämisessä. Kunnioitan ja ymmärrän vaimoani. Rouva on todella hyvä siinä mitä hän tekee.
Siksi minä haluan olla se joka hoitaa lapset arkena harjoituksiin. Viikonloppuisin on enemmän aikaa - silloin on mukavampi mennä vaikka yhdessä peleihin kun ei ole niin tarkkoja aikatauluja.
Kahdella pienimmällä lapsella on harrastuskalenterissa yhteensä noin 20 tapahtumaa per viikko. Usein ylikin. Noista sitten karsitaan pois ylimääräiset siten että viikottainen huilimäärä olisi noin 2 päivää per vko. Karsimisessa huomioidaan myös se, että kuinka me pääsemme kuskaamaan. Aina lasten harrastusvapaapäivät eivät satu samalle päivälle. Harjoituksiin kuskaamisessa pahimmat päivät on tiistai ja torstai - aikaa menee kumpanakin päivänä kotoa kotiin noin neljä tuntia. Maanantai on helpoin - vain 2 tuntia. Maanantaista-perjantaihin menee siis lasten kuskaamiseen karkeasti laskien 10-15 tuntia.
Kolmannella sijalla aikarosvouksessa on vaimon yrityksen paperityöt. Pyrin keskittämään noita urakoita yhteen arki-iltaan (maanantaille koska silloin kuskaamisen suhteen helpompaa) sekä viikonlopuille. Kalenteria nuo täyttää 5-8 tuntia viikossa. Paperitöitä tehdään kotona siitä yksinkertaisesta syystä, että ne voi tehdä kotona. Ei ole järkeä vaimon käyttää kallista työaikaa kaupalla konttorissa istumiseen. Teen tuonkin työn mielelläni. Useimmiten.
Nykyisin rakennuttamiseen käytettävä aika on vähentynyt. Se on aikasyöppönä neljäntenä. Alkurytinässä siihenkin meni melkoinen säkillinen tunteja illoista ja viikonlopuista - pelkkään asioiden selvittelyyn ja suunnitteluun. Ummikolta. Sympatisoin niitä jotka rakentavat perheelle talon käytännössä töiden päälle iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.
Kotitöiden suhteen vain napisen ja mussutan tekemättömistä töistä.
Kaikki tämä on johtanut siihen itseaiheutettuun tilaan, että omaa aikaa ei ole. Omasta kunnosta huolehtiminen on minimissään. Parisen vuotta sitten kävin aamuisin salilla. Heräsin noin 04:45 että voin käydä salilla ennen työpäivää eikä minun saliaikani olisi kenenkään muun ajasta illalla pois. Jääkiekkoa yritin pelailla. Lopulta en kuitenkaan jaksanut herätä lauantaisin kukonkiekaisun aikaan pujottelukepiksi vaan mieluummin pidin slow-aamua kahvituoppi kädessä, olin Hanhiniemessä tai sitten muksuja kuskaamassa.
Olen sulkeutunut vapaa-ajan kiireen kuplaan. Kontaktit sen kuplan ulkopuolella olen pystynyt vuosien saatossa tehokkaasti minimoimaan. Minulla ei ole ollut enää elämää ystävien kanssa. Ei juurikaan pieniä reissuja jätkien kanssa. Tämä siis omaa saamattomuuttani. En ulkoista ongelmaani. Olen linnoittautunut tukevasti omaan kuplaani. Kiitollinen olen siitä pienestä henkireiästä, että naapureiden (parhaat maailmassa) kanssa olen voinut istuksia talvella "puolen hehtaarin metsässä", kesällä "saunan takana" ja välikausina "kabinetissa". Anteeksi arvoisa lukija, etten avaa noiden paikkojen tarkempia merkityksiä. Tutumpi lukija kyllä ne tietää. Ilman noita henkireikiä olisin varmasti lataamossa.
Joskus otamme rouvan kanssa irtioton arjesta. Tänä syksynä vietimme Helsingissä hääpäivää (17 vuotta) ja Hanhiniemessä tapaamisemme vuosijuhlaa (25 vuotta). Ollaan käyty Ratinalla Eppuja katsomassa ja piakkoin mennääs Espooseen taas eppuilemaan. Noidenkin reissujen jälkeen on tullut arkinen kylmä isku vasten kasvoja. Harrastusralli on jatkunut heti ensimmäisestä arkipäivästä ja jokapäiväiset erikoiskokeet pitkin Uudenmaan harrastuspaikkoja on taas käynnissä. On ehkä tullut jopa sellainen tunne, että paluu arkeen irtioton jälkeen on kerta kerran jälkeen rankempaa.
Tänne asti urakoinut lukija saattaa jo pyöritellä mielessään kysymystä, että miksi minä näistä kirjoitan? En taida tietää täysin itsekään. Veikkailisin että julkinen riisuuntuminen "alasti" tämän asian suhteen pakottaa ITSENI hakemaan muutosta ja tekemään asioiden eteen jotakin. Kuulostaa ehkä hiukan "merkonomimaiselta", mutta jotenkin tänä viikonloppuna mielessä kypsyi ajatus, että 31.12.2016 on ehdoton takaraja sille, että pitää olla konkreettinen suunnitelma kuinka tästä (itse aiheutetusta) kuplasta voi ja tulee kuoriutua ulos.
Joitakin kehitysaihioita on jo mielessä:
- kuskaamisen nollatoleranssi
= yksi viikko kuutta viikkoa kohden jolloin en vie yhtään ketään, yhtään mihinkään
- sosiaalisen elämän starttaaminen
= opeteltava uudestaan "jätkien" kanssa hengailu
- kunnosta huolehtiminen
= enemmän liikuntaa (voiko mulla olla vähemmän), kaikki tauot erikoiskokeiden välissä hyödynnettävä paremmin
Noista aion lähteä liikkeelle. Tyytyväisenä siitä, että itse tiedostin kuplani haasteet.
Noista aion lähteä liikkeelle. Tyytyväisenä siitä, että itse tiedostin kuplani haasteet.
 |
| Ekat glögit Hanhiniemessä. |
