tiistai 16. heinäkuuta 2019

70 000 lukukertaa

Mökkiprojektin sivuja on tänään tullut luetuksi (ladatuksi) blogin historian aikana yhteensä 70 000 kertaa. Tuo on kuukauden aikana, noin hiukan pyöristettyna, 1 200 kertaa. Keskimäärin yhtä postausta on luettu hiukan yli 600 kertaa.

Blogin tarkoituksena on ollut kirjoittaa sekä itselle päiväkirjaa, että tarjota muille ummikoille rakentajille vinkkejä sekä suosituksia. Itsellänihän ei ollut juurikaan tuolla seudulla kontakteja urakoitsijoihin, joten halusin tarjota muille rakentajille suosituksia paikallisista urakoitsijoista omakohtaisten kokemusten kautta.

Olen pyrkinyt nostamaan hyviä suorituksia ja onnistumisia esille, en niinkään pitämään tätä itkuvirsialustana huonoille kokemuksille tai huonoille urakoitsijavalinnoille. Vaikka olenkin onnistunut löytämään pääasiassa todella joustavia ammattilaisia, niin toki joukkoon on mahtunut joitakin ehkä ei niin napakoita tekijöitä. Räikeät huonot kokemukset nostan kyllä jossain määrin esille ja olen muutamia casejä pitänyt vielä "tiskin alla". Ehkä jossakin vaiheessa, projektin lopulta päätyttyä, kaivan nuo caset ulos kasetilta ja kirjaan ne ylös. Ihmehän se olisi ollut jos ei pettymyksiä olisi sattunut matkan varrella, mutta kuten sanottua, olen mieluummin kehunut kuin kitissyt - näin julkisesti.



Muutama linkitys historiaan tuon saavutetun tasaluvun kunniaksi.

KAUPPAKIRJAN ALLEKIRJOITUS
Aloitetaan ensimmäisellä kirjoituksella. Tuossa sepustuksessa kuvataan enemmän tai vähemmän ansiokkaasti tontin etsintää heinäsuovasta. Kuinka kierreltiin tontteja ja kuinka päädyttiin nykyiseen. Ennen päätöstä nuuskin todella tarkkaan meille entuudestaan tuntemattoman järven (Kyyvesi) veden laatua sekä rakentamisen mahdollisuuksia. Pelattiin myös todella varman päälle Kauppakirjan ehdoissa ja määrittelimmekin sinne joitakin meille tärkeitä lisäehtoja, mikäli ne realisoituisivat niin ostajalla olisi oikeus purkaa tehty sopimus kuluitta.

AIKA ON KORTILLA
Eniten lukukertoja on kerännyt kirjoitus jossa tuskailen ajankäytön mahdottomuutta sekä pohdiskelen arkkitehtiasiaa.



Seuraavat viisi eniten lukukertoja kerännyttä kirjoitusta ovatkin sitten varsinaisesti asiaan meneviä raapusteluja

SAUNAN SEINIEN KÄSITTELY
Aikainen lintu nappasi jäisen madon aamuvarhaisella ja suti saunan hirsiä.
Ylös. Alas. Ylös. Alas. Tästä selviää millä tuli sudittua.

PIHA- JA MAISEMASUUNNITTELU
Yllättäen yhdeksi luetuimmaksi postauksista on noussut melkoisen tuore aihe.
Siinä ei varsinaisesti menty asiaan, tuotiin julki että etsimme pihasuunnittelijaa, josko joku suoraan innostuisi asiasta ja/tai joku tuttavapiiristämme osaisi suositella jotakin tarpeeseemme. Ensijaisesti halusimme tarjota suunnitelun jollekin uransa alkutaipaleella olevalle joka siten saisi arvokasta työkokemusta, mutta päädyimme lopulta kovan luokan ammattilaiseen (Laura Talo) joka on referenssinsä jo hankkinut.

ENSIMMÄINEN TARJOUSKIERROS PÄÄTTYMÄSSÄ
Kuvattu kenelle tarjouspyyntöjä hirsistä ja asentamisesta laitettiin sekä millaisen vastaanoton pyynnöt saivat. Kuinka jotkut myyjät häviävät mustaan aukkoon (jopa närkästyen) kun meillä onkin omat piirustukset. Tässä kirjoituksessa en vielä tiennyt että en olisikaan saanut laittaa tarjouspyyntöjä noin moneen paikkaan mitä laitoin, erään hirsivalmistajan myynnistä vastaava nauroi minulle näin puhelimessa. Oikea tapa olisi ollut (hänen mielestään) laittaa tarjouspyynnöt vain muutamaan paikkaan. Anteeksi että rikoin kaavaa. 

RAUTAVIHTRILLI, TOINEN NÄYTÖS
Kuinka mökin ulkohirsiä käsiteltiin ja millaisilla seoksilla. Ymmärtääkseni tämä oli se kirjoitus joka herätti ajatuksia ainakin yhdessä rakentajassa ja hän vierailikin tontilla katsomassa millaista jälkeä rautavihtrillillä tulee. Toteutti sitten itsekin käsittelyn rautavihtrillillä. Kiva olla hyödyksi.

KEITTIÖKALUSTEET JA MUUT KIINTOKALUSTEET
Vatulointitarina väreistä. Täsmäkirjoitus myös kuinka ammttilaiset toimivat ja kuinka haasteet ratkaistaan. Itse olin melkoisen toimettomana. Tiellä tässäkin. "A man's got to know his limitations." (c) Harry Callahan



Tämä ei vielä ollut loppukirjoitus. Projekti ei vielä ole päätöksessään. Viimeisistä vaiheista tulee vielä takuuvarmasti kirjoituksia. Kuinka pihan tekeminen onnistui ja päästäänkö milloin maaliin?

On tullut myös mietittyä, että mikä tämän blogin kohtalo sitten lopulta on projektin päätyttyä. Jonkin verran blogissa on kirjoitettu myös itse aiheen (rakentaminen) sivusta. Ehkä tämä sivusto jää henkiin mutta passiivisesti hengityskoneeseen ilman uusia postauksia. Kirjoitellaan sitten päiväkirjaa mökkikirjaan johon myös muilla mökin käyttäjillä on mahdollisuus runoilla sana tai kaksi. Aika näyttää.

= = = = = 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Pihasuunnitelman luonnokset

Mieluisaa sähköpostia. Pihan luonnossuunnitelmat. Näyttävät aivan erilaisilta mitä itse olin pihasta ajatellut. Hyvä niin. Parempi näin. Omat ajatukset olivat melko tylsiä, näin jälkikäteen ajatellen. Putkiaivoilla ei pitkälle pötkitä.

Moni asia tässä rakennusprojektissa on muuttanut muotoaan ajan kuluessa. Sisustus etenkin ratkennut kohdalleen pala palalta. Veikkaisin, että jopa kaikkien sisustamisen sääntöjen vastaisesti rakennettiin kokonaisuutta hiljalleen. Pönttöuuni oli kaiken lähtökohta. Sitten tuli DIY kattovalaisin. Tämän jälkeen kun sisälle oli tullut pöytä, mietittiin tuolit ja sohva. Seuraavana DIY sohvapöytä. Aamukahvinurkkaus loksahti paikalleen tuurilla - oltiin hommattu jo vuosia sitten tuolit ja pöytä Turusta - sisustusliike Aveliasta. Nuo sitten tuotiin saunatuvasta mökkiin. Keittiökaapit ja kodinkoneet. Baaripöytä/apupöytä. Parven kaiteet ja portaat. Jokainen omana kokonaisuutena osana suurempaa kokonaisuutta.

Pihan osalta myös ajan kuluminen on ollut hyvä ratkaisu. Olemme oppineet huomaamaan mitä haluamme tontilta ja mitä osia tonttia olemme alkaneet käyttää mihinkin tarkoitukseen. Olemme havainneet että mistä on  paras katsoa ilta-aurinkoa, missä olisi hyvä kokkailla ulkona, missä ehkä joisimme aamukahvit jne. 

Tuon kokemuksen ja meidän tahtotilat LAURA TALO kaivoi meistä esille erittäin näppärästi. Osasi tuoda keskusteluun reilusti uutta ajateltavaa ja mikä kaikkein tärkeintä - uskalsi olla eri mieltä asiakkaan kanssa. Minusta hän aisti hyvin sen mistä pidämme nyt ja mistä voisimme pitää tulevaisuudessa. 

Perustuksien tekemisen yhteydessä silloinen vastaava mestarimme patisteli usein, että meidän pitäisi päättää terassin muodot voidaksemme tehdä terassin perustukset. Mittailimmekin tontilla terassille tulevia alueita ja tuskaisena mietimme että millainen sen terassin pitäisi olla. Tämä siis käytännössä ilman hajuakaan siitä, missä tontilla olisi parasta viettää aikaa. Lopulta sitten kieltäydyimme tekemästä terassin perustuksia ja sanoimme siirtävämme terassien tekemisen tulevaisuuteen. Väitän tämän olleen oikea ratkaisu. Aivan varmasti.

Lauralta saatiin siis luonnossuunnitelmat piha-alueista. Niitä on kommentoitu ja seuraavana saamme käsiimme toteutussuunnitelmat. Seuraava steppi näyttää hiukan erilaiselta, koska valitettavasti jouduimme joitakin asioita muuttamaan budjettisyistä. Voi olla että joudutaan myös tekemään piharakentaminen kahdessa osassa - sen aika näyttää.

Päärakennus.

Sauna.

Luonnossuunitelma.

Piharakentamisen jälkeen on kyllä aika hengähtää. Tehdä lopputarkastus. Antaa taas ajan kulua ja kun intoa alkaa taas löytymään niin miettiä taas lisää kehityskohteita - mutta täysin ilman paineita, löysin rantein.

(kuvakaappaukset julkaistu tekijän luvalla)

= = = = =

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kolme viikkoa mökillä

Juhannukseksi tultiin mökille. Sen jälkeen on piipahdettu pari kertaa hetkeksi kotona. Nuorempi tytär viety lentokentälle ja haettu pois. Kävi Barcelona Summer Cupissa. Käyty shoppailemassa Zsar Outlet Villagessa.

Aikalailla täsmäosuma tuli siitä ajatuksesta, joka aikoinaan oli keskeinen kun mökkiä ideoitiin, että tästä mökkeilystä ei saa muodostua työleiri. Jos haluaa ihan vaan olla niin sitten vain oleksii. Minimoidaan pakolliset puuhat. Viime kesän helteillä ei juuri mitään tullut tehtyäkään, moni homma skipattiin ja löllittiin vedessä/vesitramppiksella. Hyvällä omatunnolla.

Tämä kesä on sitten ollut säiden puolesta erilainen verrattuna viime kesään. Viileä sää on houkutellut ulos tekemään jotakin - pääasiassa raivaussahan ääreen. Tienreunoja raivailin sekä metsää metsänhoitomielessä, risuryteikköä pistin matalaksi. Oikein sateisella säällä sitten taas on ollut lupa velttoilla sohvalla ja nauttia ihan vaan olemisesta. Nauttia rajuilmasta ja olla keskellä luontoa - säiden armoilla mutta sisällä. Olipa yhtenä aamuna jopa sellainen tilanne että tein rouvalle hissukseen aamupalan (kuten lähes aina) ja laitoin takkaan tulen.

Olen viettänyt laatuaikaa nyrkin ja hellan välissä. Ruuanlaittoon motivoi kiireettömyys, laadukkaat kodinkoneet (Powerista) ja se että ei tarvitse ajatella että kukahan nämä astiat tiskaa. Mielenrauhaa.

Menossa on ensimmäinen kesä kun mökillä on kunnollinen keittiö. Tämä amatöörikokki joka ei arjessa kotona juuri sen suuremmin ruokaa laita, paitsi mitä ne hätäiset makaronilaatikot ja kinkkukiusaukset, on löytänyt taas motivaation kokkailla. Lähes jokaisena aamuna olen herännyt ensimmäisenä ja laittanut aamupalan valmiiksi - käytännössä aina lautaselle annosteltuna. Päiväruuat olen tehnyt myös. Kokeillut useita eri reseptejä. Ei tällaista tule harrastettua kuin täysin kiireettömässä olotilassa. Mökillä.

ESIMERKKEJÄ AAMUPALOISTA
  • rahka-, hedelmä & pellavansiemenöljyaamupala
  • bataattitoast avokadolla, pekonilla ja kananmunalla
  • lohi-muna avokadoleipä
  • munakokkelia pinaatilla ja fetalla
ESIMERKKEJÄ PÄIVÄRUUISTA
  • hunajamarinoidut kanavartaat
  • bataattikeitto kananrintasuikaleilla
  • limekvinoaa BBQ-kanalla ja avokadolla
  • kookos-kanacurry
  • kana-tortillakeitto
  • blinit
  • focaccia
Tein aina kullekin viikolle suunnitelman aamupaloista ja päiväruuista. Suunnitelman kanssa kauppaan. Aina sitten aamulla katsoin että mitäs tänään olikaan ruokana ja reseptit käteen. En tiedä olisiko sitä kunnon helteillä malttanut näin kokkailla, se hyvä puoli näissä koleissa ilmoissa oli.

Hunajamarinoidut kanavartaat.

Rahka-, hedelmä & pellavansiemenöljyaamupala sekä pieni toast.

Blinit.

Lohi-muna-avokadoleipä.

Bataattitoast pekonilla, guacamolella ja kananmunalla.

Real-toast pekonilla, guacamolella ja paistetulla munalla.

Kana-tortillakeitto

Focaccia.

Parvikin alkaa olla jo täysin valmis. Toin sinne maton sekä hyllyt ja hyllyjä varten Aku ankan taskukirjoja noin 130 kpl. Parvella on myös lasten oma jääkaappi joka on täynnä alkoholittomia juomia. Jääkaapin luona lukusoppi. Parvella on myös kunniapaikalla  Aleksandr Georgijevin maila. Georgijev on tietääkseni ainoa pelaaja maailmassa joka on pelannut: SaPKossa, TPS:ssä sekä New York Rangersissa - kaikissa kolmessa lempijoukkueessani.

Tällä viikolla muutaman päivän parvella lymyili kolme teinityttöä. Alakerran makkarissa teinipoika. Kun rouva vei nuorison Mikkeliin junalle menin petaamaan pedit ja täyttämään ja täyttämään jääkaapin - lähes tyhjäksi oli imuroitu. Muutamassa päivässä. 


Parvelle hylly ja matto.

Parvelle lukemista (noin 130 Aku Ankan taskukirjaa)

Parvelle juomista.

Aleksandr Georgijev.

Saunatupaa sisustin konjakkipullolla

Tämä kesä ei oikein ole vielä startannut säiden puolesta. Toivottavasti pääsisi piakkoin Kyyveteen vesitrappikselle velttoilemaan. Mutta toisaalta, en kyllä koe että koleat säät olisi suuresti haitannutkaan, sen verran on ollut mukavaa laittaa ruokaa mökissä.

On kai se vähän hullua ajatella jo tulevaa syksyä, talvea ja kevättä - mutta jotenkin mulla sormet syyhyää taas nuotiokokkailuunkin.

Mutta, vaikka kesä on ollut kolea - jää tästä silti lämpimät muistot.

= = = = =



sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Pihasuunnittelun ensimmäiset askeleet

Olo on malttamaton. Kello ei tunnu siirtyvän tunnista toiseen millään. Minuutit tuntuvat tunneilta. Tunnit tuntuvat vuorokausilta. Voisi kuvitella että odotellaan joulupukkia. Ei. Odotellaan pihasuunnittelijaa (Laura Talo). Suuri tarve päästä puhumaan pihan suunnittelusta. Mitä? Miten? Minne? Omia ajatuksia päässä laidasta laitaan. Ehkä jopa osittain selkeästikin. Näin luulin. 

Mutta. Kovin nopeasti huomaan että ne omat ajatukset eivät enää tunnukaan kovinkaan kuranteilta. Klassinen esimerkki siitä, että asiakas ei ole aina oikeassa. Itsellä oli kovin suoraviivainen ajatusmalli tontin piharakentamisesta, tuosta vaan isoa terassia tuonne ja tuonne sekä sitten tohon autokatos/varasto. Tohon joitakin valoja ja tonne joitakin kiviä. 

Haluttiin pihasuunnitteluun kumppani joka osaisi kaivaa meistä olennaiset tahtotilat ja uskaltaisi haastaa meidän ajatuksia. Sellainen saatiin. Laura oli etukäteen hiukan kysellyt mieltymyksiämme tontin suhteen. Tontilla sitten kierreltiin siellä-täällä-ja-tuolla. Alkoi kehkeytyä vankka luottamus. Luottamus siihen, että vaikka omat ajatukset eivät juurikaan toteudu, niin tilalle tulee todellakin paljon parempia ajatuksia. Oli muuten kiva huomata kuinka helposti omat ajatukset muuttuivat tontilla kiertelyn aikana.

Nyt kun aikaa on kulunut sopivasti, olemme huomanneet miten aikaa vietämme tontilla. Lauran tehtävä oli löytää nuo asiat ja vahvistaa niitä pihasuunnittelun keinoin sekä tuoda myös uusia ulottuvuuksia/ajatuksia pohdittavaksi.

Tässä katsellaan loppukesästä tähtiä. Haluttaisiin yksi nuotiopaikka lisää. Tarvitaan ulos paikka jossa laittaa ruokaa. Oleskelualueita. Katseltiin tonttia monesta eri kulmasta, joskus mentiin eteenpäin - sitten taas palattiin muutama metri takaisin. Hyvä tapa työskennellä. 

Näin jälkikäteen voi olla tyytyväinen siihen, että aikaisemman vastaavan mestarin painostuksesta huolimatta, kieltäydyttiin tekemästä terassien perustuksia. Tämä siis siinä vaiheessa kun mökin hirsiä vielä työstettiin Kontion tehtaalla. Kyllä me hiukan mittailtiin ja hahmoteltiin että missä ne terassit voisivat olla, mutta oli kohtalaisen mahdotonta sekä tuskaista kuvitella, mökin perustuksien teon aikaan että mitä haluamme mökin piha-alueilta.

Jos tuossa aiemmin odottelimme ikään kuin joulupukkia (pihasuunnittelijaa) saapuvaksi, niin nyt sitten odotellaan että mitä lahjoja saadaan (suunnitelmat pdf-tiedostoina).

Täytyy ottaa vielä jossain vaiheessa paremmat "ennen-kuvat", mutta tuossa olisi maistiaisia millaisen karun pihamaiseman kimppuun Laura lyö kätensä.









= = = = =

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Parvi ja ilmalämpöpumppu

ILMALÄMPÖPUMPPU

Ulkona mahtava helle. Ennen helle ei välttämättä mökillä ollut mahtavaa. Viime kesän helteillä yritettiin pärjätä jollain "ecocooler" viilentimellä. Ei siitä oikein mihinkään ollut. Sisällä mökissä oli noin 28-29 astetta ja "ecocooler" hönkäili yhtä viileää ilmaa kuin lehmät laitumella. Hiukan saatiin viilennettyä kun laitettiin Thermacellit ovien eteen ja ovet auki ja läpiveto päälle. Parisen astetta saatiin putoamaan. Sisällä oli tuolloin enää noin joku 25-26 astetta. 

Toisessa makuuhuoneessa on kyllä verkko (hyönteispuite) joten lapset sai sinne makkariin nukkumaan ja ikkunaa vaan yöksi auki. Tilasin 8.8.2018 lisää hyönteispuitteita. Toimitus luvattiin viikolle 33. En muistanut kysyä vuotta. Tai itseasiassa kun tavaraa ei alkanut kuulua, niin saatoin kysyäkin että minä vuonna hyönteispuitteet olisi tarkoitus toimittaa. Saatoin sit suututtaa jonkun. Jännittää vähän että tuleeko hyönteispuitteet nyt tämän vuoden viikolla 33. Ehkä en pidättele hengitystä odotellessa. Melkoinen yrittäjä. Mut kiva et heillä menee hyvin

Huhtikuussa tilasin ilmalämpöpumpun. Scanoffice oli ilmoittanut että on haasteita toimituksissa ja epäilivät että tulee Juhannuksen jälkeen. Onneksi LVI-urakoitsijamme oli saanut yhden puhuttua ja asennus olikin jo 6.6. Eilen. 

Ilmalämpöpumppu on Mitsubishi LN35. Otettiin hiukan perusmallia tehokkaampi koska vaikka neliöitä ei mökissö ole kauhean paljoa, niin kuutioita sitten taas vastavuoroisesti on. On mitä viilentää. On mitä lämmittää.

Sain tunaroitua ilmalämpöpumpun wifin päälle, joten etäohjauskin on sen myötä kunnossa. Koska mekin olemme ilmaston muutoksesta huolissamme, niin onhan se järkevää että mökissä ei tarvitse talvella olla koko ajan täysi lämmityshönkä päällä. Mökille mennessä voidaan aamulla laittaa ilmalämpöpumppu kotoa käsin päälle ja samalla napsauttaa lattialämmitys astetta tehokkaammalle. Illalla sitten perillä mökissä miellyttävän lämmintä. Sama kesällä. Mutta päinvastoin. Laitetaan aamulla viilennys päälle niin  mökille tullessa on sopivan viileää.

Tähän mennessä on kokemus ihan positiivinen. Sisällä sellainen 20,7 - 20,9 astetta. Ulkona 27,0. Selvästi huomaa eron. Ihan sama tunne kuin menee ilmastoidusta autosta ulos helteeseen. Eron huomaa. Toimii.

Mitsubishi LN35

Ainoa malli mikä miellytti silmää.


Raportti.


PARVI

Parven asentaja tuli aamulla. Puuosat täsmäytettiin keittiökalusteiden väriin. Hyvin osui. Parven kaiteet on pääosin lasia. Ei haluttu kahlita loistavaa näköalaa parvelta järvelle. Parven kaiteet on yhtä lasia vaille valmiit - toimittajan mittavirhe. Pitää tilata uusi lasi. 

Parven portaat tulee 65 cm yli keittiön väliseinän. Jos olisi täsmäytetty siihen mihin väliseinä loppuu, niin nousu olisi ollut jyrkempi - nyt on ihan jees nousujyrkkyys. Olisi toki voinut sisätöissä ottaa tuon huomioon ja pidentää väliseinää - samalla olisi saanut taas hiukan lisää kaappitilaa. Toisaalta jos väliseinää olisi pidentänyt 65 cm olisi hiukan tilan avaruus kärsinyt. Valintoja.

Pitäs alkaa miettimään mitä parvelle voisi viedä. Sängyt tuli jo. Hyllykkö Aku Ankoille, Jerry Cottoneille, Bustereille jne. Säkkituolit? Oleskelua. Lorvailua. Maisemasta nauttimista. Parvi on korkeimmalta kohdalta sen 160 cm ja matalasta päädystä 60 cm - ei ihan oo ison ihmisen paikka. Jos löytys mukava/sopiva/edullinen säkkituoli niin voishan parvella päiväunet silloin tällöin käydä nykäsemässä.

Parvelle.


Maisema alas olkkariin.

Yksi lasi vielä uupuu.
= = = = =

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vuodenaikojen vaihtelut, keväästä kesään

Blogipostauksissani sorrun usein toistoihin. Pyörittelen samaa asiaa. Aktiivisempaa lukijaa moinen saattaa kyllästyttää, mutta uhmakkaasti kuitenkin tartun taas näppäimistöön ja toistan itseäni. En pyydä lupaa seuraavan aiheen postaukselle, koska erään sanonnan mukaan "on helpompi saada anteeksi kuin saada lupa". 

Anteeksi.

Mitä aion toistella tällä kertaa? Vuodenaikojen vaihtelua. Mökillä  erityisen hienoa on aistia siirtyminen toisesta vuodenajasta seuraavaan. Nyt kun keväästä on oikeastaan jäljellä enää rippeet, niin voinee hiukan niputtaa kuinka tähän hetkeen on tultu. Hanhiniemessä. 

Hanhiniemessä kevät(-kin) on erityistä aikaa. Keväästä nautitaan yleensä ulkona. Ei ehkä niinkään ulkoillen, vaan oleillen. Löysäillen ja ruokaa laittaen nuotiolla. Nuotipaikalla tai niemen kärjessä. Varsinkin niemen kärjessä. Aurinko lempii kasvoja kuin luvaten vauhdittavansa kesän tuloa. Poskia lämmittää. Nuotiossa kypsyy ruoka. Istuksitaan. Käydään ehkä hiukan keväthangilla järven jäällä kävelemässä. 


Jossakin vaiheessa luonto painaa pedaalin pohjaan ja lumi alkaa sulaa pihalla väkevää vauhtia. Tänä keväänä jäätkin sulivat lähes paikalleen. Sanonnan mukaan: "jos jäät sulavat paikalleen, tulee lämmin kesä". Tervetuloa. Helle. Seurailtiin jäiden lähtöä ja kuinka yhden vuorokauden aikana huomasi merkittävän edistymisen. Pienessä tuulessa jääalautat lähtivät kauempana liikkeelle ja vain veden pinnan päällä sinnittelevät karikot yrittivät pidätellä jäiden liikkumista. Oli mielenkiintoista seurata kiikareilla. Ei kuitenkaan niin kiehtovaa kuin talvinen jäiden paukkuminen järvellä.

Talvinen hiljaisuus vaihtuu keväiseen lintukonserttiin. Yksinäinen talvinen tuulen suhina korvautuu lähes taukoamattomalla äänimatolla, jonka lukuisat linnut tuottavat mökkeilijän äänimaisemaan. Tuon äänimaiseman tervetulitetuin ääni on teeren "pulputus". Sitä odotetaan joka kerta keväällä kun mökille saavutaan. Auto sammuksiin, ulos autosta, hiljaa, kuuntelu - kuuluuko teeri. 

Lokki kuuluu ehdottomasti kesäisen järven äänimaisemaan. Niin myös joutsen. Toki myös kuikka. Tietenkin rantasipi. Noiden lintujen kuuleminen antaa johtolangan. Johtolangan että ollaan keväässä. Että ollaan matkalla kohti kesää. Kevät on odottamisen aikaa. Kevät antaa toivoa. Että jotakin kivaa on tapahtumassa. Alkamassa kesä.




Ääni jota en kaipaa keväiseen (tai kesäiseen) äänimaisemaan on käki. Anteeksi nyt käki, mutta olet raivostuttava. Käsittämättömän sitkeä kukkuja saa joskus hermot riekaleiksi. Olkoonkin, että kun keväällä ensimmäisen käen kukunnan kuulee, on se ikäänkuin selkeä vinkki pian alkavasta kesästä. Siis sikäli käki tuo positiivisen viestin - mutta tuo positiivisuus haihtuu kun sitä takomista on taukoamatta kuullut sen kuusi tuntia.

Keväinen kesän merkki on myös moottorivene. Moottoriveneen ääni on erottamaton osa kesää. Lokki. Moottoriveneen ääni. Paahteinen aurinko. Lilluminen rantavedessä. Noiden asioiden yhtäaikainen tapahtuminen on viimeinen aukoton todiste siitä, että kevät on ohitse - kesä alkanut. Ihan vielä ei näin kuitenkaan ole. Roikutaan kevään viime hetkissä. Toki tänään oli kunnon hellepäivä ja saunomisen yhteydessä uitiin pitkät tovit.

Noin kymmenen päivää sitten veden lämpötila rannasta kahden metrin päässä oli kahdeksan astetta. Nyt seitsemäntoista. Siis rannassa. Kauempana selvästi viileämpää. Toki.

Päivät pitenee ja tätä kirjoittaessa aurinko laskee Hanhiniemessä klo 22:02 ja nousee jo 4:13. Hanhiniemi tarjoaa auringonlaskuun noin 180 asteen maisemakulman. Paras paikka auringonlaskun tarkkailuun on niemen kärjessä. Myös mökin vieressä on hyvä. Ja saunarakennuksen edessä. 


Kevään mukana pidentyvät päivät ja pitkäksi venyvät auringonlaskut lupaavat mökkeilijälle että kesä on ihan just tulossa. Tuota lupausta mekin lunastimme tänä viikonloppuna niemessä. Auringonlaskua ihaillen. Hanhiniemessä.

 
Ehdittiin juuri katsomaan auringonlaskua. Niemeen.
18.5.2019 klo 22:00 (noin luoteeseen)
18.5.2019 klo 23:00 (noin luoteeseen)
18.5.2019 klo 24:00 (noin luoteeseen)

18.5.2019 klo 22:11 (noin koilliseen)

= = = = =









lauantai 18. toukokuuta 2019

Sienet

Tämä aihe ansaitsee oman blogipostauksen. Ehdottomasti. Rouva järjesti tänään sellaisen kulinaristisen ilmaveivin että olisi Mertarantakin jäänyt sanattomaksi. Neljän tunnin duuni ja kliimaksi ohi vartissa. No mitäpä. Annas kun kerron.

Aamu alkoi sellaisella ihmeellä että rouva rapisteli keittiössä ennen minun heräämistä. Aikainen lintu ei napannut matoa vaan paisteli croissantit ja pekonit ja liverteli minut hereille aamupalalle.

Aamupalan jälkeen pientä velttoilua, kuten kunnon mökkielämään kuuluu, ja suunta kohti pettymyksiä - sienimetsään. Oltiin mökille tullessa bongattu kolme korvasieneä ja ne päätettiin käydä realisoimassa pois. Epätoivoisena toiveena toki että löydettäisiin myös lisää. 

Ryskettiin metsikössä kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin aikana saatiin koriin noin litra korvasieniä ja toisen tunnin aikana kerättiin vain Polarin sykemittariin askelia. Tuo jälkimmäinen tunti olikin siis sellaista meikäläisen perus-sienestämistä/kalastamista/marjastamista - aikaa kuluu mutta mitään näkyvää ei tule aikaan.


Rouva ryskää penkalla.

Saalis.
Saaliin, siis sen noin litran kanssa, sitten mökille. Hellan ääreen. Minä jotakin muuta "mukamas-puuhastelua" niin rouva sai ruuanlaittorauhan (kostoksi taisi ryöpätä vain omat sienensä).

Sienien keittelyä. Lohen savustamista. Uusien perunoiden keittelyä. Alkoi pian olla se hetki kun vatsa vaatii ruokaa. Sitä se sitten sai. Harashoo. Vot. Davai. Olihan settiä.

Mökkeilyn myötä on saatu uusi kadonnut kosketuspinta luontoon. Oli kiva tetsailla metsässä pari tuntia ja saada hyvää ruokaa. Parempaa mieltä. Ruuan jälkeen selälleen kuormalavoista kyhätyn väliaikaisen auringonottopaikan päälle ja katse kohti taivasta. Lentokoneet halkoivat kilpaa pilvetöntä taivasta. Hong Kong - Lontoo. Paris - Tokio jne. Katsoivatkohan matkustajat että siellä alhaalla makoilee onnellinen mies.

"Milla Magia" kokkaa.

Kulinaristinen ilmaveivi.

Hong Kong - Lontoo. 
= = = = =