Isänpäivä

Täällä. Taas. Voi olla jopa viimeinen kerta ennen Joulua yhdessä mökillä. Jospa hiukan ennen joulua pääsisi kimpassa tuomaan jouluruokia. Kaikki kuiva-ainekset pitää tuoda noin viikko ennen Joulua. Kaikkia ruoka-aineksia ei mitenkään pysty tuomaan kerralla. Siksi kaksi reissua.

Tämän reissun agendalla oli kaappien täyttäminen peruselintarvikkeilla. Tuotiin reilusti. Riittää. Filosofiana kaappien täytöllä se, että joskus voisi lähteä mökille ennalta suunnittelematta. Lautasia tuotiin myös. Viinilaseja myös. Tuotiin  sekalainen määrä juomia. 

Vararavintoa.

Hahmotelmaa Joulun ostostlistaksi.

Jokunen joulukoristekin tuotiin. Hiukan niitä leviteltiin ikkunatasoille. Joulukuusi (muovinen) tuodaan ensi kerralla, valot oli jo nyt mukana. Kuusenkoristeet sitten lähempänä joulua. Kuusi koristellaan yhdessä vasta aattona. Perinne. 

Ei ole ulkona juurikaan talvinen fiilis. Ei siis lainkaan. Mutta ei nuo joulukoristeet nyt haittaa täällä kun mökillä tulee käytyä vain satunnaisesti ennen joulua. Keittiön tasot pitää tuoda. Ja niitä jouluruokia - tai niiden tekemiseen tarvittavia elintarvikkeita.

Tavallaan vähän odotan että pääsen kokkailemaan joulua. Monta stressikohtaa selätettävä vielä ennen sitä. Tapaninpäivästä alkaen nukun sitten muutaman päivän talviunet. Aika paha kvartaali menossa. Ensi viikkoa "pelkään" ehkä eniten.

Melkoisen väritöntä ulkona. Vettä tihkuu. Hiukan nuotiolla istuksittiin. Sen verran ainakin että saatiin tikun nokassa paistettua karitsan sisäfilettä. Kylkeen chilimajoneesia. Voittaa makkaran 100-0.

Sisällä järjesteltiin kaappeja. Pestiin pyykkiä. Oltiin hiukan väsyksissä. Pientä hifistelyä vain jaksettiin. Tuotiin kotoa Tukholmasta tuotu tuikkukynttilöiden viikinkivene. 

Ehkä vähän jopa tylsistyttiin. Ehkä aurinko ulkona olisi piristänyt. Ehkä loikoiltiin. Ehkä löhöttiin. Ehkä oltiin slow. Sohvalla sihijuomaa. Pönttöuunissa tulet. Nautiskeltiin. Vierekkäin. Odoteltiin että nähtäs ikkunasta elämää. Ei nähty. Maailma on pysähtynyt? Missä kaikki on?

Tuikkujen viikinkivene.

Väritön maisema - #nofilter

Me oltiin jo mökillä. Lapset myöhemmin matkaan. Kolme neljästä lapsista junaili lauantaina perässä Tikkurilan kautta Mikkeliin. VR teki taas kaikkensa  jarrutellakseen matkaa. Juna oli 33 minuuttia myöhässä. Ihme. Haettiin lapset Mikkelin asemalta.

Mökille. Valloittivat sohvan. Lössykät. Rankka junamatka? Tein kanakeittoa eritysjärjestelyin. Yhden levyn hella otettiin käyttöön. Tulihan se keitto siinäkin ihan ok. Tällä systeemillä vielä mennään jokunen viikko.

Sain lapset liikkumaan ruokapöydän ääreen. Ruuasta tuli varmasti sitten virtaa kun alkoi pelit luistaa. Neljän suoraa, Maijaa ja Seiskaa.

Sohva valloitettu.

Kanakeittoa erikosjärjestelyin vielä.

Pokronnia.

Poika vs poika.

Äiti vs. tytär.

Saunottiin. Jokainen piipahti jollakin tavoin jossakin vaiheessa. Oli tarkoitus saunan jälkeen mennä nuotiolle grillaamaan, mutta vesisade ei tehnyt ajatuksesta enää niin houkuttelevaa. Grillattiin sitten makkarat mikrossa grillivastuksen alla. Ihan ok.

Korttia pelattiin porukalla. Seiskaa ja Venttiä. Kellokin lipsahti seuraavan vuorokauden puolelle läpsytellessä. Parasta Ventissä oli se, että sääntöihin oli kirjattu että muut "joutuvat" kehumaan aina kierroksen voittajaa.

En nyt tähän listaa niitä kehuja. Ehkä lyhyesti, että kehut olivat hyvin mielikuvituksellisia.

Aamulla sitten "herätys" isänpäivään. Rouva teki aamupalan. Lapset olivat touhunneet kortteja. Yleinen suuntaus noissa korteissa on nykyisin se, että "olen paras isä" mutta lisähuomautuksena kortissa kerrotaan kortin tekijän olevan kuitenkin parempi noin niinku yleisella tasolla. Etten ihan alkaisi kehuista keulimaan.

Löylykauhakin oli tehty. Nyt mökillä on omaa tuotantoa: kello saunatuvassa, makkaratikut sekä löylykauha. 

= = = =

Keittiökalusteet ja muut kiintokalusteet

Lauantaina ajeltiin mökiltä kotiin. Lasten harrastusjuttuja. Lauantaina sekä sunnuntaina jääkiekkoa. Porvoossa ja Helsingissä. Rouva sitten kuitenkin ajeli jo sunnuntaina takasin mökille - oli hyvät ilmat olla, hänen, itsekseen. Karhujen kanssa. Kärpästen kanssa. Saunoi ja tuijotteli tähtitaivasta. Minä harrastuskuskailin (-tuskailin)

Minäkin sitten maanantaina rouvan seuraksi mökille. Koska loma. Toki piipahdin toimistolla heti loman alkajaisiksi. Pienimmät lapset mukana. Sieltä vein ne sitten junaan ja juna Vaasaan. Oma matka mökille. Keittiökalusteet tulee tällä viikolla. [Linkki toimittajaan]

Samalla kun siivoillaan mökin tavarakasoja keittiökalusteiden asennuksen tieltä, niin epävietellään myös hääpäivää (tiistaina). Ei juuri romantiikkaa tulvi tämä hääpäivä, mutta ehkä sitten kalusteasennusten jälkeen perjantaina voisi sytytellä kynttilät ja laittaa pönttöuuniin tulet sekä kilistellä maljoja.

Naimisissa 19 vuotta. Postia on kannettu yhteiseen osoitteeseen vielä pidempään - pian 27 vuotta. Tämä yhteinen matka on tarjonnut kokemuksia laidasta laitaan, turha kieltää - myös vaikeita aikoja. 

Toinen pitkä suhde minulla on suhde työnantajani kanssa. Jokusen kuukauden kuluttua tulee 18 vuotta täyteen. Omat ylä- ja alamäet siinäkin. Kummassakin suhteessa on oltava jotakin merkityksellistä, jotakin erityistä, kun näin pitkään on tullut oltua yhdessä. Työnantajani ja minä. Vaimoni ja minä. Tärkeitä kumpikin. Kumpikin suhde.

Lyhyt purkumatka.

Tiistaina illalla tuli kalusteet ja asentajat. Keskiviikkona jonkin verran kuuden jälkeen (aamulla) alkoi asentelu. Pitkän päivän tekivät. Olisko jotain 20:00 kun lopettelivat. Pitkä aika minunkin seisoskella kädet taskussa. 

Koko ajan teki mieli tehdä jotain, mutta olen sen verran realisti ja tunnen omat taitoni, niin parempi antaa ammattilaisten tehdä työt. Mitäpä minä siinä. Jaloissa pyörimään. No okei - jotakin kantelin ja nostelin. Hiljalleen alkoi keittiö hahmottua. Minusta huolimatta.

Keittiö saatu lähes valmiiksi ja siitä sitten vessan kalustamiseen. Siellä olikin hiukan soviteltavaa. Ammattimiehen ja hyvän ammattimiehen erottaa siitä, että ammattimies osaa tekniset suoritukset - mutta hyvä ammattimies osaa ratkaista edessä olevat haasteet luovasti. Ei pelkästään mieti että miten tämän saisi nopeasti alta pois. Miettii ratkaisua. Mikä olisi laadullisesti paras mahdollinen keino ylittää edessä olevat hidasteet. Niin nytkin. Vessakin saatu valmiiksi. Haasteet selätetty. Vahva suositus: Puutyöliike Jaakko Saari.

Torstaina sitten tontilla kävi myös LVIS-urakoitsijoita. Saatiin vessa täysin käyttövalmiiksi. Pyykkiä pestään jo. Hommattiin kuivaava pesukone että saadaan kuivausrummun verran lisää kaappitilaa. 

Veikkaan että meillä on vapaa-ajan asumiseen nähden ylimitoitettu määrä kaappitilaa. Osittain johtuu siitä että talon suunnitteluvaiheessa luovuttiin talon eteläpäädyn teknisestä tilasta sekä lämpimästä varastosta - haluttiin (lue: rouva halusi) makuuhuoneisiin myös etelän suuntaan ikkunat. 

Näin ollen lämmin varasto sai lähteä suunnittelupöydältä. Silloin vastustelin (rouvaa) mutta nyt olen (rouvan) päätökseen tyytyväinen.

Siinä se sitten on. Keittiö. Kodinkoneineen. Ei aivan vielä valmista. Vielä otetaan keittiön tasoja varten mitat ja teetetään keittiökalusteille taso samasta materiaalista kuin mitä keittiön pöytäkin on. Saadaan sukunäköä. 

Mahdollisesti teetetään vielä samasta materiaalista korkeampi apupöytä. Sellainen noin metri kertaa metri. Korkeudeltaan sellaista nojailukorkeutta. Voi siinä sitten ruuanlaittajan seurana olla. Nojailla. Tai istuksia baarijakkaralla. Huojuviiniä.

Kun saadaan keittiökalusteille tasot ja ne asennettua, niin mitataan vielä paikka lasille. Kaappien välistä näkyvät hirsipaneelit peitetään samaan tapaan lasilla kuin on saunan suihkuhuoneessa hirret peitetty. Ledinauha tulee keittiökaappien alle tuomaan tunnelmallista valoa. 

Koko ajan oli suunnitelmissa se, että keittiön kalusteet tulisivat olemaan valkoiset. Ei puhuttu mistään muusta väristä. Sitten kuitenkin peliä sekoittamaan hyppäsi vaihtoaitiosta uusi vaihtoehto - musta. Mustat keittiöt näyttävät todella tyylikkäiltä. Sotkin siis valmista ajatuspakkaa.

Mietittiin asiaa monelta kantilta. Rauhassa. Vaikka toki aikataulupainettakin jo alkoi tulla. Mielikuvailtiin kuinka mustat kaapit nousevat esiin tummaa taustaa vasten, olisiko valkoinen väri liian dominoiva, miten kumpaankin värivaihtoehtoon jäisi lika. No lika jää ja näkyy kaikissa väreissä. Valkoisessa erottuu varmasti meidän tahmatassujen sormenjäljet paremmin kuin mustassa, mutta sitten mustassa näkyisi paremmin pöly. Eli sikäli tuo likaantuminen ja sen näkyminen jätettiin pois laskuista. Mustat kalusteet oli tarkoitus "nostaa" esiin tummasta taustasta valoilla. 

Rauhoitimme mielemme sillä, että tekisimme päätöksen kumpaan suuntaan tahansa, olisi valinta hyvä. Valkoinen tai musta. Tuon oivaltaminen poisti paineet valinnalta. Mutta silti paineita alkoi kasaantua. Aikataulupaineita. Piti saada puristettua se värivalinta ulos ja kerrottua se väri kalusteiden toimittajalle - että työhön päästäisiin ja että asennuaikataulu pitäisi. Kalusteet tulee toiselta puolen Suomen - Puutyöliike Jaakko Saari.

Tunsin syyllisyyttä tästä kaikesta vatuloinnista. Itse olin avannut vaihtoaition oven ja päästänyt mustan värin kentälle. Sekoitin pakkaa. Syyskuun alussa makoilin Hanhiniemessä itsekseni sohvalla, katse poikkeuksellisesti tulevan keittiön suuntaan eikä ulos järvelle. Tavallaan havahduin siihen, että kyllä se valkoinen kuitenkin taitaa viedä voiton. Vastaava mestari piipahti katselemassa rakentamisen tilannetta. Hänelle sitten kuulin sanovani että "jos nyt pitäisi päättää, väri olisi valkoinen". Saman toistin rouvalle, joten valkoinen it is.

Ennen.

Jälkeen

Halutaan keittiön tasoille siis samanlainen pinta kuin mitä ruokapöydässä on. Tulee toistuvuutta. Hiukan juonta sisustukseen. Taso tehdään käsityönä ja mittatilauksena Siuntiossa (TTM-rakennusliike). Väri sopii sekä valkoisen että mustankin kanssa joten tämäkin tieto helpotti keittiökaapistojen värivalinnassa. Ainakin siinä värivekslailussa.

Kalusteasentajien sekä LVIS-urakoitsijoiden poistuttua siivoiltiin vielä hetkisen. Saunamaatuska lämmitteli siivoilun ohella saunaa. Jännä miten kahden päivän mittainen kädet-taskussa-seisoskelu otti näin koville. Saunottiin kuohuviinipullollisen verran ja tultiin takasin mökille. Pimeä. Ei jaksettu lähteä enää nuotiolle. Ei jaksettu laittaa pönttöuuniin tulta. Kynttilät jaksettiin sytytellä. Sekä kuohuviini (toinen) avata. Rentouduttiin.

Alkaa jo helpottaa. Onneksi saatiin rytökasoja pois mökistä. No jotain pientä vielä jäi, koska käyttöönottoasennusta vielä odottaa: astianpesukone, liesi, uuni, liesituuletin ja LTO. 

Mikroaaltouuni on jo käytössä, helpottaa kokkailua, sitä ainaista (kyllä: ainaista) nuotiolla kokkailua. Nuotiolla ruuan laittaminen on todella mukavaa, mutta on myös työlästä.

Hääpäivän viettäminen jäi vähän välistä, joten vietetään sitä pari päivää myöhässä. Nyt. Super-slow aamupala. Kahvia. Shamppanjaa. Kynttilät. Pönttöuuni. Tänään lähinnä ollaan vaan. Päivänuotio jossain vaiheessa. Päiväunetkin - ehkä. Pikkuhifistelyä tavaroiden järjestelyn merkeissä - maksimissaan.

Viimein hääpäivän vietossa.

Tänään. Vain. Ollaan.

Eteisen kaapin peilistä näkyy kivasti pohjoispäädyn ulkonäkymä.

Yksi sana vielä loppuun: fiiliksissä

= = = = =

Syyslomailua 2018

Vierähti sitten yli kuukausi edellisestä käynnistä. Liian kauan. Kaikenlaista menoa kotona. Tulin jo keskiviikkona. Illalla. Hyvin osuikin ajoitus ja sain katsella revontulia. Pohjoinen taivas näytti parastaan. Kyyveden pinta alhaalla. En ole noin alhaalla sitä nähnytkään.

Naputtelen läppärillä töitä kaikessa hiljaisuudessa. Rauhassa. Juuri mikään ei keskeytä ajatuksia. Jos tarvitsee luovan tauon niin katse järvelle - inspiroi. 

On onni olla työpaikassa jossa asiat on hoidettu näin hyvin, hienosti, mallikkaasti jne.

Etäpäivän inspiroiva maisema.

Rouvakin ajeli sitten torstai-iltana mökille seuraksi. Saunaa lämmittelin. Rouva saunaan ja minä kyttäilemään että koska Posti tuo kodinkoneet. Alunperin kodinkoneiden piti tulla perjantaina, mutta koska kaikki oli jo tulleet Postin Mikkelin terminaaliin, niin sovittiin että tuovatkin ne jo torstaina illalla.

Ajankuluksi tarkoitus kiristellä hirsikehikon pultteja - no autossa jo valmiina pitkään ollut jakari ei enää siellä ollutkaan (työkalupakkikin kotona). Se siitä sitten. Oli sit toinenkin hyötyhomma mielessä - myrskyn kaatama koivu pitäs pätkiä. Moottorisaha esille. Ryyppy. Moottorisahalle. Rivakka veto. Naps. Käynnistimen vetonaru oikeassa kädessä ja moottorisaha vasemmassa. Se siitä sitten. En jaksa alkaa turaamaan sen kanssa. 

Haravoitiin sitten rannasta mujua. Sitä tuli vielä joku seitsemän lihalaatikollista. Aikaisemmin oli joku parisenkymmentä laatikollista jo kuskattu metsään.

Posti kulkee. Kodinkoneet tontilla.

Liesituuletin tulee.

Päiväsauna. Pönttöuunin lämmitystä. Illalla nuotiolle. Rouva haudutteli padassa osso buccoa. Istuksittiin sellanen kolmisen tuntia nuotion äärellä. Osso bucco oli hyvää, erittäin sopivasti maustettua. Tuota voi kyllä tehdä jatkossakin. Nuotiolla touhuilu on opettanut (pakosta) uudenlaiseen kokkailuun kun keittiö ei ole ollut valmis. Nuotiolla kokkailussa on oma hohtonsa. Oma kiireettömyytensä.

Makkaraa ei olla paistettu pitkään aikaan, vaan sen tilalla on yleensä ollut hyvin marinoitua karitsaa. Pieniä paloja makkaratikkuun ja tulta kohti. Valmistuu nopeammin kuin makkara ja on tietty 1000 kertaa parempaa. Varsinkin jos marinadi on hyvä (rouva tekee aina hyvän) ja karitsan kylkeen sipaisee hiukan chilimajoneesia.

Hanhiniemessä on tehty rantakalaa - sitä oikeaoppista muikuista, mutta kokeiltu myös kuhalla ja lohella. Loimulohta ja kalanyyttejä (kasvikset ja kala folioon ja hiillokseen kypsymään). Kanapataa on tehty itämaisella tvistillä. Paisteltu pihvejä valurautapannulla nuotion lämmössä. 

Voisin kuvitella että jatkossakin hyödynnettään nuotiopaikkaa. Esimerkiksi rouva tekee risoton mökissä ja minä käyn paistamassa karitsaa nuotiopaikalla tikuissa. Sitten yhdistetään ne keittiössä annokseksi.

Osso buccoa nuotiolla

Joku äänikirja pitäisi ladata ajomatkalle ja käydä piipahtamassa kotona. Ensi viikolla tulee sitten kuvia KEITTIÖSTÄ. Asennuspäivä lähestyy.

= = = = =

Vihreä pohjoinen taivas

Keskiviikkona ajelin työpäivän päätteeksi mökille. Tovi aikaa onkin kulunut. Saattoipa mennä kuukausi edellisestä vierailusta. Mökissä asetukset vielä kesän jäljiltä. Lattialämmitys pois päältä. Kylmä. Tai viileä - +12. Lattialämpö päälle. Tulta pönttöuuniin. 

Pari päivää etätöitä. Power Point. Excel. Skype meetings. Sähköpostit. ToDo-lista. Paras paikka tehdä töitä kun pitää ajatella. Saa olla rauhassa. Hyvien yhteyksien äärellä (DNA).

Lämpö alkaa virrata mökkiin. Lämpö sulattaa kohmeisia jäseniä. Sama vaikutus myös parilla Jägermeisterilla. Sormet liikkuu jo. Pönttöuunin kylki tuntuu hiukan viileämmältä kuin käsi. Se kohmeinen käsi. Haen lisää puita katoksesta.

Syrjäsilmällä näen taivaan olevan vihreä. Pysähdyn. Käännän katseen pohjoiseen. Revontulia. Puhelin kohti taivasta. Ei mitään tartu. Juoksen puukatokselle ja lataan puita koriin. Kipitän takaisin mökkiin ja lataan puut pönttöuuniin. Ettei sammu kun olen ulkona. Etsin järkkäriä. Jalustaa. Missä ne olikaan?

Pikainen vilkaisu asetuksiin. Miten ne menikään? Pari kuvaa testiksi sisällä. Pielessä. Mitä mun pitikään säätää? Kamera kiinni jalustaan. Säädetään sitten siellä ulkonan kännykän valossa. Ulos. Juosten. Ulkovaatteiden etsiminen ei käy mielessä. Taas sormet kohmeessa. Etsin oikeita asetuksia. Pidempää valotusaikaa että revontulet tarttuisi kunnolla. Kameran akun merkkivalo vilkkuu punaisena. Sekin vielä. Saatoin kiroilla. Ääneen. 

Jotakuinkin oikeat säädöt löytyy. Räpsin sinne-tänne-tonne. Esikatselusta näkyy about ok kuvia. Vähän yritän tähtäillä paremmin. Ennenkuin akku hyytyy. Pitää saada suuntaus oikeaan. Osuu kohtalaisesti. Hymyilen. Maireasti. Vähän samanlainen on hymy kuin Hardcore Superstarin keikalla Tampereella.

Rakastan revontulia. Kyllä pisti taas Kyyvesi parastaan.

= = = = = 

Lattialamppujen henki

Puhallettiin. Henki. Henki lamppuun. Ajatuksesta suunnitteluun. Suunnittelusta toteutukseen. Valmistakin tuli.

Taustoitetaan ja samalla kerrataan hiukan. Meillä on kotona talvisin tapana istuksia joskus naapureiden kanssa talojemme takametsässä nuotiolla. Laitetaan nuotiolla ruokaa (loimulohta, rantakalaa) ja vietetään aikaa. Nuotion äärellä istutaan parrujen päällä. Tai istuttiin. Ei istuta enää. Parrut ovat muuttaneet muotoaan. Parruilla on uusi elämä. Uusi henki.

Ensimmäisestä parrusta tehtiin kattovalaisin. Toisesta parrusta tehtiin pöytä. Viimeinen kolmesta parrusta jäi vielä henkiin. Tuli ajatus. Tehdään siitä lattialamppuja.

Kaksi parrua kierrätettynä

Mittailin mökillä korkeuksia. Neljä lamppua oli ajatus tehdä, mutta lopulta tuli vain kaksi koska viimeinen parru oli hiukan laho ja ei oikein kelvannut, mureni käsiin.

Hain valaisinosan IKEAsta. Mietin miten saisin valaisinosaan parruun kiinni. Mutta mutta, tähän(-kin) löytyi naapurin pelle pelottomalta ratkaisu ja touhusi toisen lattiavalaisimeksi pyrkivän parrun kimpussa, minulle ikään kuin malliksi. Poraili ja sahaili. Mulla yleensä luonnistuu suunnittelu ja katselu. Toisilla luonnistuu tekeminen. Toisen parrun sitten viimeistelin itse mallin mukaan mökillä.

Takapihalla ideoidaan kiinnityksiä.

Nyt kaikki kolme parrua ovat päätyneet kierrätykseen.


Ei siinä, oli niillä ihan hyvä elämä meillä takametsässäkin, mutta väitän että tykkäävät enemmän olostaan Hanhiniemessä. Ylpeänä voivat katsella maisemia sisätiloissa ja miettiä luonnon kiertokulkua puusta parruksi, parrusta huonekaluksi. DIY.

Lattialamput sohvan molemmin puolin.

Kaikki kolme nuotiopaikan parrua uudessa olomuodossaan.

Mökkiviikonloppuillaan. Saunotaan. Tehdään ruokaa (vaimo tekee). Pelataan monopolia. Katsotaan jalkapalloa. Löhöillään. Kohta pitäisi alkaa laittaa lattialistoja mökkiin. Kehittelin itselleni vitkuttelusyyn: kun alkaa aurinko paistamaan niin on paljon mukavampi alkaa touhuta. Sitä odotellessa. Just sitä.

Kesäyö.

= = = = =



Tuvan viimeistelyä

Esineillä tarina. On aina plussaa jos on. Kattolamppuhan tehtiin pölkystä joka raahattiin Hanhiniemeen kotoa. Takametsästä. Puolen hehtaarin metsästä. Tuossa metsässä pidetään talvisin naapureiden kanssa nuotiocicapoita. Naapurit kannustivat pöllimään pöllin. Tuolla pöllillä näet istuttiin nuotion äärellä. Nyt se pölli siis roikkuu Hanhiemen tuvan katosta. Kattolamppuna.

Pöllittiin toinenkin pölli. Naapurien suostumuksella sekin. Siitä tulisi tupaan pöytä. Pöytään pyörät alle niin voi liikutella minne sitten huojuviinien kanssa kuljetaankaan. 

Naapuri sahuroi pöllin määrämittoihin. Mikkelistä sain paikalliselta metallimieheltä tilattua "kulmalistat" ja hain ne matkalla Vuokattiin (poikaa kuskasin jääkiekkoleirille) että saatiin ne Juhannukseksi mökille. Mattamusta maali vielä pintaan ja vot. Ikeasta pyörät alle.

Pöytä lasia vaille valmiina

Tästä kaikki niinku lähti

Aion muuten pölliä kolmannenkin pöllin. Tämä naapureille tiedoksi. Pitänee hommata nyt takametsään uutta puutavaraa. Tuosta viimeisestä jäljellä olevasta pöllistä tulee lattialamppuja. Päässä on jo idea, pitää vielä löytää tarvittavat osat. 

Ajelin torstaina etukäteen ennen muuta joukkoa mökille Juhannuksen viettoon. Tulossa olisi kahdella eri lähetyksellä: ruokapöydän tuolit, parisänky ja sohva. Ajatuksena oli se, että saisin ne kasattua yksin ennen kuin muut tulevat niin olisi sitten enemmän yhteistä aikaa.

Sain tehtyä tuvan pöllipöydän lähes valmiiksi. Kun pöytä on nyt kasassa niin voi tilata päälle vielä lasin. Kokosin parisängyn, kymmenen tuolia ja sohvan. Siivosin. On tämä ollut melkoista tavaroiden siirtelyä. Samoja tavaroita vähän väliä huoneesta toiseen. Mutta joka rundilla kyllä jotakin aina lentää poiskin. Onneksi.

Shamppanjapöytä sohvan edessä

Ruokapöytä: www.lankkupoyta.fi

Ennen - Jälkeen

Chillailen hetken sohvalla. Nautin hetkestä. Tästä hetkestä jota pitkään fiilistellyt mielessä jo etukäteen. Olisi kiva joskus löhötä sohvalla isojen ikkunoiden takana ja ihailla luontoa. Nyt se hetki korkataan. Ulkona sataa joten mikäs sen parempi tekosyy sohvaantua. Sohvaantua tähän hetkeen.

Kroppa käy jotenkin kierroksilla eikä silmät painu kiinni. Tuijotan järvelle. Ei siellä oikeastaan ole edes elämää. Joku lokki lentää. That's it.

Slow Must Go On.

WhatsApp tuo viestin, muu jengi on lähtenyt kohti mökkiä. Hiukan aikaa tuosta infosta sytytän tulen kiukaaseen. Istuksin saunassa. Ajatuksissani. 

Puhelin tärähtää vieressä. Valvontakameralta tuli kuva. Kurkkaan saunan ikkunasta ja tuttu auto onkin pihassa. Saunamajuri hylkää saunan ja menee vastaan. Kannetaan nyssäkät sisään mökkiin. 

Saunaan. Eipäs mennäkään. Sähköt poikki. Odotellaan hiukan. Toki puukiuas ei sähköjä tarvitse mutta suihkussa olisi ihan kiva käydä - jos sähköt ei hetkeen tulisi takaisin niin sitten peseytyminen järvessä. Vesi on enää 15 asteista, toukokuussa oli parisenkymmentä.

Päästään saunaan ja uimaan. Viileää vettä, Kyyvettä. Tullaan saunasta. Uusi sähkökatkos. Viritellään kynttilät. Sohvaillaan. Taas. Tunnelmallista. Vaikka vielä on monia painolasteja harteilla tämän mökkiprojektin suhteen, niin juuri nyt taakkaa ei tunnu olevan. Mieli on kevyt. Antaa tuulen vääntää puita ulkona. Me vain ollaan.

Sähkökatkos.

= = = = =

Piha- ja maisemasuunnittelu

Katsotaan jo hiukan vahvalla etunojalla kesään 2019.

Etsimme Hanhiniemeen piha- ja maisemasuunnittelua. 

Voit olla opiskelija, vastavalmistunut, kokenut kehäkettu, työskentelet jollekin medialle (tv, lehti) - aivan sama - ratkaisuhaluinen asenne ratkaisee. 

Mielellämme antaisimme kohteen suunnitteluun intohimoiselle nuorelle joka aivonystyrät ja sormet syyhyten palaa halusta näyttää maailmalle omat taitonsa ja ideansa. 

Odotamme ennen kaikkea sinulta kykyä kunnioittaa luontoa sekä luovia meidän omien ajatuksien ja omien visioidesi välimaastossa. Kuuntelet ja kokoat toiveitamme sekä kerrot rohkeasti omat näkemyksesi. Hallitset kokonaisuuden.

Rakennat kustannustehokkaan toteutussuunnitelman sekä budjetin. Vahvat näkemyksesi pystyt visualisoimaan meille ja tunnet erilaisten suunnitteluratkaisujen vaikutukset budjettiin - osaat tarjota vaihtoehtoja.

Vaikka kyseessä ei ole muutoskohde saa tontilta erinomaiset "ennen-ja-jälkeen" kuvat. 

Tarjoamme kohteemme blogin ja instagramin markkinointikäyttöön. Kehumme varauksetta onnistuneita suorituksia ja jaamme hyviksi osoittautuneiden yhteistyökumppaneidemme yhteystietoja/tekemisiä. Monella rakennuttajalla on haasteena kontaktiverkoston puuttuminen ja siksi word-of-mouth on tärkeää.

Mikäli olet median edustaja ja kiinnostuit Hanhiniemen suunnittelusta, ehdota miten voisimme edetä.

Tutustu blogiimme, nuuhki ilmapiiriä, innostu kohteesta ja kerro mitä Hanhiniemi kohteena sinulle voisi olla.

Tarkempia lisätietoja:

= = = = =