Kerran Elämässä

Kerran Elämässä sitä vuokraa matkailuauton. Ryhtyy karavaanariksi. Katsoo pääsiäismenoliikennettä matkailuauton ratista. Tontilla ei ole vessaa - vielä. Ei ulko - ei sisä. Puute korjaantuu biokäymälällä keväällä ja loppuvuodesta sisävessalla. Kunnon vessalla. 

Koska tontilla alkoi olla asiat siinä mallissa, että pääsiäisenä pääsisi heittämään löylyä omaan saunaan, omalle tontille, niin oli kovat poltot päästä heti löylymään. Olihan sitä sitten vuokrattava matkailuauto vessaksi ja toki myös yösijaksi koska saunatupa ei ole ihan vielä viimeisessä tikissään.

Kerran Elämässä sitä "tekee tarpeitaan" matkailuauton vessaan. Minä (190 cm, xxx kg) ei oikein millään taivu kunnon asentoon. Varsinaista taiteilua. Pönttö on kokoluokkaa nukkekoti ja ne tarpeet menee pieneen kämmenen kokoiseen säiliöön. Tuohon säiliöön tuskin mahtuu edes siilin isommat jätökset - saatikka raavaan miehen. 

Lauantainen aamu alkoi pienehköllä pakottavalla vessatarpeella. Sitä ennen (6:32) oli haettava lapio sekä takki ja hypättävä kumppareihin. Siilin jätöksiin mitoitettu säiliö alkoi natista liitoksistaan ja minä olin lykännyt tyhjennystä seuraavaan päivään. Suunta metsään ja hommiin. Lapiolla lunta syrjään ja sain kuin sainkin routaiseen maahan riittävän montun jonne tyhjennän säiliön. Kampesin säiliön (onneksi helposti) irti auton kyljestä ja siirryin tuotoksien kanssa risukkoon. Hanki upotti tietenkin ja lunta saappaan varresta sisään. Tuotokset mätkähtelivät säiliöstä pienen montun pohjalle  kakomisrefleksien saattelemina. Maata ja lunta kuopan päälle ja säiliö takaisin autoon. Ja mies pöntölle. Ikiliikkuja on keksitty. Tää vaan ei oo mun juttu.

Se siitä...

Pitkäperjantaina heräiltiin ja aamukahviteltiin. Aamupalan laittaminen matkailuauton "keittiössä" oli myös taiteilua. En tiedä millaiset tyylipisteet saatiin, mutta pyrittiin noudattamaan sitä sääntöä että yksi liikkuu ja muut istuu. Tuntui toimivan hyvin. Saatiin energiaa koneeseen ja siirryttiin saunalle. Pyyhittiin seiniä ja lauteita sekä lattioita. Ikkunoita kirkastettiin rakennuspölystä. Nyt näki ulos. Järvelle. Jäiselle järvelle. 

Kiuas oli vielä alastomana nurkassa joten kivien huuhtelu oli aika aloittaa. Huuhdeltiin kivet ja aseteltiin niitä kiukaaseen. Jep Jep. Kivet loppuivat. Orastava kiukku. Rouva, meistä se fiksumpi, keksi että kaupathan ovat auki Pitkäperjantainakin. Perhe autoon ja Mikkeliin. Lapset Mäkkiin ja aikuiset kauppaan. Niissä kaupoissa jotka auki olivat niin vilskettä näytti olevan. Kiitos muuttuneen lainsäädännön saimme mekin muutaman laatikon lisää kiuaskiviä ja pääsimme jatkamaan keskeytynyttä projektia. Projekti maaliin ja tulet kiukaaseen.

Kerran Elämässä sitä sytyttää tulen omaan mökkikiukaaseen. Eka kertaa. Sen tein minä - itseoikeutetusti. Siitä se lähti. Tuli nuoli tulipesän reunoja ja kuumuus poltti tehtaan rasvat ja pölyt pois. Lattiat vielä puhtaaksi. Oluet ja Bollinger saunalle. 

Lapsetkin.

Bollinger tuotiin saunalle.

Kilistys ja sauna vihitty käyttöön.

Harvia Legend 300

Rouva sai kunnian heittää ensimmäiset löylyt. Itseoikeutetusti sen teki hän - perheen löylykissa. Sauna vihitty käyttöön. Pehmeät löylyt. Todella pehmeät. Erittäin kaukana sähkökiukaan kipakoista löylyistä. Tässä yhteydessä annan tietenkin puolueellisen lausunnon, mutta en ole missään ollut niin pehmeissä löylyissä kuin nyt. Harvia Legend 300:ssa on sen verran potkua että riittää tässä tilassa myös kovemmallekin löylyttelijälle. 

Hiukan etukäteen pelotti että karkaako kovat löylyt korkean saunan kattoon ja saunojat ovat kylmissään - huoli oli aiheeton. Korkeasta tilasta oli myös hyötyä kun ei tarvinnut kyyrystellä lauteilla vaan kirjoittajakin (190 cm, xxx kg) pystyi seisomaan runko täysin suorana lyömättä päätään kattoon. 

Kiuasvalot heijastuivat hienosti höyryihin löylyä heitettäessä. Kattovaloissa on himmennin joten valojen kirkkautta voi säätää - päädyttiin pitämään kattovaloja pois päältä ja valoa toi ainoastaan suihkutilan laseissa olevat valot ja kiuasvalot. Riitti hyvin. Mieluummin hämyssä kuin kirkkaissa valoissa. Kiukaan lasi-ikkunasta pyrki tietenkin valoa ulos ja loi sopivaa saunatunnelmaa. Yhteen lyhtyyn laitettiin kynttilä.

Valot suihkutilassa lasin takana.

Kiuasvalot valaisevat kiukaan kivet ja vesihöyryn.

Suihkutila ja kattovalot.

Lapset (3) kävivät päivällä retkellä läheisillä saarilla. Annettiin lähtiessä ihan yleissivistyksen vuoksi ohjeet kuinka pelastaudutaan jos upotaan jäihin. Ohjeiden lisäksi mukaan annettiin vielä köysi ja puukko. Ylimitoitettu varotoimenpide, mutta koska muksut olivat lähdössä eka kertaa kunnolla jäälle seikkailemaan niin huomioarvo oli pienelle sivistämiselle korkealla. Toisaalta, hyvä varustautua vaikka kuinka epätodennäköiseltä haveri vaikuttaisi. Tultuaan retkeltä puuhastelu jatkui lumilinnoituksen pystytyksellä ja vanhimman pojan kanssa rymisteltiin saunalle tilapäiset rappuset jätelaudoista. Poika touhusi, minä katsoin päältä.

Lapset katoavat retkelleen.

Lapset palaavat retkeltään.

Tällainen oli ensimmäinen vuorokausi tontilla. Lasten puuhastelua ja kaivatut ensilöylyt. Rauhallista.

Lauteista sen verran, että sopivaa lankkua ei meidän aikataululla meinannut löytyä. Lopulta sitten Vantaalta löytyi sopivan levyistä haapaa ja ajatettiin ne sieltä tontille. Timpuri taikoi niistä sitten ohjeidemme mukaiset lauteet - ja toden totta, ylitti odotusarvomme.

Lauteet haapaa.

Saunan väritys on onnistunut.

Ukko-taskumattiin (kotimainen) Napue-giniä (kotimainen).

Lapuan Kankureilta laudeliinat.

= = = = =

Laattaa lattiaan

Kvartaali on lyhyt aika. Ainakin mitä rakentamiseen tulee. Saunarakennuksen lattiavalu tehtiin 19.11.2015 ja maaliskuun alussa vasta lattia on kuivunut niin että voi laatoittaa. Kosteusmittauksia tehty usein. Sekä saunassa että saunatuvassa oli lämmittimet pakkasten aikaan. Nyt on laitettu oma lattialämmitys päälle.

Aikataulu siis petti sen suhteen että emme päässeetkään saunomaan hiihtolomalla omaan saunaan. No toisaalta, ei meillä ole valmiina vielä ulkovajaa+ulkovessaakaan. Perheellisellä vessa on aika tarpeellinen. Itse voin käydä vaikka riu'ulla mutta en vaadi tuota toimenpidettä muilta perheenjäseniltä. Lattiavalun kuivuessa marras-joulukuun helteillä, olisi toki voinut ulkovajan+ulkovessan olettaa ilmestyvän lumettomalle pihamaalle. Samoin lottovoiton tilille.

Saunatupa. Katkaisimet.

Saunatupa. Parvi.

Jos kvartaali on lyhyt aika niin jokunen tonni on sitten pieni raha. Suihkutilaan Laitetaan hirsien päälle lasia. Hirret käsiteltiin Tikkurilan Supi Saunavahalla (värisävy: hiili). Värisävyn valinta onnistui loistavasti. Ei voisi olla parempi. Valkoinen seinälaatta ja tumma lattialaatta kruunaavat keitoksen. Hirsien päälle lasia ja lasin taakse tunnelmaa luomaan ohut valonauha. Lasituksen ensimmäinen tarjous tuntui tosin suolaiselta. Savolaiseenkin makuun.

Ensimmäinen naurutarjous seinälaseista oli 6 000 € asennettuna. Sehän oli sitten yli 450 € per neliö asennettuna. Ei voisi olla suolaisempi. Tai toki vois. Koska en tietenkään voi hyväksyä että perheen rahaa poltetaan tuolla tavalla roviolla, päätin sitten venyttää sekä pinnaa että rakennusaikataulua ja hankin muita tarjouksia rinnalle - tähänkin. Ensimmäinen kilpaileva tarjous heti veti reilusti puolet pois hinnasta. Samaa selkeää linjaa noudatteli loputkin tarjoukset. Nyt liikuttiin hinnan suhteen niissä maastoissa joissa ummikkokin kuvitteli hinnan olevan.

Koska kaikista lasitarjouksista selkein ja luotettavin oli Mikkelin Lasiasennuksen - päädyin siihen. Mikkelin Lasiasennus ei ollut ihan halvin, mutta tarjous ja kokonaisuus oli paras - toki myös edullinen. Tarjouksessa oli kuvat ja selkeä lista materiaaleista pyytämilleni kahdelle erilaiselle toteutusvaihtoehdolle. Kävimme yhdessä mittaamassa oikeat mitat ja saatiin sopivat speksit laseille. Jotenkin tuntui että Mikkelin Lasiasennuksen parivaljakolla ei mennyt sormi suuhun missään vaiheessa. Ratkottiin muutamia toteuksellisia kysymyksiä ja uskon että päästiin hyvään lopputulokseen. Vahvistui mielikuva että veikattiin oikeata "hevosta". Aina niin ei ole ollut.

Saunan ja suihkun väliseinä. Päälle lasia.

Suihkutila. Osa seinistä lasitetaan.

Tässä vaiheessa kirjoittamista on hyvä JÄLLEEN nostaa esille arvostukseni luotettavia urakoitsijoita kohtaan. Aikatauluista pidetään kiinni, aikatauluissa myös joustetaan, laskut on selkokielisiä ja niistä näkee mistä rakennuttaja maksaa. Vanha myyntimiehen sääntö, "kysy - älä oleta" voisi muotoutua tässä yhteydessä muotoon, "kerro - älä oleta". Minä nojaan luottamukseni avoimen ja rehellisen kommunikaation varaan - oletan myös että kysymyksiini vastataan. Urakoitsijat ovat sadoissa, jopa tuhansissa projekteissa historiansa aikana, rakennuttaja kenties vain yhdessä. Suurimmalle osalle rakennuttajista tuskin asiat ovat selviä ja siksi kysytty kysymys on kysyjälleen tärkeä ja vastaamatta jättäminen osoittaa väheksyntää rakennuttajaa kohtaan. On hyvä myös muistaa aina palvelutilanteen laatua päättäessään rahavirran suunta, kuka maksaa ja kenelle. Kuten sanottu aiemminkin, olen törmännyt jo tällä pienellä kokemuksellani monenlaisiin tekijöihin. Parhaimmat arvosanat annan LVIS-urakoitsijoilleni. Ehdottomasti. Suosittelen.

Sisustustarvikkeita ja huonekaluja on saunatupaan ehditty jo hankkia. Käytiin Turussa katsomassa paikallisen Palloseuran matsia tammikuun lopussa. Eksyttiin HK-Areenan lähistöllä olevaan Sisustusliike Aveliaan. Sieltä löytyi saunatupaan kaksi tuolia ja pöytä. Myös hylly hommattiin sieltä. Sohva on ollut ongelmallinen löytää. Joissakin huonekaluliikkeissä on käyty, mutta valikoima on hmmmm... tylsä. Etsintä jatkuu. Odottelen juuri että rouva nousee kauneusuniltaan niin lähdemme aamupalan jälkeen kiertelemään harmaata Helsinkiä.

Hylly saunatupaan.

Pöytä ja tuoli (2 kpl) saunatupaan.

Koska ei päästy omaan saunaan saunomaan hiihtolomalla, käytiin talvilomalla testaamassa reilun vuoden vanhaa Kontion hirsimökkiä. Testailtiin myös kylpytynnyriä (ei meidän juttu). Suomalaiset on saunakansaa, mutta sitä jaksan

ihmetellä että miksi suomalaiset piilottavat kauniin järvimaiseman suihkuhuoneen taakse? Vastavalmistuneella mökillä saunottiin ja istuttiin kauniiden järvimaisemien äärellä, mutta ei niitä saunaan näkynyt. Miksi? Miksi suihkuhuone on usein saunan ja järven välissä? Meillä on koko ajan ollut johtavana ajatuksena se, että saunassa kun istutaan, niin siellä(-kin) pitää pystyä nauttimaan komeasta järvimaisemasta eikä tuijottaa lamellihirttä. 

Suihkutilan kattovalot saunasta katsottuna.

Varaajan paikka lauteiden alla.

Toivottavasti seuraava kirjoitus tulee sitten muutaman viikon päästä kun sytytämme kiukaaseen ensimmäisen tulen. Lämmitämme saunan ensimmäistä kertaa.

= = = = =

Saunatupaa (taas) värittämässä

Mökkiprojektissa työpanoksemme on minimaalinen. Työtahtimme on verkkainen. Mukava on kuitenkin tehdä pikkuhommia ilman aikataulua. Aikatauluja on jo muutenkin tarpeeksi. Ei niistä sen enempää - jauhettu niistä tarpeeksikin. Menee vanhan toistoksi.

Taas matkasimme Mikkellin. Jotenkin outoa kuinka tuolla nyt rampataan. Kaupunki ei aikoinaan jättänyt naapurikaupunkilaiselle (savonlinnalaiselle) kovinkaan mukavaa muistijälkeä. Arvaattekin. Savon Prikaati. KrHK - kuninkaalliseksikin väitetty. Saapumiserä III/1989 (muistaakseni). Ei oltu mitään ritsamiehiä. Putkia raahattiin joka paikkaan ja "lakua" vedettiin. KrH -komppanioiden Suomen mestaruuskin voitettiin. Rautaisia nuoria miehiä. Kunto kasvoi armeijassa kohisten, taloustilanne ei. Kun menin armeijaan oli taskun pohjalla 165 mk - kotiin reservin korpraali saapui kotiuttamisraha taskussa - oisko ollu jotain 300 (mummon) markkaa. Armeija-ajan iltaelämä köyhää, iltalomilla kävin vain 2-3 kertaa. Ei ollu rahaa.

Mutta kuitenkin, taas ajettiin Mikkeliin ja Cumulukseen (19:45). Tällä kertaa jo hyvissä ajoin perjantaina. Meillä oli pöytävaraus Bistro Vilee'ssä klo 20:00. Ravintola oli täysin uusi tuttavuus joten odotusarvoja ei ollut. Ruokalistan ja nettisivujen pohjalta toki olin rakentanut mielikuvan että olisi odotettavissa mahdollisesti viihtyisä miljöö ja hyvää ruokaä. Nämä odotusarvot täyttyivät. Todellakin. Oikeastaan ne ylittyivät. Reilusti. Suosittelen ehdottomasti käymään.

Bistro Vilee - täydellinen ilta.

Aperitiiviksi otin oluen MIKKELISTÄ. Marsalkka. Suositaan suomalaista ja Suomi nousuun. Alkupaloina syötiin blinejä joihin lisukkeeksi PUULAN muikunmätiä. Pääruokana oli käsittämättömän hyvin tehty KYYVEDEN kuha. Kuha oli kääritty rullalle ja oli sopivan mehevä. Lisukkeena oli kotimaisia juureksia, lähituottajilta. Punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, lanttua ja perunaa. Annokset olivat sopivan kokoisia - ei mitään mättöä mutta ei mitään piperrystäkään. Ruokailun jälkeen pystyin toteamaan että rajahyöty ei ihan tullut vastaan, joten oli täysin sopivat annokset. Jälkijuomaksi otin Napue Martinin. Napue on giniä ISOKYRÖSTÄ. Jälkiruokana oli mm. ravintolan itse tekemää jäätelöä. Täydellistä iltaa ei ainakaan heikentänyt se, että saatiin taas olla rouvan kanssa kahden. Kestäisipä tämä mökkiprojekti ikuisesti.

Kestäisipä mökkiprojekti ikuisesti.

Hienosti muuten "säästetään" kun väritetään saunarakennuksen sisäseinät itse. Polttoainekulut, hotelliyöt, illalliset - olisi varmasti ulkopuolisen toimesta tehty jo  - ja varmasti edullisemmin. Mutta mikään ei kyllä voita sitä että saadaan itse puuhastella edes jotain ja olla kahdestaan. Mukavaa myös nähdä oman käden jälki - paino sanalla NÄHDÄ. Jälki nyt ei ole täydellistä - mutta omaa jälkeä kuitenkin. 

Ruokailun jälkeen hotelliin. Applen iPadiltä katsottiin Mustamaalattu - koska torstaina OLTIIN UNOHDETTU SE. Taitaa olla ainoa sarja pitkään aikaan johon olen jäänyt koukkuun. Uni silmään ja kohta soi kello. Tai siis puhelimen herätys. Kello oli 7:00. Olimme aamupalalla kolmansia. Sijoituksemme hiukan putosi kun ajoimme K-supermarket Rokkalaan - olimme viidensiä.

Aloitimme päivän askareet lumitöillä. Kolasimme tärkeimmän - Talviklassikko Areenan. Kyseinen areena vielä odottaa pelaajiaan mutta jos edes yhden tossulätkämatsin ehtisi tänä talvena pelaamaan. Kairasimme jäähän paikan napakelkan napaa varten ja runttasimme puunrungon paikoilleen. Pitää vielä jossain vaiheessa sahata sopivaksi. 

Väritön maisema.

Siirryimme oikeisiin töihin ja värittämään saunatupaa. Rouva kiipesi taas parvelle ja minä jäin keikkumaan tikkaille. Hirsi kerrallaan taas sudittiin Supi Saunasuojaa (sävy: Tuomenkukka nro 3466) Kontion lamellihirsien pintaan. Sävy on täysin sitä mitä haettiin. Samoin kuin saunassa. Kannatti nähdä vaivaa ja tehdä etukäteen testikäsittelyt ylimääräisiin hirren pätkiin. Värisävyt hiukan muuttuvat kuivuessaan ja netissä/esitteissä ei ihan saa oikeaa vaikutelmaa lopullisista sävyistä.

Supi Saunasuoja, Tuomenkukka (sävy 3466)

Nälkä. Tauko. Pientä purtavaa. Kiusaus vie voiton. Kiusaus saapuu nuotion muodossa. Nuotio ja nokipannukahvit. Jätettiin taas urakat sivummalle ja siirryttiin viihteelle. Viihteelle nuotion ääreen. Ei ollut huono ratkaisu. Luonto ei tarjonnut somisteeksi värinäytelmää. Vain valkoista ja hiukan tumman eri sävyjä. Mahtava järvimaisema tykkylumisine rantakuusineen. Koskematon luonto näytti jopa hauraalta - mitä se ei todellakaan ole.

Saunassa oli jo hiukan alkanut suihkuosasto saamaan muotoaan. Suihkuosaston ja saunan välisen seinän korkeutta pitää vielä nostaa noin viiden hirren verran ja siitä ylöspäin sitten lasia. Tarkoituksena on myös yksi osa seinää peittää lasilla ja valaista himmeästi että käsitellyn puun kaunis väri näkyy tunnelmallisesti. Saa nähdä muuttuuko tuo lasiasia vielä "hovissa", mutta suuntalinja toistaiseksi tuo. Suihkutilaan alas laattaa ja ylös lasia hirren päälle.

Väliseinään vielä lisää korkeutta ja loput lasia.

Siihen hirren päälle lasia ja tunnelmavalaistus?

Odotellaan että nuotio hiipuu ja lähdetään ajelemaan kotiin. Lumisade sakenee. Hanhiniemi kietoutuu syvemmälle lumihuntuun. Koskemattomaan. Korppi huutelee. Me lähdemme kotiin että saadaan unelmoida paluusta.

Kotona takametsässä päivän toiset nuotiot. Naapureiden kanssa. Jos haluatte nähdä maailman parhaat naapurit - tulkaa meillä käymään.

= = = 

Tälle päivälle (sunnuntai) olin merkannut kaikki lapset Nimehuudossa OUT. Tarkoituksena pitää "perhepäivä". Tehdä ruokaa yhdessä. Pelata korttia. Pelata Wii'tä. Pelata Monopolia. Särön siihen tekee kuopuksen "yllätyslätkämatsi". No mennään sitten sinne ensin ja pidetään perhepäivä sen jälkeen. Ollaan alkupaloiksi ensin jäähallilla yhdessä - tosin siellä on vain 4/6 perheestä ja yksi lainalapsi.

= = = = =

Jäljet jäällä

Itsekkyyttä on opeteltava. Sopiva itsekkyys on hyväksi. Mukavahan noiden lapsien harrastuksia on seurailla - olkoonkin että harrastus-/kuskauskalenteriin kertyy noin 15-18 tapahtumaa per viikko. Homma menee niin että lapset valitsevat harrastuksensa (lähes vapaasti) ja me tuetaan. Ei nähdä lapsiamme ammattilaisina eikä lapsen yksi yksittäinen ottelu ole Stanley Cup -hurmokseen verrattava tapahtuma. Näemme lapset iloisina harrastajina jotka keräävät urheilemisesta henkistä ja fyysistä pääomaa matkalla aikuisuuteen. 

Luonnollisesti ohjaamme lapsia harrastamaan oikeat määrät - siksi noista 15-18 tapahtumasta tehdään aina karsintaa ettei elämä ole (heilläkään) pelkkää harrastamista, harrastamiseen menemistä tai harrastuksista tuloa. Kieltämättä, kuitenkin, melkoista sumplimista kuskausjärjestelyt tuovat ja pahimmat kuskauspäivät arkisin ovat kestoltaan viisi-kuusi tuntia. Jokainen viikko eletään yhden paperin varassa - lasten harrastuskalenteri.

Lisätään keittoon vielä rouvan työtunnit joita kertyy vähintään 50 per viikko. Päälle sitten työt joita ei tehdä työpaikalla (=oltava koko ajan tavoitettavissa yms.). Lisäksi hänellä vielä tutkinnon suorittaminen työn ohessa. Omasta kodista (=omaisuudesta yleensä) pitäisi ehtiä pitää huolta. Pitäisi ehtiä ajattelemaan Hahniniemen rakennusprojektia ja sen materiaalivalintoja. Rentoutuminen ja oma aika on minimaalista. 

Tällä pohjustuksella luon lähtökohdat sille rentoutumisen tunteelle jota tämä viikonloppu toi tullessaan. Eräänlainen moottorin käynnistys käynnistyskaapeleilla. Väsymyksestä sulkeutumassa olevien silmien avaaminen.

Perjantaina oli nuorimman tyttären kaverisynttärit. Talo täynnä tyttöenergiaa ja pari rohkeaa poikaakin. Mukava seurata fiksujen tyttöjen iloisuutta. Kiva huomata kuinka halasivat toisiaan lähdön hetkellä. Välittämistä. Minä ja rouva lähdimme siitä ajelemaan sitten kohti Mikkeliä heti juhlien jälkeen. Itsekkäästi lähdimme. Seuraavana aamuna olisi ollut nuorimman pojan lätkämatsit Vuosaaressa, mutta ne kuskaukset jäivät taas vanhimman tyttären harteille. 

Hotellissa Mikkelissä klo 22:30 ja vielä pikaisesti illallinen (pastaa/salaattia). Huoneeseen. Pää tyynyyn. Unet. Kello soi. Aamiainen. 7:00.

Venkslattiin auto ahtaan parkkihallin ahtaasta ruudusta pois ja ulos pakkaseen. Pakkasta. Lämpötila -28. K-rauta. Lumikolat. Maalaustarvikkeita. Ohjelmassa lumitöitä. Ehkä vähän saunatupaakin voisi värittää. Vielä K-supermarket Rokkalasta eväitä tontille. 

Puiden oksilla lunta. Valkoinen maisema. Koskematon hanki. Mökkimatka tunnelmaa täynnä. Mökkitie on aurattu. Lunta on  tullut aika tavalla. Parkkipaikka on aurattu. Napakka pakkanen. Aletaan hommiin. Kolataan kulkuväylä parkkipaikalta saunalle. Miten voikaan tuntua inhoamani lumityöt näin mukavalta? Ehkä siksi että nämä työt voi tehdä ilman aikataulua. Rouvan kanssa kahdestaan. Yhdessä. Ei itkien - vaan nauttien.

Talviklassikko Areena.

Laajennetaan lumityöt järven jäälle. Voisihan sitä jo siirtyä maalaushommiin, mutta tehdään mitä huvittaa. Ei pakkoa mihinkään. Tehdään järvelle pieni höntsäkenttä. Pääsisiköhän jo tänä talvena pelaamaan talviklassikon järven jäälle? Kylmä ei ole. Sopivan lämmin oikeastaan. Kenttämestari antaa kentälle hyväksynnän. Valmista tuli.

Aurinko ja koskematon hanki houkuttelee pidemmälle järven jäälle. Talven valoa. Ei vieläkään mennä värittämään saunatupaa. Kapinalliset. Lähdetään kiertelemään lähiseutua jäällä lumessa rämpien. Kauempana näkyy hahmo. Kävellen. Menossa pilkille kenties. Kuunnellaan hiljaisuutta. Koskematon lumi ympärillä. Aurinko kimaltelee lumessa. Koskemattomassa lumessa on kulkenut ennen meitä vain jänis ja kettu - mahdollisesti nuo.  

Jospa kuitenkin ottaisimme siveltimet kauniiseen käteen ja tekisimme jotakin ehkä hyödyllistäkin. Toisaalta sitä olemme jo tehneetkin. Ladanneet akkuja. Hyödyllistä sekin. Menemme edistämään rakennusprojektia. Pääsimme eteenpäin yhden vaivaisen seinän verran. Mutta kuitenkin. Rouva kiipesi parvelle ja minä tikkaille parven vierelle. Hirsi kerrallaan sai sävyä pintaan Supi Saunavahasta. Olisimme toki voineet tehdä valmiiksi koko saunatuvan mutta ajatukset olivat jo toisaalla. Illalla kotona saunaan ja takapihan taakse Puolen Hehtaarin Metsään nuotiolle naapureiden kanssa. 

Iltanuotiolla.

Paluumatkalla vielä fiilisteltiin kuinka saimmekin pitkästä aikaa vietettyä kahdestaan laatuaikaa. Matka kesti noin 21 tuntia, mutta saatiin olla kahdestaan. Ehkä paras 21 tuntia ikinä. Lumitöitä. Kävelyä jäällä. Mökkiaskareita. Yhdessä. 

Ajaessa myös mietittiin pienen saunatuvan sisustamista (taas). Neliöitä ei ole paljoa mutta tarpeita on muutamia: 

• pieni vuodesohva majoituskapasiteetiksi
• kaksi tuolia ikkunan eteen maiseman ihailua varten
• taso jossa voi pitää sihijuomalasit
• jotakin säilytystilaa

Ajatukset myös karkasivat mökkiin ja sen sisustamiseen. Mitenköhän sen hanskaisi. Löytäisi oikeat elementit. Huonekalut. Lamput. Värisävyt. Materiaalit. Paljon ajatuksia. Jäsentelemättömänä sekamelskana. 

Tässä olisi varmasti jollekin sisustussuunnittelijalle oiva kohde. Pitäisi luoda moderni, mökkikodikas, lämminhenkinen ja maalaisromanttinen sisustus. Varmasti sopiva haaste johon tarttua. Ei varmasti helppo, sopiva.

= = = 

Elämä on parasta juuri nyt. Olkoonkin että illalla rouva menee töihin ja minä kohta kuskaamaan lasta salibandymatseihin. Ehkä juuri siksi. Taas jaksaa nauttia arjesta.

= = =

= = = = =
P.S: 
Hauska yhteensattuma. Vuosi sitten tammikuussa kirjoitin myös akkujen lataamisesta. Silloin oltiin Rantasalmella Järvisydämessä - nyt omalla tontilla. Suosittelen tutustumaan muuten tuohon Järvisydämeen. On mahtava paikka.
= = = = =

Saunan seinien käsittely

Joulu herkuteltu ja vuosi vaihdettu. Aika käydä taas tontilla. Aiheena saunan käsittely sisältä. Pakkaan tavarat mukaan ja ajan Mikkeliin - Cumulukseen. Huone varattu kahdeksi yöksi. Noin parin päivän verran arvelin menevän saunan käsittelyyn. Kun sen ummikko tekee.

Olen lauantaina aamupalalla klo 6:32 (en ollu eka) ja keräilen voimia ja ajatuksia päivää varten. Syön hiljalleen. Santsaan kahvia ja luen Ilta-Sanomia yms. K-supermarket Rokkalan pihassa olen 7:50 ja odottelen ovien avaamista. Ostan vettä ja lihapullia. Jep. Monipuolista. En muuta keksinyt.

Napakka pakkanen. Auton mittari vaihtelee -17 ja -20 välillä. Melko kiukkuista. Myös melko lumetonta. Minusta maisema huutaa nyt kyllä lunta. 

Lumeton talvimaisema.

Kaarran tontille. Ensimmäiseksi liukastelen jäälle. Pieni lumikerros on peittänyt jään. Toivon lunta maahan, mutta järven jää voisi olla lumetonta - norpat eivät taida pitää tästä ajatuksesta. Lumen alla jää ei ole tasainen. Hiukan aaltoileva. Ei ehkä voisi luistella ainakaan tässä meidän lahukassa. Voisi toki vetää pinnalle tasoittavan kerroksen vettä että saisi hyvän pinnan mökkihöntsiä varten. Käppäilen jäällä hetken ja kuuntelen hiukan jään "kuminaa". Napsin kuvia rakennuksista. Jälleen toivon lunta tuomaan tunnelmaa. Kuohkeaa lunta, lyhtyjä, hämäryyttä.

Kannan tavarat saunalle. Lämmitin on ollut päällä melkein kuukauden ja hirret imeneet tarpeeksi lämpöä. Lattiavalu kuivuu hyvää vauhtia. Katto on eristetty ja ikkunat laitettu paikalleen. Samoin ovi. Teen hiukan tilaa reunoille että mahtuu tikkaita liikuttelemaan. Laitan välineet valmiiksi ja eväät (lihapullat ja vedet) ulos. 

Aloitan pyyhkimällä hirret. Jonkin verran on kertynyt pölyä ja roskaa. Hyvä saada ne pois. Välillä ihastelen maisemaa. Koko päivän paistaa aurinko. Ei tietty nouse kovinkaan korkealle. Fiilistelen talvisen pakkaspäivän aamusaunan maisemia.

Talvinen saunamaisema.

Teen ensimmäiseksi saunan itäseinän. Aloitan ylhäältä. Ikkunasta takaseinää kohti. Hirsi kerrallaan. Tikkaille ylös. 50-70cm käsittely. Tikkailta alas. Tikkaiden siirto. Tikkaille ylös. 50-70cm käsittely. Tikkailta alas. Tikkaiden siirto. Onneksi matalammassa päässä tuota ei tarvitse toistaa kovinkaan montaa kertaa niin on saavuttanut jo korkeuden että tikkaita ei enää tarvita. Tuo seinä on tosin matalin ja sikäli helpoin.

Käsittelyaineeksi valittiin TIKKURILAN SUPI SAUNAVAHA ja testattiin etukäteen ensin kahta eri sävyä. Ei oltu näihin tyytyväisiä ja haettiin sitten kaksi uutta sävyä. Päädyttiin sävyyn 3445 (hiili). Tehtiin kotona testivahaukset tontilta tuotuihin hirrenpätkiin. Osui todella kohdalleen. Haluttiin saunaan sopivan tumma sävy, että valot heijastuisivat niistä paremmin. Samalla haettiin hiukan vanhemman "maalaissaunan" tunnelmaa. 

Tikkurila, Supi Saunavaha, sävy 3445 hiili.

Äkkinäiselle tulee ensimmäisestä seinästä kyllä hiukan harjoituskappale. Harmi. Huomaan että vetelen hiukan liian märällä pensselillä vaikka joka kastelun jälkeen jonkin aikaa valutankin nestettä pois. Joitakin roiskeita tulee alempiin hirsiin ja ne eivät oikein sitten enää peity. Onneksi kiuas tulee eteen. Joissakin kohdin näkyy sitten taas hiukan epätasainen jälki - jäänevät onneksi lauteiden alle piiloon. 

Seuraavat kolme seinää sujuu, ainakin omasta mielestä, paljon paremmin ja jälki on tasaisempaa. Löydän hyvän rytmin tehdä töitä. Teen seuraavana takaseinän, sitten etuseinän ja viimeiseksi jää länsiseinä. 

Aloittaessani viimeistä seinää alkoi jo hiukan hämärtää. Ajattelen että nykäisen, nyt kun rytmi on hallussa, jonnekin puoleen väliin ja palailen sitten aamulla tekemään loput. Varmuuden vuoksi käsittelen hirret kaikkialta vaikka osa pinta-alasta tulee jäämään laatan alle. Näin jää laatan korkeuden suunnitteluun vapaat kädet kun kaikki hirret on käsitelty.

En malta lopettaa puoliväliin vaan tuherran loppuun asti. Laitan kännykän valon päälle. En tietenkään hoksannut ottaa isompaa valoa mukaan kun ajattelin urakoivani kahtena päivänä valoisaan aikaan. Viimeisen hirren jälkeen oikaisen selkäruodon ja aloitan siivoilemaan ja laitan auton webaston päälle. 

Lähden hotellille. Matkalla alkaa itää ajatus, että olisihan sitä mukava herätä toisaalta kotonakin. Hetken aikaa puntaroin ajatusta ja päädyn siihen, että kirjaan itseni ulos hotellista. Toki miinukseksi jää se, että menee 54 € (toisen yön veloitus) vähän kuin hukkaan koska sitä ei enää minulle palauteta. Kestän sen kuin mies. Ei hotellissa mitään vikaa ole, mutta kotona paljon mukavempaa.

Kuuntelen kotimatkalla kuinka Suomi U20 vie Kanadaa. Viimeisen erän katson jo kotona. Tätä kirjoittaessa on tuopillinen aamukahvia edessä - aamut kotona on parhaita. Ellei Hanhiniemeä lasketa.

Mökissä jo ikkunat ja ovet.

Mökin ikkunat sisältä.

Saunan kattoeristeet.

Saunatupa.

Kuvassa vielä tilapäiset ovet.

 = = = = =

Katto pään päällä

Perjantaina jo Mikkeliin. Tiedossa lauantainen keikka tontilla ihan itsekseen. Tavoitteena siivota mahdollisimman paljon rojua kuin suinkin vain mahdollista. Pois talven jaloista. Koko valoisa aika käytettävä hyväksi. Illalla kävin hakemassa K-supermarket Pikantista hiukan evästä ja takaisin Cumulukseen viettämään laatuaikaa - huoneeseen. Ei oluttakaan - ei ainuttakaan.

Kellon asettelin soimaan klo 6:00 koska aamupala alkoi jo 6:30. Vähän WhatsAppeilua rouvan kanssa ja unille. Aamulla pienen torkuttelun jälkeen pääsin sängystä ylös klo 7:00. Perusaamupala ja kamat huoneesta kyytiin. Kirosin autolla sääennusteen. Piti olla orastavaa auringonpaistetta mutta räntä hakkasi naamaan. K-raudan ja K-supermarket Rokkalan kautta tontille. 

Tontilla oli kaikki hyvin. Mökki oli saanut viimeiset hirsikierrokset ja katonkin jo pään päälle. Syystuulet olivat näyttäneet muskeleitaan ja viskoneet pakkausmateriaaleja ympäri tonttia - ei paljoa, mutta jonkin verran. Sade loppui ja tuuli tyyntyi. Virittelin nuotion. Polttelin risuja joita oli kesän/syksyn aikana kerätty keoiksi. Keräilin roskia jätesäkkeihin. Meteorologin ennustama auringonpaistekin tuli ujosti esiin. Tuuli tyyntyi entisestään. Korppi tervehti ohilennollaan.

Mökin katto oli saatu jo valmiiksi. Käytännössä pystytysurakasta puuttuu enää ikkunoiden asennus. Sitten sisätyöt. Mökin koko runko siis pystyssä. Fiilistelin mökissä. Fiilistelin takkatulta. Fiilistelin kirpeitä ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Isot ikkunat tarjoavat reilun näkymän järvelle. Suurimmat ikkunat painavat noin 300kg. Korkeimmalta kohdalta mökki on kuusi metriä korkea. Haluttiin arkkitehdilta jotakin josta voidaan sanoa "wow" - huonekorkeus on sitä. Nyt se hahmottuu. 

Juoksin tontilla roskien perässä ja pidin yllä tulta. Suunnittelin mielessäni puuvajaa/ulkovessaa saunarakennuksen taakse. Mökkiin tulee sisävessa, mutta saunalle sitä ei haluttu - ulkovessa sopii sinne. Oinosen Miikka tekee meille tuon rakennuksen - tyylilajina sama kuin saunassa ja mökissä.

Pidin välillä vähän reilumpaa tulta ja sainkin yhden ison risukasan tuhottua kokonaan. Ensi viikonloppu jää tonttikäynnin osalta väliin. Harmi - ja ei-harmi. Rouvan kanssa menemme Vain Elämää -konserttiin. Ennen konserttia Joululounas Salutorgetissa. Töitä on tehty paljon. Lapsia kuskattu paljon. Omaa aikaa on ollu vähän. Ellei sitten lasketa tontilla vietettyä aikaa omaksi ajaksi. Onhan se sitäkin. 

Tontilla alkoi olla aika kääntää katseet lähtöön. Himmailin tulen kanssa. Laitoin auton webaston päälle. Keula kohti Malmia ja hakemaan poika pois lätkäpelistä. Peli loppui klo 17:30 ja jäähallin parkkipaikalla olin 17.33. Hyvä ajoitus. Lähtiessä Mikkelistä oli keli "kiristyvä pakkanen" = nollan ja miinus yhden vaihtelua. Lähempänä Lahtea oli auton mittarissa jo +7. Melkoinen muutos.

Huomenna, Itsenäisyyspäivänä, vanhimman pojan kanssa Ilmalaan. Motörhead.

= = = = =