En olis halunnu lähtee pois

Perhe on prioriteetti  nro 1. Lasten harrastukset meillä prioriteetti 1.1. Ajelimme rouvan kanssa perjantaina mökille yhdeksi yöksi. Lauantai-illaksi piti ajella jo takaisin koska sunnuntaina lasten harrastuksia. Rouva heräili nuorimman tytön kanssa klo 6:15 (salibandy/Porvoo) ja minä 7:00 valmistautumaan kuopuksen kuskauksiin (jääkiekko/Hyvinkää ja salibandy/Helsinki).

Tiedossa oli siis 24h reissu mökille. Päivällä soittelin K-supermarket Rokkalaan ja varasin muikkuja. Saunan jälkeen oli tarkoitus tehdä rantakala: muikkuja, sipulia, voita, tilliä, persiljaa ja vettä. Perinteinen rantakala on ehkä helppous/maukkuus -suhteella yksi helpoimpia ruokia tehdä. Toki esivalmistelut kestää tovin (=nuotio). Viime talvena tehtiin kotona "puolen-hehtaarin-metsässä" rantakalaa ensimmäisen kerran. Pata keikkui koukussa nuotion yläpuolella ja rantakala onnistui lähes täydellisesti. Suolaa vain oli hitusen liikaa. 

Nyt mökillä laitoin padan suoraan hiillokselle (olin nähnyt jossain Patakakkosessa näin tehtävän). Tottumattomana annoin padan kuumeta liikaa. Voi suli jo lennossa padan pohjalle. Tuli hiukan kiire hakea sipulit - tietenkään ne ei ollu vieressä odottamassa. Sipulit pataan. Ei todellakaan ollut rauhallinen kuullotus. Oli otettava hetkeksi pata pois rauhoittumaan. Hiukan muikkujen kypsennystä, vettä loraus ja se oli sitten siinä. Edelleen pata liian kuuma ja rantakala ei muhinut hitaan rauhallisesti. Ensi kerralla osuu kohdalleen - pienemmällä hiilloksella ja voi sekä sipuli heti pataan.

Lauantaina perinteiset aamurutiinit = aamukahvia Iskelmäradion tahtiin. Viriteltiin Biolanin kompostoria ja sen jälkeen kasailtiin minun lelut käyttökuntoon. Hyvinkään K-raudasta olin viikolla käynyt shoppailemassa Boschin katkaisu- ja jiirisahan. On pitkään painanut jo hartioita se, että ei ole saatu tontilla olevia roskalautoja yms. hyötykäyttöön. Ovat toki olleet pinottuina pressujen alle, mutta kiukaan alle niitä olisi järkevämpää laittaa kuin säilöä ulkoilmassa.

Rentouttavaa puuhaa.

Saatiin homma hyvin käyntiin. Puru lensi. Rouva kantoi ja kärräsi lautaa ja minä pätkin sekä pinosin. Aamuisilla aamupalaan liittyvillä rituaaleilla oli kestoa sen verran kauan (=pidetään slow-aamuista) että tiimalasissa santa alkoi kuitenkin valumaan jo uhkaavasti alimpaan kuppiin ja oli aika siirtyä saunan lämpöön. Kapinoin. Homma oli juuri päässyt hyvään vauhtiin ja puupino alkoi kohota. Puupinon korkeuden noustessa teki samaa oma motivaatio. Mukava nähdä että saadaan roskalaudat järkevään käyttöön. Miksi nyt saunaan? Miksi nyt pois? Ei voi mitään. Sunnuntai menee tien päällä ja katsomoissa. 

Syksy rannalla.

Toivottavasti pääsisi pian takaisin.

= = = = =

Ihmeistä suurin, joka ei jäänyt näkemättä

JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ...

että Arvo-myrsky saapui Mikkeliin...

Otetaan alkuun hiukan takaumaa että lukija pääsee paremmin mukaan kirjoittajan  stressitasoon (jo onneksi edesmenneeseen).

Hanhiniemen päärakennus, eli mökki, käsiteltiin rautavihtrillillä 11.6.2016. Toukokuun puolella oli käsitelty yksi seinä. Käsittelyn ajaksi ikkunat oli suojattu asiaan kuuluvalla huolellisuudella. Käsittelyn jälkeen huuhtelin seinät vielä että ylimääräiset aineet lähtisivät pois eivätkä valuisi enää myöhemmin, aiheuttaen ehkä ikäviä tilanteita. Suojaukset poistin kesäkuun lopussa. 

Mikkelissä oli Arvo-myrsky viikon 26 ja viikon 27 taitteessa. Vettä satoi 3.7.2016 yli 35 millimetriä (Mikkelin lentoasema 35,2 mm). Kirjoittaja ajelee tontille myrskyn jälkeen, poutasään aikaan ja odottaa että tontti on väärällään kaatuneita puita koska tuulikuorma on metsuroinnin jälkeen muuttunut. Yhtään puuta ei ollut tontilla nurin ja ikään kuin draaman kaarta jännittääkseen nousee mieleen lämmin helpotus. Draama on valmiina - minä en. Olen helpottunut kun tontti on entisellään eikä myrskyvahinkoja näy.

Avaan oven mökkiin. Astun sisään. Draama on valmiina iskemään. Jousi on jännittynyt. Nuoli lähtee. Osuu kohteeseen. Osuu minuun. Osuu samalla kun silmäilen mökkiä sisältä. Vai ei tontilla vaurioita. Vai ei.

Runsas vesisade oli irrottanut rautavihtrilliä pinnasta vielä 22 päivää käsittelyn jälkeen, hyvästä loppuhuuhtelusta huolimatta. Vesisade sekä ajoittain kova tuuli toi valumia sisätiloihin sekä ikkunapintoihin. Pääasiassa ikkunoita ei oltu vielä ehditty vuorilaudoittaa, joten vesi luikerteli sisätiloihin ja kuljetti mukanaan rautavihtrilliä. 

Grande valumia isossa ikkunassa.

Ikkuna täynnä pisteitä.

Melkein laskin alleni. Soitin vaimolle ja raivosin. En uskonut silmiäni. Näin rakennusbudjetin jälleen kasvavan. En nähnyt sen huippua. Tuijotin hirsiä joissa oli valumajälkiä. Tuijotin ikkunoiden ja ovien karmeja joissa oli valumajälkiä. Tuijotin ikkunalaseja joissa oli valumajälkiä. Lopetin puhelun vaimolleni. Puhelun, jossa joka toinen sana oli kirosana ja loput itkupotkuraivaria. Vajosin henkisesti maahan. Kieriskelin betonilattialla ja itsesäälissä. Kävi mielessä ne Neuvostoliitto-matkailun (kyllä - CCCP) aikana nähdyt kerrostalot jotka valmistuttuaan näyttivät jo purkukuntoisilta. Olin valmis purkamaan mökin. Räjäyttämään.

YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ

Pakkohan asialle on jotain tehdä. Alkoi selvittely. Kolme kokonaisuutta. Pyhä kolminaisuus. Hirret. Karmit. Lasit. Yhteydenotto vakuutusyhtiöön: vauriot korvataan - ensimmäinen askel henkisen ylösnousemuksen portailla. Vakuutusyhtiön kanssa keskustelut asiapitoisesti ilman "asiaankuuluvaa" venkoilua. Pisteet Pohjolalle.

Hirret saadaan hiottua. Onneksemme hirsien värisävy tulee olemaan tumma. Tikkurilan Paneeli-Ässä, sävy Mustamarja. Usean testauksen jälkeen sekin sävy saatiin lopulta valittua. Onneksi miellyttiin tummaan sävyyn. Hionta ja käsittely päälle peittää hirsien vauriot. Toinen tärkeä askel.

Ikkunoiden ja ovien karmit hiotaan ja maalataan uudestaan. Urakoitsija Mikkelistä kävi arviointiretkellä ja teki tarjouksen vakuutusyhtiötä varten. Ovet ja karmit saadaan kuntoon. Kolmas askel.

Ehdottomasti vaikeimmaksi askeleeksi henkisessä ylösnousemuksessa muodostui lasipinnoilla olevat valumat. Mökissä on isot ikkunat. Paljon lasipintaa. Halutaan olla luonnon keskellä, osa luontoa, sisätiloissakin. Katsoa salamointia turvallisesti sisätiloista. Aistia talvipakkaset lämpimän takan juurella - isojen ikkunoiden äärellä. Ikkunat ja ovet hankittiin Domukselta. Ikkunoissa on iceclear -ominaisuus ja ilmeisesti rautavihtrilli oli vaurioittanut, tai jäänyt sitkeästi, joidenkin ikkunoiden lasipintaan tai tuohon iceclear -pinnoitteelle. Miten sen nyt ilmaisisi? 

Otetaan seuraavaksi askel henkisen ylösnousemuksen viimeiselle portaalle.

PARASTA ASIAKASPALVELUA SATAANTUHANTEEN VUOTEEN

Putsailimme ikkunalaseja: vedellä, ikkunanpesuaineella, tärpätillä, asetonilla, etikalla, ruokasoodalla - you name it. Kurjaa katsoa ulos kun ikkunat on siinä kunnossa. Onneksi vakuutusyhtiö oli luvannut kaksi ikkunaa korvata, joten tästäkin selvittäisiin. Ikkunoiden vaihtaminen ei tietty ollut ihan ensimmäisenä mielessä - aina parempi jos ne vaan saisi puhtaaksi. Ei mua huvittanut alkaa vaihtamaan ikkunoita vain siksi että vakuutusyhtiö oli luvannut ne korvata. Oma show vaihdossakin. Oma show toki putsaamisessakin. Mutta pienempi. Jos vain oikea aine löytyisi.

Domukselle kuvailin vaurioita. Nyt mennään asian ytimeen. Sain heiltä tarjouksen kahdesta ikkunasta, mutta silti he osoittivat mielenkiintoa tätä probleemaa kohtaan - koska probleema oli heille entuudestaan vieras. Halusivat organisaationa oppia että voisivat sitten tulevaisuudessa palvella asiakkaita paremmin! What? Oho! Oikeesti! 

Minulle soitti "tehtaan mies" ja sanoi että olisi ajelemassa itä-Suomessa että voiko hän käydä tutustumassa ongelmaan ja kokeilemassa lähtisikö ikkunat mitenkään puhtaaksi. Sopihan se. Mene vaan. Keskiviikkona 14.9. sitten sain puhelua tontilta että hänellä on pari ainetta joilla hän kokeilee että lähteekö ikkunat puhtaaksi. Lähtihän ne. Sain sähköpostiini kuvat purkeista että osaan etsiä käsiini oikeaa ainetta ja putsata itse loput. Itse toki vielä totesimme 24.9. paikan päällä että lasista rautavihtrillivauriot olivat lähteneen. Olihan ne. Putsataan vielä loput itse.

Ihmeaine.

Ihmettelin moista asiakaspalveluasennetta. Toisti vielä motiivin. "Tehtaan mies" halusi tutustua probleemaan koska tuollaista ei ole ennen tullut vastaan. Moni olisi tuossa tilanteessa kohauttanut olkapäitään ja todennut -  c'est la vie.

Olen melko varma, että pääsin todistamaan sellaista sitoutuneisuutta työhön ja asiakaspalveluun että en tule koskaan enää moiseen törmäämään?

Vai pistääkö joku paremmaksi?

Vimeinen (?) tanssi rautavihtrillin kanssa

Käytiin mökillä. Käsittelemässä viimeinen setti seinää rautavihtrillillä. Käytiin oikeastaan jo viikko sitten mutta nyt on vasta tilaisuus istahtaa koneen ääreen blogia runoilemaan. Perjantaina tyrkättiin sauna päälle klo 21:30 ja saunottiin aika nopeasti - niin kuin mökkeilyn mittakaavassa. Saunan jälkeen istuttiin sohvalla ulkona ja taivas oli jotenkin oudon valoisa. Hetkinen. Revontulia. Vaalean vihreänä revontulet tanssivat taivaalla. En muista koskaan nähneeni revontulia näin aikaisin - juuri syyskuun alussa. Kömmittiin petiin vähän jälkeen 02:00. Revontulet olivat laantuneet hetki ennen sitä.

Lauantain pelikirjaan oli kirjattu saunarakennuksen ympäristön siivousta. Tavarat oli sekalaisessa kasassa saunavälikössä. Tyhjennettiin välikkö ja siirrettiin sohvakalusteet siihen. Pikkutavarat hyllyyn ja talon päätyyn. Saatiin mielestämme mukava oleskelualue aikaiseksi - niin mukava kuin vain roskalavoista voi aikaan saada. Väliaikainen toki. Olkoon siinä ainakin ensi kesään. Toivottavasti silloin olisi terassi valmiina.

Oleskelualue roskalavojen päällä.

Ohjelmassa lauantaina myös saunarakennuksen korkean päädyn käsittely rautavihtrillillä. Se olikin viimeinen käsittelemätön alue. Minä roikuin tikkailla ja yritin saada vihtrilliä noin neljän metrin korkeuteen. Meni yllättävän hyvin. Paljon paremmin kuin saunarakennuksen etuseinä. Rouva taiteili alempana. Lopuksi vielä käsiteltiin timpurille valmiiksi vuorilautoja.

Viimenen tanssi rautavihtrillin kanssa.

Mökissä oli eristepuhallukset saatu tehtyä ja kattopaneelit lähes paikallaan. Väliseinät hiukan jo hahmottuvat. Alkaa mökki näyttämään taas vähän pienemmältä. Ilmanvaihtokanavia jo asenneltu. Kaapelia vedetty.

Kattopaneelit paikallaan.

Ilmanvaihtokanavia jo paikallaan.

Keittiön väliseinää.

= = = = =

Kesäistä hiljaiseloa

Rakentamiseen ei juuri nyt kuulu mitään erikoista. Pientä hiljaiseloa. Jotakin on mökin osalta kuitenkin tapahtunut: parvi saanut hiukan jo lankkuja ja katto tuulensuojalevyjä. Ikkunoita ja ovia on hiukan tiivistetty ja vuorilautoja asennettu. Sähköjohtoja on myös vedetty. Oma osallistuminen lähinnä siivoilua. Parempi näin.

Henkisesti olen valmistautunut aikataulun venyttämiseen. Tarkoitus oli että jouluna 2016 olisimme viettäneet mökin "avajaisia" mutta lienee kohtuullista väittää että se on enemmän tai vähemmän utopiaa. Hiukan on siirrettävä kuluja ensi vuoden puolelle projektin rahoituksen varmistamiseksi. Aikataulun siirtäminen toki tuo lisää epätoivottua oleskelua sekasorron keskellä, mutta se on nyt vaan kestettävä - ei ehkä kuitenkaan maailman pahimpia haasteita ottaa vastaan. 

Ensi vuoden puolelle siirretään mm. seuraavat toimenpiteet: takan asennus, lattia, keittiökalusteet, parven portaat ja kaiteet, kiintokalusteet sekä wc:n kalustustaminen sekä tietty sisustus ja huonekalut. Myös ulkovaja.

Viimeiseen aaltoon (sitten joskus) jää: terassit, ulkotakka saunan ja saunatuvan välitilaan, ulkoallas sekä pihatyöt ja autokatos.

Tulevaisuuteen sitten jää sellaisia mitä-mieleen-tulee -hankkeita.

Pitenee siis oleskeluaika saunatuvassa joka on neliöiltään pienempi kuin meidän makuuhuone kotona. Onneksi on parvi. Näin kesällä kyllä homma toimii ihan OK, mutta kun tulee syksy ja talvi niin kura- ja lumivaatteiden kanssa voi tulla pieniä järjestelyhaasteita koska saunatupaan niitä ei voi tuoda kun siellä muutenkin on jo nyt niin paljon tavaraa jotka ei sinne oikeasti kuulu.

Kesällä ollaan oltu tontilla hiukan mielivaltaisesti. Lähdetty sinne kun tilanne sallii ja tultu pois kun huvittaa - menty aika pitkälti ex tempore. Juuri mitään hyötyhommia ei olla tehty. On vain oltu. Viime päivinä nautittu helteistä. Ollaan mukailtu sitä filosofiaa mitä mökkeilyltä on haettukin - siellä ollaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Usein myös omastakin. Etätyöt onnistuu oikein hyvin koska DNA:n 4G toimii loistavasti. Itse asiassa, olen huomannut, että mökillä on ollut kaikkein parhaimmat etäpäivät mitä olen viettänyt. 

Suurinta hupia on oikeastaan tuottanut saunominen ja vedessä rypeminen. Lintujen elämän seurailu on ollut antoisaa, varsinkin isokoskeloiden kalastureissut aivan mökkirannassa. Joutsenet kävivät eilen esittelemässä jo melko isoiksi varttuneita poikasiaan. Sadepäivinä ollaan saatu lasten kanssa riidat aikaiseksi Monopolissa - voittaja provosoi ja muut mököttää. Iltaisin vaimon kanssa vietetty paljon aikaa niemen nokassa katsellen aurinkoa ja kuinka sen lasku muokkaa taivaanrannan värimaailmaa.

Koska mitään ihmeellistä raportoitavaa ei projektista ole, niin laitan muutamia sekalaisia kuvia tältä kesältä.

= = = =

Ensimmäinen Juhannus

Hypättiin autoon. Ruuhkaan. Ruuhka oli tiedossa ja hyväksytty etukäteen. Haluttiin kuitenkin lähteä. Massiivisesta liikenteestä huolimatta. Ruuhka sinänsä ei stressaa. Ei stressanut vaikka matka kesti neljä tuntia. 

Ottihan se seisoskelu Lusin suoralla hiukan aivoon, mutta hymyssä suin kuitenkin ajeltiin. Nälkä yllätti siinä suoralla ja jouduttiin "vauhdissa" kaivamaan takakontista jotakin syötävää. Pienet kädet kaivoivat takakontista irtokarkkeja ja mehupurkin. Niillä mentiin. 

Esikoinen ei tullut mökille. Meni omiin rientoihinsa. Ei tullut rouvakaan. Rouva jäi vielä töihin. Tulee sit perässä. Kolmen pienen kanssa ajelin.

Perjantaina kävin vanhimman pojan kanssa kalassa. Luvat hommasin netistä viikolla mutta olin sitten kuitenkin lopulta vain kuskina. Soudellessa katseltiin syttyviä kokkoja. Meillä ei kokkoa ollut. Ainakaan tänä vuonna. Poika nappasi kalan. Hanhiniemen ensimmäisen kalan. Pienihän se oli (450g), mutta kun oli ensimmäinen niin otettiin kyytiin savustettavaksi.

Ensimmäinen kala.

Juhannus. Sauna. Juhannustaikoja ei tehty. Jalkapalloa ei tullut telkkarista (=läppäriltä). Porukka hipsi unille puolenyön aikoihin. Saunatuvassa aika kuuma. Kuopus laittoi herätyksen klo 02:00. NHL draft. Tietenkin. Kuopus katseli draftia saunatuvan parvella, minä otin pari juomaa mukaan ja menin niemeen katsomaan kesäistä järvimaisemaa - sekä myös draftia.  Onneksi on puhelimessa DNA TV ja Viasatin kanavat. Whatsappailtiin kuopuksen kanssa draftin edetessä. Ei minun nuoruudessani ollu tällaista. En kyllä mistään drafteista tiennyt kuopuksen ikäisenä - vaikka jääkiekkoa pelasinkin.

Draft.

Juhannus on mennyt itseä ja itikoita syöttäessä. Kaloja savusteltu. Lintuja kuunneltu. Saunassa ja saunatuvassa hikoiltu. Soudeltu

Mökkiolympialaiset pidetty. Mökkiolympialaiset. Otettiin lajien suhteen alku hiukan varovasti ja lisätään sitten paukkuja vuosien vieriessä. Lajeja oli vain kolme. Kuten osanottajiakin. Aluksi oli neljä mutta kuopus keskeytti ensimmäisen lajin jälkeen. Ensimmäisen laji - LASTEN TODISTUS. Heitettiin tikkatauluun tikkoja, kukin kolme heittokierrosta. Piti saada mahdollisimman monta nelosta. Eniten nelosia saanut voittaja. Tässä ei sitten lapset pärjänneetkään. Rouvan kanssa jaettu podiumin korkein paikka.

Lasten Todistus.

Toinen laji oli KULTALUSIKAN HEITTO. Saunatuvan takana heiteltiin. Lusikat lentelivät stadionilla toinen toistaan pidempinä kaarina kohti etelää. Rouva tempaisi allit leppattaen hirvittävän kaaren kunnon karjaisun kera - 5,87m ja selvä voitto. Jäin viimeiseksi. 

Yliastuttu. Ei mitata.

Mitataan.

Viimeinen laji oli Speden Speleistä tuttu PUNAINEN VAI MUSTA. Tytär sai parhaat pisteet. Rouva jäi viimeiseksi. Pistelaskujärjestelmä oli tyly. Vain voitosta sai pisteen. Muista sijoista jäi armotta pisteittä. Rouva voitti. Hanhiniemen ensimmäinen mestari.

Punainen vai musta?

Saatiin hiukan tilaa saunatupaan. Tähän mennessä tavarat on ahdettu eräänlaiseen väliaikaiseen hyllykköön. Viime viikonloppuna nostettiin seinälle uudet kaapit. Laitilasta Helsingin kautta kulki niiden reitti. Hankintapaikka - no tietysti laadukas pienyrittäjä Laitilasta - PUUTYÖLIIKE JAAKKO SAARI. Samasta paikasta tulee lisää kalusteita kunhan mökkiprojekti etenee sopivaan vaiheeseen.

Lisää säilytystilaa saunatupaan.

Mökin värisävyt ovat tasoittuneet. Ja tummuneet. Kyllähän epäusko välillä oli melkoinen, mutta niin ne hirret vain tummuvat. Jonkun verran on vielä puskenut pintaan valkoisia suoloja (?) ja pinta näyttää läheltä katsottuna hiukan epätasaiselta kun sade kastellut pintaa. Tasoittuvat siitä ajan kanssa. Rauhallisesti. 

Mökki katoaa hyvin maisemaan.

Mökki aamuyön valossa.

Ennen. Jälkeen.

Kävin rouvankin kanssa soutelemassa. Kierreltiin ihan vain lähistöllä. Minä istuin perällä ja rouva kuskasi. Pidin huolta boolikanisterista. Sopiva työnjako. Nähtiin: joutsenia, lokkeja, rantasipi, isokoskelot, tiira, kuikka. Kyyvesi on ainakin meidän kulmilla kohtalaisen hiljainen mitä veneilyyn tulee. Näin Saimaan rannalla nuoruutensa viettäneen mielestä. 

Tuli vastaan souturetkellä.

Tuli vastaan souturetkellä.

Soutelemassa.

Yhtenä yönä olisi tavoite seurata auringon nousemista. Koska nyt ollaan lomalla. Saa valvoa pitkään ja olla vaan. 

= = = = =

Mökin ulkohirsien käsittely

Aloittamissta vaille valmis. Kuten me savolaiset sanotaan. Mökki odottaa vielä rautavihtrilliään. Olin hieronut kolmisen viikkoa sitten mökin päätyyn ja länsiseinään hiukan rautavihtrilliä. Sitten homma tauolle. En oikein ollut tyytyväinen oman käden jälkeen - taaskaan. Viikko sitten saunan päätyyn käsittelyä. Seoksissa samat veden ja vihtrillin suhteet mutta jotenkin jälki ei ollut yhtä tummaa kuin mökin päädyssä. Alkoi ahdistaa. Ei tullut mieleistä. Paperipussi.

Olin jälleen kerran Domus Classicaan (josta ostin rautavihtrillit) yhteydessä ja kyselin käyttövinkkejä. Sain jälleen vastauksia ja rauhoittelua. Kyllä se siitä tummenee ja tasoittuu. No - niinhän se on sitten tehnytkin. Meillä tulee mökin ja saunan ulko(maalauksen)käsittelyn materiaalikulut olemaan noin 40 €. Kaksi pussia rautavihtrilliä riittää meillä oikein hyvin. Siihen päälle toki sitten vielä sekalaisia tarvikkeita: siveltimiä, muovia, teippejä, jatkovarsia, niittejä, nosturi jne.

Nosturista seuraavaan aiheeseen. Mökin ulkokäsittely on hiukan tuottanut stressitasoon nousua. Korkein kohta mökissä on reilussa kuudessa metrissä. Siellä ylhäällä pitäisi keikkua ja suojata ikkunat ja sutia vihtrilliä pintaan. Minulla ja perheen vanhimmalla pojalla on jonkin verran pelkoa korkeita paikkoja kohtaan. Ensimmäisen kerroksen parvekkeellakin pitää seisoa seinän vieressä - kaiteeseen ei missään tapauksessa voi nojata. Onneksi on kavereita tulossa jeesaamaan - talkoisiin. Laitan ne ylös keikkumaan ja pidän itse jalat tulevasti maan pinnalla.

Soitan Mikkelin Cramoon ja keskustelen nosturin tarpeesta. Tietenkään en ollut aikaisemmin tarvinnut missään nosturia/nostinta joten tietämys tasan nolla. Kuvailin puhelimessa millainen tarve ja millainen maasto. Minulle suositeltiin Dino 160 hinattavaa nivelnostinta. Eipä mulla mitään sitä vastaankaan ollut. Se varattiin ja tilihakemukset liikkuivat sähköpostilla. En itse päässyt noutamaan ja palauttamaan joten maksu menee kätevästi laskulla. Sovin tutun kanssa nosturin noudon ja palautuksen - lasku tulee kotiin. Kätevää. Helppoa.

Talkooporukka olikin kutistunut yhteen henkilöön. Toki paikalle saapui silti kymmenen miehen työpanos. Cramon Dino liikkui näppärästi mökin ympärillä. Talkoolainen ja rouva olivat nosturin korissa ja minä sitten hiukan alempana. Näin jälkikäteen on helppo sanoa että kannatti investoida nosturin vuokraan. Nosturi helpotti ja nopeutti työtä. Saatiin mökki käsiteltyä päivän aikana. 

Saunaan. Maailmaa parantamaan. Talkoolainen näytti Volkswagen Tiguanin takavaloja iltakahdeksan jälkeen. Toinen saunareissu vielä rouvan kanssa. Viriteltiin ulos kisastudio. Terassilämmitintä tarvittiin kesäkuussa. Huojuviini pysyy kylmänä ulkona pöydällä - kätevä Suomen kesä. Englanti-Venäjä matsin jälkeen siirrytään sisälle. Unille. 

Niin. Talkoolainen. Ajoi 460 km käydäkseen jeesaamassa meitä. Arvostan.

Kaunis Päivä

Lauantai. Aamukahvi. Aamukahvittelu kesti noin pari tuntia. Kotileipomo Siiskosen Ruisrouhetta - Muhosen luomuruisleipä oli loppu (?). Istuttiin. Me vanhemmat ja lapsikerhon esikoinen ja kuopus. Slow. Kahvinkeittimen aikakatkaisija rapsahteli pariin kertaan pois päältä. Laitettiin aina takas päälle. Kivat uudet direktiivit. 

Hiivittiin pikkuhommiin. Esikoistytär hakkasi halkoja ja kuopuspoikanen kärräili puita, laukoi kiekkoja sekä palloja ja selosti tilanteita. Rouvan kanssa teippailtiin ikkunoita umpeen. Edettiin hiljalleen. Slow. Saatiin melkein valmista, hiukan jäi vielä kiipeiltävää. Sipistelin lyhtyjä. Rouva laskeutui tikkailta ja kävi kurkkimassa tulevaa mustikkasatoa.

Rouva.

Rouvan mustikat.

Päiväruuan jälkeen lapset lähtivät ajelemaan kotia kohti. Pojat olivatkin sitten keskenään kotona koska toinen tytär oli jalkapalloilemassa Kaarinassa. Esikoistytär jatkoi omaan kotiinsa pudotettuaan kuopuspoikasen kotiin.

Sauna. Rouva. Lämmitys. Esikoisen hakkaamat ja kuopuksen kärräämät halot päätyivät tulipesään. Sauna lämpeni. Kuohujuoma kylmeni. Ilma selkeni. Löylyttiin. Uitiin. Vilvoiteltiin. Saunareissu oli sellainen hiukan reilun kolmen tunnin mittainen. Vesi oli 16-asteista. Samalla kun käytiin uimassa niin keräiltiin pohjasta puita/risuja pois. Uimaranta on pääsosin napakkaa ja tasaista hiekkaa, mutta vuosien saatossa pohjaan on vajonnut jonkun verran puuta ja niitä perkaillaan pois kesän uintireissuilla. Ettei pienet varpaat potki niihin.

Kolmen tunnin saunareissun päälle istuksittiin terassilla - kuormalavaterassilla. Kahdestaan. Syötiin kiuasmakkarat. Laitetiin terassilämmitin päälle. Ihan hiljaista. Kuikka. Teeri. Joutsen. Rantasipi. Väsymätön käki. Lokki. Kalojen molskahtelut. Pekingin kone. Siinä illan äänimaisema. Tekee hyvä vain olla. Hiljaa. Kahdestaan. Nauttia (kaiken keskeneräisyyden keskellä).

Kyyvesi.

Kyyvesi.

Mökillä on mukavaa ilman lapsia ja lasten kanssa.

= = = = =