Esineille tarina

Mukavaa kun esineillä on tarina. Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Tarinat kuitenkin ovat kiehtovia. Tuovat tullessaan luonnetta ja syvyyttä. Satumaisuutta. Sykettä. Tunnelmaa. Historiaa.

Mökin kattovalaisin on ollut meillä ikuisuusprojekti. Kuten monessa muussakin asiassa, on tässäkin mielipide vaihtunut tuulen mukana. Nyt viimein tyylilinja on lukittu ja päätökset tehty. Melko huojentavaa. 

Olohuone+keittiö on mökissä melkoisen korkea. Korkein tila on noin kuuden metrin korkeudessa. Kuutioita on (näkyy myös sähkölaskussa). Pieni peruslamppu ei kattovalaisimena toimi. Häviää taustakohinaan. Herättää ehkä jopa sääliä. Mökin kattovalaisimen pitää olla jykevä. Tulvia voimaa. Netistä ei löydy sopivaa. Kaupoissa kaikki on pieniä. Toisaalta taas, kattovalaisin ei saa olla sen suhteen julmetun iso ettei se peitä parvelta näkymää Kyyvedelle.

Pari netistä löytynyttä ideaa pyörii päässä - ne pitäisi yhdistää. Itsellä ei ole taitoja eikä tiloja. Kaveri jeesii. Materiaalit pitäisi hankkia.

Etsitään isoa parrua. Parrua jonka olisi aika patinoinut. Saa olla lommoja. Saa olla nähnyt aikaa. Saa olla imenyt historiaa. Vanhan ladon kurkihirsi voisi olla sopiva. Tai joku muu vastaava. Eihän noita ehdokkaita varmasti liikaa ole. Eikä olekaan. Mistä nyt sellainen löytyisi? 

Äitienpäivän aattona somisteltiin naapureiden kanssa halkoliiterin takana olevaa pihamaata formuloiden aika-ajoa ja jääkiekon MM-kisoja varten. Istuttiin siinä koko päivä. Grillattiin maailman parhaat hampurilaiset. Tietenkin. Nautittiin keväästä.

Tuunattu kisastudio.

Siinä tuunatessa katse osui naapurin tontilla oleviin parruihin. Nuo parrut ovat olleet talvisin istuimina takametsässä eli puolen-hehtaarin-metsässä jossa pitelemme silloin tällöin nuotiota ja tuijotamme hiljaa palavia puita. Kesällä parrut huilaamassa naapurin pihamaalla. 

Siinähän se kattovalaisin sitten olisi. Pöllittiin pöllit talteen halkoliiteriin. Päälle hiukan lisävisiointia mitä niistä saisi aikaan. Pöytä oli katettu erittäin innovointikykyisillä ihmisillä. Hyvä fiilis. Hyvä ruoka. Hyvä juoma. Hyvä ilma. Puhutaan toistemme päälle. Äänet korottuvat. Suunnitelmat hahmottuu. Kattovalaisin tekemistä vaille valmiina.

Viime viikonloppuna rouvan kanssa Helsinkiin. Helsinki on kaunis kaupunki. Aliarvostettu. Minulle Helsinki nykyisin tarjoaa paljon. Kaunis kaupunki. Olimme viikonlopun Helsingissä tarkoituksena shoppailla Domus Classicassa. 

Toki saimme siihen ympärille muutakin tapahtumaa: Torikortteleiden Terassikesä 2017 -avajaisia, Kappeli, Aino, Yume, Klaus K, Teatteri, Hanko Sushi, Löyly, Hernesaaren Ranta (SWE-FIN), Ravintolapäivä jne. Rouva Stockalla shoppailemassa, minä vikisemässä. Olin kyllä aika urhoollinen. Oikeastaan todella urhoollinen.

Helsinki on kaunis. Löyly.

Domus Classicassa kävimme lauantaina heti aamulla Klaus K:n aamupalan ja lasillisten sihijuomaa jälkeen. Domus Classicassa oli (jälleen kerran) kaikkea mielenkiintoista mutta focus oli nyt kattovalaisimen tarvikkeissa. No tietenkin mukaan tarttui myös ulkovalaisimet - mutta ainahan sitä hiukan roiskuu kun on ostoksilla. Ja pakkohan nuo joskus oli ostaa.

Domus Classican nettisivut löytyy TÄÄLTÄ

Yhdestä noista tulee kattovalaisin.

Luonnos. Hahmotelma.

Näitä noin kymmenen kiinni parruun.

Löytyi mökkiin ulkovalot.

Ostokset mukaan ja röykkiö Finnair -pisteitä.

Olimme todella tyytyväisiä ostoksiin. Toki myös palveluun. Saatiin taas todella paljon Finnair -pisteitä (koska maksettiin tietysti Finnair Master Cardilla). 

Seuraavaksi pitäisi sitten ehtiä viemään parru ja tarvikkeet tekijälleen että saadaan valmistakin joskus. Olisi hyvä saada asennettua valaisin paikalleen silloin kun mökissä on rakennustelineet.

= = =

Kevään äänimerkit

Tontilla kävi eilen koira. Leppoisin koira jonka olen koskaan tavannut. Koiran mukana tuli perhe. Toinen rakentajaperhe. Mukava keskusteluhetki. Kiva vaihtaa kuulumisia. Miten kenenkin projekti on edennyt. Millaisia haasteita ollut, millaisia onnistumisia. Terapeuttista. Herätyksellistä. Olen joissain asioissa (turhan) nipo. Siis joissain. Ennen varmaan kaikessa. Pienimmät lapset ovat alkaneet olla sitä mieltä että "iskä ottaa nykyisin aika rennosti". Ehkä se on sitä että neljän lapsen kasvatustyö alkaa taittumaan ylläpito- ja tukivaiheeseen. Toki pienin vielä neljännellä luokalla joten jokunen tiukempikin "keskusteluhetki" ja "ohjaustuokio" vielä on edessä.

Se nipotus. Jotkin asiat ovat painaneet tontilla mieltä. On ollut loputon prosessi opetella sietämään eloa sekasorron keskellä hakien tukea ajatuksesta että joskus täällä on valmista, sitten kaikki on kohdallaan ja omilla paikoillaan. Ihan kaikkialla rautavihtrillikäsittely ei tuottanut sotilaallisen jämptiä väripintaa. "Mutta niinhän sen pitää olla." Näin siis mulle sanottiin. "Noinhan sen kuuluukin olla." Taas mulle sanottiin. Kuuntelin. Ajattelin. Keskustelu ympärillä vaihtui hetkeksi taustahälyksi. Katsoin hirsiä. Hyvältähän ne näyttävät. Just noin.

Miten joskus silmien avautuminen voi johtaa mielen avautumiseen. Jos lapsien havainnot rentoutuneemmasta otteestani pitävät paikkansa niin, ehkä voisinkin alkaa lopulta kasvattamaan itseäni ja sietämään hiukan enemmän "oman käden jälkeä". Ehkä jonain päivänä minäkin katselen maailmaa tontilla vierailleen leppoisan koiran silmin. Rennosti.

Tontille tuli vieraita. Minä esiinnyin rakentajana.

Kiirastorstaina ajeltiin tontille. Minä pienten kanssa edeltä. Ruuhkassa. Ei haitannut. Kaikki oli mukana. Paitsi puhelimen laturi. Tietysti kotona. Luottokortteilin uuden Mikkelistä. Soviteltiin yhdet kumpparitkin mukaan. Tytölle. Mökkikumpparit. Kotiin pitää saada toisenlaiset. Aha.

Hanhiniemen kardinaali pölläytti kiukaan hormista valkoiset savut mökkisaunan syttymisen merkiksi kello 19:20. Tunti tuosta hetkestä pölläytti rouva WhatsAppiin viestin "L". Kirjain "L" on meidän sisäistä koodistoa ja tarkoittaa "lähden". 

Ylläpidin tulta. Ruokin pieniä kiuasmakkaralla. Kyttäiltiin tielle. Auton valoja. Koska näkyy. Hiukan jälkeen 23:00 taittui valot maisemaan. Rouva perillä. Saunaan. Vapaus. Vapautta on mennä saunaan kun huvittaa. Kun siltä tuntuu. 

Pitkäperjantaina pienet touhusivat jäällä. Säbäpalloa ylämummoon. Ilmaveivitreenejä ja karkkiövereitä. Nieriä savustuspöntössä. Poltettiin taas hiukan risuja ja roskalautoja. Paistettiin makkaraa. Vaahtokarkkeja. Paitsi minä. Keskityin Hanhiniemen ensimmäiseen Talviklassikkoon. Ei pelistä mitään tule karkkipallo mahassa. Rouva lämmitti saunaa, minä pieniä. Psyykkasin rääpäleitä ottelua varten ja horjuttelin heidän hermokontrollia. Uhkasin antaa pari kunnon pommia jos maalin eteen tulevat. Ei jäänyt uhkailuksi.

Mulla toimi kädet tänään pehmeästi (1+4) ja rouva painoi pöytäkirjaan tehot 4+1 ja oli kyllä ottelun MVP (Most Vicious Player). Ottelu päättyi nyt sopuisasti 5-5. Jätettiin voittomaalikilpailu ampumatta. Ensi vuonna pelataan ratkaisuun asti. 

Tankkausta ennen Talviklssikkoa.

Pienet ymmärsivät Talviklassikon tärkeyden ja
menivät harjoittelemaan

Maalissa tänään Pekka Rinne.

Pienet punoo juonia - minä kuulolla.

Rouvan fileoima ja savustama
nieriä on parasta.

Äänimerkit. Keväiset äänimerkit. Kyllähän mökkeilyn parhaita puolia on kohdata luonto eri vuodenaikoina. Silloin kun luonto värittää taivasta revontulin tai auringonlaskuin. Kun luonto pullistelee lihaksiaan ukkosin ja myrskytuulin. Viime yönä mentiin niemeen. Siihen niemeen jossa kesällä katsotaan yötöntä yötä ja kuinka aurinko ei pääse horisontin taakse piiloon kuin vaivoin. 

Oltiin niemessä hiljaa. Luonto ei. Keväiset jäät tarjoilivat kuuntelijoille etäiseltä tykistötulelta kuulostavan keskeytymättömän kumean paukkeen. Välillä jäät rasahtivat aivan jalkojen juuressa. Vaikuttavaa. Kyyvesi pisteli taas parastaan. Pettämätön lumoaja.

Luonto tarjosi tänään aamulla toisenkin keväisen äänimaiseman. Teeret soitimella. Teerien omat Talviklassikot - tai paremminkin Kevätklassikot. Tuota ääniraitaa onkin odotettu. Viimein se tuli. Tänäkin keväänä. Itse teeristä ei havaintoa. Jossakin ne taistelivat. Koiraat paremmuudestaan. Naaras katsomossa. Vahvin voittaa ja parittelee. Sellaista.

Kuuntelin soitimia ulkona hetken. Hiljaa. Kylmä. Sisälle. Sisälle rapistelemaan näppäimistöä. Yritän rapistella hiljaa etten herätä. Salaa toivon että joku heräisi. Kaveriksi. Seuraan tarkasti jokaiset käännähdykset. Josko joku nousisi. Ei nouse. Unet jatkuu. Keitän kahvit. Katselen ikkunasta punarinnan ja talitinttien askareita.

Katselen aamua. Kirjoitan. Muut nukkuu.

Tontilla ei ole viime aikoina tapahtunut mitään rakentamiseen viittaavaa. Paitsi että minä olin työhousut jalassa muutaman tunnin - tekemättä töitä. Nyt (=taas) vain oltiin. Melko laiskaa. 

Ei Raskempi päivä

Pienet lähti Vaasaan. Pendolinolla. Kahdestaan. Isosiskon luokse. Pomputtamaan yliopisto-opiskelijaa. Me mökille. Minä edeltä etätyöskentelemään ja rouva perässä kun oli saattanut pienet junaan, Tikkurilaan. 

Pesaisin ikkunat, lauteet, laatat ja suihkutilojen lasit. Vaihdoin kiukaan haljennen lasin uuteen. Lämmitin saunan että väsynyt (?) parempi puoliskoni pääsee suoraan saunaan - valmistelin myös "yllätyksen" rouvalle. 

"Yllätys rouvalle"

Vuorilaudat on sudittu. Yhteensä sutimispintaa oli 624 metriä. Seuraavana kattolistat. Niitäkin riittää. Aikaa on vielä noin huhtikuu, sitten timpuri ja LVIS -urakoitsijat palailee työmaalle. Loput sähkötyöt sisätiloissa, ilmanvaihdot ja väliseinät valmiiksi. Ikkunapokien korjaus myrsykyvahinkojen jäljiltä (rautavihtrilli pyrki liian innokkkaasti sisään) ja vuorilaudat paikalleen. Kattolistat paikalleen. Siinä agenda toukokuun loppuun. Hiukan vielä ulkotöitäkin - ei paljoa.

Vuorilautoja kuivumassa.

Lattialistojen sutimisella ei ole kiire. Varmaan kesäkuussa on niiden vuoro. Kesä-heinäkuussa sitten pönttöuunin asennus ja sen jälkeen lattiat (laatta+laminaatti). Kiintokalusteet, parven rappuset ja kaiteet loppusyksyllä. Tällä hetkellä aikataulu näyttää tuolta. Joskus ollut muitakin aikatauluja mutta ne aikataulut, kuten budjetitkin, on saanu heittää tuuleen - tuulen vietäväksi. Ummikko.

Saunottiin perjantaina rouvan kanssa. Kolme tuntia. Kolmesataa kiloa kiuaskiviä puski kosteaa löylyä. Sopivaa. Hämärä hiipi. Nautiskeltiin valoitta kiuastulen loimusta. Taas. Taas kerran.

Lauantaina herättiin auringonpaisteeseen. Aamupala. Järvelle. Jäälle. Tässä yhteydessä hauska tarina. Pari vuotta sitten hävitin aurinkolasit. Mielestäni ne jäivät kerran tontille kun merkattiin maastoon puita joita pitäisi kaataa rakentamisen tieltä. 

Uskoin kaivinkoneurakoitsijan kauhoneen mättäälle unohtuneet lasit kunttakuormaan ja kuorman mukana maailmalle - tai viimeistään louhintaurakoitsijan räjäyttäneen ne atomeiksi tai taivaalle kiintotähdiksi. 

Eipä näin ollutkaan. Lasit löytyivät ihan äskettäin kotoa keittiön kaapista. Siellä olivat parisen vuotta olleet ja odotelleet käyttäjäänsä. Uskollisesti. 

Minä ja kadonneet lasit.

Rouva kertoo sosiaaliselle medialle missä mennään.

Laitoin "uudet" aurinkolasit päähän ja taivallettiin auringonpaisteessa. Järven jäällä. Koskemattomassa hangessa. Timantit tuikkivat jäällä. Hanki kantoi. Hanki kantoi rouvaa - ei minua. Teimme jälkiä kohti länttä. Käännyttiin takaisin kohti Asikkakiveä. Taivaalla oli kiireistä. San Franciscosta Dubaihin ja heti perään Los Angelesista Dubaihin. Menkää te Dubaihin me mennään Asikkakivelle. Kiivettiin päälle. Tauko.

Hanki kantaa rouvaa - ei minua.

"Ei väsy sani sainaamaan"

Hanhiniemi - Asikkakivi

Los Angeles - Dubai

Muumipappa Asikkakivellä.

Tauko.

Asikkakiveltä kohti Hannonsaarea. Hannonsaaren ympäri ja taas tauko. Repusta taas pienet kuksat. Kuksasta taas pienet juomat. Taas. Aurinko lämmitti poskia. Kuksakin lämmitti. Sisältä. Hannonsaaresta kohti Hanhiniemeä. Kohti nuotiota. It's rantakala o'clock.

Talvinuotio. Poltetaan risuja. Parisen vuotta sitten niemestä vanhimman pojan kanssa raivattuja risuja. Tuli nuolee pataa. Pata lämmittää keitosta. Lounaaksi rannassa rantakalaa. Vettä, voita, sipulia, muikkuja, ruohosipulia ja suolaa. Ei muuta. Paitsi Muhosen luomuruisleipää ja voita. Ei ole Thorellista. Miten voi olla näin hyvää. Kolmas kerta kun tehdään rantakalaa ja tämä osuu täysin kohdalleen. Koskaan, missään, milloinkaan en ole syönyt mitään näin hyvää. En. En varmasti.

Voita.

Sipulia.

Vettä ja suolaa.

Riesling meets muikut.

Pöytä on katettu.

Muhosen luomuruisleipää, voita ja rantakalaa.

Lisätään nuotioon kierroksia. Kaivetaan pannu esiin. Isommat kuksat. Kiehautetaan nokipannukahvit. Porot heitetään arviosta. Osuu kohdalleen. Isovanhemmilta opitun mallin mukaan kahvi pitää vielä "säikäyttää" että porot painuu pohjalle. Säikäytetään. Porot painuu pohjalle. Yhtään poroa ei tule kuksaan. Ei huono. Huomaamatta sekaan lorahtaa mynthonia. Vain loraus. Vain lääkkeeksi. 

Lopuksi huuhdellaan (minä huuhtelen) kuksat vielä Jallulla. Ihan ei huuhtelu tuota täysin oikeaa lopputulosta. Huuhteluaineena on Kaskea - ei Sheriffiä. Tiedätte mitä tarkoitan. Kuksat on kuitenkin huuhdeltu ja huolellisesti käsitelty seuraavaa käyttökertaa odottamaan.

Täydelliset nuotiohanskat.

Kahvia.

Kahvia, maustetta ja kuksan huuhteluainetta.

Saunamaatuska lämmittää saunaa ja minä rapistelen näppäimistöä. Täysikuu voittaa taistelun aurinkoa vastaan. Selailen vanhoja kirjoituksiani. Vanhoista kirjoituksista selviää muutamia asioita. Selviää oma yltiöoptimistisuus kuluihin (=budjettipaini) ja aikatauluihin. Ummikko. 

Selviää myös kuinka tietämätön sitä oli (on edelleenkin) rakentamisesta. Ummikko. Yltiöoptimismi kuitenkin ohitti tietämättömyyden ja sen ansiosta optimisti-ummikko lähti tähän projektiin. Nyt kuvailisin itseäni realisti-ummikoksi.

Oli myös mukava muistella ensimmäisen kirjoituksen siivittämänä niitä aikoja jolloin etsittiin tonttia ja kuinka päädyttiin rakentamaan itselle entuudestaan tuntemattoman Kyyveden rannalle. Sittemmin Kyyvesi on kyllä pistänyt parastaan ja olemme saaneet nauttia luonnon monimuotoisuudesta. 

Kesäyöt niemenkärjessä. Aurinko - nousut ja laskut. Valot ja varjot. Rantasipin lennot järven pintaa hipoen. Kuikan kuulutukset tyynessä kesäillassa. Koskelo esittelemässä poikasiaan. Väsymätön käki. Teerenpelit keväisellä järvellä. Talviset kävelyretket jäällä. Talviaurinko. Pakkaslumen narina jalkojen alla. Ukkosen jyrähtelyt lähimaastossa.  

Jokaisella vuodenajalla on omat tarinansa. Niitä on ollut antoisaa seurata. Olla osa tarinaa. Olla Hanhiniemessä.

Vaikka valmista ei vielä ole, niin kaikki se stressi rakennuttamisesta maksaa juuri nyt palkkaa. Henkilökohtaisessa taseessa oma pääoma nousee.

Ei Raskempi päivä kun Kyyvesi pistää parastaan. Hanhiniemessä.

= = = = =

Oman Käden Jälki

Hiivinpä jälleen mökille. Etätöihin. On tullut usein todettua että Hanhiniemi on paras paikka tehdä töitä. Todetaan jälleen. To-Do -lista tyhjenee ja ajatukset on virkeitä. Kukaan ei häiritse. Kolmeen päivään en kyllä sitten nähnytkään ihmisiä. No okei, mökkitien ja -pihan auraaja pyörähti torstaina illalla tontilla ja linkosi lumet kulkuväyliltä. Lunta oli tullutkin. Oli mitä lingota. 

Toki mökkivisiitin tarkoituksena oli myös sutia vuorilautoja työpäivien päätteeksi. Ensimmäisenä iltana sutiminen oli todella pahasti hakusessa. Jälki oli kaukana siitä mitä sen piti olla. Aamulla kävin sitten kurkistamassa miltä näytti ja eipä jälki ollut yön aikana parantunut. Lisäksi värisävy oli myös liian vaalea. Laskettelin kirosanoja. Jokusen. Motivaatio ihan hakusessa. Ummikko. 

Testiksi vetäisin yhteen vuorilautaan toisen kerroksen maalia (Tikkurila, Paneeli-Ässä) ja näytti jo paljon paremmalta. YHDEKSÄNNEN laudan kohdalla alkoi rytmi ja tapa toimia löytyä. 

Samalla kun homma alkoi rullaamaan, kasvoi myös motivaatio. Opin sudin oikean kosteuden ettei tule valumia. Vuorilaudan kantit todella hankala (minulle) saada tehtyä hyvin, mutta alkoi jälki olemaan niidenkin kohdalla jo melko sopivaa. Timpuri saa sitten piilotella huonompia versioita sellaisiin paikkoihin ettei sieltä huonot kohdat juuri erotu.

Vuorilautoja on 52 kpl ja kukin kuutisen metriä pitkä. Jokainen suditaan kahteen kertaan. Sutimista kertyy kaiken kaikkiaan 624 metriä. Päälle katto- ja lattialistat. 

Ensimmäisen sutimiskerran jälkeen annan lautojen kuivua yön yli ja sitten sudin toiseen kertaan. Tämä jälkeen uusi setti käsittelyyn ja saa taas kuivua seuraavaan iltapäivään. Yhtä aikaa on kuivumassa noin 15 lautaa. Kuivaustilat on rajalliset. Tässä menee kauan aikaa kun muutaman tunnin päivässä tuhertaa.

Päivät venyy

Vuorilaudan mallailua seinän sävyyn (yksi käsittelykerta)

Vasemmalla kaksi kertaa käsitelty.
Oikealla yhden kerran.
Keskellä käsittelemätön.

Lämmittelin iltaisin sutimisen jälkeen saunaa ja tuijottelin järvelle tyhjää maisemaa. Tuli napsahteli kiukaassa. Loi valoa. Ja lämpöä. Lisäilin puita. Saunan tuoksu. Puusaunan. Maailman parhaan saunan. Makkarat kiuaspussiin. Nelisen reilua kauhallista vettä kiville. Seminapakat ja todella kosteat löylyt. Juuri niinkuin sen pitää olla. 

Minimalisesti valoja. Kiuasvalot himmensin minimiin ja sammutin kaikki muutavalot. Tuli toi saunaan oman valonsa ja tunnelmansa lasiluukun läpi. On jotenkin sellainen muistikuva että olen fiilistellyt tunnelmia kirjalliseen muotoon blogissa aikaisemminkin. Sori. 

Saunassa puhdistuu fyysisesti. Saunaa lämmittäessä henkisesti. Parin tunnin ajan voi tuijottaa tyhjyyteen ja ajatella. Tai olla ajattelematta. Yleensä rouva on saunamaatuskana. Nyt minä saunamajurina. Maatuska ja majuri.

Saunatupa.

Talvinen sauna ja roskalavarappuset.

Kiuas ja kiuasvalot.

Suihku ja suihkuvalot.

Viikonlopuksi saapui sitten rouvakin maisemaan. Sateen jälkeen aurinko. Matkassaa tietty mutkia. Probleemia auton kanssa. Pikahuolto. Lahdesta tuli viesti - matka jatkui. Puita kiukaaseen. Kolme päivää yksin oli liikaa. Oli yksinäistä. Kolasin pihan. Sytytin lyhdyt. Kävin kyttäilemässä valoja. Joko näkyisi. Odoteltiin jo kuumissamme - sauna ja minä. Valot. Viimein näkyi ajovalot pihasuoran päässä. Heilutin häntää. Puheripuloin - en ollut puhunut silmästä silmään kenenkään kanssa kolmeen päivään.

Ajovalot mökkitiellä.

Saunottiin. Vaihdettiin kuulumiset. Hyvissä ajoin nukkumaan. Aamupala aikaisin. Järvelle kävelemään. Aurinkoon. Koskemattomaan hankeen. Nähtiin kauempana pari moottorikelkkaa. Kalastajia. Otettiin suunta sinne. Lähtivät ennen kuin heidän luokse ehdittiin. Jäi arvoitukseksi keitä olivat. Olisi vähän kyselty kuinka kalaa tulee. 

Pysähdyttiin tauolle pienen pienelle saarelle. Selkä tuulta ja kasvot aurinkoa päin. Imeskeltiin parit Mynthonit. Jatkettiin matkaa. Tarvottiin umpihangessa mökille ja napattiin sisältä roskalautoja kainaloon ja tehtiin nuotio. Makkara tirautti ylimääräiset rasvat hiillokselle ja loput syötiin. Mausteena karsinogeenia ja sinappia. Otin muutaman ruokalusikallisen yrttejä pullon suusta. Yrtit ja nuotio lämmittivät. 

Kyyvesi, Kyyveden koskematon umpihanki ja Kyyveden talvinen aurinko pistivät taas parastaan. Onnellinen päivä. Onnellinen talvimökkeilypäivä.

Mökki järveltä.

Koskematon Kyyveden hanki.

Mielensäpahoittaja ja Mynthon-rasia taskussa.

Mielensäpahoittaja rötähousuissa.

Mynthon.

Yrttejä.

Mieluisa Kärsimysnäytelmä

Takareisissä vieläkin tyytyväinen jomotus, että kiitos vaan Tero Paappanen tiistain ski ergo ja kahvakuulatreeneistä. 

Laitellaan parin vuoden liikkumattomuuden jäljiltä ihmisrauniota kuntoon. Lääkärin myyntipuheissa joulukuussa vilahteli sanat: verenpainelääke, diabetes ja rasvamaksa (yhteys maksasyöpään). Antoi mulle puoli vuotta treeniaikaa ja sitten jälleen koneiston tsekkaus.

Rauta on edelleen painavaa - oma kroppa kevenee. Tänä vuonna on päästy 6,2 kilon pudotukseen, viime viikolla yksin jo 1,1, kg. On edetty hitaasti. En halunnut ottaa täyskäännöstä elämässä, orjallisuus ei ole mun juttu - vaikka joskus luulin sen olevankin. 

Stepit joita tehty ruokavalion suhteen, tai ainakin näin olen itse muokannut personal coachin kanssa käydyistä keskusteluista:

1

Syö mitä syöt mutta syö säännöllisemmin

Tämä ohje otettiin ekana käyttöön ja ruokailuvalikoimiin otin mukaan selkeän aamupalan ja iltapalan. Aiemmin aamupalaa ei ole ollut lainkaan, vain pari tuopillista kahvia. Iltapala on ollut häilyvä käsite - ilta on mennyt napostelun merkeissä. 

2

Laatua ruokailuun

Pari viikkoa kohdan 1 lanseerauksesta otettiin seuraava step. Kananmunaa aamulla ja salaattia iltapalaksi. 

3

Hiilaria vähemmän 

En vieläkään pysy täysin kohdan 1 spekseissä. Joskus lounaaksi täytyy napata huoltoasemaleipä - jolloin energitankit ei kyllä tule täysin täyteen. Onneksi noita päiviä ei ole kuitenkaan liiaksi. Tämä ohje tuli siis parisen viikkoa tuon kohdan 2 jälkeen.

Vastustin täyskäännöstä ja itse asiassa niin vastusti myös coach. Nuo stepit oli tärkeitä koska muuten olisi tullut niin paljon asiaa/muutettavaa kerralla että en varmasti olisi pysynyt kärryillä. 

Vastuksestani huolimatta joitan täyskäännöksiä on tullut tehtyä: karkkia en ole syönyt tänä vuonna lainkaan, en sipsejä enkä oikeastaan pullaa, enkä jäätelöä, enkä limua (paitsi vähän Jack Danielsin kanssa colaa) - jälkiruokia vain jos on ollut työhön liittyvä illallinen tai lounas. Niitä tosin on jonkin verran ollutkin alkuvuonna.

Liikuntaläksynä on ollut 2-3 kertaa viikossa tehtävä kuntopiiri: kyykkyä, punneruksia, vuorikiipeilijää sekä burpeeta. Eka kerralla kun tein setin niin siinä meni sekä hermot että aikaa. Aikaa meni noin 60 minuuttia. Hermoja vähän enemmän. 

Tein setin kuitenkin. Nykyisin sama setti menee noin 18 minuutissa jos oikein puristan. Siinä vaiheessa kun aikavakiona alkaa olla 15 minuuttia niin sitten lisätään toistoja sarjoihin (nyt 5 x 10 kutakin liikettä). 

Vielä on valttikortteja taskussa. En oikeastaan ole aloittanut liikuntaa kuntopiirin ja viikottaisten salikäyntien lisäksi. Haasteenahan on ollut aikataulut. Tuon kuntopiirin on voinut tehdä helposti kotona päivän harratuskuskauksien jälkeen. Kroppaa on nyt hoidettu ensin ja totutettu siitä liikuntaan. Kun body kestää niin sen jälkeen valikoimiin muutakin liikuntaa. Hiukan on oikea polvi yrittänyt vastustella - mutta ei tässä nyt olla ystäviä hankkimassa. Kiukutelkoot. 

Vaikka oma pitäytyminen suunnitelmassa ja ohjeissa on tärkeää, koen myös motivoiviksi viikottaiset salikäynnit. Siellä ei voi "lintsata" coachin valvoessa vieressä. Aina kuunnellaan kroppaa ja tehdään sitä mitä se kulloinkin tarvitsee.

Muistan hyvin miten ensimmäisen oman kuntopiirin jälkeen, jep - juuri sen mikä kesti noin 60 minuuttia, jälkeen olin pari päivää niin hajalla kuin vain ihmisraunio pystyy olemaan - salilla otettiinkin sitten huoltava treeniohjelma ja kas, kaikki vaivat tiessään. 

Tämä projekti ei olisi tällä mallilla ilman coachia. 

= = = = =