Mieluisa Kärsimysnäytelmä

Takareisissä vieläkin tyytyväinen jomotus, että kiitos vaan Tero Paappanen tiistain ski ergo ja kahvakuulatreeneistä. 

Laitellaan parin vuoden liikkumattomuuden jäljiltä ihmisrauniota kuntoon. Lääkärin myyntipuheissa joulukuussa vilahteli sanat: verenpainelääke, diabetes ja rasvamaksa (yhteys maksasyöpään). Antoi mulle puoli vuotta treeniaikaa ja sitten jälleen koneiston tsekkaus.

Rauta on edelleen painavaa - oma kroppa kevenee. Tänä vuonna on päästy 6,2 kilon pudotukseen, viime viikolla yksin jo 1,1, kg. On edetty hitaasti. En halunnut ottaa täyskäännöstä elämässä, orjallisuus ei ole mun juttu - vaikka joskus luulin sen olevankin. 

Stepit joita tehty ruokavalion suhteen, tai ainakin näin olen itse muokannut personal coachin kanssa käydyistä keskusteluista:

1

Syö mitä syöt mutta syö säännöllisemmin

Tämä ohje otettiin ekana käyttöön ja ruokailuvalikoimiin otin mukaan selkeän aamupalan ja iltapalan. Aiemmin aamupalaa ei ole ollut lainkaan, vain pari tuopillista kahvia. Iltapala on ollut häilyvä käsite - ilta on mennyt napostelun merkeissä. 

2

Laatua ruokailuun

Pari viikkoa kohdan 1 lanseerauksesta otettiin seuraava step. Kananmunaa aamulla ja salaattia iltapalaksi. 

3

Hiilaria vähemmän 

En vieläkään pysy täysin kohdan 1 spekseissä. Joskus lounaaksi täytyy napata huoltoasemaleipä - jolloin energitankit ei kyllä tule täysin täyteen. Onneksi noita päiviä ei ole kuitenkaan liiaksi. Tämä ohje tuli siis parisen viikkoa tuon kohdan 2 jälkeen.

Vastustin täyskäännöstä ja itse asiassa niin vastusti myös coach. Nuo stepit oli tärkeitä koska muuten olisi tullut niin paljon asiaa/muutettavaa kerralla että en varmasti olisi pysynyt kärryillä. 

Vastuksestani huolimatta joitan täyskäännöksiä on tullut tehtyä: karkkia en ole syönyt tänä vuonna lainkaan, en sipsejä enkä oikeastaan pullaa, enkä jäätelöä, enkä limua (paitsi vähän Jack Danielsin kanssa colaa) - jälkiruokia vain jos on ollut työhön liittyvä illallinen tai lounas. Niitä tosin on jonkin verran ollutkin alkuvuonna.

Liikuntaläksynä on ollut 2-3 kertaa viikossa tehtävä kuntopiiri: kyykkyä, punneruksia, vuorikiipeilijää sekä burpeeta. Eka kerralla kun tein setin niin siinä meni sekä hermot että aikaa. Aikaa meni noin 60 minuuttia. Hermoja vähän enemmän. 

Tein setin kuitenkin. Nykyisin sama setti menee noin 18 minuutissa jos oikein puristan. Siinä vaiheessa kun aikavakiona alkaa olla 15 minuuttia niin sitten lisätään toistoja sarjoihin (nyt 5 x 10 kutakin liikettä). 

Vielä on valttikortteja taskussa. En oikeastaan ole aloittanut liikuntaa kuntopiirin ja viikottaisten salikäyntien lisäksi. Haasteenahan on ollut aikataulut. Tuon kuntopiirin on voinut tehdä helposti kotona päivän harratuskuskauksien jälkeen. Kroppaa on nyt hoidettu ensin ja totutettu siitä liikuntaan. Kun body kestää niin sen jälkeen valikoimiin muutakin liikuntaa. Hiukan on oikea polvi yrittänyt vastustella - mutta ei tässä nyt olla ystäviä hankkimassa. Kiukutelkoot. 

Vaikka oma pitäytyminen suunnitelmassa ja ohjeissa on tärkeää, koen myös motivoiviksi viikottaiset salikäynnit. Siellä ei voi "lintsata" coachin valvoessa vieressä. Aina kuunnellaan kroppaa ja tehdään sitä mitä se kulloinkin tarvitsee.

Muistan hyvin miten ensimmäisen oman kuntopiirin jälkeen, jep - juuri sen mikä kesti noin 60 minuuttia, jälkeen olin pari päivää niin hajalla kuin vain ihmisraunio pystyy olemaan - salilla otettiinkin sitten huoltava treeniohjelma ja kas, kaikki vaivat tiessään. 

Tämä projekti ei olisi tällä mallilla ilman coachia. 

= = = = =

Olin Vain Tuuli

Jyväskylä. Keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona JYP - Kärpät - yöllä kotiin matsin jälkeen. Perjantaina Eppu Normaali. 

Valtra ja Puolen Suomen Joukkue tarjoili katsomoon, mielestäni, hyvin viihdyttävän lätkämatsin. Hurrikaaniklubilla ennen peliä kummankin joukkueen valmentajat korostivat että painetta laitetaan vastustajan pakeille. Sitä tulikin. Päätykatsomosta oli entisen kädettömän pakin helppo seurata kuinka pakit kiekottelivat paineen alta pois ja välillä peliä lähdettiin viemään ylös jalalla.

 

Eppu Normaali. Vaimon kanssa. Odotettu viikonloppu. Lapsivapaa. Huoneen olimme varanneet Yöpuusta. Hotelli tarjosi lasilliset viiniä ennen keikkaa ja aamupalalla oli kuplivaa tarjolla. Yöpuussa tulisi kaikkien asiakaspalvelun laadusta vastaavien käydä tutkimassa mikä on palvelun ja hyvän palvelun ero. 

Sanon tämän siitäkin huolimatta että Yöpuun yhteydessä ollut Pöllöwaari -ravintola oli suomalaisittain todella joustamaton. Päivällä meille tarjottiin Pöllöwaarista pöytää, emme halunneet siihen sitoutua kun ei täysin varmuudella osattu sanoa että ehdimmekö siihen mennessä kun keittiö menee kiinni (22:30). Ei olisi kuulema hätää jos tilauksen vain jättää ennen sitä sisään. Soitin Pöllöwaariin keikan jälkeen 22:30 ja kyselin että onko mahdollista saada ruokaa - olemme perillä 22:35. Ei ollut. Se oli siis viidestä minuutista kiinni. Ripeästi tippuivat kokin hanskat kädestä?

Tuostakin huolimatta Yöpuun nostan kyllä suomalaisten hotellien kärkeen mitä palveluun tulee. En mittaa tässä hyvää palvelua rahojen vastineeksi saatujen hyödykkeiden määrällä vaan niiden laadulla ja kuinka ne hyödykkeet tuodaan asiakkaan eteen.

Eppujen keikka oli lämminhenkinen. Iloinen. Hauska. Toivomuksiini ei tosin vieläkään oikein ole vastattu. Voin toki elää sen kanssa. Toivoisin Epuilta keikkaa Early Years -hengessä. Eput on liikaa hittiensä vanki. Murheellisten Laulujen Maa, Urheiluhullu, Baarikärpänen - rehellisesti sanottuna nuo biisit ei tarjoa minulle juurikaan mitään. Kaipaisin rohkeampaa otetta biisilistaan ja keski-ikäisiä nousuhumalaisia naisia pois katsomosta huutelemasta välispiikkejään.

Lauantaina mökille. Hanhiniemi hehkui talviauringossa. Lumi kimalteli järvellä koskemattomana. Suunnitelmissa ei ollut mitään tarzanleikkejä. Piti nostelemani vuorilaudat pois parvelta sutimista varten. Ne olikin jo alhaalla. En muistanutkaan. Rouva lämmitti saunaa ja nostelin sitten parvelta pois lattia- ja kattolistoja. Pitäisi sutia ne ja vuorilaudat valkoiseksi helmi-maaliskuussa. 

Saunottiin. Rouva lipitti huojuviiniä ja minä imaisin pari olutta. Kun saunoo omassa mökkisaunassa pehmeissä löylyissä niin konkreetisesti huomaa kuinka paska oma kotisauna onkaan. Eilen mentiin saunan kosteisiin löylyihin jo siinä vaiheessa kun löylymittari näytti 45 astetta - kiuas siis sihisee hyvin tuossa lämpötilassa ja irrottaa otteestaan mukavan kosteat höyryt. Siitä sitten lämpö kohoaa kohtalaisen nopeasti ja parhaat löylyt irtoaa kun lämpöä on 60-70 astetta.

Saunan jälkeen istuksittiin nuotiolla parisen tuntia ja paistettiin makkarat. Tänään pojan lätkämatsiin. Ensi viikolla katsastamaan KalPa - Jukurit ja mahdollisesti mökille aloittaen the Sutimiset.

Aurinkoinen mökkitie

Iltanuotio.

= = = = =

Hirsiä sivelemässä

Perjantaina taas mökille. Yksin. Oli fiilis hiukan alempana kun rouva ei ollut mukana. Työjuttuja sillä, ja lapsen harrastuskuskauksia. Jännää muuten se, että aika monena viikonloppuna pitää herätä aikaisemmin kuin mitä arkena töihin lähtiessä. Rouva oli herännyt 5:50 (lapselle aamupalaa ja kohti Malmin jäähallia).  

Olin löysin tavoittein liikkeellä. Ajattelin että jos perjantaina illalla saisin vanhempien makuuhuoneen kaksi seinää sudittua niin se olisi sitten sen osalta valmis. Sain makkarin tuherrettua ja siirryin lasten huoneeseen. En malttanut lopettaa. Kun kerran täällä ollaan. Viimeiset sotkut sivelin seinään noin klo 22:00. Työmies ansaitsi konjakin. Okei, otin kolme. Unille. 

Aamukahvin jälkeen työmaalle mökkiin. Parvelle. Nyt ei sitten "hotsittanut" yhtään. Kuka käski tehdä noin 25 neliön parven ja siihen erkkerin. Jep. Matalimmassa päässä parven korkeus on noin 60 cm - kyljellään ja istuen taitoksilla mentiin. 

Olkapäätäkin kivisti. Sama kivistys joka tulee pyykkiä viikatessa, imuroidessa, lunta kolaillessa ja nurmikkoa leikatessa. Järvellä oli vilske. Moottorikelkka. Hiihtäjä. Se lienee tälle järvelle vilske. Joku eläin käynyt heittämässä U-käännöksen rannassa. En tiedä mikä - en jaksanut mennä katsomaan jälkiä. Oiskohan kettu. 

Valmista tuli parvestakin. Selvisin hyvin tikkaista - ei tarvinut ravata edes takaisin. Kaikki muistin ottaa mukaan ylös - samoin alas. Yleensä noissa jotain unohtuu. 

Seuraavat sutimiset sitten keittiön ja eteisen väliseinän valmistuttua. Sitten viimeisenä varmaan vessa. Katto- ja jalkalistat sekä ikkunoiden ja ovien vuorilaudatkin pitäisi värjätä. Värikin puuttuu vielä. 

= = = = =

Täydellinen hiljaisuus

Vuoden ensimmäinen visiitti tontille. Aikataulussa tosin oli karikko - tietenkin. Pojan jääkiekko-ottelu. Sunnuntaina klo 8:00. Toimitsijavuoro meillä. Laatuaika mökillä näytti kariutuvan kuuluttajan tehtäviin. Joukkueenjohtaja tuli onneksi apuihin ja järjesti asiat niin että pääsimme lähtemään - molemmat, minä ja rouva. Olisin minä tullut joka tapauksessa sutimaan hirsiä, mutta onhan se monin verroin mukavampaa kun on seuraa. Rouva tarvitsee rauhoittumista, melkoisen hektistä hänelläkin ollut. En ahdistellut häntä töihin. Sai olla tulivahtina. Omine ajatuksineen. Rauhoittua. Olla. Poltteli roskalautoja pitäen yllä makkaranuotiota. 

Mökkitie

Tämän matkan tavoitteena oli saada sudittua hiukan väriä sisähirsien pintaan. Hiukan edes. Edelleen, mökki ei tule olemaan työleiri, ei edes rakennusvaiheessa. Asioita tehdään fiiliksen mukaan. Eihän sitä valmista paljoakaan tullut, mutta tuli kuitenkin jotain tehtyä. Väri osui jälleen kerran kohdalleen. Tikkurilan Paneeli-Ässä Hirsisuoja, väri: mustamarja.

Hiukan jäi aikusten makuuhuone kesken. Sauna kutsui. Rouva saunaa lämmittämässä. Talven aikana pitäisi saada kaikki pinnat sudittua sekä myös vuorilaudat ja kattolistat. Ehkä tämä joskus valmistuu.

Saunottiin kolmisen tuntia. Lähes pimeässä. Vain himmeälle säädetetyt kiuasvalot ja tulen loimu. Täydellistä. Joskus suunniteltiin lauteiden alle valoa, se jäi rakennusvaiheessa toteuttamatta ja hyvä niin. Hämyssä on enemmän tunnelmaa. Enkeleitä ilmestyi hankeen. Jäivät siihen kuvastamaan tekijänsä jumalaista miesvartaloa.

Istuksittiin välillä ulkona sohvalla katoksessa. Kuunneltiin hiljaisuutta. Ei kuulunut yhtään ääntä. Ei mistään. Ei äännähdystäkään. Ainoat äänet taisi tulla korvien välistä kun aivotoimintaa ajetaan alas - melkoisen rentouttavaa. Täydellinen hiljaisuus. Täydellisen hiljaisuuden kruunasi tähtitaivas. Tähtitaivaan tilalle tuli kuitenkin pilvet. Pilvet toivat mukanaan hiljalleen maahan leijuvat lumihiutaleet. Hullua. En tiedä mitään parempaa.

Aamupala ja ISOT enkelit.

Tätä kirjoittaesssa aamupalalla. Ulkona näkyy talvimökkeilyn lumoava maisema. Rouva alkoi puhumaan saunomisesta. Hauskaa. Tätä on aikatauluttomuus.

= = = = =

Kuntoprojekti - onhan se vähän nöyryytys

PROLOGI

Koska tontilla ei juurikaan tapahtumia ole, niin täytän tätä blogia muilla kuulumisilla. Ei tämä nyt osu rakentamiseen millään tavalla. Osumaa ehkä tulee aikaisempaan kirjoitukseeni kamelista ja sen selästä. Jos muistan oikein, niin tuossa "kamelikirjoituksessa" kerroin, että kahden vuoden liikunnattomuus näkyy ja tuntuu kropassa.

STORY

Nöyryytys on mielentila. Nöyryytys on myös voimavara. No okei - riippuu toki nöyryytyksestä.

Minun nöyryytykset joulukuussa:

I

Kävin miesflunssan takia lääkärissä. Ehkä aikuisiän ainoa kerta kun flunssan takia lääkäriin menin. Verenpaine 189/117. Okei sittemmin paineet laskussa, mutta vielä mittaukset tuottavat tuloksia jotka ilmoitetaan punaisella värillä. Nöyryytys.

II

Tuo yo. nöyryytys johti siihen että pakotin itseni ottamaan yhteyttä Performance Coachiin. Paappasen Tero (Hierontapaja) otti ehkä uransa kovimman haasteen (oma tulkintani) vastaan. Toisessa tapaamisessamme hyppäsin vaakaan. Nöyryytys.

III

Tehtiin myös INBODY kehonkoostumusmittaus. Siinä se paperilla näkyi numeroina sama mikä peilissä kotona. Nöyryytys.

IV

Käytiin läpi salilla joitakin liikkeitä jotka oli varmaankin tarkoitettu mun kropan liikkuvuuden selvittämiseen. Valuin hikeä. Nöyryytys.

V

Aloitetaan projekti siitä kuuluisasta nollasta. Teen ensimmäistä kertaa, etukäteen ehkä helpolta vaikuttavan kuntopiirin (?) läpi mökillä saunatuvassa. Aikaa kuluu 60 minuuttia ja taukoja on pidettävä usein. En jaksa millään, mutta teen sarjat läpi - en kelloa vastaan, vaan itseäni vastaan. Olen poikki liikunnasta joka on perusjampalle alkuverryttely. Nöyryytys.

VI

Seuraavan kahden päivän ajan olen rikki-poikki-särki. Nöyryytys.

VII

Kolmas tapaaminen coachin kanssa. Palauttavia liikesarjoja. Lopuksi venyttelyä. En taivu mihinkään. Nöyryytys.

Miksi tämän kirjoitan? 

On todella hyvä fiilis siitä, että pää kuntoprojektille on auki. 

On hyvä fiilis siitä, että vielä tänäkin aamuna kivulias kroppa on tunnin tekemisen jälkeen tiessään. Ehkä coachi tiesi mitä teki. Paappasen Teron ohjauksen jälkeen tuntui että olisin voinut kohota ilmaan (no ehkä maan vetovoima olisi vielä vähän eri mieltä). 

Jos vielä yritän lukijalle järkiperäistää, niin se fiilis tämän ihmisraunion kropassa tänään, aamuisten treenien jälkeen, oli mitä parhainta motivointia jatkoa ajatellen. Kun on ammattilaisen käsissä niin on ammattilaisen käsissä.

Nöyryytykset johtavat yleensä totuuteen. Totuus johtaa vapauteen. Vapaus muuttuu voimavaraksi ja voimavara toiminnaksi.

Pidän muuten tässä kuntoprojektissa siitä, että hivuttaudutaan hiljalleen kohti aktiivisempaa tekemistä. Täyskäännös ei ole mun juttu. Edetään hiljalleen lisäten sekä hiljalleen vähentäen. Tästä mallista olen onneksi coachin kanssa täysin samaa mieltä.

Ehkä keskityn jatkossa kirjoituksissa kuitenkin mökkiprojektiin. Tämä nyt tähän välipalana.

= = = = =

Välipäivien pikavisiitti

Tänne taas. Pariksi päiväksi. Mökillä (=saunatuvassa) on todella mukavaa tehdä etätöitä. Yhteydet pelaa. DNA:n 4G antaa nopeuksia näinkin syrjäiseen paikkaan ihan kiitettävästi. Pärjää mainiosti. Nuo datanopeudet olikin yksi niistä tarkistettavista asioista joita tutkittiin kun tontteja aikoinaan etsittiin. 

Ei ole häiriötekijöitä. Rauhassa voi keskittyä töihin. Rouva (ei häiriötekijä) kävi piipahtamassa "vieraanani" noin 16 tunnin ajan. Tänään kun aamulla auton takavalot häipyi maisemaan, niin laitoin kahvin porisemaan ja läppäri auki. Jäin yksin hiljaisuuteen. Ainoa ääni joka hiljaisuuden rikkoi oli moottorikelkka. Joku liikennöi jäällä. En kyllä itse tohtisi vielä. Ei kyllä ole kelkkaakaan.

Etätyötä mökillä

Eilen lopettelin työpäivän ja laitoin saunan tulille. Odotellessani saunan valmistumista pesin hiukan saunan ikkunoita ja ovia. Pesuhuoneen laattoja pesin myös. No vettähän ei sitten tullutkaan. Pumpun sähköjohto ei ollut pistorasiassa. Uusi yritys. Vettä ei tule. Ei tule myöskään virtaa pistorasiaan (=kelaan). Ollaan vielä hiukan väliaikaisten viritysten varassa. Kelan vaihto ja uusi yritys. Homma toimii. Hiukan ehti syke nousta kun sauna oli lähes valmis, pesu loppusuoralla, hiki pinnassa ja rouvakin kolmen vartin päässä mökistä. No vettä sitten lopulta tuli. Kuten rouvakin pihaan - juuri sopivasti kun sauna oli valmis.

Nautinto: saunan lämmitys

Mökissä on väliaikainen vessanpönttö. Huomattavasti mukavampi asiointikokemus kuin kylmässä ulkohuussissa. Taskulampun valossa käydään istunnoilla. 

Vessa taskulampun valossa.

Ensi vuoden puolella alkaa sitten loppujen sisähirsien käsittely. Näillä aikatauluilla siihen mennee muutamia viikonloppuja alkuvuodesta. En aio hirveästi saada aikaan per viikonloppu, pitää jättää tilaa ja aikaa myös rentoutumiselle. Saunassa menee useita tunteja löylymiseen - siitä nautinnosta en aio tinkiä.

Kevään aikana jos saisi mökin siihen kuosiin että loppukeväästä pääsisi asentamaan takkaa (=pönttöuuni). Kesällä lattiapinnat. Sen jälkeen kiintokalusteet ja parven kaiteet+rappuset. Aikatauluhan elää koko ajan sitä mukaa kun budjetti ylittyy. Sellaista elämä on. Onneksi on todella joustavat LVI- ja sähköurakoitsijat. On pitänyt opetella uusi ajattelumalli; kaikki ei valmistukaan hetkessä. Mutta jospa jouluksi 2017 pääsisi valmiiseen mökkiin. Sitten pihatyöt kesällä 2018. Niitä odotellessa.

= = =

Long time no see

Pitkästä aikaa tontilla. Edellisestä käynnistä vähän päälle kolme viikkoa. Melko kauan. Lähdettiin nyt melko semi-extempore. Saatiin järjestettyä lapsille lauantain harrastuksiin kyytejä. Lähdettiin ajelemaan puoliltapäivin kohti Mikkeliä.  

Tontilla oli hempeästi lunta - silleen että maa oli valkoinen. Järvi samoin. Jäätynyt ja luminen. Tuuli yritti latistaa tunnelmaa. Se tässä parasta onkin. Talvimökkeilyssä. Luonto saa pullistella muskeleitaan ja itse voi olla mukavasti sisällä "kaakaomuki" kädessä ja nauttia luonnon järjestämästä näytöksestä. Eturivissä.

Toki meidän "teatterisali" on vielä kesken. Sisätöissä edetään tällä hetkellä (pyynnöstäni) verkkaisesti. Sisätöitä mökissä tehdään kuitenkin: väliseinää, ilmanvaihtoa ja sähköjä. Mökissä on jo lämmintä. Lattialämmitys päällä. Ensi vuonna olisi tarkoitus käsitellä makuuhuoneiden hirret ja väliseinät sekä parven hirret. Kattolistat käsittelen talven aikana ja sitten keväällä kiinni. Noi on mun hommia - ne saattaa joten kuten luonnistuakin. Jää oman käden jälki johonkin. Aivan taatusti jää.

Lasten makuuhuone.

Aikuisten makuuhuone.

Vähän jälleen edistytty.

Väliaikainen vesivessa.

Sauna tulille. Parit pikkuaskareet ulkona. Saunatupaan. Hörpittiin pullollinen pre-sauna juomaa. Alkoi tulla ilta. Pimeääkin. Ei nyt ihan pimeää. Lähes täysikuu taivaalla ja valaisi hennosti pakkaslumen. Lukemattomat lumikiteet säkenöivät kuun valoa takaisin. Hanki näytti maagiselta. Puiden pitkät varjot venyivät järven jäälle. Kauaksikin. Kuulimme tuulen tuskan. Saunoimme. Katselimme. Ihastelimme. Edellisen kerran kun saunoimme ei saunasta ulos nähnyt - ulkona oli niin pimeää. Nyt oli myös ilta, kuten edellisellä saunareissulla, mutta tällä kertaa luonto säkenöi voimissaan talvista luonnonvaloa. Hanhiniemi näytti taas kerran parastaan. 

Minä olen meidän perheen nössö. Kuumina kesäpäivinä kyllä järvessä voin rypeä, mutta muut ajankohdat on mulle extremeä. Rouva kyllä polskii. Ihan milloin vain. Lieneekö tuolla tuntoaistia lainkaan? Ulkona välkkyvät lumikiteet ja kuun valaisema hanki houkutti. Kuulin kutsun saunan lauteille. Hiivin varovasti hankeen ja tein lumienkelin. Juoksin takaisin. Tuo kilpailuhenkinen yllytyshullu (lue: rouva) meni perässä. Nokitin vielä yhdellä kerralla että jäin miehekkäästi niskan päälle. Saunan jälkeen hidasteltiin saunatuvassa ja katsottiin Saara Aallon edesottamuksia. Nukahdettiin ja nukuttiin hyvin.

Lumienkeli. Mies.

Lumienkeli. Nainen.

Aamulla herätyskello herätteli lapsiperheen ruuhkavuosiarkeen klo 7:30. Suuntasimme kotiin. Rouva tytön kanssa salibandyyn Söderkullaan ja minä pojan lätkämatsiin Riihimäelle.

= = = = =