Panen sähköä tulemaan

Jälleen kerran tontille mittailemaan ja hahmottelemaan rakennuksia ja terasseja oikeille paikoilleen. Kuinka ne asettuvat? Pitääkö kaapia kaivinkoneella vielä jostakin maata pois? Oli yllättävän hankalaa yksin mittailla - kaikki korjaamiset oli hankalia kun ei ollut kaveria mitan toisessa päässä ja piti juosta edes-takas. Rakennusten ristimittaukset eivät antaneet ihan samoja lukuja, suurimmat poikkeamat korjailin. Kunhan nyt olivat sinnepäin. Tässä nyt ei haettu vielä täysin lopullista sijoitusta, vaan vielä hahmottelua että pitääkö jostakin jotakin vielä napata pois ennen kuin harkot alkavat lennellä maahan.

 

 

Ihan en vieläkään päässyt täyteen varmuuteen terassien sijoittelusta. Iso linja on jo selkeä, mutta hiukan joutuu säveltämään joissain paikoin. Paljon ajatuksia päässä ja kävelinkin välillä kameran kanssa ottaen videokuvaa ja höpöttäen samalla ideat "nauhalle" niin voi sitten purkaa ne jossain vaiheessa paperille.

Terasseille en haluaisi kaiteita, täytyy pitää huolta että putoamiskorkeus on alle 500 mm. Toivottavasti tavoite pitää.

Tontilla oli taas maisema muuttunut. Tasoittunut merkittävästi. Parkkipaikan korkoa oli nostettu ja se oli myös jotenkin napakan oloinen. Pohjalle ilmeisesti käytetty louhinnasta tulleita kalliolohkareita ja päälle ajettu sitten hienompaa kivimursketta. Vielä siihen tulee jossain vaiheessa sepeliäkin.

 

Maisema alkaa tasoittua.

Sähköurakoitsija ja LVI-urakoitsija olivat käyneet tekemässä omia urakoitaan. LVI-urakoitsijasta on tässä yhteydessä pakko mainita, että mikäli rakennat Mikkelin-Kangasniemen ympäristöön niin vahvasti suosittelen Vesa Reinikaisen palveluita. Minulla ei ollut suosituksia LVI-urakoitsijoihin, mutta tarjouskierroksen ollessa käynnissä kiinnitin huomiota hänen asiakaslähtöiseen asenteeseensa. 

 

Kysyin paljon kysymyksiä, mutta kaikkiin sain (mielestäni) selkokielisiä vastauksia. Arvostan suuresti urakoitsijaa jonka kanssa toimiminen on luontevaa asioiden viemistä eteenpäin. Välillä itselläkin unohtuu kenen lompakosta nämä yhteislaulut maksetaan. Arvostan myös, että urakoitsija sopivasti sparraa rakennuttajan ajatusmaailmaa ja tekee rohkeasti omia ehdotuksia joilla saadaan joko järkevämpiä ratkaisuja tai kustannussäästöjä. Miksipä ei vaikka molempia. Häneltä sain myös viipymättä todistuksen vastuuvakuutuksesta. Erittäin vahva puolto.

 

Jätevesijärjestelmästä sen verran, että meille tulee WC-vesille Rotomonin umpisäiliö RM 5500 langattomalla täyttymishälyttimellä sekä ankkurointikankaalla. Harmaille vesille tulee Rotomon RM SAKO 2/1000 imeytyskenttä. Tarvitsemme myös harmaavesipumppaamon. Rotomon on kangasniemeläinen yritys. On oikein mukava suosia kotimaista innovatiivista yritystä.

Umpisäiliön paikka.

 

Olin tonttipäivän aikana kuullut jotakin kolinaa lähiseudulta. En sen kummemmin ajatellut mikä kolinan aiheutti. Varpushaukka ei ainakaan kolinasta välittänyt vaan kierteli mäntyjen ja kuusien latvoissa. Minä mittailin hiukan alempana. Hyvä tuuri sattui sään suhteen. Yhtään vesipisaraa ei tullut mittailujen aikana, mutta kun lopettelin, niin sitten alkoi ropisemaan. Ropinan yltyessä starttasin pois tontilta.

Ajelin alle kilometrin ja sitten hoksasin tuon kolinan aiheuttajan - siellä tuodaan minulle sähköä. Tai ainakin viedään kumiletkua maahan. Käännyin ympäri ja ajoin takaisin tontille. Olin unohtanut siirtää sähköyhtiön merkin tontin rajalla. Tuo merkki kuvasi sitä paikkaa johon he sähkökaapelin pään tuovat ja itse vedän siitä sitten mittarikaapille. Merkki oli viisi metriä väärässä paikassa. Tänään aamulla sitten muistin tehdä sähkösopimuksenkin. En sen kummemmin jaksanut ajatella sopimusta ja hinnoittelua - kunhan joku järkevähintainen ja toistaiseksi voimassa oleva sopimus olisi voimassa niin saadaan sähköä tontille kun sen aika on.

 

Lakua.

En tiedä mitä ovat.

En tiedä mitä tällä tehdään.

Sieltä se sähkö lähtee sitten valumaan.

Poistuin toistamiseen tontilta ja löysin kaivinkoneen ja kuskin. Vaihdettiin muutama sana. Hän antoi minulle tietä ja jäi vielä urakalle. Minä lähdin ajelemaan kotiin. Kotiin kohti Tuusulaa. Vielä pieni rupattelutuokio lähinaapurin kanssa.
 

= = =

Louhinnan jälkeen

Pyrähdys tontilla. Jälleen kerran Vaasan kautta. Perheestä oli tontilla tällä kertaa paikalla 5/6 jäsentä. Ehdittiin juuri parhaimpaan aikaan tontille. Aurinko oli matkalla horisontin taakse. Päästiin visioimaan miltä auringonlasku näyttää saunan lauteilta. Hienolta näyttää. Vielä toistaiseksi se on visiointia. Malttamatonta.

Vaasasta ajellessa pysähdyttiin Lapualla. Ei ollut pysähdys ihan minun ydinosaamisen keskiössä, vierailtiin Lapuan Kankureiden myymälässä. Sieltä kuulema kankaat mökille ja saunalle. Hyviltähän nuo näyttivät - sen mitä minä niistä(-kään) mitään ymmärsin.

foto (c) Lapuan Kankurit

Tontille päädyimme siis sopivasti auringonlaskun aikaan. Lapset taiteilivat tiensä saunarantaan ja ihastelivat rannan hiekkapohjaa. Olivathan he sen kylläkin jo nähneet, mutta ilmeisesti unohtaneet. Me vanhemmat taas ihastelimme aurinkoa. Heinäkuinen ilta näyttää siis tältä. Ei hassumpaa.  Kierrettiin vielä niemelle. Sen hienovarainen käyttö täytyy ratkaista sitten ajan kanssa.

Porakaivo siihen.

Kanaalit auki.

Louhitut kivet käytetään perustuksiin.

Kiertelimme tontilla ja katselimme louhinnan jälkiä. Melkoisesti kivimursketta. Louhinnasta tullut murske käytetään perustuksiin ja päälle ajetaan sitten hienompaa maa-ainesta. Varsinaisten perustuksien kimppuun päästään elokuun alkumetreillä - urakoitsija meinaa pitää pian lomaa. Jos tähdätään talopakettia lokakuun alkuun, niin aikaa on lomailla. Varattiin raivaukseen ja maansiirtotöihin sen verran reilusti aikaa ja aikatauluun vielä kuukauden aikataulujoustokin. Uskon että noita joustoja ei syödä kaikkia pois.

Kanaalit odottavat vielä vesijohtoja, sähköjohtoja, antennikaapelia ja viemäriputkia. Ne mennee maahan tällä viikolla/ensi viikon alussa ja sitten kanaalit umpeen. Tämän jälkeen sepelin ajoa. Salaojat ja sadevesikaivot. Saunan korkoa hiukan vielä ehkä nostettaneen niin saa vedet imeyttämöön ilman pumppaamista.

Tavaraa tontille on alkanut jo tulla. Jätevesisäiliö ja harmaiden vesien imeyttämö olivat tonttitien varressa odottamassa asennusta. Vedet vessasta johdetaan säiliöön ja muut vedet (suihku, astianpesukone, pyykinpesukone, pesualtaat) menee sitten taas imeytyskentälle. Tätä kirjoittaessa annoin ajo-ohjeita "harkkokuskille" joka lähti Lahdesta kohti Hanhiniemeä.

Jätevesisäiliön paikka.

 

Näyttää vahvasti siltä että aikataulu selkeytyy nyt kun louhinta on suoritettu ja sieltäkään ei yllätyksiä tullut. Voinen seuraavana täyttää dokumentin  hankintasopimuksen ehtojen poistumisesta ja toimittaa sen Kontiolle. Emme olleet vielä täysin lyöneet lukkoon pakettien toimitusaikatauluja - suojauduimme yllätyksiltä. Nyt voidaan lyödä lukkoon jo sitovampaa aikataulua (selviää iltapäivän puhelinpalaverissa vastaavan kanssa). 

Rakentamista vaille valmis.

= = = = =

Louhinta

Jälleen kerran pikainen piipahdus tontilla. Tällä kertaa lähdettiin Vaasasta. Esikoinen pääsi sisään Vaasan yliopistoon lukemaan ruotsia - tuleeko hänestä sitten aineopettaja vai joku muu - sen aika näyttää. Viitisen vuotta näillä näkyminen Vaasassa. Käytiin tekemässä asuntopaperit. Vuokrattiin hänelle uusi, syyskuun alussa valmistuvasta talosta, yksiö opiskelija-asunnoksi.

Viime viikonloppuna taas juhlittiin vanhimman pojan ripillepääsyä. Komea oli nuori teiniherra juhlissaan ja jaksoi upeasti seurustella vieraiden kanssa ja olla kuvattavana. 

Vaasasta ajettiin siis Mikkelin kautta Espooseen ja siitä minä vielä kotiin Jokelaan. Tontilla oli toimintaa. Kaivinkone asetteli telaketjua paikalleen kun oli pultti mennyt poikki ja tela pois paikoiltaan. Tyynesti näytti kuski ottavan tilanteen. Minulla olisi vastaavassa tilanteessa hiki pinnassa ja painokelvotonta tekstiä ja lentäviä esineitä ilmassa. Vaihdettiin muutama sana "Fennovoiman aktivisteista" ja siirryin Jennan kanssa käppäilemään maastoon. 

Melkoinen työmaa. Saadaan kyllä olla ensi kesänä ihan hiljaa ja puhua kuiskaten että linnut uskaltavat palata takaisin. Niemen taakse hävisi tuntemattomaksi jäänyt vesilintuemo poikastensa kanssa. Pieni sammakko loikki kanervikossa karkuun. 

Tonttia valmisteltiin räjäytyksiä varten. Kanaaleihin laitetaan maanantaina vesijohdot, sähköjohdot sekä viemäriputket. Vesijohtoihin saattolämpö sitten jälkiasennuksena. Jätevesijärjestelminä on umpisäiliö ja imeytyskenttä - järjestelmät tilattu. Salaojakaivot ja -putket tilattu. yms. yms. ...€€€

On jälleen ollut ilo huomata kuinka ammattilaisten kanssa on mukava tehdä töitä. Vaasasta ajaessa poikettiin yllätysvisiitillä Reinikaisen Vesan luona Kangasniemellä (LVI-asennus ja huolto Vesa Reinikainen) ja sovittiin LVI-urakoiden ulos asennettavien tuotteiden tilaamisesta. Voinen sanoa, vaikka en hirveän musikaalinen olekaan, että kun urakoitsija ajattelee minun pientä rahapussia nimenomaan säästöjen kannalta, on se mitä parhainta musiikkia korville. Pysähdys Kangasniemellä toi mukanaan 500-700 € säästöt. Tuollaisilla säästöillä voin pysähtyä useammankin kerran.

Sähköurakoista on käyty kirjeenvaihtoa ja puheluita. Täsmennetty asioita piirustuksista kohti käytäntöä. Sähköurakat hoitaa Sähköpalvelu Juha Hänninen. Kysymyksiä sinne. Selvennyksiä tänne. Hiukan päälle täsmennyksiä. Homma etenee. Sekä Juha että Vesa ovat osoittaneet hienoa venymiskykyä. Tuli hiukan lyhyehköllä reagointiajalla toimeksiantoa että pitäisi saada putket/johdot kanaaleihin että saadaan kanaalit täytettyä. Urakoitsijat hoitivat tonttinsa hienosti ja muutaman päivän päästä hommat on jo hoidettu.

Tontille pitäisi mennä taas patsastelemaan maanantaina. Tuolloin lähtöpaikkana Turku. Tai oikeastaan Laitila.

Aloituskokous pidettiin jotakuinkin viikko sitten Mikkelissä. Siitä tehtiin asianmukainen pöytäkirja ja käytiin läpi rakentamisen eri vaiheet ja mitä asioita pitää huomioida.

On jännä huomata miten jotkut asiat etenevät kuin omalla painollaan ja asiat virtaavat eteenpäin kuin vesi Langinkoskessa keväällä. Joihinkin asioihin jää sitten taas ihan jumiin. Itse olen jumissa kiukaan ja takan kanssa. Kiuas taidettiin kyllä jo valita (huom. sanavalinnatkin tuossa paljastavat vielä pienen hapuilun) mutta takka on edelleen auki. Saunatuvan ja saunan välitilaan muurataan jossain vaiheessa ulkotakka, mutta todennäköisesti sen tekeminen jää hiukan myöhempään ajankohtaan ja huomioidaan se tässä yhteydessä vain varauksena.

Jätevesien umpisäiliön paikka.

Seuraavana tontilla tapahtuu: vesijohdot, sähköjohdot, antennikaapeli, viemäriputket maahan ja kanaalien täyttö. Rakennuspohjien täyttö louhinnasta tulevilla kiviaineksilla sekä sepelin  ajaminen - tästä sitten kohti perustuksien tekemistä. 

Tilaus perustustarvikkeista on lähtövalmiina K-raudalle. Porakaivourakoitsijan numero puhelimessa vihreän luurin painamista vaille valmis.

Mitä minä teen? Vahdin Exceliä (=budjettia). Päivitän koko ajan hintoja/kustannuksia soluihin. Merkitsen erilaisilla värikoodeilla kuluja: arviot, täsmälliset arviot, toteutuneet. Saan helposti havainnon siitä, että mitkä kulut ovat vielä auki ja mitkä vahvistuneet. Tällä hetkellä ollaan budjetissa, mutta edelleen on painetta kustannuskuriin - 5 % säästö arvioiduissa kokonaiskuluissa on huipputavoite, budjetissa pysyminen varsinainen tavoite. 

(kaikki kuvat: (c) Jenna Astikainen)

Jos sydän rautaa olisi

Jos sydän olisi rautaa - siihen ei sattuisi. Mutta. Sydämeen sattuu. Raapaisee oikein kunnolla. Ei hirveästi hymyilytä. Ei naurata. Joka kerta kun kaivinkone kaapii esille kovaa maata kuntan alta - tulee itku. Tirahtaa kyynel. Kaivaminen lienee kuitenkin eräänlainen välttämättömyys jos aikoo edetä perustuksien tekemiseen. Silti ei tunnu hyvältä. Kaivinkone onkin parisen viikkoa ollut tontilla. Aika kätevästi muuten liikkuu kone osaavissa käsissä.

 

Porakaivon paikalta poistui kunttaa.

 

Lisää tirahduksia tullee kun kalliota louhitaan räjähtein pois. Ehkä isompiakin tirahduksia. Jouduttaneen jossakin vaiheessa hiukan maisemoimaan. Tontillamme rakentamisen yksi keihäänkärki on se, että ympäristö pidetään mahdollisimman luonnon luomana. Luonto on paras arkkitehti.

Suunniteltiin tänään lattiakorkoja ja päädyttiin nostamaan lattioita sekä saunalla että mökillä hiukan ylemmäs siitä mitä ne oli piirustuksissa. Ei paljoa, mutta jonkin verran. Käytännön syistä. Saadaan mökille tehtyä perustukset paremmin eikä tarvitse niin paljoa peruskalliota räjäyttää. Maata tarvitsee kyllä paljon ajaa. Ei taida olla halpaa sekään. Eipä tietenkään. En taida uskaltaa verrata louhinnan, maanajon ja soran toteutuneita kuluja budjetoituihin.

Punaisella merkitty kohdat josta lähtee räjäyttäen.

Merkittiin lattiakorkoja ja suunniteltiin kanaaleja vesi- ja jätevesiputkia varten. Huomioitava myös sähkökaapeleiden upottaminen maahan. Ensi viikolla alkaa varmastikin maa tärisemään. Nyt jo tontti näytti kuin Talvivaaran avolouhokselta. Kun kalliota räjäyttää, niin räjäytetyt maa-ainekset voi sitten käyttää perustuksiin ja saada säästöjä maanajossa. Toki tuo säästö maanajossa (murskeessa) lämmittää yhtä paljon kuin jos vie viinipullon pullonpalautusautomaattiin ja saa palautuksesta (pantista) pienen hyvityksen.

 

Talvivaara?

 

Lattiakorot määritelty, kanaaleja suunniteltu, kallion räjäytyksiä hahmoteltu. Homma etenee. Hiukan hymy hyytyy aina ylimääräisten kulujen edessä, mutta mentävä on kohti unelmaa. Tässä vaiheessa alkaa noita laskuja ojentelevia käsiä olemaankin jo joka suunnalla. No pain, no gain. Winners never whine, and whiners never win.

Toimitin Mikkelin K-rautaan mökin ja saunan perustuspiirustukset. Saan sieltä tarjouksen tarvikkeista ja mitä kaikkea perustuksiin sitten uppoaakin - eikä varmaan tarvitse itse ajella tavaraa tontille. Helppous. LVIS -piirustukset pitäisi tulla pian ja sieltä pitäisi vielä napata hankintalistalle umpisäiliöt, salaojat, sadevesisäiliöt yms. Kiva että tuo hoituu helposti. Ainakin minun kannaltani. Minulta menisi varmaan viikko jos alkaisiin kirjaamaan mitä kaikkea tarvitsisin. Menisi viikko ja hermot.

Piti tulla sauna - tuli uima-allas.

 

Rakentaja minäkin. Tänä vuonna taitaa raskain tavara, jota olen kantanut tontilla, olla 50 metrin mitta. Tai olen kyllä koskenut rautakankeen. En saane tuosta suorituksesta paljoakaan merkintöjä tarzanvihkoon. Henkinen taakka on silti raskaampi kuin tuon mitan paino. Budjettipinnaa on joskus venytetty pidemmälle kuin 50 metrin mitta vertikaalisti yltää. Ja vielä venytetään. Tulee 50 metrin pinnasta 100 metrin pinna.

Jos muistatte Vain Elämää -sarjan ensimmäisen tuotantokauden ja kun Cheekiltä putosi puhelin rantaveteen - joka tapauksessa, mulla oli tänään samanlainen ilme kun mietin budjettiin tulevia lisäkuluja - jotka siis johtuivat tulevasta louhinnasta (räjäyttelystä) ja ylimääräisistä sepelikuormista (lattiakoron nostaminen). Vastaavan työnjohtajan oli pakko vielä lisätä henkistä alennustilaani ja kuitata: "muistatko kun kysyit, että mikä niissä perustuksissa voi noin paljon maksaa...". Ymmärsin yskän.

Hyväksytty. Leimattu.

Budjetäärinen henkinen lamani helpottui illalla hiukan. Postilaatikko. Voisiko joku käydä tyhjentämässä sen? Siellähän oli kirje Mikkelin kaupungilta. Mikkelin kaupungin  rakennusvalvonnalta. Leimoja ja kaikkea. Rakennuslupa virallisesti hyväksytty.

Unelma. Unelma Elää.

 

Seuraavana tapahtuu jotakuinkin: aloituskokous, räjäyttely, maan ajoa perustuksille ja parkkipaikalle, perustustarvikkeiden saapuminen tontille, perustuksien tekeminen... 

= = = = =

LOHKOMINEN ja RAKENNUSLUPA

Viranomaiset ovat nyt viimein näyttäneet projektille vihreää. En ole vielä nähnyt leimaa papereissa, mutta tuollaisen juorun Kyyveden tuulet kuiskivat korvaani. Rakennustarkastajan ja vastaavan mestarin kanssa kävimme maastossa katselmoimassa rakennusten tulevaa sijaintia. Menin etukäteen tontille ja naputtelin muutamia merkkejä jo valmiiksi, että varsinainen katselmus menisi jouhevammin. Yhteisymmärrys ja asiointikokemus oli hyvä.
 

Rakennusrähinä.

Viime kesänä, ennen kauppakirjan allekirjoittamista, pidimme tontilla alustavan katselmuksen rakennustarkastajan kanssa. On hyvä saada lausunto rakennustarkastajalta etukäteen rakentamisesta, niin vaadittavat erikoispiirteet tulee varmasti huomioitua suunnittelussa ja lupaprosessissa. Ostamiselle saa myös varmuuden. Meillä oli kauppakirjassa kuitenkin varmuuden vuoksi tätä varten purkupykälä kirjattuna. Voisimme käyttää   purkuoikeutta mikäli emme saisikaan rakennuslupaa paikoille jotka on todettu yhdessä ostajan, myyjän ja rakennustarkastajan toimesta.

Tontilla on myös suoritettu lohkominen. Rajapyykit löysivät maastossa oikeaan paikkaansa. Tontin lopullinen koko poikkesi aika paljonkin arvioimastamme.  Niemi aiheutti hiukan päänvaivaa neliöiden arvioimisen suhteen. Olimme kauppakirjaan kirjanneet arvion neliöistä, piirtäneet kartan ja merkinneet maastoon tontin rajat nauhoin. Maanmittausinsinöörin amerikkalainen GPS taisi hukata joitakin neliöitä keskustellessaan venäläisten sateliittien kanssa. Emme toisaalta missään vaiheessa olleet ostamassa jotakin tiettyä määrää neliöitä, vaan sopivaa tonttia itsellemme. Neliöt eivät olleet itseisarvo vaan millainen se itse tontti on. Varmistuimme kuitenkin että tontin koko olisi yli 0,5 ha.
 

Rajapyykit matkalla maastoon.

Rajapyykki hänelle varatulla paikalla.

Sähköyhtiö on kartoittanut maaston ja maanomistajat sekä tehnyt suunnitelman sähköjen vetämisestä maastoon. Linja ja tien alittavat rummut on merkitty kepein ja punaisin merkein. Projekti etenee silläkin saralla. Valmista pitäisi olla syksyllä, juuri ennen talopaketin saapumista.

Siihen vedetään sähköt.

Viime syksyllä itse hiukan raivasin lepikkoa pyrkien helpottamaan siten metsurin työskentelyä maastossa. Nyt sitten viimein on metsurikin päässyt tositoimiin. Puuta on kaatunut. Rantaan jätetty suojapuustoa. Tavoitteenamme ei ole täysin esteetön maisema mökistä järvelle (eikä siis päinvastoinkaan) ja siksi emme halua raivata koko puustoa pois, esim. meille tärkeä niemi jää käytännössä koskemattomaksi. Suurimmat kuuset näköalan tieltä saivat luvan lähteä. Koivuja jätetiin rantaan. Mäntyjäkin.
 

Tuohon näkymään ei kosketa.

Nyt on menossa sellainen vaihe, että edistysaskeleet ovat huimia. Tällä viikolla on tontilla möyrinyt parisen traktoria ja kaivinkone. Metsurin kaatamat puut on ajettu pois ja rakennusten alta on tongittu pintakerroksia pois. Tulee nopeasti maisemaan muutoksia ja siksipä tuntuu että projekti ottaa juuri nyt gasellin askelia.

Juhannuksen jälkeen katsotaan tarve räjäyttää kalliota hiukan perustuksien tieltä. Parkkipaikalle ajetaan karkeampaa ja lopuksi 16 mm sepeliä. Heinäkuussa pitäisi päästä perustuksia tekemään. "Lomakuukausi."

Kaikesta huolimatta - päässä pyörii vielä kovin paljon kysymyksiä. Pitänee räjäyttää kalliota hiukan perustuksien tieltä pois. Pitää kaivaa (sekä vähän myös possauttaa) kaivanteita sähköjohdoille, likavedelle, vesijohdoille. On muistettava pyytää porakaivourakoitsija tontille sopivaan aikaan. Soraa on ajettava, Perustuksia aloitettava tekemään. Salaojat. Sadevedet. Umpisäiliö. Biopuhdistin (imeytyskenttä). Betonit. Sorat. Miten tuon kaiken rytmittää? 

Onneksi tuo aikataulutus taitanee olla vastaavan mestarin heiniä. Hänen harteille tämä rytmitys tupsahtaa. En tosin malta olla sörkkimättä itse väliin. Vaikka en itse varsinaiseen urakointiin osallistukaan, haluan ymmärtää mitä missäkin vaiheessa tapahtuu.
 

Tiepohjaa lanattu ja vahvistettu.

Parkkipaikkaa raivattu suuremmaksi.

Pintakerroksia kaivetaan pois.

Mökin etuseinä siihen.

Mökin takaseinä siihen.

Saunatuvan ikkunasta näkymä.

Saunan takaseinältä parkkipaikalle.

Rakennusrähinä.