Joulu 2020 - blogin viimeinen kirjoitus

JÄÄHYVÄISET

Jääköön tämä kirjoitus nyt hetkeen viimeiseksi - tai ehkä jopa kaikkien aikojen viimeiseksi, tämä julki tuotakoon. Mökkiprojekti on virallisesti ohi viranomaisenkin mielestä, "leiman" muodossa, joten ei oikein ole tämän jälkeen mitään päiviteltävää blogiin. Blogin funktio oli toimia eräänlaisena päiväkirjana/projektimuistiona tai vaikkapa terapia-alustana. Myös tietoa tuli jaettua muille, kaltaisilleni, ummikoille rakennuttajille.

Yksi kirjoitus minulla on luonnoksissa valmiina, mutta jotenkin sen julkaiseminen ei tunnu minulle luontevalta. Olen kyseiseen kirjoitukseen laittanut kaikki ne paskimmat kokemukset joita olen joutunut tämän projektin kohdalla sietämään. Niitä oli koko matkan varrella tasaisesti. Niitä en vuosien kuluessa nostanut esille, vaikka kuinka sattui kohdalle kusipäistä kohtelua. Toki nämä tällaiset olivat todellakin selvää vähemmistöä, mutta kuitenkin.

Minulle oli vaikeaa löytää urakoitsijoita paikkakunnalla jossa minulla ei ollut verkostoa. Jokainen urakoitsija ja kumppani piti jotenkin kaivaa esille ja hutejakin tuli. Ei rakennuttaminen minulle ollut pelkästään iloisessa kuplassa elämistä. Matkan varrella sattui kaikenlaista: vittuilua, naureskelua, aliarvioimista, kiristämistä, kampittelua, paskaa palvelua jne. Kyllä näitä riitti. Jonkin verran. Mutta aika jännää että tällaisia oli. 

Olen kuitenkin edelleen valmis jakamaan infoa. Enää en tosin oletettavasti blogikirjoitusten muodossa. Jonkin verran olen tähän mennessä kokemuksiani jakanut myös privaatisti ja kertonut omista mokistani, yleisistä "sudenkuopista" ja ketä urakoitsijoita itse jatkossa välttäisin ja ketä taas käyttäisin - jos (ja kun) tontilla rakennetaan taas lisää.

Kiitos tuntematon lukijani kun olet tässä rinnalla ollut. Tässä tältä erää viimeiseksi jäävä kirjoitukseni. Sulkekoon se projektin kannet lopullisesti ja jääköön tämä sivusto mökkiprojektin kirjallisena kuvauksena internetin ihmeelliseen maailmaan. Netin syvään kuiluun.  

Lumi saapui viimein - kuitenkin. Sopivasti ennen aattoa.

ALATI MUUTTUVA ARKI

Perinteistä kiinni pitäen, ajelin mökille joulun viettoon reilusti etukäteen. Ennen muuta perhettä. Halusin hiukan omaa aikaa ennen jouluruokien laittamista. Joulukokkailulle oli varattu kalenterissa kaksi päivää. Olin tehnyt karkean tason aikataulutuksen, että itsekseni jouluruokia tehdessä pysyy homma näpeissä - teen oikein rytmittäen oikeita asioita oikeina päivinä sekä hetkinä. Joulun laittaminen valmiiksi on ollut minun mieluisa tehtäväni jo noin vuosikymmenen verran. 

Vaimon yrittäjyys on tuonut sellaisen haasteen elämään, että kovinkaan paljoa ei voi etukäteen vapaa-aikaa suunnitella - varsinkaan menoja varmuudella lyödä lukkoon. Toki voi, mutta aina on se mahdollisuus ilmassa ja realisoituvissa, että tehdyt suunnitelmat saattavat muuttua - joskus muuttuvatkin. Joskus joitakin menoja on pitänyt peruakin, vetää alas viime tingassa.

Varsinkin tämä vuosi pandemioineen on laittanut yrittäjärouvan tiukille. Tätä en usko kovinkaan monen ymmärtävän. Yrittäjyyttä ei aina välttämättä ymmärrä kuin toinen yrittäjä - minä puolisona teen kaikkeni ymmärtääkseni sekä tukeakseni. Siinä kun palkansaaja perinteisesti elää työvuorojen puitteissa (lomia ja vapaa-aikaa suunnitellen) ei rouvalla työvuoroja ole. Lähtökohtaisesti jokainen työpäivä on 10-12 tunnin mittainen. Yrittäjän työpäivät venyvät ja suunnitellut omat vapaapäivät peruuntuvat. Kaikkeen ei voi mitenkään etukäteen varautua. Voiko yrittäjä etukäteen varautua vaikkapa usean työntekijän saman aikaiseen sairastumiseen?

Itse olen vuosien saatossa oppinut kyselemään yrittäjävaimon aikatauluista varovaisesti. En suuremmin enää nöksähdä jos perheen aikataulut venyvät/paukkuvat/muuttuvat. Uskon vahvasti, että perheen lapsetkin ovat tämän todellisuuden kanssa 100 % sinut. 

"Osaatko yhtään arvioida monelta, noin suunnilleen, olet ajatellut että lähdet töistä? Ei tarvitse lukittautua mihinkään tiettyyn aikaan, mutta jos jotakin pystyt arvioimaan niin auttaisi aikataulujen suunnittelussa."

Toki sekin on huomioitava, että kun yrittäjärouva on töissä noin keskiarvollisesti 8:00-19:00 välisen ajan, että sen ajan kun rouva on poissa kotoa, kuka sinä aikana kotona suoritettavat aktiviteetit hoitaa? Ruuanlaiton. Lasten kuskaukset. Yleinen järjestys ja sen ylläpito. Lasten läksyjen sparraaminen. 

Lasten harrastuksiin kuskaamisista sen verran vielä, että esimerkiksi vuonna 2019 ajoin todella arvioni mukaan noin 12 000 km lasten harrastusrallia. Väitän myös, enkä väitä pahalla vaan esimerkin voimalla, että vaimo on kotona tänä vuonna laittanut ruokaa perheelle noin 10-20 kertaa. Mökillä, kun ei ole aikatauluja, niin rouva tekee sitten ruokaa paljon useammin kuin minä [tähän hymiö ja sydän]. Ja tekee paljon parempaa ruokaa kuin minä [tähän myös hymiö ja sydän].

Jos joskus joudumme jostakin menosta kieltäytymään tai perumaan sovittuja asioita, emme tee sitä pahuuttamme emmekä siksi ettemme välittäisi, tämä on ehkä asia joka kannattaa lähimmäisemme muistaa. Meidän perheessä muuttuvat aikataulut ovat arkipäivää. 

HILJAISUUS - TÄLLÄ KERTAA EI NUOTIOLLA

Takaisin jouluun. Jouluruokien kuiva-ainekset tuotiin mökille jo marraskuun puolella ja hiukan täydennettiin vielä joulukuun puolella. Näin jäi mahdollisimman vähän minulle yksin kuskattavaa ihan jouluaaton alla. 

Vielä tietty jäi ostoslistalle tuoretavaroita (sekä joitakin unohtuneita artikkeleita)  yhteensä noin 60 nimikkeen verran. Kun korvessa mökkeilee, niin on hyvä ehkä hiukan ylivarautua - ei viittis ihan hiivan takia ajella 60 km, mökiltä kauppaan ja takaisin.

Aloittelin oman joulun viettoni perinteisesti täyttämällä mökkijääkaapin - ja glögilasini. Joulumusiikit taustalle soimaan. Parit hömpsyt glögiä siinä ohessa. 

Perinteisesti olisin laittanut nuotiovaatteet päälle, ulos ja nuotio tulille. Hiljentynyt nuotion hiljaisuuteen. Ajattomuuteen. Istumaan. Tuijottamaan. Nuotiota. Tänä vuonna kuitenkin satoi vettä/räntää niin en lähtenyt ulos, vaan vetäydyin ylös. Parvelle. Ripustin Aleksi Anttalaisen (AA4) paidan Jack Budishin ja Lauri Korpiskosken game wornien viereen.

Parvella suoritin joulumeditaation. Keräsin ajatuksia. Mietiskelen elämää. Sen kulkua. Mitä on tapahtunut edellisen joulumeditaation jälkeen? Missä ollaan nyt? Miltä maailma näyttää? Mulla on hieno vaimo, mahtavat lapset ja loistava lähipiiri - onnellinen heistä. Onnellinen myös ystävistä sekä naapureista joiden kanssa parannetaan maailmaa - ehkä liian harvoinkin. Työyhteisöstä, ystävistä omasta organisaatiosta sekä yli yhtiörajojen. Ystävistä harrastuksien myötä. 

Marinoidut herkkusienet.

Marinoidut punasipulit.

Napue-graavattu lohi.

Paholaisen hillo.

JOULUKOKKAILU 

Edellisen illan rauhoittumisen jälkeen alkoi joulukokkailu. Toki 6:40 aloitin ensin ansiotöillä ja pari Teams-palaveria mahtui myös päivään. 

Hyvissä ajoin olen suunnitellut jo joulumenun. Yleensä siinä ei suuremmin vuosittain muutoksia ole, jotakin kuitenkin listalta aina poistetaan ja jotakin uutta tilalle. Jouluna pidetään perinteistä kiinni, ei orjallisesti, mutta kuitenkin. Meillekin on vaimon kanssa, yhdessä elettyjen vuosien (29) aikana, muodostunut tiettyjä ruokia jotka kuuluvat joulupöytään. Ihan ehdottomasti siis. Niitä ei listoilta poisteta. 

Olin tehnyt etukäteen suunnitelman mitä ruokia minäkin päivänä tekisin, näin homma pysyy hanskassa ja suunnitelmallisena. Tiistaina oli ohjelmassa: Paholaisen hillo, marinoidut punasipulit (glögiä ja punaviinietikkaa), marinoidut herkkusienet (omenamehua ja omenaviinietikkaa), lanttu-bataattilaatikko ja Napue-graavattu lohi. Nämä ovat kaikki sellaisia ruokia että saavat hiukan "tekeytyä" ja paranevat ajan hiukan niitä patinoidessa.

Keskiviikkona vuorossa peuramureke, siika-ceviche, imelletty perunalaatikko sekä Baileys-juustokakku. Ajattelin alunperin tehdä poromurekkeen, mutta koska poron jauhelihaa en tähän hätään löytänyt, ajattelin tehdä sitten peurasta. Tulihan kokeiltua.

Olin hiukan yllättynyt kun rouva laittoi viestin että lähtee töistä noin klo 17:00. Mulla oli tilanne jo hallussa ruuanlaiton suhteen (enää oli uunissa imelletty perunalaatikko) joten lähdin ulos lumitöihin, saunan lämmitykseen sekä viemään lyhtyjä ja ulkotulia mökkitien varteen. Rouva toi tullessaan kinkun - ja "pienet lapset". Porukka melkein kasassa.

(Tähän väliin ihan varmuudeksi huomautus, että mökille tullaan vastuullisesti. Aivan kuten keväälläkin kirjoitin: pysähtymättä matkalla, ruuat mukana, ydinporukalla)

Jouluaattona Joulupukin Kuumalinja päälle ko 8:03. Koristeltiin kuusi. Joulusauna. Vanhin poika tuli mökille. Illaksi katettiin pöytä ja iskettiin kiinni jouluherkkuihin. Monenlaista. Maistuvaista. Oltiin yhdessä. Pienellä porukalla. Bingoakin. Mahat täynnä.

Vanhin tyttö oli Vaasassa. Vaimon vanhemmat eivät päässeet - tilanteet on nykyisin vähän sellaisia. Oltiin siis viidestään. Normiarjesta kokoonpano ei poikennut.

Siika-ceviche.

Peuramureke.

Baileys-juustokakku.

= = = = 

LOPPUSANAT  ja KIITOS

Perheen, ja varsinkin yrittäjävaimon, vaipuessa joulurauhaan - vaipuu tämäkin blogi hiljaisuuteen. Aika hyvästien.

Rakennuttaminen ja bloggailu ovat olleet minulle uusia kokemuksia. Molemmista selvisin. 

Kiitos.

= = = = 

Joulu tuli - lopputarkastus päätökseen

Se on siinä. Leima. Paperissa. 

Joulupukille kirjoittaminen auttoi ja lahjan sain ennen joulua., eli Loppukatselmuspöytäkirja on sähköpostissa ja Lupapisteessä kaikki kunnossa.

Rakennusvalvonnan tarjoaman pitkän lopputarkastusmatkan aikana olin yhteydessä myös Lupa- valvontajaoston puheenjohtajaan. Ymmärrän että ko. henkilö ei ehkä puutu nippelitason asioihin (kuten mun "leimaan") mutta halusin vapaa-ajan asukkaana tuoda huoleni rakennusvalvonnan hitaudesta julki.

Saamani "nollavastaus" oli osafaktoiltaan varmasti oikea, minullekin kerrottiin sähköpostitse että kahdeksasta rakennustarkastajasta kolme on irtisanoutunut. Irtisanoutumisten taustat eivät minulle kuulu, enkä nyt usko että tänä syksynä tapahtuneet irtisanoutumiset ovat se juurisyy miksi loppukatselmuksen jälkeen hyväksynnän saaminen on kestänyt, kestänyt ja kestänyt.

Lupa- ja valvontajaoston puheenjohtaja pyysi minua olemaan puhelimitse yhteydessä rakennusvalvontaan ja kertomaan tilanteeni. Sinne tietysti olen ollutkin vastaavan mestarini toimesta useasti jo yhteydessä. No, soitinpa sitten kuitenkin. Puheluihin ei vastattu. Jätin vastaajaan viestin ja laitoin perään sitten vielä sähköpostia. 

Loppukatselmuspöytäkirja tuli sitten sähköpostiini puolessa tunnissa.

Julkisuudessa on jonkin verran keskustelua ollut Mikkelin rakennusvalvonnasta ja ainakin noista seuraavista kuvakaappauksista saa tällainen ummikko rakennuttaja vaikutelman, että pitäkestoisten prosessien taustalla on jotakin muuta kuin "nyt on vaan sattunu ihmisiä irtisanoutumaan" -tyyliset selitykset.

Lähde: Länsi-Savo 27.9.2020

Lähde: Länsi-Savo 27.10.2020

Lähde: Länsi-Savo 9.11.2020

Lähde: Ristiinalainen 9.11.2020

Lähde: Länsi- Svo 28.11.2020

Rakennusluvasta maksoin 1936,46 €. Rakennuslupaan kuuluu mm. lupa rakentaa, viranomaistehtäviä sekä myös lopputarkastus. Voi kyllä aiheesta hetken uhrata aikaa ajatukselle, että millaisen vastineen rahalle sain todella pitkäksi venyneen lopputarkastusprosessin muodossa. 

Rakennusluvan hintaan kuuluu myös lopputarkastus. Voisiko tämän kulun eriyttää lupamaksusta kokonaan siten, että korvaus lopputarkastuksesta maksetaan vasta sitten, kun lopputarkastus on suoritettu? Samalla voisi myös miettiä prosessin kehittämisestä siten, että rakennusvalvonta sitoutuu antamaan päätöksen 30 vuorokauden (1 kk)  kuluessa lopputarkastuksen suorittamisesta. Tai vaikka 90 vuorokauden (3 kk) kuluessa - ihan sama, kunhan rakennuttaja tietää edes jonkinlaisen aika-ikkunan, eikä ole loputtomilta tuntuvien lupauksien kahleissa. 

Ehdotus tavaksi toimia:

• rakentaja on yhteydessä kuntaan ja tilaa lopputarkastuksen
• kunta ilmoittaa tarkastusajan joka on oltava 30 vuorokauden sisällä lopputarkastuksen tilaamisesta
• lopputarkastus suoritetaan
• lasku lopputarkastuksesta rakentajalle (maksuehto 30 vrk nto)
• kunta hoitaa hallintorutiinit kuntoon 30 vuorokauden kuluessa lopputarkastuksesta tai mikäli on ollut tarkastuksen yhteydessä huomautettavaa niin 30 vuorokauden kuluessa siitä kun lopputarkastuksessa esitetyt korjausta vaativat asiat on toimitettu kuntoon ja tiedoksi kunnalle. 

Tuossa yllä kuvatussa tavassa toimia kunnan olisi hoidettava omat resurssina hyvän palvelun edellyttämälle tasolle. Mielestäni hyvä palvelu ei ole sitä, että virallista hyväksyntää joutuu odottamaan 168 päivää. Mikäli kunnalla olisi jokin aikatauluvastuu palvella maksavaa asiakasta, olisi rakentajalla myös jokin käsitys siitä, että missä ajassa asiat tapahtuvat. Selkeä ja läpinäkyvä prosessi. 

= = = = =

Reilu viisi vuotta sitten tuli leima toiseen paperiin - rakennuslupaan. Se leima taisikin tulla kohtalaisen nopeasti. 

Pitkäänhän tässä rakentamisessa(-kin) meni. Välillä tuntui että pitkästyttävän pitkään. Elämää kuormalavojen ja rytökasojen keskellä. Ei ominta minua. Eipä juuri ollenkaan. Näin jälkikäteen huvittaa sekin, että kuinka monta kertaa sitä jonkin kuormalavakasan siirsi aina toiseen paikkaan. Kasa tieltä pois hetkeksi ja pian se olikin taas tiellä siellä toisaalla.

Menneelle kesälle jäi vielä kasvien istuttamista, mökkitien kunnostusta sekä rytökasojen purkamista. Rytökasat olivat epämääräisiä rakentamisen ylijäämätavaraa sekä puutavarakasoja, pääosin kuormalavoja. Noiden hommien jälkeen onkin aika ollut nauttia oleilusta. Ja odottelusta.

Jotakin rakentamista jäi vielä jäljelle, niitä sitten pienempinä palasina projekti kerrallaan. Ensin pikkuremppa kotona mutta ajatukset ja ideat tontin jatkorakentamisen suhteen vaeltelevat monitahoisina, levottomastikin. Ehkä tärkeimpänä yksittäisenä hankkeena lähivuosina on se, että pitäisi jonkinlainen pihavaja paremmaksi säilytystilaksi hankkia. Mökin terassille grillauspaikka/pihakeittiö/terassikeittiö betonivalun ympärille. Laituri. Autokatos. Savusauna. Tuossa siis seuraavia projektiehdokkaita. Etenemme noissa vatuloiden, suunnitelmia vekslaillen - ilman stressiä.

= = = = =

Mökkiprojektini tuominen julki on poikinut minulle jonkin verran suoria kyselyjä projektin eri osa-alueista/kumppaneista/budjetista. Joillekin olen avannut tarkemmin a) paikallisia toimijoita joiden kanssa yhteistyö sujui loistavasti, b) paikallisia toimiijoita joiden kanssa en enää tulevaisuudessa tekisi mitään, c) omia hölmöilyjäni ja d) asioita joissa onnistuin (mielestäni) hyvin.

Noin vuosi sitten minua lähestyi ihminen joka kysyi minulta kohteliaasti että voinko hiukan valottaa mökkiprojektimme kustannusrakennetta. Autoin mielelläni. Käytin jokin verran aikaa ja kasasin hänelle jotakin erittelyä eri rakentamisen osa-alueista ja niiden kustannuksista projektissa. Sen jälkeen kun kysyjälle olin materiaalit toimittanut, sainko kiitoksen? Voitte arvata. En. 

Tuon jälkeen olen todella varovaisesti jakanut mitään tietoja muille. Eräälle rakennuttajalle toimitin alueen toimijoista listauksia sellaisessa hengessä, että keneen minä olisin yhteydessä jos jokus jotakin vielä tontille tekisin ja keneen en missään tapauksessa olisi. Tämä rakennuttaja muisti kiitellä näkemääni vaivaa. Ainakin yhden yhteydenoton tiedän tapahtuneen tulevalta rakentajalta minun luottokumppaniin - tekemäni listan perusteella siis.

Suosituslistani jaan alla julkisesti. Listaan alle sellaisia rakennusalan toimijoita/yrityksiä, joiden kanssa oli helppoa ja selkeätä toimia. 

ARKKITEHTI

Tiia Ettala

VASTAAVA MESTARI

Markku Korhonen

HIRRET

Kontio

OVET ja IKKUNAT

Domus

LVI

LVI-asennus ja huolto Vesa Reinikainen 

SÄHKÖ

Sähköpalvelu Juha Hänninen

ISO OSA RAKENTAMISEN TARVIKKEITA

K-rauta Mikkeli

MÖKIN SISÄTYÖT

Saneeraus ja rakennus Peltsi

SAUNAN SISÄTILOJEN LASITUS
Mikkelin Lasiasennus

SAUNAN JA SAUNATUVAN VÄLITILAN LASITUS

Lumon

KIINTOKALUSTEET

Puutyöliike Jaakko Saari

KODINKONEET

Power

PÖNTTÖUUNI

Peltiseppä Mika Häkkinen

KOURUT, RÄNNIT ja TIKKAAT
Etelä-Savon Kourupalvelu

PIHASUUNNITTELU

Laura Talo

PIHAKASVIT
Rahula Ranch

OPASTEKILVET
PL Kilpi Lehtonen Oy

MAA- JA KIVIAINEKSET
Mikkelin Autokuljetus Oy

Yllä oleva listaus ei ole täysin tyhjentävä. 

Erikseen myös mainittakoon, että prosessi rakennusluvan saamiseksi ja keskustelut sekä katselmoinnit rakennuspaikoista meni kunnan viranomaisten kanssa oikein hienosti ja varsinkin joustavasti eteenpäin - toisin siis kuin sitten loppukatselmuksesta "leiman saaminen".

Samoin tontin lohkominen jäi mieleen mukavana tapahtumana. Sainpa lohkomisen yhteydessä erittäin tärkeän vinkin tontin koon merkityksestä mikäli mökki haluttaisiin myöhemmin muuttaa vakituiseen asumiskäyttöön.

= = = = =

Paljon tuli projektin aikana oleskeltua epämukavuusalueella. Paljon tämä projekti opetti. Paljon jäi oppimattakin. Lähtökohtaisesti rakennuttaminen oli mukava kokemus, kuten pääasiassa aina kun jotakin uutta luodaan. 

Kuitenkin, joidenkin alan toimijoiden kanssa työskentelystä ei yksinkertaisesti vaan tuntunut tulevan mitään muuta kuin stressiä. Onneksi nämä tällaiset toimijat olivat vähemmistöä ja tuossa yllä olevassa listassa on listattu kaikki ne joiden kanssa homma toimi ja jäi osaamisesta ja asiakaspalvelusta vakuuttava kuva.

Yksi tärkeimmistä opeista tässä rakennusprojektissa oli se, että jatkossa osaan paremmin vältellä "ammattilaisia". Tulevaisuudessa kierrän kaukaa ne toimijat, jotka jossakin vaiheessa pönkittävät omaa egoaan: "ollaan ammattilaisia, ollaan tehty näitä kauan aikaa". Kun jälkikäteen mietin, niin jokaisessa projektin osa-alueessa, joka jollakin tavoin ns. "kusi", oli vastapuolena tällainen ylimielinen "omakehun ammattilainen". 

Kuten jo useastikin mainittu, tämä rakennusblogi ei ole ollut itkualusta epäkohdille, vaan ennemminkin olen nostanut esille hyviä suorituksia, kuten esimerkiksi ylempänä olen listanut toimijoita joiden kanssa homma toimi hienosti. Toki minulla on tallessa oma blacklist, tulevaisuutta varten sekin. Jonkin verran senkin osalta olen tuoltakin listalta "tiskin alta" kokemuksia jakanut muille rakennuttajille.

= = = = =

Olen erittäin tyytyväinen tontin valintaan. Tyytyväinen siihen kuinka hankintaan suhtauduimme. Mökkikuumeen keskellä, etenimme riittävällä rauhallisuudella emmekä tehneet tontin hankinnassa kompromissia. Tuon harkitsevaisuuden tuomaa palkintoa ulosmittaamme nyt mökkiprojektin valmistuttua. Kyyveden tarjoillessa parastaan.

Todella tyytyväinen olen siihenkin, kuinka yhdessä arkkitehdin kanssa saimme luotua visioistamme paperille hyvin toimivan rakennuskokonaisuuden, jonka pihasuunnittelija sitten täydensi luontoon ja makuumme täydellisesti sopivilla ratkaisuilla. Tontti. Rakennukset. Piha. Siinä ne tärkeimmät. Kaikissa onnistuttiin.

Step 1.

Step 2.

Step 3.(kuva julkaistu Ettala Palomeras Oy luvalla)

Step 4.

Step 5.

Onnistuimme hyvin toteuttamaan omaa visiotamme: "sisällä tai ulkona - luonnon keskellä". Isot ikkunat niin mökissä kuin saunassa ja vielä saunatuvassakin tarjoilevat huikeat näkymät ulos luontoon. Pystymme täysimääräisesti nauttimaan vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihteluista. 

Mökin sisätilojen osalta moni vatulointimme kääntyi lopulta hyödyksi. Useasti suunnitelma meni uusiksi alkuperäiseen nähden. Se etenemisen hitaus, joka minua ahdisti, kääntyi lopulta joissakin kohdin lopulta voitoksi. 

Ajan kanssa pystyimme rauhassa kääntelemään takkia monenkin asian suhteen, esimerkiksi: takka vaihtui pönttöuuniksi, sisähirsien väritys vaaleasta tummaksi, kattovalaisin saatiin ajan kanssa ideoitua oikealla ratkaisulla olohuoneen kruunuksi, keittiökalusteiden väritystä vekslailtiin jne. jne.

= = = = =

Mökkeilyä on monenlaista. Kukin mökkeilee omalla tavallaan sillä omalla parhaalla tavalla. On ollut antoisaa katsella, esimerkiksi Instagramissa, muitakin mökkiprojekteja - kuinka monella eri tavalla ja tyylilajilla pystyy saamaan vallan loistavaa jälkeä aikaan. 

Jokaisella on oikeus kokea, että juuri se oma paikka on maailman paras. 

Meilläkin on - maailman paras mökki... 

(nyt virallisesti valmiina)

= = = = =

166 päivää

Tuli tänään kuluneeksi 166 päivää. Aika randomilta kuulostava luku. Ei perustu mihinkään ihmeelliseen laskukaavaan - kunhan vain on. Pelkkä luku. Vai onko kuitenkaan?

Minulle luvulla 166 on merkitystä. Se merkkaa niitä päiviä joita on kulunut Hanhiniemen lopputarkastuksesta. Lukuhan toki kasvaa koko ajan, samaa tahtia kasvaa "tatti" otsassani. Myös stressitasoni kasvaa. Veri kulkee suonissa kohisten. Sen kuulen.

Tuo luku 166 merkkaa myös sitä, että kuinka monta päivää on kulunut lopputarkastuksesta ja kuinka monta päivää on kestänyt että viranomainen ei ole hoitanut omia tehtäviään.

Äkkinäinen olisi polttanut pinnansa jo nopeammin. Minä olen eiliseen saakka tyytynyt kyselemään vastavaalta mestariltani että "onko normaalia että lopputarkastuksen jälkeen asioiden käsittely kestää näin kauan". Olo on ollut kuin papukaijalla ja toistellut kuukaudesta toiseen samoja lauseita. Vastaava mestarini on kuunnellut jankutustani ja ollut rakennusvalvontaan yhteydessä. Toistuvasti. Eiköhän se siitä. Ei se siitä.

Lopputarkastuksen jälkeen kesä meni, syksy tuli ja sain vastaavalta mestariltani 15.9.2020 infoa että "Eero (nimi muutettu) lupasi laittaa kaikki kuntoon. "Eero" on siis kunnan rakennustarkastaja. 

20.10.2020 kyselin vastaavalta mestariltani että onko normaalia että tässä prosessissa kestää näin kauan. Eipä pitäsi kestää. "Eerolle" meni taas muistutusta että tässä maailmassa on myös pieni ja vaatimaton rakennuttaja joka mitä nöyrimmin toivoisi viranomaisen pientä hetkeä osakseen - ainakin että lopputarkastuksen paperityöt suoritettaisiin kunnan puolesta kuntoon.

2.11.2020 "Eeroa" muistuteltiin taas.

3.11.2020 tulikin tieotoa että "Eeron" puolesta kaikki on kunnossa mutta... kunnan LVI-tarkastaja haluaa nähdä kohteen. Ok. Järjestetään taas. Tapaaminen. Tontilla. Eihän kai tätä tarkastusta aikaisemmin olisi voinut suorittaa? Piti kai jostain syystä odotella 4,5 kuukautta varsinaisen lopputarkastuksen jälkeen. Mistäpä minä näitä tiedän - ummikko rakennuttaja. Jäin käsitykseen, että ei ollut tietoa tarkastettavasta kohteesta välitetty ko. tarkastajalle. Sattuuhan näitä. Tuokin vain välikäden kautta kuultu käsitykseni.

13.11.2020 pidettiin LVI- tarkastus ja samana päivänä asiat oli hyväksytty ja asiat kirjattu kunnossa olevaksi. Todella nopeaa toimintaa kunnan LVI-tarkastajalta. Ripeää ja joustavaa. Tällaiset kokemukset minulla oli myös kunnan toiminnasta silloin kun rakennuslupaa hain.

Tuon LVI-tarkastuksen jälkeen ajattelin, että pakkohan homman on nyt edetä ripeästi kun "Eeron" puolesta kaikki on kunnossa ja LVI-tarkastuskin meni ripeästi hyväksyntään. Vaan väärinpä ajattelin.

26.11.2020 Alkoi ottaa jo huolella päähän. Takana 164 päivää lopputarkastuksesta. Olin taas yhteydessä vastaavaan mestariini.

27.11.2020 "Eero" lupasi tänään laittaa paperit kuntoon. Arvatkaa tuliko paperit kuntoon

27.11.2020 Lähestyin illalla kunnan toista virka-/luottamusmiestä. Katsotaan tuottaako se tulosta. Saisinko sitä kautta apua? Hitusen taas optimismi valtaa mieltä.

Odotellessa voi vaikka kahvit kiehauttaa.

= = = = =

Miksi tämä Mikkelin kunnan hidas lopputarkastus saa otsasuoneni sykkimään? Onko tästäkin pakko stressata? Ei ehkä pakko, mutta stressaanpa nyt kuitenkin. Perustellaanpa myös. 

VAIKUTUS MUIHIN HANKKEISIINI

Viisi vuotta rakennettiin mökkiä ja nyt pitäisi alkaa kotona tekemään pikkuremonttia. Mökki tehtiin lainarahalla, myös kodin remontti tullaan tekemään lainarahalla. Jos hiukan on kykyä katsoa asioita seuraavan askeleen päähän, niin voinee arvata kuinka pankkini suhtautuu siihen, että menen leuka rinnassa pyytämään lisää rahaa, tällä kertaa kodin remontoimiseen - mutta edellinenkään projektini ei ole valmiina. Mikä ei ole virallista, ei ole virallista.

Kotona tullaan tekemään remontti mm. kylpyhuoneessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kylpyhuone on poissa pelistä 2-3 viikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotona asuminen on tuona aikana hankalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että remontti on tehtävä silloin kun voimme viettää ajan jossakin muualla (mökillä). Tämä tarkoittaa sitten sitä, että ajankohdaksi on valittava kesä (ja kesäloma). Tämä tarkoittaa tarkkaa aikatauluttamista. Tämä tarkoittaa sitä, että hyviä tekijöitä ja heidän aikatauluja tulisi alkaa jo nyt varailemaan.

Tämä loukkaa mitä suuremmissa määrin minun oikeustajuani ja -turvaani.

PROJEKTIN PÄÄTTÄMISEN RAUHA

Projektit alkaa ja projektit päättyvät. Projektin virallisella päättämisellä on se merkitys, että voidaan katsoa saatiinko aikaan se, mikä projektissa oli tarkoitus. Yrityselämässä myös projektin kustannuspaikka suljetaan. Kuluja ei enää tule.

Minun ajatusmaailmassa, vielä keskeneräinen mökkiprojekti, jota ei ole virallisesti viranomaisen toimesta hyväksytty, tarkoittaa sitä että projekti ei ole valmis. 

Valmistumaton projekti saattaa tarkoittaa myös lisäkuluja. Vielä on siis  teoreettinen mahdollisuus, että rakennuttajan on tehtävä lisäinvestointeja. Mikä ei ole virallista, se ei ole virallista.

KORKKAUS

Oikeusturvaani loukkaa myös se, että en ole päässyt korkkaamaan projektin tultua viimein viralliseen päätökseensä. Mikä ei ole virallista, ei ole virallista.

= = = = =

Perinteisesti olemme aina ensimmäisenä adventtina sytyttäneet joulun ensimmäisen kynttilän ja lapset kirjoittaneet joulupukille. Kirjoitanpa tällä kertaa minäkin. Toiveeni taidatte arvata.

Lomakokkailuja

Mökin valmistuminen osui hyvään saumaan. Keväällä covid-19 asetti meidät kaikki suomalaiset(-kin) uuteen tilanteeseen rajoittaen jopa rankastikin liikkumistamme. Liikkumisrajoituksien aikaan sitä sitten vain nyhjötettiin kotona. Siis minä. Käytännössä käymättä juuri missään, edes kodin ulkopuolella. Uudenmaan rajat avautuivat jälleen 15.4.2020 ja aloitimme taas mökkeilyn. Omalla tavallamme vastuullisesti, herjahuudoista välittämättä. En jaksa kerrata kuinka vastuullisesti meidän ruokakunta toimi mökkeillessään kevään aikana, sen voi lukea aikaisemmista kirjoituksista. Mutta tuon päivämäärän jälkeen ikään kuin pato murtui. Mökkeilypato.

Laskeskelin että 15.4.2020 jälkeen on joku perheestämme ollut mökillä 75 päivänä 87 päivästä. Rouva on tehnyt keväällä töitä sellaiset 60-70 tuntia viikossa. Hanhiniemi hengähdyspaikkana on ollut erittäin tervetullut ja tarjonnut taukopaikan rankkaan arkeen. Kesälomat aloitimme juhannukselta ja hiljattain tuli kolme viikkoa yhtäjaksoista mökkeilyä täyteen. 

Lomalla olemme tehneet pistoreissuja lähiseudulle. Puumala, Mikkeli ja Savonlinna. Koska ennen noita lähiseutumatkoja olemme olleet eristyksissä mökillä, olemme voineet huoletta matkailla ja tukea lähiseudun pienyrittäjyyttä, koska me emme ole tällä hetkellä virusta ajatellen antavana osapuolena. 

Savonlinnassa käytiin meille hyvinkin perinteinen kesäpäivä viettämässä. Laurikaiselta haettiin 50 kpl lörtsyjä. Varokaa muuten lörtsyjen kopioita. Maailman turuilla ja toreilla myydään kaikenlaisia taikinapalloja lörtsyinä. Vain aito ja oikea lörtsy tuo oikean makunautinnon. Vain aito ja oikea lörtsy voi viedä sydämesi.

Leipomosta noudetuista lörtsyistä neljä katosi suihin jo leipomon pihalla. Osa syötiin kahden päivän aikana mökillä ja osa pussiteltiin pakkaseen. Toki pakkasessa on enää noin 30 kpl tällä hetkellä, koska pakastimen ovi on alkanut käymään hiukan liian tiuhaan. Tuskin ehtivät pakastua kunnolla kun ensimmäinen pussi rapisteltiin takaisin käyttöön. 

Savonlinnapäivään kuului myös tietysti Caperossa pizzailu sekä Lipalla pehmikset. Perinteiseen tapaan haettiin Kotileipomo Kupsakasta rommipullat mökille. 

Aitoja lörtsyjä Laurikaiselta.

Caperossa, pizza Hawaii.

Mansikkapehmis Lippakioskilla.

Yksi tärkeä osa jäi Savonlinnan matkalta puuttumaan - paistetut muikut. Ei vaan jaksanut. Aamupäivällä oltiin syöty Laurikaisen pihassa kuormasta heti yhdet lörtsyt, sitten ajettiin Caperoon pizzalle ja Lipalle pehmikselle. Ei enää uponnu paistetut muikut. "V***u ei pysty", olis myös Jyri Kjäll sanonu.

Päätettiin tehdä muikut itse mökillä. Huomionarvoiseksi tämän seikan tekee se, että vaikka paistetut muikut ovat meille vanhemmille, sekä myös joillekin lapsille suurta herkkua, niin olimme ensimmäistä kertaa elämämme aikana itse niitä valmistamassa. Miksiköhän? En nyt keksi syytä. Jotenkin vaan jäänyt. Ei jää tulevaisuudessa.

 Uusi Mustang ulkotulisija. Kuinka siinä kokkailu onnistuu? Uhkasi mennä hiukan säätämiseksi, mutta saatiin kuitenkin valurautapannu sopivan kuumaksi. 

Muuttujia oli paljon ilmassa ensikertalaiselle: kuinka ylläpitää sopivaa lämpöä uudessa ulkotulisijassa, millainen tuli valurautapannun lämpötilan olla, kuinka paljon voita, kuinka pitkään paistaa jne. Työ tekijäänsä opettaa. Hyvin opettikin, vaikka aika vahvasti näytti että meni säätämiseksi. Muikuista tuli kuitenkin täydelliset. Mukavan rapsakat pyrstötkin. Aiemmin lomalla tekemäni hatsapurit eivät vastanneet sitä mitä ennen valmistamista ajattelin, mutta nämä muikut oli ihan 1:1.

Mustang.

Kyyveden "muikkuterassi".

Pienen säätämisen jälkeen saatiin muikut paistumaan.

Valmiina siirtymään lautaselle.

Muikut lautasella.

Mökkeilyfilosofiamme on "mahdollisimman paljon leppoisaa oleskelua ilman aikataulupaineita". Ehdoton "EI" siis työleirille. Toki aina kaikkea pientä tulee eteen, mutta kuvaavaa on se, että kun pihakasviurakka valmistui, ei työhanskat ole kädessäni ollut. En koe huonoa omatuntoa laiskottelusta mökillä. 

Aikatauluttomuus mökillä on herätellyt useasti ummikon kokkailijan mieliteot kokkailupuuhiin. Joulukokkailut, nuotiokokkailut (bigos, bors, lihaseljanka, rantakala...) paistetut muikut, foccaciat, hatsapurit, liekkilohet, blinit jne. jne. 

Loman lopun sadepäiville oli suunnitelmissa tehdä pasta carbonara itse. Lauantai tarjosikin siihen hyvän mahdollisuuden. Rouva pääasiassa touhusi. Minä seurailin. Pasta itse siis pastakoneella. Ensimmäistä kertaa sekin kokeilussa. Sekin laite. Helpommalla saisi pastan kyllä pussista, mutta olihan se mukavaa sadepäivän askartelua.

= = = = =

Pihakasvit

Pihatöiden viimeiset metrit. Mies. Nainen. Lapset. Kottikärryt. Lapio. Multaa. Kuorikatetta. Kivituhkaa. Paarmoja. Autania. Aurinkoa. Aurinkovoidetta. Hikeä. Vichyä. Kipua.

Laura Talo teki meille viime kesänä pihasuunnitelman. Vuosi siitä eteenpäin, eli kesällä 2020 oli suunnitelmasta toteutusvuorossa pihakasvien istuttaminen ja maisemointi. Lauran suunnitelmassa oli seuraavat kasvit:

• Juniperus communis ´Green Carpet´, kääpiökataja 7 kpl
• Juniperus communis ´Suecica´, pilarikataja 3 kpl
• Pinus mugo ´Mughus´, vuorimänty 4 kpl
• Pinus mugo ´Pumilio´, kääpiövuorimänty 14 kpl
• Cerastium tomentosum, hopeahärkki 27 kpl
• Festuca glauca ´Eliah Blue´, sininata 15 kpl
• Koeleria glauca, hopeatoppo 20 kpl
• Molinia caerulea ´Moorhexe´, siniheinä 12 kpl
• Saxifraga arendsii ´Alba´, patjarikko 12 kpl

Noita kasveja aloin sitten jahtaamaan. Halusin logistisista syistä hankkia kaikki yhdestä paikasta. Olisi itselle helpompaa. Kertarysäyksellä kaikki tontille. Toki olin valmis itse "venymään" tarvittaessa ja ottamaan kasvit sitten vaikka kahdesta paikasta, mutta tämä venyminen sitten vain pakon edessä. 

Asioin kaiken kaikkiaan kymmenen yrityksen kanssa. Tuttuun tapaan tarjouspyyntöjä piti laittaa useaan paikkaan, koska osa yrityksistä ignooraisi meidän rahoja kuitenkin. Niin kävi tälläkin kertaa. Kolme yritystä ei vastannut lainkaan tarjouspyyntööni. Osa vastasi kertoen että heillä ei ole kaikkia tuotteita toimittaa. 

Yksi yritys vastasi että heillä on vain yksivuotisia kasveja. Tuollaista arvostan.  Vaikka ei pystytä auttamaan, niin vastataan kuitenkin jotakin. Antaa hyvän kuvan yrityksestä. Juuri nyt ei kaupalliset tiemme kohdanneet, mutta aivan varmasti jossakin vaiheessa tulen asioimaan heidän kanssaan. On nimi mielessä. Hyvässä siis.

Yksi yritys ei halunnut palvella, vaan pyysi erikseen tekemään tilauksen heidän verkkokaupastaan. Arvatkaa teinkö.

Olinko tilanteessa että minun olisi otettava kasvit usealta toimijalta? Mistään en ollut saanut sellaista tarjousta että kaikki pihakasvit tulisivat samasta paikasta. Kenelläkään ei tuntunut olevan palveluvalikoimissaan kaikkia tarvitsemiani tuotteita.

Käännyin Garden Livingin puoleen. Sieltä sain apua. Tosin, he eivät toimittaneet meille listan pihakasveja, mutta SOITTIVAT PUOLESTANI yhdelle toimijalle joka ei ollut tarjouspyyntölistallani ja selvittivät että pystyykö tämä yritys minua auttamaan. Pystyiväthän he. Garden Livingin aloitteesta sain tarjouksen pihakasveista Rahula Ranchiltä. Mikä parasta, kaikki tarvitsemani tuotteet samasta paikasta. Samana päivänä. Tontille toimitettuna.

Rahula Ranchin kanssa sovittiin, että kasvit, multa ja kuorikatteet tulevat juhannuksen jälkeen tiistaina. Niin sitten tulivatkin. Olipa helppoa. Juuri tätä hain.

Aloitin istutusurakkaan valmistautumisen siten, että ennen kasvien saapumista maalasin spraymaalilla maahan kullekin kasviryhmälle omat osionsa/alueensa. Perustuen siis pihasuunnitelmaan. Kirjoitin pahvilapulle mikä kasvi kuhunkin osioon tulee ja kuinka monta mitäkin kasvia mihinkin osioon pitäisi istuttaa. Ummikko kun olen, niin laitoinpa vielä pahvilapulle mm. istutussyvyydet ja istutusvälit. 

Tämä esivalmistelu oli hyvä oivallus, koska kun kasvit tulivat sovittuna päivänä, niin pihakasvien purkaminen lavalta omille paikoilleen oli melkoisen ripeää. Ei tarvinut enää kasvien saapuessa alkaa arpomaan että mihin mikäkin ruukku sitten kuskataan. 

Hiukan oli haasteellista sijoittaa kaikkia kasveja omille paikoilleen. Mökin päädyn istutusaluetta ei oltu tehty pihasuunnitelman mukaiseksi. Oli tehty pienempi. Osa kasveista jäikin sitten yli kun pidettiin kiinni suositelluista istutusväleistä eikä uskallettu sulloa liikaa kasveja niille varatuille alueelle.

Istuttamisen esivalmistelut.

Kasvit aseteltu omille paikoilleen. 

Piha, mökki ja luonto - värien kolmisointu.

Ryskimme menemään rouvan kanssa helteessä. Minä kaivoin kuopat ja rouva istutti kasvit. Välillä saatiin todella hyvää tulitukea perheen pienimmiltä lapsilta. Ilman minkäänlaista vastaväitettä, sekä myös oma-aloitteisesti, pienet puuhasivat meidän kanssa. Iso apu, "pienet" lapset.

Lämpömittari kävi kuumana kuin Hannu Jortikka erotuomareille. Lapio siirsi taukoamatta hiekkaa sivuun ja istutuskuoppa toisensa jälkeen ilmestyi mökin päätyyn. Meininki oli kuin vanhassa Stop-pastillin mainoksessa. Ainakin itse itseni siihen mainokseen, mainoksen lapiohahmoksi kuvittelin.

Rouva ja tytär painoi multaa kuoppaan ja pihakasvia perään. Me "miehet" heiluimme poskivalssia lapion kanssa. Välillä huikkaa Vichypullosta. Tapoimme paarmoja.

Kaiken kaikkiaan saimme istuttelun päätökseen noin 24 tunnissa. Olin "budjetoinut" istutusurakkaan meneväksi noin kaksi päivää. Niinhän siinä sitten käytännössä menikin. Tiistaina iltapäivällä aloitettiin ja keskiviikkona iltapäivällä lopetettiin. 

Pihakasvien istuttamisen jälkeen kuorikatetta kottikärryyn ja kulkuväylien sekä istutusalueiden maisemointia. Tuo myös oli sellainen kahden päivän mittainen urakka. 

Meillä on ollut tavoitteena, että mökin väritys olisi sellainen, että mökki sulautuisi mahdollisimman hyvin ympäröivään luontoon. Mahdollisimman paljon värit luonnon omia värikarttoja mukaillen. Kulkuväyliä kun rajattiin kuorikatteella, niin huomasin, että niiden värimaailma taas puolestaan osuu oikein hyvin yksiin mökin värimaailman kanssa. Harmoniaa. Luonto, mökki ja maisemointi - kaikki samassa sävyssä.

Laitettiin myös mökkitietä kuntoon. Kuorma-autot raahasivat noin 180 000 kg soraa mökkitielle. Tuo soramäärä vastaa jotakuinkin Boeing 747-400 painoa tyhjänä. 

Viitisen vuotta erinäiset rekat ajelleet tontille, joten hiukan saanut mökkitie "kylkeensä". Nyt oli sitten aika laittaa tienpätkä kuntoon kun raskaampi liikennöinti alkaa olemaan loppumassa. Tältä erää.

Mökkitietä kuntoon.

Rahula Ranchin kuusenkerkkäjuomat.

Rahula Ranchiltä saatiin kaupan päälle kuusenkerkkäjuomia. Laitoin kylmään ja vähän unohdinkin ne sinne. Eilen sitten korkkailtiin. Oikein raikkaita olivat. Ehkä sellainen piristävä aamujuoma. 

Kaiken kaikkiaan tästä juhannuksesta ja sen jälkimainingeista jäi muistojen filminauhoille lämpimät muistot. Ei pelkästään sen vuoksi, että ilmat olivat todella mukavan helteiset, vaan senkin vuoksi, että elämässä minua on siunattu niin mukavalla perheellä. 

= = = = =