Hirsiä sivelemässä

Perjantaina taas mökille. Yksin. Oli fiilis hiukan alempana kun rouva ei ollut mukana. Työjuttuja sillä, ja lapsen harrastuskuskauksia. Jännää muuten se, että aika monena viikonloppuna pitää herätä aikaisemmin kuin mitä arkena töihin lähtiessä. Rouva oli herännyt 5:50 (lapselle aamupalaa ja kohti Malmin jäähallia).  

Olin löysin tavoittein liikkeellä. Ajattelin että jos perjantaina illalla saisin vanhempien makuuhuoneen kaksi seinää sudittua niin se olisi sitten sen osalta valmis. Sain makkarin tuherrettua ja siirryin lasten huoneeseen. En malttanut lopettaa. Kun kerran täällä ollaan. Viimeiset sotkut sivelin seinään noin klo 22:00. Työmies ansaitsi konjakin. Okei, otin kolme. Unille. 

Aamukahvin jälkeen työmaalle mökkiin. Parvelle. Nyt ei sitten "hotsittanut" yhtään. Kuka käski tehdä noin 25 neliön parven ja siihen erkkerin. Jep. Matalimmassa päässä parven korkeus on noin 60 cm - kyljellään ja istuen taitoksilla mentiin. 

Olkapäätäkin kivisti. Sama kivistys joka tulee pyykkiä viikatessa, imuroidessa, lunta kolaillessa ja nurmikkoa leikatessa. Järvellä oli vilske. Moottorikelkka. Hiihtäjä. Se lienee tälle järvelle vilske. Joku eläin käynyt heittämässä U-käännöksen rannassa. En tiedä mikä - en jaksanut mennä katsomaan jälkiä. Oiskohan kettu. 

Valmista tuli parvestakin. Selvisin hyvin tikkaista - ei tarvinut ravata edes takaisin. Kaikki muistin ottaa mukaan ylös - samoin alas. Yleensä noissa jotain unohtuu. 

Seuraavat sutimiset sitten keittiön ja eteisen väliseinän valmistuttua. Sitten viimeisenä varmaan vessa. Katto- ja jalkalistat sekä ikkunoiden ja ovien vuorilaudatkin pitäisi värjätä. Värikin puuttuu vielä. 

= = = = =

Täydellinen hiljaisuus

Vuoden ensimmäinen visiitti tontille. Aikataulussa tosin oli karikko - tietenkin. Pojan jääkiekko-ottelu. Sunnuntaina klo 8:00. Toimitsijavuoro meillä. Laatuaika mökillä näytti kariutuvan kuuluttajan tehtäviin. Joukkueenjohtaja tuli onneksi apuihin ja järjesti asiat niin että pääsimme lähtemään - molemmat, minä ja rouva. Olisin minä tullut joka tapauksessa sutimaan hirsiä, mutta onhan se monin verroin mukavampaa kun on seuraa. Rouva tarvitsee rauhoittumista, melkoisen hektistä hänelläkin ollut. En ahdistellut häntä töihin. Sai olla tulivahtina. Omine ajatuksineen. Rauhoittua. Olla. Poltteli roskalautoja pitäen yllä makkaranuotiota. 

Mökkitie

Tämän matkan tavoitteena oli saada sudittua hiukan väriä sisähirsien pintaan. Hiukan edes. Edelleen, mökki ei tule olemaan työleiri, ei edes rakennusvaiheessa. Asioita tehdään fiiliksen mukaan. Eihän sitä valmista paljoakaan tullut, mutta tuli kuitenkin jotain tehtyä. Väri osui jälleen kerran kohdalleen. Tikkurilan Paneeli-Ässä Hirsisuoja, väri: mustamarja.

Hiukan jäi aikusten makuuhuone kesken. Sauna kutsui. Rouva saunaa lämmittämässä. Talven aikana pitäisi saada kaikki pinnat sudittua sekä myös vuorilaudat ja kattolistat. Ehkä tämä joskus valmistuu.

Saunottiin kolmisen tuntia. Lähes pimeässä. Vain himmeälle säädetetyt kiuasvalot ja tulen loimu. Täydellistä. Joskus suunniteltiin lauteiden alle valoa, se jäi rakennusvaiheessa toteuttamatta ja hyvä niin. Hämyssä on enemmän tunnelmaa. Enkeleitä ilmestyi hankeen. Jäivät siihen kuvastamaan tekijänsä jumalaista miesvartaloa.

Istuksittiin välillä ulkona sohvalla katoksessa. Kuunneltiin hiljaisuutta. Ei kuulunut yhtään ääntä. Ei mistään. Ei äännähdystäkään. Ainoat äänet taisi tulla korvien välistä kun aivotoimintaa ajetaan alas - melkoisen rentouttavaa. Täydellinen hiljaisuus. Täydellisen hiljaisuuden kruunasi tähtitaivas. Tähtitaivaan tilalle tuli kuitenkin pilvet. Pilvet toivat mukanaan hiljalleen maahan leijuvat lumihiutaleet. Hullua. En tiedä mitään parempaa.

Aamupala ja ISOT enkelit.

Tätä kirjoittaesssa aamupalalla. Ulkona näkyy talvimökkeilyn lumoava maisema. Rouva alkoi puhumaan saunomisesta. Hauskaa. Tätä on aikatauluttomuus.

= = = = =

Kuntoprojekti - onhan se vähän nöyryytys

PROLOGI

Koska tontilla ei juurikaan tapahtumia ole, niin täytän tätä blogia muilla kuulumisilla. Ei tämä nyt osu rakentamiseen millään tavalla. Osumaa ehkä tulee aikaisempaan kirjoitukseeni kamelista ja sen selästä. Jos muistan oikein, niin tuossa "kamelikirjoituksessa" kerroin, että kahden vuoden liikunnattomuus näkyy ja tuntuu kropassa.

STORY

Nöyryytys on mielentila. Nöyryytys on myös voimavara. No okei - riippuu toki nöyryytyksestä.

Minun nöyryytykset joulukuussa:

I

Kävin miesflunssan takia lääkärissä. Ehkä aikuisiän ainoa kerta kun flunssan takia lääkäriin menin. Verenpaine 189/117. Okei sittemmin paineet laskussa, mutta vielä mittaukset tuottavat tuloksia jotka ilmoitetaan punaisella värillä. Nöyryytys.

II

Tuo yo. nöyryytys johti siihen että pakotin itseni ottamaan yhteyttä Performance Coachiin. Paappasen Tero (Hierontapaja) otti ehkä uransa kovimman haasteen (oma tulkintani) vastaan. Toisessa tapaamisessamme hyppäsin vaakaan. Nöyryytys.

III

Tehtiin myös INBODY kehonkoostumusmittaus. Siinä se paperilla näkyi numeroina sama mikä peilissä kotona. Nöyryytys.

IV

Käytiin läpi salilla joitakin liikkeitä jotka oli varmaankin tarkoitettu mun kropan liikkuvuuden selvittämiseen. Valuin hikeä. Nöyryytys.

V

Aloitetaan projekti siitä kuuluisasta nollasta. Teen ensimmäistä kertaa, etukäteen ehkä helpolta vaikuttavan kuntopiirin (?) läpi mökillä saunatuvassa. Aikaa kuluu 60 minuuttia ja taukoja on pidettävä usein. En jaksa millään, mutta teen sarjat läpi - en kelloa vastaan, vaan itseäni vastaan. Olen poikki liikunnasta joka on perusjampalle alkuverryttely. Nöyryytys.

VI

Seuraavan kahden päivän ajan olen rikki-poikki-särki. Nöyryytys.

VII

Kolmas tapaaminen coachin kanssa. Palauttavia liikesarjoja. Lopuksi venyttelyä. En taivu mihinkään. Nöyryytys.

Miksi tämän kirjoitan? 

On todella hyvä fiilis siitä, että pää kuntoprojektille on auki. 

On hyvä fiilis siitä, että vielä tänäkin aamuna kivulias kroppa on tunnin tekemisen jälkeen tiessään. Ehkä coachi tiesi mitä teki. Paappasen Teron ohjauksen jälkeen tuntui että olisin voinut kohota ilmaan (no ehkä maan vetovoima olisi vielä vähän eri mieltä). 

Jos vielä yritän lukijalle järkiperäistää, niin se fiilis tämän ihmisraunion kropassa tänään, aamuisten treenien jälkeen, oli mitä parhainta motivointia jatkoa ajatellen. Kun on ammattilaisen käsissä niin on ammattilaisen käsissä.

Nöyryytykset johtavat yleensä totuuteen. Totuus johtaa vapauteen. Vapaus muuttuu voimavaraksi ja voimavara toiminnaksi.

Pidän muuten tässä kuntoprojektissa siitä, että hivuttaudutaan hiljalleen kohti aktiivisempaa tekemistä. Täyskäännös ei ole mun juttu. Edetään hiljalleen lisäten sekä hiljalleen vähentäen. Tästä mallista olen onneksi coachin kanssa täysin samaa mieltä.

Ehkä keskityn jatkossa kirjoituksissa kuitenkin mökkiprojektiin. Tämä nyt tähän välipalana.

= = = = =

Välipäivien pikavisiitti

Tänne taas. Pariksi päiväksi. Mökillä (=saunatuvassa) on todella mukavaa tehdä etätöitä. Yhteydet pelaa. DNA:n 4G antaa nopeuksia näinkin syrjäiseen paikkaan ihan kiitettävästi. Pärjää mainiosti. Nuo datanopeudet olikin yksi niistä tarkistettavista asioista joita tutkittiin kun tontteja aikoinaan etsittiin. 

Ei ole häiriötekijöitä. Rauhassa voi keskittyä töihin. Rouva (ei häiriötekijä) kävi piipahtamassa "vieraanani" noin 16 tunnin ajan. Tänään kun aamulla auton takavalot häipyi maisemaan, niin laitoin kahvin porisemaan ja läppäri auki. Jäin yksin hiljaisuuteen. Ainoa ääni joka hiljaisuuden rikkoi oli moottorikelkka. Joku liikennöi jäällä. En kyllä itse tohtisi vielä. Ei kyllä ole kelkkaakaan.

Etätyötä mökillä

Eilen lopettelin työpäivän ja laitoin saunan tulille. Odotellessani saunan valmistumista pesin hiukan saunan ikkunoita ja ovia. Pesuhuoneen laattoja pesin myös. No vettähän ei sitten tullutkaan. Pumpun sähköjohto ei ollut pistorasiassa. Uusi yritys. Vettä ei tule. Ei tule myöskään virtaa pistorasiaan (=kelaan). Ollaan vielä hiukan väliaikaisten viritysten varassa. Kelan vaihto ja uusi yritys. Homma toimii. Hiukan ehti syke nousta kun sauna oli lähes valmis, pesu loppusuoralla, hiki pinnassa ja rouvakin kolmen vartin päässä mökistä. No vettä sitten lopulta tuli. Kuten rouvakin pihaan - juuri sopivasti kun sauna oli valmis.

Nautinto: saunan lämmitys

Mökissä on väliaikainen vessanpönttö. Huomattavasti mukavampi asiointikokemus kuin kylmässä ulkohuussissa. Taskulampun valossa käydään istunnoilla. 

Vessa taskulampun valossa.

Ensi vuoden puolella alkaa sitten loppujen sisähirsien käsittely. Näillä aikatauluilla siihen mennee muutamia viikonloppuja alkuvuodesta. En aio hirveästi saada aikaan per viikonloppu, pitää jättää tilaa ja aikaa myös rentoutumiselle. Saunassa menee useita tunteja löylymiseen - siitä nautinnosta en aio tinkiä.

Kevään aikana jos saisi mökin siihen kuosiin että loppukeväästä pääsisi asentamaan takkaa (=pönttöuuni). Kesällä lattiapinnat. Sen jälkeen kiintokalusteet ja parven kaiteet+rappuset. Aikatauluhan elää koko ajan sitä mukaa kun budjetti ylittyy. Sellaista elämä on. Onneksi on todella joustavat LVI- ja sähköurakoitsijat. On pitänyt opetella uusi ajattelumalli; kaikki ei valmistukaan hetkessä. Mutta jospa jouluksi 2017 pääsisi valmiiseen mökkiin. Sitten pihatyöt kesällä 2018. Niitä odotellessa.

= = =

Long time no see

Pitkästä aikaa tontilla. Edellisestä käynnistä vähän päälle kolme viikkoa. Melko kauan. Lähdettiin nyt melko semi-extempore. Saatiin järjestettyä lapsille lauantain harrastuksiin kyytejä. Lähdettiin ajelemaan puoliltapäivin kohti Mikkeliä.  

Tontilla oli hempeästi lunta - silleen että maa oli valkoinen. Järvi samoin. Jäätynyt ja luminen. Tuuli yritti latistaa tunnelmaa. Se tässä parasta onkin. Talvimökkeilyssä. Luonto saa pullistella muskeleitaan ja itse voi olla mukavasti sisällä "kaakaomuki" kädessä ja nauttia luonnon järjestämästä näytöksestä. Eturivissä.

Toki meidän "teatterisali" on vielä kesken. Sisätöissä edetään tällä hetkellä (pyynnöstäni) verkkaisesti. Sisätöitä mökissä tehdään kuitenkin: väliseinää, ilmanvaihtoa ja sähköjä. Mökissä on jo lämmintä. Lattialämmitys päällä. Ensi vuonna olisi tarkoitus käsitellä makuuhuoneiden hirret ja väliseinät sekä parven hirret. Kattolistat käsittelen talven aikana ja sitten keväällä kiinni. Noi on mun hommia - ne saattaa joten kuten luonnistuakin. Jää oman käden jälki johonkin. Aivan taatusti jää.

Lasten makuuhuone.

Aikuisten makuuhuone.

Vähän jälleen edistytty.

Väliaikainen vesivessa.

Sauna tulille. Parit pikkuaskareet ulkona. Saunatupaan. Hörpittiin pullollinen pre-sauna juomaa. Alkoi tulla ilta. Pimeääkin. Ei nyt ihan pimeää. Lähes täysikuu taivaalla ja valaisi hennosti pakkaslumen. Lukemattomat lumikiteet säkenöivät kuun valoa takaisin. Hanki näytti maagiselta. Puiden pitkät varjot venyivät järven jäälle. Kauaksikin. Kuulimme tuulen tuskan. Saunoimme. Katselimme. Ihastelimme. Edellisen kerran kun saunoimme ei saunasta ulos nähnyt - ulkona oli niin pimeää. Nyt oli myös ilta, kuten edellisellä saunareissulla, mutta tällä kertaa luonto säkenöi voimissaan talvista luonnonvaloa. Hanhiniemi näytti taas kerran parastaan. 

Minä olen meidän perheen nössö. Kuumina kesäpäivinä kyllä järvessä voin rypeä, mutta muut ajankohdat on mulle extremeä. Rouva kyllä polskii. Ihan milloin vain. Lieneekö tuolla tuntoaistia lainkaan? Ulkona välkkyvät lumikiteet ja kuun valaisema hanki houkutti. Kuulin kutsun saunan lauteille. Hiivin varovasti hankeen ja tein lumienkelin. Juoksin takaisin. Tuo kilpailuhenkinen yllytyshullu (lue: rouva) meni perässä. Nokitin vielä yhdellä kerralla että jäin miehekkäästi niskan päälle. Saunan jälkeen hidasteltiin saunatuvassa ja katsottiin Saara Aallon edesottamuksia. Nukahdettiin ja nukuttiin hyvin.

Lumienkeli. Mies.

Lumienkeli. Nainen.

Aamulla herätyskello herätteli lapsiperheen ruuhkavuosiarkeen klo 7:30. Suuntasimme kotiin. Rouva tytön kanssa salibandyyn Söderkullaan ja minä pojan lätkämatsiin Riihimäelle.

= = = = =

Kamelin selkä taipuu

Aihe sivuaa rakentamistakin, siksi tämän tänne "uskallan" laittaa.

Lähtökohtaisesti pidän aktiivisuudesta. Asioiden sopiva virtaus (flow) pitää mielen virkeänä ja asioiden hoitaminenkin sujuu paljon jouhevammin. Voittopuolisesti on mukavampi tehdä kuin katsoa muiden tekevän. Toki pidän myös sohvan vetovoimasta. Sohvan kanssa horisontaalissa vietetty laatuaika on parhaimmillaan palauttavaa. Ei aikataulua. Slow-aamut viikonloppuisin on parasta. Tuopillinen kahvia ja ei mitään tekemistä. Tasapainossa noita kahta, niin hyvä tulee.

Ajankäyttöcocktailissa tulisi olla sopivassa suhteessa flowta ja vaakatasoa. Reilu vuosi sitten kaivoin sanavarastostani sanan 'kiire' takaisin uusiokäyttöön. Olen aina tietoisesti pyrkinyt välttämään ko. sanaa koska minusta se sana (kiire) on kokenut melkoisen inflaation. Lähes kaikilla on aina kysyttäessä 'kiire'.

Oman ajankäyttöni suurimpia syöppöjä on tietenkin ansiotyö. Luonnollisesti. Eikä siinä mitään, ajankäyttö sen suhteen onkin hallinnassa. Vuosien tuoman kokemuksen myötä osaan priorisoida asiat ja mm. sähköpostin käytön suhteen olen jo kymmenisen vuotta opetellut tavan jossa inboksia pidän mahdollisimman tyhjänä ja rinnalla to-do -listaa. Pidän työstäni. Pidän työyhteisöstäni.

Lasten harrastuksiin osallistuminen on todella vahvasti kiinni ajankäytön toisessa sijassa. En pakkaa lasten lätkä-, fudis- tai säbälaukkuja. Hoitakoot itse pakkaamisen ja purkamisen - heidän on harrastuksetkin. Minä vaan kuskaan. Mutta kyllä minä kuskaankin. 

Rouva kuskaa myös, toki selkeästi vähemmän. Rouvan työpäivät venyvät yleensä 10-12 tuntiin. Yritän tukea hänen yrittäjäunelmaansa parhaani mukaan. Yrittäjän työaika ei tietenkään rajoitu noihin 10-12 tuntiin mitä työpaikalla vietetään. Päälle tulee sekalaisia puheluita aamuin, illoin, yöllä, lomalla, viikonloppuisin - ihan milloin vaan, aiheesta kuin aiheesta. Yllättäviä lähtöjä töihin paikkaamaan, kampanjoiden suunnittelua, sparrailua. Stressiä. Ajatukset on yrittäjällä 24h yrittämisessä. Kunnioitan ja ymmärrän vaimoani. Rouva on todella hyvä siinä mitä hän tekee.

Siksi minä haluan olla se joka hoitaa lapset arkena harjoituksiin. Viikonloppuisin on enemmän aikaa - silloin on mukavampi mennä vaikka yhdessä peleihin kun ei ole niin tarkkoja aikatauluja. 

Kahdella pienimmällä lapsella on harrastuskalenterissa yhteensä noin 20 tapahtumaa per viikko. Usein ylikin. Noista sitten karsitaan pois ylimääräiset siten että viikottainen huilimäärä olisi noin 2 päivää per vko. Karsimisessa huomioidaan myös se, että kuinka me pääsemme kuskaamaan. Aina lasten harrastusvapaapäivät eivät satu samalle päivälle. Harjoituksiin kuskaamisessa pahimmat päivät on tiistai ja torstai - aikaa menee kumpanakin päivänä kotoa kotiin noin neljä tuntia. Maanantai on helpoin - vain 2 tuntia. Maanantaista-perjantaihin menee siis lasten kuskaamiseen karkeasti laskien 10-15 tuntia.  

Kolmannella sijalla aikarosvouksessa on vaimon yrityksen paperityöt. Pyrin keskittämään noita urakoita yhteen arki-iltaan (maanantaille koska silloin kuskaamisen suhteen helpompaa) sekä viikonlopuille. Kalenteria nuo täyttää 5-8 tuntia viikossa. Paperitöitä tehdään kotona siitä yksinkertaisesta syystä, että ne voi tehdä kotona. Ei ole järkeä vaimon käyttää kallista työaikaa kaupalla konttorissa istumiseen. Teen tuonkin työn mielelläni. Useimmiten.

Nykyisin rakennuttamiseen käytettävä aika on vähentynyt. Se on aikasyöppönä neljäntenä. Alkurytinässä siihenkin meni melkoinen säkillinen tunteja illoista ja viikonlopuista - pelkkään asioiden selvittelyyn ja suunnitteluun. Ummikolta. Sympatisoin niitä jotka rakentavat perheelle talon käytännössä töiden päälle iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla.

Kotitöiden suhteen vain napisen ja mussutan tekemättömistä töistä. 

Kaikki tämä on johtanut siihen itseaiheutettuun tilaan, että omaa aikaa ei ole. Omasta kunnosta huolehtiminen on minimissään. Parisen vuotta sitten kävin aamuisin salilla. Heräsin noin 04:45 että voin käydä salilla ennen työpäivää eikä minun saliaikani olisi kenenkään muun ajasta illalla pois. Jääkiekkoa yritin pelailla. Lopulta en kuitenkaan jaksanut herätä lauantaisin kukonkiekaisun aikaan pujottelukepiksi vaan mieluummin pidin slow-aamua kahvituoppi kädessä, olin Hanhiniemessä tai sitten muksuja kuskaamassa.

Olen sulkeutunut vapaa-ajan kiireen kuplaan. Kontaktit sen kuplan ulkopuolella olen pystynyt vuosien saatossa tehokkaasti minimoimaan. Minulla ei ole ollut enää elämää ystävien kanssa. Ei juurikaan pieniä reissuja jätkien kanssa. Tämä siis omaa saamattomuuttani. En ulkoista ongelmaani. Olen linnoittautunut tukevasti omaan kuplaani. Kiitollinen olen siitä pienestä henkireiästä, että naapureiden (parhaat maailmassa) kanssa olen voinut istuksia talvella "puolen hehtaarin metsässä", kesällä "saunan takana" ja välikausina "kabinetissa". Anteeksi arvoisa lukija, etten avaa noiden paikkojen tarkempia merkityksiä. Tutumpi lukija kyllä ne tietää. Ilman noita henkireikiä olisin varmasti lataamossa.

Joskus otamme rouvan kanssa irtioton arjesta. Tänä syksynä vietimme Helsingissä hääpäivää (17 vuotta) ja Hanhiniemessä tapaamisemme vuosijuhlaa (25 vuotta). Ollaan käyty Ratinalla Eppuja katsomassa ja piakkoin mennääs Espooseen taas eppuilemaan. Noidenkin reissujen jälkeen on tullut arkinen kylmä isku vasten kasvoja. Harrastusralli on jatkunut heti ensimmäisestä arkipäivästä ja jokapäiväiset erikoiskokeet pitkin Uudenmaan harrastuspaikkoja on taas käynnissä. On ehkä tullut jopa sellainen tunne, että paluu arkeen irtioton jälkeen on kerta kerran jälkeen rankempaa.

Tänne asti urakoinut lukija saattaa jo pyöritellä mielessään kysymystä, että miksi minä näistä kirjoitan? En taida tietää täysin itsekään. Veikkailisin että julkinen riisuuntuminen "alasti" tämän asian suhteen pakottaa ITSENI hakemaan muutosta ja tekemään asioiden eteen jotakin. Kuulostaa ehkä hiukan "merkonomimaiselta", mutta jotenkin tänä viikonloppuna mielessä kypsyi ajatus, että 31.12.2016 on ehdoton takaraja sille, että pitää olla konkreettinen suunnitelma kuinka tästä (itse aiheutetusta) kuplasta voi ja tulee kuoriutua ulos. 

Joitakin kehitysaihioita on jo mielessä:

- kuskaamisen nollatoleranssi 

= yksi viikko kuutta viikkoa kohden jolloin en vie yhtään ketään, yhtään mihinkään

- sosiaalisen elämän starttaaminen

= opeteltava uudestaan "jätkien" kanssa hengailu

- kunnosta huolehtiminen

= enemmän liikuntaa (voiko mulla olla vähemmän), kaikki tauot erikoiskokeiden välissä hyödynnettävä paremmin


Noista aion lähteä liikkeelle. Tyytyväisenä siitä, että itse tiedostin kuplani haasteet.

Ekat glögit Hanhiniemessä.

 = = = = =

En olis halunnu lähtee pois

Perhe on prioriteetti  nro 1. Lasten harrastukset meillä prioriteetti 1.1. Ajelimme rouvan kanssa perjantaina mökille yhdeksi yöksi. Lauantai-illaksi piti ajella jo takaisin koska sunnuntaina lasten harrastuksia. Rouva heräili nuorimman tytön kanssa klo 6:15 (salibandy/Porvoo) ja minä 7:00 valmistautumaan kuopuksen kuskauksiin (jääkiekko/Hyvinkää ja salibandy/Helsinki).

Tiedossa oli siis 24h reissu mökille. Päivällä soittelin K-supermarket Rokkalaan ja varasin muikkuja. Saunan jälkeen oli tarkoitus tehdä rantakala: muikkuja, sipulia, voita, tilliä, persiljaa ja vettä. Perinteinen rantakala on ehkä helppous/maukkuus -suhteella yksi helpoimpia ruokia tehdä. Toki esivalmistelut kestää tovin (=nuotio). Viime talvena tehtiin kotona "puolen-hehtaarin-metsässä" rantakalaa ensimmäisen kerran. Pata keikkui koukussa nuotion yläpuolella ja rantakala onnistui lähes täydellisesti. Suolaa vain oli hitusen liikaa. 

Nyt mökillä laitoin padan suoraan hiillokselle (olin nähnyt jossain Patakakkosessa näin tehtävän). Tottumattomana annoin padan kuumeta liikaa. Voi suli jo lennossa padan pohjalle. Tuli hiukan kiire hakea sipulit - tietenkään ne ei ollu vieressä odottamassa. Sipulit pataan. Ei todellakaan ollut rauhallinen kuullotus. Oli otettava hetkeksi pata pois rauhoittumaan. Hiukan muikkujen kypsennystä, vettä loraus ja se oli sitten siinä. Edelleen pata liian kuuma ja rantakala ei muhinut hitaan rauhallisesti. Ensi kerralla osuu kohdalleen - pienemmällä hiilloksella ja voi sekä sipuli heti pataan.

Lauantaina perinteiset aamurutiinit = aamukahvia Iskelmäradion tahtiin. Viriteltiin Biolanin kompostoria ja sen jälkeen kasailtiin minun lelut käyttökuntoon. Hyvinkään K-raudasta olin viikolla käynyt shoppailemassa Boschin katkaisu- ja jiirisahan. On pitkään painanut jo hartioita se, että ei ole saatu tontilla olevia roskalautoja yms. hyötykäyttöön. Ovat toki olleet pinottuina pressujen alle, mutta kiukaan alle niitä olisi järkevämpää laittaa kuin säilöä ulkoilmassa.

Rentouttavaa puuhaa.

Saatiin homma hyvin käyntiin. Puru lensi. Rouva kantoi ja kärräsi lautaa ja minä pätkin sekä pinosin. Aamuisilla aamupalaan liittyvillä rituaaleilla oli kestoa sen verran kauan (=pidetään slow-aamuista) että tiimalasissa santa alkoi kuitenkin valumaan jo uhkaavasti alimpaan kuppiin ja oli aika siirtyä saunan lämpöön. Kapinoin. Homma oli juuri päässyt hyvään vauhtiin ja puupino alkoi kohota. Puupinon korkeuden noustessa teki samaa oma motivaatio. Mukava nähdä että saadaan roskalaudat järkevään käyttöön. Miksi nyt saunaan? Miksi nyt pois? Ei voi mitään. Sunnuntai menee tien päällä ja katsomoissa. 

Syksy rannalla.

Toivottavasti pääsisi pian takaisin.

= = = = =