lauantai 20. tammikuuta 2018

Lohikeitto niemessä

Aamupalateltiin. Mimosat. Tietysti. Katseltiin väritöntä järvimaisemaa saunatuvan ikkunasta. Lumoavaa. Tämä paikka tarjoaa mielelle eri vuodenaikoina aina uutta ja erilaista värimaailmaa. Nyt kylläkin melko väritöntä maailmaa. Väritönkin on kaunista. Todella kaunista.

Saunottiin. Saunajuoma. Shamppanja. Hyvin toimi. Aurinko tunkee itseään esiin pilviverhon takaa. Moottorikelkka jäällä. Hiihtäjä. Koira. Kiehtovaa seurata saunan lauteilta elämää järvellä. En katsoisi tällaista ohjelmaa televisiosta - saunan lauteilta kylläkin.

Nautiskelin ulkona orastavasta auringonpaisteesta. Lunta aurinkovoiteeksi. Ettei pala. Äkkiä takaisin saunaan. Ehkä hiukan nipisteli. Vuoden ensimmäiset rusketusraidat.


Uhrasin itseni auringolle palvottavaksi.

Saunomisen jälkeen kerättiin tavaroita pulkkaan. Lohikeitto. Tällä kertaa se tehtäisiin Nuotiopaikan sijaan niemessä. Siellä missä sitä tehtiin ennen the Nuotiopaikkaa. Pulkkaan: puita, lohi, muut ruokatarpeet, Muhosen luomuruisleipää, istuimia ja rantakalan tekemiseen tarvittavia juomia. Vedettiin pulkka tarvikkeineen niemeen, etsittiin sopiva paikka ja laitettiin tulet. 

Aurinko huomioi meidät sääennusteesta huolimatta ja lempii sieluamme. Usva peittää maisemaa. Peittää myös lähistöllä istuksivan pilkkijän. Teki mieli huutaa että tule käymään. Jäi huutamatta. Olis ollu ruokaa ja juomaa. 

Aurinko jatkaa flirttailuaan puiden välistä. Satunnaiset lumihiutaleet laskeutuu maahan. Omalle paikalleen hankeen. Luonnon oma tetris. Sytytellään nuotio. Niemeen. Omaan niemeen. Hanhiniemeen.






Pata "pesty" nuotiolla. Rouva aloittaa kokkailun. Sekoittaa risulla. Voita, sipulia, vettä, kalalientä, lohta, persiljaa ja ruohosipulia. Milla Magian keitos höyryää valurautapadassa. Hyvin höyryää. Epäilen että lohi ei ole neljässä minuutissa valmista. Olin väärässä. Oli valmista. Oli juuri sopivaa.

Jesus. Hyvää. Keitos repii makunystyrät irti ja vie mennessään. Osuipa kohdalleen. Parasta lohikeittoa ikinä. Muhosen luomuruisleipä kylkeen. Taivas. 

Kastetaan Luomuhosta liemessä ja kauhotaan lohta leivän päälle. Ylisuuret voinokareet leivän päällä sulaa lämpimän keiton tieltä. Osa keitosta ryöppyää ahmijan takille. Kansitakille. Ysäri. KooKoo.

Ollaan noin 14 cm päässä rannasta ja vettä alla saman verran. Kaulassa roikkuu jäänaskalit. Ihan kuin juhannuksena ajaisi nastarenkailla - koskaan ei voi tietää mitä sattuu. Varmuuden vuoksi kuitenkin naskalit. Jos lähdettäisiin jäälle kuljeksimaan. Ei lähdetä. Ei jaksa. Ollaan vaan. Tässä.







Turvallista istua rannassa naskalit kaulassa.

Jälkiruoka. Pullaa. Miten mulle on tullut pakkomielle pullaan? Kalakeiton kanssa pitää mökillä saada pullaa. Bailey'stä ja pullaa. Nimenomaan pullapitkoa. Murjon pitkosta reiluja siivuja. Kaatelen likööriä kuksaan. Maistuu. Molemmat.

Sulatellaan ruokaa hetkisen nuotion ääressä. Ollaan kilpaa hiljaa luonnon kanssa. Luonto voittaa. Saadaan hopeaa. Hyvin ansaittua. Mietitään hyvää tuuriamme. Kuinka sattuikaan että päivä kääntyi näin hienoksi. Aurinkoa ei pitänyt olla esillä - oli kuitenkin. Muikkuja ei saatu joten tehtiin lohikeitto - tuli parasta ikinä. Niemessä. Hanhiniemessä. Nuotiolla. Ulkona.

Hiivutellaan nuotioa ja pakataan omaisuus pulkkaan. Rouva vetää minä peesaan. Jään jälkeen. On raukea olo. Saunatupaan. Rouva saunaan. Lämmittämään. Saunamaatuska laittaa tulen kiukaaseen. Kolmas saunareissu vuorokauden sisään. Mökillä voi olla ihan miten sattuu. Niemessä. Hanhiniemessä.


Pullapitkosta megasiivu.

Vetojuhta.




= = = = =