maanantai 15. joulukuuta 2014

Ystävän Laulu

Tonttivapaa viikonloppu. Vahvasti näyttää nyt siltä että Hanhiniemi saa uinua yksinäisyydessään ensi vuoden puolelle. 

Viime lauantaina oli hyvän ystävän 40v syntymäpäiväjuhlat. Viitisen vuotta olin harrastelätkäjoukkueen joukkueenjohtajana ja pari vuotta sitten tein kipeän päätöksen hypätä harrastuksesta pois. Ei ole enää aikaa. No, ehkä aikaa pystyisi aina järjestämään, mutta alkaisi olemaan kalenterit sitten kyllä aivan liian täynnä. Omiin, aikatauluihin sidottuihin, harrastuksiin ei juuri nyt ole mahdollisuutta. Myös luottamustehtäville on osattava sanoa "ei" - se on kaikkien osapuolien parhaaksi. On väärin itseä ja muita kohtaan jos ei pysty antamaan 100 % panosta yhteisen hyvän eteen. Parisen vuotta siis ollut jo poissa jäiltä. Juhlissa oli mukava nähdä entisiä pelikavereita. Tuntui että ei olisi ollut poissa ollenkaan. Ystävät on kyllä mahtava voimavara. Ystävät eivät jätä. Ystävät eivät hylkää. Hienoa myös että joukkueen kapteeni/perustaja/puheenjohtaja/omistaja sai ansaitsemansa juhlat. Ehkä myös on mainittava, että pieni tuulahdus kodin ulkopuolella teki allekirjoittaneellekin terää pitkästä aikaa. 

Tulevana lauantaina on lasten harrastuksia. Tuolloin ei oikein pääse tontille. Jos sataisi lunta ja olisi pakkasta niin voisikohan sitä ajella tontille päiväkahville vielä joulukuun viimeisenä lauantaina (27.12.). Samalla reissulla voisi käydä Mikkelin K-rautaan jättämässä tilihakemuksen. Saa nähdä. Napakelkka tekisi mieli virittää muksuille. Kelkka vielä tosin puuttuu. Muut tarvittavat on jo varattuna. Olisihan se mukava jos nyt pakastuisi sen verran että Joulupyhinä pääsisi käymään tontilla napakelkkailemassa ja nokipannukahveilemassa. Kuten näkyy - ei millään pysty päättämään vieläkö tontille ajelisi vai antaisiko olla.

Idän Ässät - laatulätkää.

Sunnuntaina juhlien jälkeen sohvalla loikoillessani soitteli työmaamme tuleva vastaava (Tapio Riepponen). Hän oli jo alkanut pohtimaan projektiamme ja ehdotteli että jos piakkoin alkaisimme valmistautua tarjouspyyntöjen lähettelyyn. Hän lupasi luonnostella tarjouspyynnön sisältöä että saisimme mahdollisimman yhteismitalliset tarjoukset  eri valmistajilta. Minä jatkoin yhteystietojen etsimistä. Alustavasti minulla oli 41 hirsitalovalmistajan tiedot excelissä. Etsin vielä noihin sähköpostiosoitteet ja karsin 5 toimijaa pois. Nyt on 36 yrityksen rekisteri luotuna.

Tämän vuoden puolella tapaamme (aikatauluja sovitellaan) vielä arkkitehdin kanssa ja käymme jatkoluonnoksien kimppuun. Tavoitteena olisi aivan vuoden lopussa saada tarjouspyyntökirjeet maailmalle. Pääsisi sitten keväällä kirjoittamaan: kuinka puuta kaatuu, kuinka maata raivataan, kuin perustuksia kaivetaan, kuinka mökin ja saunan runko nousee, kuinka tehdään sisätöitä, kuinka ensimmäiset savut tujahtaa ulos saunan savupiipusta, kuinka terassia naputellaan, kuinka laituri hahmottuu...

Olenkohan jo maininnut että on vahva tunne siitä, että kaikkein tärkeimmät asiat tuntuu olevan hyvässä kuosissa: tontti, arkkitehti ja vastaava? Olen varmasti. Mutta sanotaan nyt varmuuden vuoksi uudestaan. 

Lopuksi vielä viikonlopun fiiliksiin osuva video - Ystäville. Ystäville jotka välittävät ja eivät hylkää. On ilo tuntea TEIDÄT KAIKKI.

 


= = = = =