Hyvää itsenäisyyspäivää Itsenäinen Suomi. Tätä kirjoittaessa on ensimmäiset vieraat saapumassa Presidentin Linnaan - veteraaneja. Sotiemme veteraaneja. Päivän vietin tontilla. Aamulla lähtiessäni ajelemaan oli fiilis että tässä on nyt sitten vuoden viimeinen lähtö. No, palataan tähän vielä blogin lopussa. Pientä vesisadetta kotipihalla, matkan aikana vesitihku vaihtui räntäsateeksi ja jossain vaiheessa tuli ihan kunnon "jalkarättejäkin". Automatkalla tahtia löi Skunk Anansie.
 |
| Skunk Anansie - koko matkan äänessä. |
Viimeisen 30 kilometrin ajan maa olikin jo ihan valkoisena. Puutkin jo osittain. Aivan tontin lähiteillä seikkaili auto jotenkin kuin etsien jotakin. Saattoipa heiltä olla ajokoira hukassa kun sitten lähempänä tonttia oli tiellä aivan tuoreet haukun jäljet.
 |
| Haukun jäljet mökkitiellä. |
Torstaina oli tontilla ollut vaaitus. Voi senkin suhteen nyt olla rauhassa. Ei pitäisi tulla yllätyksiä perustuksien suhteen. Vaaituksen suoritti Maanmittauspalvelu Puttonen Oy Mikkelistä.
 |
| Vaaituksen jälkiä maastossa. |
 |
| Vaaittajilta jäi rautakanki. Äkkilähtö? | | |
Jätin tänään kaikki moottorit kotiin ja siivoilin rannalta vanhoja risuja. Oli vähän huonot hanskat mukana. Imivät heti kosteuden läpi. Onneksi oli neljä paria matkassa. Kastelin kaikki. Riuhdoin rantapenkereellä risuja kasaan. Tein pari pinoa. Tietenkin hikeä pukkasi. Tällä kunnolla ei ihmekään. Hiukan alkoi kahvihammasta kolottamaan. Olin perjantaina hakenut Matkahuollosta netistä tilaamani nokipannun. Todella nopea toimitus oli Green Traililtä. Laitoin takin narikkaan ja aloin touhuamaan kahvia. Nuotion olin sytyttänyt heti ensimmäisenä kun tulin tontille.
 |
| Takki narikkaan. |
 |
| Nokikahvit tulille. |
 |
| Ihmisen On Hyvä Olla. |
 |
| Raivasin rantapenkkaa ja annoin periksi tauon houkutuksille. |
En ollut koskaan keittänyt nokikahveja. Innolla odotin. Tuli lämmitti ja vahdin kahvia. Vesi kiehahti ja nostin pannun pois. Lisäsin porot ja kiehautin. Kiehautin toisen kerran. Hiukan jännitti mitä tulisi. Kuksa oli tietty jäänyt kotiin mutta matkalla kävin huoltoasemalta ostamassa muutaman pahvimukin. Kaadoin kahvin kuppiin. Maitoa perään. Oli hyvää. Hyvää. Ihan pikkuisen olisi voinut olla poroja enemmän. Pidän vähän vahvemmasta kahvista. Kelpasi kuitenkin noinkin. Hörpin toisenkin kupin. Ihastelin tyyntä järveä. Kuuntelin hiljaisuutta. Huomasin että räntää sataa. Ei haittaa. Täällä ei haittaa mikään. Kaikki otetaan vastaan. Paistoin vielä makkaran.
Siinä istuskellessani mietin tätä tonttia. Miten meillä kävikään tuuri. Nyt jos joutuisi tontista luopumaan niin ei tulisi enää mistään mitään. Uutta ei jaksaisi etsiä. Jylhän kaunis luontomaisema ja todella rauhallinen sijainti. Mieti jotakin tilannetta jossa olet ollut onnellisimmillasi ja ota siitä 5 % pois - niin onnellinen olin tontilla tänään. Vaikka yksin olinkin. Jaettu ilo olisi vielä suurempi ilo. Istuin ja nautin. Ei tehnyt enää mieli pilata fiilistä ja lähteä rantapenkalle risujen sekaan. Olkoot. Minä juon nyt kahvia.
Jos aamulla olin sitä mieltä että tänään on viimeinen reissu (tänä vuonna) tontille, niin nyt en ole niinkään varma. Hanhiniemi sitoo otteeseensa.
 |
| Tyytyväisen raivaajan selfie. |
= = = = =
