Taas ajetaan Mikkeliin. Kyydissä vanhin tytär Jenna ja avopuolisonsa Harri. Mukavaa kun on seuraa. Kummasti Mikkeliin saapuminen alkaa tuntumaan mukavalta. Mikkeliin ei tunnesiteitä juurikaan ole. Yksi vahva side on - Karkialampi. SavPr KrhK III/89. Se siitä. Tuon tunnesiteen laadun voi lukija tulkita, kukin omalla tavallaan.
 |
| (c) Jenna Astikainen |
Aloitetaan taas savotta käymällä niemessä. Kurki tervehtii meitä lentämällä alueen yli. Muuten on hiljaista. Oikein hiljaista. Katsotaan mitä tänään pitäisi tehdä. Edellisten raivauksien risuja on vielä ihan riittävästi maassa. Saadaan ne yllättävän nopeasti kerättyä. Ahkeria työläisiä. Mitalit rintaan.
 |
| Työn Sankarit |
Napataan eväsleivät ja rikotaan hiljaisuus. Nykäistään raivaussaha käyntiin. Jenna ja Harri keräävät risuja ja hirvikärpäsiä. Harri tekee ennätyksen - paidan alla about kymmenen lituskaa kärpästä. Muistuttaako Harri meistä eniten hirveä? Risut kerätään tien reunoilta kasoiksi keskivallille ja keskivallilta "pääkasaan". Minä ryskän pientareilla sahan kanssa ja pätkin kantoja. Hiki tippuu. Yllättävää?
Lopetellaan ja ajetaan Citymarkettiin. Eväät autoon ja kotia kohti. Heitän Jennan ja Harrin kotiin Espooseen ja ajelen tankin kautta kotiin saunaan. Oluellekin. Vielä jää ainakin pariksi lauantaiksi tekemistä. Toisaalta alkaa tämä tuntua sipistelyltä, olisi jo aika saada rakennusrähinä päälle.
 |
| Selfie ja sosiaalisen median päivitys |
Rakentaminen on jo melkein valmis, enää puuttuu aloittaminen. Istun Hyvinkään jäähallin kahviossa ja odottelen pojan lätkäharkkojen alkamista. Käytän hyödyksi ja lueskelen taas ajatuksella arkkitehtien kanssa käytyjä keskusteluja ja yritän saada aikaan tapaamisia.
 |
| Lounas jäähallin kahviossa. |
= = =
