Laitettiin huhtikuussa hankintalistalle pöytä. Ulos. Kesän grilliherkkujen nauttimista varten. Selailtiin nettiä. Kiivaimpaan covid-19 -aikaan ei oikein tullut huonekaluliikkeisiin(-kään) lähdettyä. Eipä tullut juuri missään muuallakaan käytyä. Paitsi mökillä tietenkin. Silloin kun se oli mahdollista.
Ei oikein selaimiin tarttunut kunnollisia pöytiä, sellaisia jotka olisivat sopineet omaan budjettiin ja jotka olisivat, no, olleet samalla meidän maun mukaisia. Makunsa kullakin. Tuli sitten pieneen mieleen se ajatus, että mitäpä jos teetetään pöytä. Mieluummin sitä maksaa palveluista lähiseudun pienyrittäjälle.
Googlettelua. Mökin lähistöltä löytyikin sopiva yrittäjä - puuseppä artesaani Heikki Väisänen. Heikille laitettiin mittoja (240 x 100 cm) ja kuvia omista ajatuksistamme millainen pöytä voisi olla. Haluttiin sille hiukan sukunäköä sisällä olevan pöydän kanssa. Penkkejä varten laitettiin kuva meiltä kotoa eteisen penkistä - että johonkin tähän tapaan. Värisävyksi haluttiin tummaa, että on yhtä köysikaiteiden ja pihavalojen kanssa, sekä erottuu sitten hiukan terassien (lehtikuusi) harmaantuessa niiden värimaailmasta. Valittiin värikartasta PIKI 5089. Heikki Väisänen otti toiveistamme kiinni ja lupaili pöydän ja penkit kesäkuun alkuun.
Kesäkuun alku koitti ja pöytä olisi valmis. Ajelin nuorimman tyttären kanssa ottamaan settiä vastaan. Matkalla pieni koukkaus Vierumäellä, nuorin poika jääkiekkoleirillä ja vietiin hänelle lisää paitoja. Ehdittiin perille mökille klo 20:00 eli hiukan ennen sovittua pöydän saapumisaikaa.
Pöytä saatiin paikalleen. Näyttääpä hyvältä livenä. Meidän makuun. Todella tyytyväinen olen värivalintaamme. Todella tyytyväinen olen myös siitä, miten Heikki Väisänen sai kiinni ajatuksistamme. Tuli taas sellainen olo, että on hyvä että tässä mökin lähellä on osaavia ihmisiä joiden liiketoimintaa voi tukea, saaden toki myös itselle laatutavaraa - sellaista mitä haluaa. Tai itse asiassa, enemmän kuin mitä osasi odottaa. Rahalle vähintäänkin vastinetta.
Pitkä matka on kuljettu tämän mökkiprojektin mukana. Kaukana on ne ajat jolloin en tuntenut ketään alan yrittäjiä alueelta. Jotenkin sitä vain löyti oikeita tekijöitä projektin eri osa-alueille. Ainakin pääasiassa. Joukossa toki myös pettymyksiä.
Tänään naputtelin etätöitä. Hiukan toisteisesti - mökki on paras paikka tehdä etätöitä. Saa inspiroitua luonnon rauhasta ja mitä useimmin - häiriötekijät nollassa. Ihan siis paras paikka.
Työpäivän jälkeen teinityttären kanssa istuteltiin aiemmin hankitut kukat ruukkuihin. Paljastui tuosta tytöstä melkoinen hortonomi. Kumpikaan meistä EI KOSKAAN ollut istutellut mitään. Tyttö piti ohjia käsissä ja laittoi kukat ruukkuihin kuin vanha tekijä.
Kukkien päästyä kiinni parempaan elämään uusissa ruukuissa, lähdettiin pikkulenkille metsätielle. Todella pikku. Olinhan minä mukana. Rasitteena. Hidasteena. Jotenkin siitä vaan selvittiin (selvisin). Tyttö jatkoi lihaskuntotreenejä terassilla.
Saatiin myös poreallas tyhjenettyä. Pitkäksi venähti sekin projekti. Mutta nyt allas tyhjänä. Noin kolmen kuukauden päästä täyttö. Taas. On jotenkin outo olo. En tiedä mitä odottaisi. On jotenkin malttamaton olo että tulisipa taas syksy ja talvi sekä nuotiokelit ja altailu - mutta toisaalta taas odottelen että vielä hiukan käännettäisiin termostaattia lämpimämmälle ja alkaisi kunnon helteet ja pötköttelyt järvellä - vesitrampalla.
Parastahan tässä mökkeilyssä on vaihtuvat vuodenajat ja kunkin vuodenajan mukanaan tuomat erilaiset aktiviteetit. Se on parasta.
= = = = =
