torstai 19. lokakuuta 2017

Syysloma 2017 vol 2

Hääpäivää juhlistettu. Paluu kotiin, ei arkeen kuitenkaan. Pari kylään tullutta häpösäpöä (vanhimman tyttären koirat) pitää yllä sirkusta ja rallia. Ravataan ja taistellaan. Jokainen pitää tervehtiä sataan kertaa. Ei niin lyhyttä reissua ulos olekaan etteikö takaisin sisään tultua voisi jokaisen tervehtiä kuin usean vuoden eron jälkeen.

Tultiin siis käymään kotona yöksi ja lähdettin taas mökille tiistaina. Mukaan tarrautui kolme nuorinta. Teinipoika ei niinkään tarrautunut, mutta lähti kuitenkin mukaan. Kiva. Kiltisti lähti.

Mökillä rouva haki sieniä (kyllä, monikossa) metsästä ja minä pojan kanssa pätkin nuotiopuita lyhyemmiksi. Paisteltiin nuotiolla makkaraa pääruuaksi ja vaahtokarkkeja jälkiruuaksi. Saunakin lämpesi. Tietenkin.

Nuotiomakkaraa ja vaahtokarkkeja.

Aamulla "aikainen" herätys. Pitää ehtiä Savonlinnaan, Leipomo Laurikaiseen, ennen puolta päivää. Haetaan lörtsyjä. Ainoita oikeita. Tilattiin etukäteen 20 kpl. Ei se paljoa ole. Viidelle matkassa olevalle neljä per suu. 

Leipomolta pakataan vielä kaupan päälle neljä lörtsyä mukaan ettei "tarvitse heti kuormasta syödä". Laurikaisen mukaan laittamat kaupanpäälliset revittiin takapenkille ennen kuin auton sain käyntiin. "Nyt vatsa hymyilee", totesi kuudesluokkalaisemme takapenkillä. Näin se on. Lörtsyt - ne vaan on geeneissä.

Erityisen onnellisuuden tunteen koin muutama viikko sitten kun nuorin tytär kävi Hyvinkäällä kavereiden kanssa minishoppailemassa. Tuli posket innosta punaisena kotiin. Iloinen virne huulillaan polki kujaa pitkin kotiin. Ei ollutkaan käyttänyt vähiä rahojaan itseensä - vaan shoppaili lörtsyjä perheelle. Isin tyttö. 

(okei - ne lörtsyt oli "korvikkeita" - mutta ajatus ratkaisee).

Nyt ei haeta korvikkeita vaan oikeita Laurikaisia. 

Leipomo Laurikainen ja LÖRTSYT
Käydään kyläilemässä Savonlinnassa ja Punkaharjulla. Punkaharjulta takaisin Savonlinnaan ja Caperoon. Pizzat. The Pizzat. Lienenkö koskaan Caperossa syönyt muuta kuin "Hawaii". 

Sunnuntai, cola/olut ja Caperon pizza - tuo oli nuoruutta. Keskiviikko, vichy ja Caperon pizza on tätä päivää. Silti. Caperon pizza.

Tietenkin Capero on meidän seurueen koko huomioiden täynnä. Rekisteröimme että yhdestä pöydässä pariskunta (?) näyttää olevan lopettelemassa. Mitä ilmeisimmin he taas rekisteröivät katseestani Caperon pizzan kaipuun. Tilaavat laskun. 

Nousevat pöydästä. Katseemme kohtaa eteisessä. Hymyilen kiitoksen. He hymyilevät ja toivottavat hyvää ruokahalua.




Retromatakailu jatkuu. Vuorossa Savonlinnan kolmas kova - SaPKo. Laurikaisen Lörtsyt, Capero ja SaPKo. Nuorimman pojan toiveesta menemme SaPKon peliin. Talvisalon jäähalli. Paikka jossa legendoja tehdään. Ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella vierailen hallissa. Nuoruudessa siellä tuli "muutama" hetki vietettyä. Jokunen hikipisara vuodatettua.

Talvisalon jäähalli on kerännyt hien hajua noin neljäkymmentä vuotta. Halli on vanha ja mallia DDR. Savonlinnalaisella jääkiekkoilulla on perinteitä niin että ranteita pakottaa. Perinteitä ikään kuin alleviivaten kotijoukkue nitistää espoolaisen teippijengin jään pintaan. 

Talvisalon jäähalli.





Espoolaiset pettyneinä Espooseen. Me hyvillä mielin mökille. Hanhiniemeen. Mökillä tasan klo 23:00 ja pienet unille. Minä viritän yönuotion. Muutama pesällinen puita roihuamaan. Oluet. Yhdet. Okei - kahdet. Uni. Tulee.

Aamu. Keittelen ahtaassa saunatuvassa kahvia. Porukka unessa. Kahvi valmiina. Yllättäen siinä vaiheessa seuraava heräilijä raottaa silmiään. Istuksitaan. Molemmat pojat liittyvät pian seuraan. Yllättävä aamupalavalinta. Kuka arvaa?

Poikien "yllättävä" aamupalavalinta. 

Hidastellaan aamurutiinit. Tänään pitäisi lähteä taas käymään kotona. Ennen lähtöä joitakin askareita mökillä. Veneen kääntäminen, vesitramppiksen tyhjennys, polttopuiden hakkaamista, hirsien pulttien kiristämistä. Mukavaa mökkipuuhailua. Suurin työnsankari oli teinipoika - hakkasi polttopuita reippaanlaisesti eikä oikein malttanut lopettaa. Outoa. Mutta mukava noin. Reipas poika.

Ennen lähtöä kotiin lämmiteltiin lörtsyjä kiuaspussissa nuotion reunalla. Hiukan olisi saanut olla suuremmalla lämmöllä mutta ihan ok tuli. 20 lörtsyä tuhottiin 28 tunnissa. Itse pääsin juuri keskiarvoon - neljä per nälkäinen suu. 

Poika hoitaa puutyöt.
Lörtsyille lämpöä pintaan.
Sinappi. Ketsuppi. Kurkku. Sipuli. 

Perjantaina jatkuu lomailu. Piirretään muistoihin Syysloma 2017 vol 3. 

Lähdetään - yllätys - Hanhiniemeen. Tällä kertaa taas rouvan kanssa kahdestaan. Syysloma-ajoja tulee mittariin 1 500 - 1 600 km. 

On luvannut hyvää ilmaa viikonlopuksi. Mikäs ollessa - Hanhiniemessä.

Aurinkoa. Kirpeyttä. Tähtiä. Saunaa. Metsäkävelyä. Rantakalaa. Loimulohta.

= = = = =