Kun unelmilla on siivet

Kun mieli tahtoo lentää, niin aika jarruttaa. Aika on este. Aika on vähintäänkin  hidaste. Aika lyö kapuloita rattaisiin. Aika saa malttamattomaksi. Toisaalta, aika antaa mahdollisuuden myös malttiin. Mietiskelyyn. Toiseen näkökulmaan. Pohdintaan. Siihen aika jopa pakottaa. 

Mikäli kaikki asiat tapahtuisivat juuri siinä hetkessä ja tilassa kuin haluaisi, niin monet asiat joutuisi tekemään useaan kertaan. Ei tulisi välttämättä niin mieleistä - kuitenkaan.

Aika kuluu liian hitaasti kun unelmilla on siivet. Tekisi mieli jo kantaa Hanhiniemeen kalusteet sisälle ja sytyttää takkaan tuli. Ei voi. Ei voi vielä. Eilen tavattiin Tiia Ettala (arkkitehti) jatkoluonnosten merkeissä. Jatkoluonnosten näkeminen sai malttamattomaksi. Mieli ottaa koko ajan etumatkaa ja pyrkii fiilistelemään jossakin sellaisessa mitä ei vielä ole. Ainakaan vähään aikaan. Tuota tunnetta ei voi feikata. Unelma joko tuntuu hyvältä tai sitä ei ole. Tuo tunne kertoo että suunnitelmat etenevät juuri oikeaan suuntaan. Tuo tunne on kaikkein paras mittari siitä, että teemme meille juuri meidän näköistä kesämökkiä. Jonkun toisen näkemys kesämökistä on toisenlainen - ja hyvä niin.

Mökki Jatkoluonnoksessa.
(kuva julkaistu Ettala Palomeras Oy luvalla)

Exceli ei myöskään valehtele. Se tylsimys kertoo missä mennään budjetin suhteen. Se rankaisee ja se pakottaa nöyrtymään. Niin meidänkin projektissa.    Exceli pakottaa haaveilijan realismiin. Tällä hetkellä tasapainoilemme unelmien ja realismin välimaastossa. Kamppailu on armotonta.

 - Meillä on unelma - kesämökki. 

 - Meillä on unelma - viettää rentoa vapaa-aikaa omalla mökillä

 - Meillä on unelma - nauttia maisemista niin sisällä kuin ulkonakin. 

Noista unelmista ei tingitä. Sitten on unelmia joista tingitään. Pitää vielä miettiä jatkoluonnokseen säästökohteita. Mistä saadaan nipistettyä pois euroja. Mistä saadaan tingittyä siten että unelma elää edelleen lähes entisellään. Jostain jopa luovutaan. Jokainen neliö maksaa. Jokainen kuutio maksaa. 

Sauna Jatkoluonnoksessa.
(kuva julkaistu Ettala Palomeras Oy luvalla)

Budjettipaini on raaka laaji. Voi olla että tulee vielä hartiat kipeiksi.  Saadaksemme unelmamme toteutettua on meidän jatkossa...

1
Onnistuttava talon ja saunan kilpailutuksessa sekä urakoitsijoiden valinnassa
 
2 
Löydettävä ja hankittava juuri oikeat pinnat, kalusteet, tarvikkeet, ratkaisut jne. juuri oikeaan hintaan oikeasta paikasta

3 
Rytmitettävä rakentaminen oikein. Kaikki osaunelmat eivät tule valmistumaan samaan aikaan. On saatava investointeihin joustoja etteivät kaikki laskut naksahda maksuun samaan aikaan. 

Noissa kolmessa asiassa jos onnistumme, niin uskon että budjettimme pitää tässä projektissa ja voitamme painin budjettia vastaan. Onneksi meillä on mukana oikeat ammattilaiset. Tiia Ettala tuntuu olevan juuri se jota etsimme. Selkeitä ehdotuksia. Vaihtoehtoja. Pientä haastamista. Opastamista. Tätä me haimmekin. 

Teemme siis vielä joitakin pieniä muutoksia jatkoluonnoksiin ja sen jälkeen aloitamme metsästämään meille parasta mahdollista talotoimittajaa. Emme ehdi tämän vuoden puolella laittamaan tarjouspyyntöjä, mutta aika pian vuoden alussa.  

Tämän sivun kuvat ovat siis jatkoluonnoksia. Näihin tulee vielä pieniä muutoksia ja korjauksia. Jos voitamme budjettipainin, niin unelmamme toteutuu hyvin pitkälle noiden kuvien mukaisesti.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille. Antakaa unelmien lentää.

= = = = =

Rauhallista Joulua

Hyvää ja Oikein Rauhallista Joulua kaikille. Nyt on sopivat pyhät kaikkien levätä hiukan. Hanhiniemikin on saanut levätä jopa kahtena viikonloppuna peräkkäin - ilman vieraita. Keväällä sitten riittänee suhinaa tontilla - mikäli kaikki etenee suotuisissa tuulissa. Pari päivää sitten sain vastaavalta mestarilta budjettiluonnoksen. Auttoi hyvinkin merkittävästi minua hahmottamaan (taas kerran) kokonaisuutta. 

Kuten varmaan selväksi on tullut, niin koko rakennusalan terminologia ja prosessit ovat olleet aika vieraita minulle. Muistan niitä hetkiä kun rouvan kanssa saunassa rakentamista sparrattiin että mitä pitää missäkin vaiheessa tehdä - hirveästi ajatuksia päässä, mutta sitä ajatusten tornadoa oli vaikea pysäyttää ja pysähtyä jäsentelemään ajatuksia. Jotenkin siitä lokeroinnista on vaan hyvien kontaktien avulla selviydytty. Aluksi ne hyvät kontaktit tarkoittivat vain Googlea. Periaatteena alusta saakka on ollut, että selvitän asioita ja taustoja niin paljon kuin mahdollista - varmistan, tuplavarmistan.

Ulospäin varmistelu voi vaikuttaa epäröinniltä, sitäkin se ehkä on, mutta taustalla on halu pitää projekti niin varmoissa käsissä kuin se vain tällä kokemuksella on mahdollista. Yllätysten määrä pitää saada minimoitua. 

Näkymiä keväältä 2014.

Keväällä vielä ajeltiin ympäri Suomea ja kierreltiin tontteja. Tai oikeammin rouva ajoi ja minä istuin apukuskin paikalla ja tavasin kohdekuntien rakennusjärjestyksiä. Ensi maanantaina tavataan taas arkkitehti jatkoluonnosten merkeissä. Käsitykseni mukaan nähdään jo jopa 3D-kuvia. Vaikka raha-asiat kulkevat koko ajan ajatuksissa mukana, niin aika leveällä pensselillä tässä on vedelty suunnitelmien suhteen. Olemme piakkoin siinä selkeässä taitekohdassa, että projekti alkaa muodostua enemmän ja enemmän keskusteluksi rahasta. Tinkimiseksi. Tinkimiseksi sekä hinnoista että unelmista. On tunnistettava ne unelmat joista ei tingitä ja sitten taas ne joista annetaan periksi.

Tavoitteena on viettää Joulu 2015 Hanhiniemessä. Tästäkin olen valmis tinkimään jos sillä vain turvataan projektin vieminen maaliin onnistuneesti. Uskon kuitenkin että tuo tavoite on edelleen realistinen. 

Vaimo tekee yleensä sellaisia 50h työviikkoja. Ehkä kyllästymiseen saakka on toisteltu arki-iltojen tuntien vähyyttä. Mökille tätä kiirettä ei viedä missään olosuhteissa. Kaikkea projektiin kuuluvaa ei saada tehtyä kerralla, se on jo nyt varmaa. Jotakin pientä jää vielä tuleville 1-3 vuodelle. Pääsääntö kuitenkin on, että mitään ylimääräistä nikkarointia ja kunnostelua ei mökillä tehdä. Ollaan ja tehdään jotakin yhdessä. Vaikkapa ruokaa. 

Eilen valmistelin lisukkeita joulupöytään. Oli todella mukavaa. Ruuanlaitto on todella mahtavaa kun sitä saa rauhassa tehdä. Hyvin valmistellen. Ilman aikataulupaineita (esim. ruuan pitää olla valmiina puolen tunnin päästä ettei muksujen ruokailu ole liian lähellä harjoituksia).

Etikkaiset herkkusienet kinkun kylkeen.

Jouluiset punasipulit. Kinkun kaveriksi tämäkin.

Tätä kirjoittaessa kaksi pienintä nousi juuri vuoteesta. Alkaa Joulupukin Kuuma linja. Rouva katosi pakkaseen ja töihin jo klo 5:56. Tulee onneksi kotiin reilun kuuden tunnin päästä. Joulupuurolle. Siitä hetkestä viimeistään alkaa rauhoittuminen. Slow Joulu. Lapset tietty käyvät kierroksilla kun joulupukkia odottavat. Mihinhän aikaan se meille ehtii? Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille teille...!

Kirjeitä Joulupukille.

= = = = =

Ystävän Laulu

Tonttivapaa viikonloppu. Vahvasti näyttää nyt siltä että Hanhiniemi saa uinua yksinäisyydessään ensi vuoden puolelle. 

Viime lauantaina oli hyvän ystävän 40v syntymäpäiväjuhlat. Viitisen vuotta olin harrastelätkäjoukkueen joukkueenjohtajana ja pari vuotta sitten tein kipeän päätöksen hypätä harrastuksesta pois. Ei ole enää aikaa. No, ehkä aikaa pystyisi aina järjestämään, mutta alkaisi olemaan kalenterit sitten kyllä aivan liian täynnä. Omiin, aikatauluihin sidottuihin, harrastuksiin ei juuri nyt ole mahdollisuutta. Myös luottamustehtäville on osattava sanoa "ei" - se on kaikkien osapuolien parhaaksi. On väärin itseä ja muita kohtaan jos ei pysty antamaan 100 % panosta yhteisen hyvän eteen. Parisen vuotta siis ollut jo poissa jäiltä. Juhlissa oli mukava nähdä entisiä pelikavereita. Tuntui että ei olisi ollut poissa ollenkaan. Ystävät on kyllä mahtava voimavara. Ystävät eivät jätä. Ystävät eivät hylkää. Hienoa myös että joukkueen kapteeni/perustaja/puheenjohtaja/omistaja sai ansaitsemansa juhlat. Ehkä myös on mainittava, että pieni tuulahdus kodin ulkopuolella teki allekirjoittaneellekin terää pitkästä aikaa. 

Tulevana lauantaina on lasten harrastuksia. Tuolloin ei oikein pääse tontille. Jos sataisi lunta ja olisi pakkasta niin voisikohan sitä ajella tontille päiväkahville vielä joulukuun viimeisenä lauantaina (27.12.). Samalla reissulla voisi käydä Mikkelin K-rautaan jättämässä tilihakemuksen. Saa nähdä. Napakelkka tekisi mieli virittää muksuille. Kelkka vielä tosin puuttuu. Muut tarvittavat on jo varattuna. Olisihan se mukava jos nyt pakastuisi sen verran että Joulupyhinä pääsisi käymään tontilla napakelkkailemassa ja nokipannukahveilemassa. Kuten näkyy - ei millään pysty päättämään vieläkö tontille ajelisi vai antaisiko olla.

Idän Ässät - laatulätkää.

Sunnuntaina juhlien jälkeen sohvalla loikoillessani soitteli työmaamme tuleva vastaava (Tapio Riepponen). Hän oli jo alkanut pohtimaan projektiamme ja ehdotteli että jos piakkoin alkaisimme valmistautua tarjouspyyntöjen lähettelyyn. Hän lupasi luonnostella tarjouspyynnön sisältöä että saisimme mahdollisimman yhteismitalliset tarjoukset  eri valmistajilta. Minä jatkoin yhteystietojen etsimistä. Alustavasti minulla oli 41 hirsitalovalmistajan tiedot excelissä. Etsin vielä noihin sähköpostiosoitteet ja karsin 5 toimijaa pois. Nyt on 36 yrityksen rekisteri luotuna.

Tämän vuoden puolella tapaamme (aikatauluja sovitellaan) vielä arkkitehdin kanssa ja käymme jatkoluonnoksien kimppuun. Tavoitteena olisi aivan vuoden lopussa saada tarjouspyyntökirjeet maailmalle. Pääsisi sitten keväällä kirjoittamaan: kuinka puuta kaatuu, kuinka maata raivataan, kuin perustuksia kaivetaan, kuinka mökin ja saunan runko nousee, kuinka tehdään sisätöitä, kuinka ensimmäiset savut tujahtaa ulos saunan savupiipusta, kuinka terassia naputellaan, kuinka laituri hahmottuu...

Olenkohan jo maininnut että on vahva tunne siitä, että kaikkein tärkeimmät asiat tuntuu olevan hyvässä kuosissa: tontti, arkkitehti ja vastaava? Olen varmasti. Mutta sanotaan nyt varmuuden vuoksi uudestaan. 

Lopuksi vielä viikonlopun fiiliksiin osuva video - Ystäville. Ystäville jotka välittävät ja eivät hylkää. On ilo tuntea TEIDÄT KAIKKI.

 

= = = = =

Ihmisen on hyvä olla

Hyvää itsenäisyyspäivää Itsenäinen Suomi.  Tätä kirjoittaessa on ensimmäiset vieraat saapumassa Presidentin Linnaan - veteraaneja. Sotiemme veteraaneja. Päivän vietin tontilla. Aamulla lähtiessäni ajelemaan oli fiilis että tässä on nyt sitten vuoden viimeinen lähtö. No, palataan tähän vielä blogin lopussa. Pientä vesisadetta kotipihalla, matkan aikana vesitihku vaihtui räntäsateeksi ja jossain vaiheessa tuli ihan kunnon "jalkarättejäkin". Automatkalla tahtia löi Skunk Anansie.

Skunk Anansie - koko matkan äänessä.

Viimeisen 30 kilometrin ajan maa olikin jo ihan valkoisena. Puutkin jo osittain. Aivan tontin lähiteillä seikkaili auto jotenkin kuin etsien jotakin. Saattoipa heiltä olla ajokoira hukassa kun sitten lähempänä tonttia oli tiellä aivan tuoreet haukun jäljet.

Haukun jäljet mökkitiellä.

Torstaina oli tontilla ollut vaaitus. Voi senkin suhteen nyt olla rauhassa. Ei pitäisi tulla yllätyksiä perustuksien suhteen. Vaaituksen suoritti Maanmittauspalvelu Puttonen Oy Mikkelistä.

Vaaituksen jälkiä maastossa.

Vaaittajilta jäi rautakanki. Äkkilähtö?

Jätin tänään kaikki moottorit kotiin ja siivoilin rannalta vanhoja risuja. Oli vähän huonot hanskat mukana. Imivät heti kosteuden läpi. Onneksi oli neljä paria matkassa. Kastelin kaikki. Riuhdoin rantapenkereellä risuja kasaan. Tein pari pinoa. Tietenkin hikeä pukkasi. Tällä kunnolla ei ihmekään.  Hiukan alkoi kahvihammasta kolottamaan. Olin perjantaina hakenut Matkahuollosta netistä tilaamani nokipannun. Todella nopea toimitus oli Green Traililtä. Laitoin takin narikkaan ja aloin touhuamaan kahvia. Nuotion olin sytyttänyt heti ensimmäisenä kun tulin tontille. 

Takki narikkaan.

Nokikahvit tulille.

Ihmisen On Hyvä Olla.

Raivasin rantapenkkaa ja annoin periksi tauon houkutuksille.

En ollut koskaan keittänyt nokikahveja. Innolla odotin. Tuli lämmitti ja vahdin kahvia. Vesi kiehahti ja nostin pannun pois. Lisäsin porot ja kiehautin. Kiehautin toisen kerran. Hiukan jännitti mitä tulisi. Kuksa oli tietty jäänyt kotiin mutta matkalla kävin huoltoasemalta ostamassa muutaman pahvimukin. Kaadoin kahvin kuppiin. Maitoa perään. Oli hyvää. Hyvää. Ihan pikkuisen olisi voinut olla poroja enemmän. Pidän vähän vahvemmasta kahvista. Kelpasi kuitenkin noinkin. Hörpin toisenkin kupin. Ihastelin tyyntä järveä. Kuuntelin hiljaisuutta. Huomasin että räntää sataa. Ei haittaa. Täällä ei haittaa mikään. Kaikki otetaan vastaan. Paistoin vielä makkaran.

Siinä istuskellessani mietin tätä tonttia. Miten meillä kävikään tuuri. Nyt jos joutuisi tontista luopumaan niin ei tulisi enää mistään mitään. Uutta ei jaksaisi etsiä. Jylhän kaunis luontomaisema ja todella rauhallinen sijainti. Mieti jotakin tilannetta jossa olet ollut onnellisimmillasi ja ota siitä 5 % pois - niin onnellinen olin tontilla tänään. Vaikka yksin olinkin. Jaettu ilo olisi vielä suurempi ilo. Istuin ja nautin. Ei tehnyt enää mieli pilata fiilistä ja lähteä rantapenkalle risujen sekaan. Olkoot. Minä juon nyt kahvia.

Jos aamulla olin sitä mieltä että tänään on viimeinen reissu (tänä vuonna) tontille, niin nyt en ole niinkään varma. Hanhiniemi sitoo otteeseensa.

Tyytyväisen raivaajan selfie.

= = = = =

Projektin välitilinpäätös - vol 1.

Tässä vaiheessa on hyvä istahtaa alas ja tiivistää omat tuntemukset ja tapahtumat. Rattaat ovat pyörineet leppoisaa vauhtia. Rahaakin kulunut. Kovinkaan paljoa näkyvää ei olla vielä maastossa saatu aikaan.

TONTIN ETSINTÄ
Tätä siis työstettiin noin vajaan vuoden ajan. Ensimmäinen tonttikäynti oli syksyllä 2013 ja sitä ennen jo netistä etsitty. Netistä tontteja katsottiin joka päivä useilta eri sivustoilta. Varsinaiset tonttiajelut painottuivat sitten kevääseen/kesään 2014. Katsoimme aina sekä tontin hintaa että sähkösopimuksen hintaa - näin saimme tonttien hinnat jotakuinkin samalle viivalle. Laadusta emme halunneet tinkiä, tontin piti tuottaa selkeä kiinnostus heti sinne mentäessä.

OMIA SELVITYKSIÄ TONTISTA
Ostamastamme tontista teimme etukäteen monenlaisia selvityksiä, mm.

(tässä siis vain muutamia malliksi)
- kunnan rakennusmääräykset
- kaava
- kiinteistörekisteri
- veden laatu
Netistä etsittiin tietoa monista eri lähteistä esim. onko tulossa tuotantolaitoksia järven äärelle tai läheisyyteen, tutkittiin veden laadun mittaustuloksia, soitin ELY-keskukseen ja jopa yhdelle paikalliselle kalastusasioista vastaavalle. Vettä myös nuuskittiin, maisteltiin ja siinä uitiin.

RAHOITUSNEUVOTTELUT
Käytiin kahden pankin kanssa ja oikein hyvässä hengessä.

MÄÄRÄALAN MERKITSEMINEN MAASTOON
Myyjän ja välittäjän kanssa kävelimme tontilla ja merkitsimme tontin rajoja. Välittäjä piirsi karttaversion tulevan kauppakirjan liitteeksi.

ULKOPUOLISEN MIELIPIDE TONTILLE RAKENTAMISESTA
Olimme hyvinkin innostuneita tontin ostamisesta vaikka tontin ja kodin välimatka ylitti ennakkoon asettamamme kipurajan (200 km). Innostuksen keskellä sitä usein yrittää itselleen perustella mustan valkoiseksi joten halusimme saada tontista vielä ulkopuolisen mielipiteen. Lähinnä teknisistä asioista - kuinka tontti soveltuu rakentamiseen. Emme teettäneet pohjatutkimusta tässä yhteydessä vaan luotimme sukulaisen (=ammattilaisen) arvioon asiassa. Tämä osui oikeaan koska myöhemmin perustussuunnittelijammekin totesi että maastoon on hyvä rakentaa ja pohjatutkimusta ei tarvitsisi välttämättä tehdä.

KAUPPAKIRJALUONNOS JA OMAT EHDOT
Välittäjä teki kauppakirjasta luonnoksen ja sen luimme erittäin tarkasti. Kauppakirjaan kirjattiin pyynnöstämme kaksi purkupykälää. Kumpikaan purkupykälä ei ole vielä rauennut ja näissä on yksi syy miksi "rakennusrähinä" ei ole vielä päällä. Ostajan riskillä olemme kuitenkin tehneet pienehköjä investointeja. Nämä ovat pääasiassa sellaisia jotka voimme tarvittaessa siirtää seuraavaan kohteeseen, mikäli purkupykälää joutuisimme käyttämään. Purkupykälien käyttäminen on koko ajan vaikuttanut erittäin epätodennäköiseltä, mutta halusimme turvata selustamme. Luetutimme kauppakirjan luonnoksen myös ulkopuolisella.

KUNNAN DOKUMENTTI ETUOSTO-OIKEUDESTA

Kunnalla on etuosto-oikeus mikäli tontin koko ylittää 5000m2. Välittäjä hommasi dokumentin että kunta ei tätä oikeuttaan aio käyttää. Minä sitten unohdin tämän liitteen toimittaa pankille lainhuutoa varten - joten lainhuutopaperit saivat hiukan ylimääräistä happea kolmen kuukauden ajan (tuossa ajassa kunnan on ilmoitettava aikooko etuosto-oikeuttaan käyttää). Eli hankittu paperi oli osittain turha - ainostaan me itse tiesimme että kunnan etuostoa ei tarvitse jännittää.

KAUPPAKIRJAN ALLEKIRJOITUS
Allekirjoitus Mikkelissä myyjän pankissa. Pankkimme oli antanut tarkat ohjeet myyjän pankille kuinka toimia. Tässä yhteydessä hyvä myös tarkistaa että pankki vapauttaa mahdolliset kiinnitykset rasittamasta ostettavaa määräalaa. Paikalla:

- kaupanvahvistaja, 

- myyjän pankin yhteyshenkilö,
- välittäjä, 

- myyjä ja 

- ostajat

Materiaaleina mm:
- kauppakirja
- kartta tontin rajoista
- dokumentti että kunta ei käytä etuosto-oikeuttaan

Kauppakahvit sitten hörpittiin Mikkelin torilla.

ARKKITEHDIN VALINTA
Lähestulkoon haasteellisuudessaan yhtä hankalaa kuin mitä tontin etsintä oli. Haettiin koko ajan sopivinta - ei välttämättä halvinta. Toisaalta mottona oli: "halvin ei välttämättä ole paras, mutta voi yhtä hyvin ollakin". Haettiin sellaista arkkitehtia joka pystyy tuomaan projektille varmuutta. Haettiin henkilöä joka uskaltaa ehdottaa jotakin meidän näkemystemme tueksi/lisäksi/vaihtoehdoksi. Emme etsineet vain piirtäjää. Haimme myös henkilökemiaa. 

Laitoimme useita tarjouspyyntöjä. Joitakin arkkitehteja tapasimme henkilökohtaisesti ja joitakin haastattelimme puhelimitse. Joidenkin kanssa asiat jäivät sähköposteihin. Tähän mennessä uskallan väittää että löysimme meille sopivan.

PÄÄSUUNNITTELIJA
Sovimme arkkitehdin kanssa että hän toimii projektissa pääsuunnittelijana rakennusluvan saamiseen saakka. Tästä eteenpäin viestikapula vaihtuu vastaavalle työnjohtajalle.

ALUSTAVAT LUONNOKSET JA TONTTIKÄYNTI ARKKITEHDIN KANSSA
Arkkitehtimme toimintamalli on sellainen, että hän kerää ensin meidän toiveet ja kirjaa ne ylös. Tapaamisemme perusteella tekee luonnoksen/luonnoksia. Näiden valmistuttua ne katselmoidaan ja sovitellaan tonttikäynnin yhteydessä maastoon. Luonnoksista valittiin toinen jatkoon ja sitä on kommentoitu. Saunaa ei ole vielä ehditty kommentoida.

PERUSTUSSUUNNITTELU
Tällainen termi minulta oli mennyt kokonaan ohi. Tällainen pieni ja vähäpätöinen seikka. Sain tähän suositukset arkkitehdilta ja tapasin perustussunnittelijan tontilla. Hän tarkasti tontin ja teki tarjouksen perustussuunnittelusta, sekä vastaavan työnjohdon tehtävistä että rakennusvaiheen pääsuunnittelijan tehtävistä. Hän myös suositteli tontin vaaittamista.

VAAITUS
Jälleen täysin uusi asia minulle, mutta päädyin uskomaan että olisi todellakin tarpeellinen tehdä. Tämä tilattu ja tätä kirjoittaessa se tehtäneen parin päivän sisään.

POHJATUTKIMUS
Tätä ei siis päädytty tekemään. Kaksi ammattilaista oli sitä mieltä että ei tarvitsisi.

VASTAAVA TYÖNJOHTAJA
Tarvitsemme tähän todella vankan ammattilaisen ajamaan etujamme ja varmistamaan että kaikki mahdolliset asiat tulee huomioitua. Tarvitsemme jonkun ulkopuolisen pitämään ohjat käsissään ja raportoimaan meille. Urakoitsijoiden kilpailutuksessa suuri rooli - paikallistuntemuksenkin myötä. Tätä kirjoittaessa yhden ehdokkaan sopimusluonnos on pöydällä ja täsmentäviä kommentteja laitettu paluupostilla. Ulkopuolisen kommentit sopimusluonnokseen jo saatu.

LOHKOMINEN
Maanmittauslaitoksen paperit tulivat eilen. Täytän ennakkokyselyn ja laitan postiin. Sitten vain odotellaan kutsua lohkomiskokoukseen ja maastokäynnille. Kyllä - tässä vaiheessa "Hanhiniemestä" tulee sitten virallisesti Hanhiniemi.
= = = = =

"Hanhiniemestä" tulee pian Hanhiniemi.

Kaiken kaikkiaan projektin saaminen tähän pisteeseen on edellyttänyt ummikolta paljon kysymyksiä ja selvittelyjä. Päätä on raavittu moneen otteeseen. Välillä on kieltämättä ollut hyvinkin hölmö olo. Jälkikäteen ajatellen moni kysymys olisi saanut jäädä esittämättä, moni kysymys pitänyt muotoilla toisin. Paljon tullut selviteltyä tarpeetonta tietoa, paljon saanut oppia ja paljon jäänyt oppimatta.

Uutta on kuitenkin opittu ja uusia asioita tehty. Kannan työkseni läppäriä. Ennen tätä mökkiprojektia en ollut kantanut taikka käyttänyt raivaussahaa tai moottorisahaa. Moottorisahani on hiukan pieni ja tällä sahauskokemuksella olen isommat puut jättänyt suosiolla ammattilaiselle. Olen vain raivaillut paikkoja että on sitten helpompi metsuroida kun pienemmät puut ja risut on tieltä pois.

Uskon kuitenkin, että projekti on edennyt hyvien tuulien alla. Omat fiilikset ainakin on hyvät. Ajatukset kulkevat väistämättä aina tulevaisuuteen ja siihen, että mitä sitten tehdään kun mökki ja sauna viimein valmistuu. Kuinka vain nautitaan olostamme. Yhteisestä ajasta perheen kanssa. Nautimme helteistä. Nautimme sateista ja myrskyistä. Nautimme pakkasesta. Nautimme lumesta. Nautimme lumen sulamisesta. Nautimme. Nautimme hiljaisuudesta. Nautimme elämästä ympärillämme. Nautimme luonnon tarjoamista elämyksistä ja nautimme moottoriveneen äänistä järvellä.

Vuodenajat vaihtuu - Hanhiniemi pysyy.

Hanhiniemi tarjoaa aina parastaan.

Pyrimme saamaan mökin sellaiseksi, että siellä oleva aika valjastetaan vain siellä olemiseen. Ajaksi perheen kesken. Ajaksi vieraita varten. Vain tarpeelliset ylläpitoon liittyvät asiat hoidetaan. Sitten kun on taas paukkuja ja vapaaehtoista intoa, sitten jatketaan projektia ja rakennetaan sitä mitä olemme oppineet sinne kaipaamaan.

Viikot ovat olleet raskaita. Rouva tekee viikossa vähintään 50h töitä. Viikoittain suunnitellaan lasten harrastuskuskaukset ja mihin milloinkin mennään - kuka vie ja tuo ja ketä ja mitä. Vain kahtena lauantaina olen ollut poissa tontilta kauppakirjan allekirjoituksen jälkeen. 

Raskasta on ollut siksikin, että tonttikäynnit ovat minulle aika rankkoja. Käyn salilla 1-3 kertaa viikossa, mutta silti tuo hyötyliikunta tontilla on sellaista että sykemittarin lukuja en viitsi tässä yhteydessä mainita. Saunassa on kipunoivia lihaksia lääkitty. Toisaalta sitten taas tuo raskaus ei aina tunnu raskaudelta. Se tunne häipyy toisen tunteen alle, sen tunteen joka tulee kun saa joka hetki mökin lähemmäksi valmistumista.

= = =

Tontilla arkkitehdin kanssa

Viimein. Viimein lauantaina pääsimme tontille arkkitehdin kanssa. Istuimme ensin Mikkelissä kauppakeskus Stellan kahviossa ja katselimme uunituoreita luonnoksia. Villa Astikaisen luonnoksia. Olimme innoissamme. Jennakin oli mukana.

Täytyy sanoa, että oikein hyvin oli arkkitehti napannut kiinni toiveistamme. Luonnokset jo olivat hyvin pitkälle meidän näköisiä. Tietenkin fiilattavaa on vielä edessä. Ei siitä pääse mihinkään. Kotona on nippu paperia ja sähköpostissa tiedostoja - olisi vain otettava aikaa keskellä arjen kiireitä ja kytkettävä aivot suunnittelumoodiin. Yhtenä iltana jo yritettiin - mulla ainakin tyssäsi keskittymiskyvyn puutteeseen. Pitää vaan löytää oikea aika ja paikka.

Viimein päästiin luonnosten kimppuun.

Kävimme ensin läpi siis kahdet mökkiluonnokset ja yhdet saunaluonnokset. Molemmat mökkiluonnokset tuntuivat sopivilta. Toisessa ainakin toteutui "wow-efekti" - korkein kohta huonekorkeudessa oli nostettu kuuteen metriin. Arvoitukseksi jää vielä tässä vaiheessa että jääkö se kuuteen metriin vai pudotammeko sitä hieman. Neliöt, kuutiot ja kulmat maksavat. 

Luonnosten tarkastelusta siirryimme maastoon. Alkutalvinen Hanhiniemi uinui hennon lumipeitteen alla. Kuuntelimme hiljaisuutta. Hienoinen jääpeite oli saapunut myös rannoille. Hanhiniemi näytti juuri nyt parhaita puoliaan. Pystyi hiukan taas mielikuvamatkailemaan siihen hetkeen kun "Villa Astikainen" on valmiina. Istumme ulkoilusta voipuneena sohvalla kahvimukit kädessä ja katsomme isoista ikkunoista ulos ja ihastelemme auringonvalossa kimaltelevaa koskematonta pakkaslunta. Puiden oksilta hiljaa tykkylumi vapauttaa pieninä annoksina painolastiaan ja lumihiutaleet sädehtivät tanssissaan matkallaan alas. Takassa hiukan koivupuu lämmittää.

Hanhiniemi näyttää tähän mennessä parhaat puolensa.

Luonnoksia mökistä oli siis kahdet. Mittailimme tontilla ja maistelimme mökin sijaintia. Samoin fiilistelimme saunan paikkaa. Jälkikäteen kaikki huomasimme, että olimme tontilla keskittyneet vain ja ainoastaan toiseen mökkiluonnoksista. Näin se alitajunta ohjaa. Tästä oli helppo päätellä kumpi luonnoksista miellytti enemmän ja kumpi myös sopii maastoon paremmin. Mökin osalta rakennuspaikka on käytännössä 100% sillä paikalla jolle sitä alunperinkin kaavailimme. Toisaalta tietysti, tontin muoto on sellainen että potentiaalisia rakennuspaikkoja on rajoitetusti.

Mittailimme myös kuinka kuuden metrin huonekorkeus (korkeimmalta kohdalta) osuu maastoon. Sikäli tuo kuusi metriä on aika korkea, mutta välttämättä ei ole liian massiivinenkaan, kun sitä maastossa havinnoitiin. Ei ole tarkoitus parturoida tonttia puhtaaksi vaan jättää mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan. Näin mökki ei ole liian tunkeileva järveltä katsottuna. Jonkun verran ainakin kuusipuita kaadetaan näköalan edestä pois, mutta silti jää puita sopivasti että uskon mökin uppoavan mukavasti luontoon.

Orastava näkymä pohjoiseen olohuoneesta.

Luonnoksessa oli terassi toteutettu kivasti. Terassi kiertää talon pohjoispäädyn siten, että terassilta on näkymät länteen, pohjoiseen ja itään. Kesäinen keskipäivän aurinkokin taittunee joihinkin kohtiin terassia, varsinkin länsi- ja itäreunoille. Pohjoisessa voi olla että etelästä tuleva aurinko jää mökin taakse piiloon. Oleskelulaituria ajatellen sitten metsää onkin parturoitava siten että keskipäivän aurinko taittuu siihen.

Alkutalvinen hiljaisuus.

Jätimme Hanhiniemen nauttimaan omasta hiljaisuudestaan. Jälleen tulevana lauantaina paluu tontille. Ajatuksissa pikkuparturointia saunapaikalta. Sääli rikkoa hiljaisuus.

= = =

Pieni tauko ja takaisin tontille

Taas pikkupuuhastelemaan tontille. Viime viikonloppuna ei käyty tontilla ollenkaan - ensimmäistä kertaa sitten kauppakirjan allekirjoituksen. Olimme Helsingin Messukeskuksessa K-kauppiasliiton K-team päivillä. Messuilua. Mestarimyyjäfinaalit. Seurustelua. Jarkko Tamminen. Paula Koivuniemi. Haloo Helsinki. 

Haloo Helsinki.

Viimeinen 100m 8.11.2014.

Ei oikein muisti taivu siihen, että jaksaisi muistaa milloin olisi ollut lauantai ja kenelläkään muksuista ei olisi ollut urheilutapahtumaa. Viime viikonloppuna kun oltiin "huilaamassa" K-team -päivillä niin Jenna kuskaili Tuikea otteluihin lauantaina ja sunnuntaina taitokisoihin Espooseen. Nyt tänä lauantaina ei ollut ohjelmassa mitään. No sen verran toki, että Toivon Ahmajengi oli Hartwall Areenalla katsomassa kun Leijonat nöyryytti Venäjää 6-2. Hyvinkäältä lähti pelaajia ja vanhempia bussilla. Lähtö aamulla, paluu illalla.

Koska rouva oli Ilmalassa, niin minä sitten Mikkeliin. Talvinopeusrajoitusten mukaisesti ajelin. K-supermarket Rokkalasta kävin hakemassa myöhäistä aamupalaa ja/tai lounasta. Vetelin ne naamaan ja aloin vetelemään moottorisahaa käyntiin. 

K-supermarket Rokkala.

Ei lähe. Ei lähe. Ei lähe. Ei lähe. Ehdin jo ajattelemaan että kohta Kyyveden pohjassa on yksi moottorisaha. Toki sellaista ympäristörikosta ei sovi tehdä, varsinkaan Natura-alueen vieressä. 

Hiki alkoi siinä nykiessä puskemaan pintaan. Keksin kuitenkin että ehkä olen kastellut tulpan. Availin koteloa, kuivailin tulppaa, kasasin kotelon ja nykäsin sahan käyntiin. Ei mikään loistoalku taaskaan ummikolle. Annoin sahan käydä tyhjäkäynnillä ja vedin vielä hiukan happea. Iskeydyin tulevan parkkipaikan koivujen kimppuun.

Joku vois vetää noi nurin raivaussahalla.

Elämäni toinen metsurointikeikka. Puuta kaatui ja aina puut kaatui siihen suuntaan mihin halusinkin niiden kaatuvan - okei, no paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Puuta nurin. Karsintaa. Pätkimistä. Pinoamista. Pulssi hakkasi rajoittimella. Selkä lauloi joululauluja. Muuttolintuja (hanhia?) lensi tontin yli. Täsmälleen kohti länttä. Olivat ihan hiljaa lentäessään. Vain siipien suhinaa. Kolme noin kahdenkymmenen linnun parvea. 

 

Tällainen näkymä (vielä) siitä mihin terassi tulee.

Näkymä saunalta. Vielä on parturoitavaa.

= = =

Arkkitehti valittu

Yllättävän haastavaa oli lopulta arkkitehdin valinta. Noin 40% arkkitehdeistä ei vastannut kyselyyni lainkaan. Joidenkin kanssa päädyttiin tapaamisiin asti ja joidenkin kanssa käytiin asioita läpi puhelimessa. 

Sopivan tontin löytämisessä ei pidetty kiirettä, vaan annettiin ajan kulua ja tehtiin koko ajan töitä sen oikean löytämiseksi. Ei tietty odoteltu odottelemisen ilosta vaan koko ajan oli valmius laittaa kaupat kiinni. Tärkein valinta - tontti - saatiin lopulta hienosti maaliin.

Toiseksi tärkeimpänä asiana tässä projektissa pidän arkkitehdin valintaa. Sekin tehtiin huolella. Mottona tässä valinnassa oli, että: "halvin ei ole paras, mutta voi yhtä hyvin ollakin." No halvinta ei otettu, mutta vankasti uskon että otettiin sopivin. Toki faktoja puntaroitiin (tarjoukset, referenssit yms.), mutta aivan lopullinen päätös sitten tehtiin lopulta kuitenkin 100% tunteella. Lähdemme viemään projektiamme eteenpäin Arkkitehtitoimisto Ettala Palomeraksen kanssa.

Talvi saapuu Hanhiniemelle.

Kävin tänään taas miehistelemässä tontilla. Hain Mikkelin K-raudasta moottorisahan. En sellaista ole ennen omistanutkaan - en myöskään käyttänyt. Tontilla hiukan kohmeisin sormin sitten virittelin laipat ja ketjut paikalleen. Hyrähti käyntiinkin. Kerran katsoin Youtubesta videon kuinka sahataan ja siitä sitten pienempien koivujen kimppuun. 

Työkseni kannan läppäriä. Oli muuten paikat jumissa kun tulin kymmenen tunnin "metsurointi"reissulta kotiin. Hierojaa ei näy kotona missään. Hieroja on saunaillassa. Palkitsen itseni sitten saunalla, oluella (ehkä parilla) ja (ehkä parilla) lasillisella Renault, Extra Old Carte Noire'a.

Kotona odotti palkinto.

Raivaajan työkalu.

Kuva valehtelee.

Arkkitehdille on toimitettu jo "toivelistaa" ja "fiilistelykuvia". Tonttikäyntiä yritetään saada sopimaan kalentereihin. Nyt alkaa todella mielenkiintoinen aika kun aletaan etenemään kohti rakennuslupaa - ja talotehtaiden kilpailutusta.

Jossakin vaiheessa tarvitsemme sitten "luottopakin" - rakennustyömaasta vastaavan. Mutta nyt painun saunaan. Fiilistelemään.

= = =

Niemen vieras

Vieteltiin viime viikko syyslomaa. Siis lomaa. Ei ollut harrastuskuskauksia. Mentiin aluksi Lehmonkärkeen. Siellä vain oltiin. Hiukan ulkoiltiin ja saunottiin ja  pääasiassa loikoiltiin ulkoporealtaassa. Muuttolintuja muutteli isoissa parvissa. Yksi arkkitehtikin tavattiin.

 

Loppuviikoksi kotiin. Tuikella jalkapalloleiri. Perjantaina nakkasin Tuiken taas Myyrmäkeen Soccer Campille ja sieltä kodin kautta taas Jesperin kanssa tontille. Niemeä parturoitiin. Ihmeteltiin myös aivan kärjessä olevaa läjää. Ensin googleteltiin että olisi karhun tekosia, mutta sosiaalinen media (lue: Facebook) tulkitsi tekeleen olevan supin tekemisiä. Oli liian pieni karhun töräyttämäksi.

 

Perinteiseen malliin aikamme kun oltiin nysvätty, niin paistettiin makkarat nuotiossa. Kotiin ehdittiin juuri ennen Vain Elämää -ohjelman alkua.

 

Vähän on taas niukasti asiaa. Pian on arkkitehtirintamalla päätöksien aika.

 

Lehmonkärki, Huvila 1.

 

Tekele.



DNA toimii tontilla.



Työmiesten nuotio.

Siivotaan niemeä.

Työmies savuaa.

= = =

Another Pikapyrähdys

Uusi pikapyrähdys tontille. Voidaan kyllä oikeutetusti ajatella että onko tässä mitään järkeä, mutta tätä tämä tulee olemaan. Pikapyrähdyksiä toisen perään. Aamupäivä meni Järvenpään hallissa katsomassa kuinka Haukkaparvi raateli Ahmalauman (ainakin Toivon peliryhmän). Paljon parempaa peliä kylläkin kuin viime viikonloppuna.

 

Pelien jälkeen suunta kohti Mikkeliä. Kyydissä Jesperi ja hänen luokkakaverinsa. Pojille annoin projektiksi niemen itäreunan siivoamisen risuista. Todella hyvin pojat hommasta suoriutuivatkin. Mukavaa kun nuoria kiinnostaa luonnossa oleminen. Niemeä kiertää risukko josta pitää päästä eroon. Siinä on vielä parturoitavaa 1-3 viikonlopuksi - riippuu tekijöiden määrästä ja käytössä olevasta ajasta.

 

Ei maisema tästä juuri parane.

 

Itse nostelin raivaussahan ulos ja olin valmiina nykäisemään koneen käyntiin.  Voisi olla jopa viimeinen päivä kun tienvarsia tarvitsee sipistellä. Kaikki muut pikapyrähdystarvikkeet olin muistanut ottaa mukaan, mutta en raivaussahan valjaita. Raivaussahan kierrokset pysyttelivät tasan nollassa ja omani taas hakkasivat rajoittimelle.

 

Painuin tienvarteen nuolemaan haavojani ja samalla kantelin aiemmin kaadettuja risuja läjään. Kirosin oman huolimattomuuteni tietysti myös Facebookiin. Tietenkin - ja onneksi. Oulusta tuli sosiaalisen median kautta vinkki että: "Sido housun lenkkiin narulla tai tuoreilla koivun oksilla. Ja jos on vyö mukana niin kainalon kautta lännen tyyliin." Jep. Tästä inspiroituneena sitten tein hupparista valjaat ja sain sahan olkapäälle roikkumaan ja taas mentiin aikataulussa. T-paidassa ryskin menemään.

 

Näyttävä ylilento.

 

Alkoi jo hiukan tulla hämärä ja omat hommat olivat loppusuoralla. Menin niemelle komentamaan poikia lopettamaan oman savottansa. Sytyteltiin taas nuotio rannalle. Ihan vain tuon nuotion takia olisi kannattanut ajella tontille. Järvi oli aivan tyyni. Taivas pilvetön. Hiljaista. Järvellä ei juurikaan liikennettä. Yksi moottorivene kulkee järvellä. Kaukana, mutta hyvin kuuluu - puhekin. Ilmassa kulkijoita hiukan enemmän. Muuttolinnut ylittävät Hanhiniemen. Joitain parvia lentää kauempana. Kaikki matkalla etelään, tai silmämääräisesti kylläkin nayttivät lentävän kohti länttä.

 

Ihmisen on hyvä olla.

 

Istuskeltiin nuotiolla. Nautittiin luonnosta. Syötiin. Lähdettiin kotiin. Hanhiniemessä oli +2,0 enää lämmintä ja raikas syysilma. Kotikylällä kosteaa ja +9,5. Aivan erilaiset ilmat.

= = =

Syksy rannalla

Jälleen lauantai. Lapset koulussa, tai siis kaksi pienintä. Unicef-kävelyä (/juoksua) ja koulua. Rouvakin siellä. Minä kotona teen paperitöitä. Kuuntelen Velvet Undergroundia ja teen paperitöitä. Hiukan vetelehdinkin. En paljoa. Vain vähän. Tänään oli taas tarkoitus mennä tontille. Matkaan me vanhemmat ja lapsista 3/4. Tarkoitus hiukan katsoa oleskelulaiturin paikkaa ja rantatöitä. Ranta on siis oikein tasaista ja napakkaa hiekkaa, mutta siellä täällä on kivilohkareita ja niitä pitäisi siirrellä. 

Oleskelulaiturin tekeminen on hiukan haastava. Vesi on laskenut keväästä noin 30-40 cm. Alustavasti sovitaan urakkaa noin kuukauden päähän. Laituria ei siis vielä tehdä, mutta kiviä käytetään apuna sen tekemiseen ja näin syksyllä on parempi siirrellä. Pitää kauhakuormaajalle käydä sitä ennen raivaamassa pieni ura. Jos se nyt pieni voi olla. Kolme metriä leveä. Se ura käytetään sitten hyväksi ja tehdään sen päälle myöhemmin huoltoväylä. Tässä päivityksessä ei suuremmin ole mitään uutta, eikä tontilla suuremmin mitään tehtykään. Speksausta (olen hyvä siinä) ja risujen siirtelyä (en ole hyvä siinä). Risut liikkuivatkin sitten tänään vain rouvan ja kolmen lapsen toimesta. Minä seurustelin "isännän" kanssa. Ja speksasin. "Rankan" päivän päätteeksi tehtiin rannalle nuotio ja nautittiin maisemista ja makkarasta. Vaahtokarkeistakin.

Teerenpeliä mökkitiellä.

Niemi kylpee syksyssä.

Äskeinen kuvauspaikka, mutta kuvaussuunta toinen.

Liuskekivistä pitäis keksiä jotain.

Uimarannan hiekkapohja

 

Oleskelulaiturin paikka.

Nuotio toiseen lahukkaan.

Herkkupäivä.

Vaahtokarkkia vaahtopäiden äärellä.

 

Aallot hyväilee rantakalliota.

 

Lappi look-alike.

Lappi look-alike.

Vahti varmistaa että varmasti lähdemme pois.

Tämä päivitys on otsikoitu kunnianosoituksena yhdelle suurista.

= = =