Syksy rannalla

Jälleen lauantai. Lapset koulussa, tai siis kaksi pienintä. Unicef-kävelyä (/juoksua) ja koulua. Rouvakin siellä. Minä kotona teen paperitöitä. Kuuntelen Velvet Undergroundia ja teen paperitöitä. Hiukan vetelehdinkin. En paljoa. Vain vähän. Tänään oli taas tarkoitus mennä tontille. Matkaan me vanhemmat ja lapsista 3/4. Tarkoitus hiukan katsoa oleskelulaiturin paikkaa ja rantatöitä. Ranta on siis oikein tasaista ja napakkaa hiekkaa, mutta siellä täällä on kivilohkareita ja niitä pitäisi siirrellä. 

Oleskelulaiturin tekeminen on hiukan haastava. Vesi on laskenut keväästä noin 30-40 cm. Alustavasti sovitaan urakkaa noin kuukauden päähän. Laituria ei siis vielä tehdä, mutta kiviä käytetään apuna sen tekemiseen ja näin syksyllä on parempi siirrellä. Pitää kauhakuormaajalle käydä sitä ennen raivaamassa pieni ura. Jos se nyt pieni voi olla. Kolme metriä leveä. Se ura käytetään sitten hyväksi ja tehdään sen päälle myöhemmin huoltoväylä. Tässä päivityksessä ei suuremmin ole mitään uutta, eikä tontilla suuremmin mitään tehtykään. Speksausta (olen hyvä siinä) ja risujen siirtelyä (en ole hyvä siinä). Risut liikkuivatkin sitten tänään vain rouvan ja kolmen lapsen toimesta. Minä seurustelin "isännän" kanssa. Ja speksasin. "Rankan" päivän päätteeksi tehtiin rannalle nuotio ja nautittiin maisemista ja makkarasta. Vaahtokarkeistakin.

Teerenpeliä mökkitiellä.

Niemi kylpee syksyssä.

Äskeinen kuvauspaikka, mutta kuvaussuunta toinen.

Liuskekivistä pitäis keksiä jotain.

Uimarannan hiekkapohja

 

Oleskelulaiturin paikka.

Nuotio toiseen lahukkaan.

Herkkupäivä.

Vaahtokarkkia vaahtopäiden äärellä.

 

Aallot hyväilee rantakalliota.

 

Lappi look-alike.

Lappi look-alike.

Vahti varmistaa että varmasti lähdemme pois.

Tämä päivitys on otsikoitu kunnianosoituksena yhdelle suurista.

= = =

Risuja ja rapuja

Jälleen lauantai tuli ja jälleen lauantai meni. Taas tiedossa tonttikäynti. Logistiset haasteetkin saatiin lopulta kuntoon. Haastetta tuli yöllisen puhelun muodossa ja rouvan pitikin sitten mennä aamulla töihin sen sijaan että olisi mennyt Tuiken kanssa jalkapalloturnaukseen. Saatiin Tuikelle kyyti ja minun ei sitten tarvinut lähteä enää Toivon peliharjoitusten jälkeen kuskaamaan Tuikea. Toivo hallille, itse aamukahville huoltoasemalle ja sitten pelejä katsomaan. Jäähallikäynnin jälkeen kotiin Arnoldsin kautta ja... tontille.

Toivo #25

Vakaa aikomus oli siivota vielä tonttitien reunaa, mutta alkoikin sitten kehtoittaa (kehtoittaa = ei huvita) se homma, joten raivailin rannalta puiden alaoksia. Suurin osa noista puista on periaatteessa kaatouhan alla, mutta minua hiukan häiritsi se ryteikkö koska sen "ansiosta" ei rantaa oikein hahmottanut kunnolla. Nyt pystyy paremmin pyörimään rannalla ja katselemaan kuvitteelliselta saunan paikalta millaisia maisemia saunanikkuna sitten tarjoaisi mistäkin rakennuspaikasta.

Matkamusiikkina Laura Pausini

Siinä oksistoja raivaillessa ja saunan paikkaa hahmotellessa alkoi hiukan hahmottumaan oleskelulaiturin muoto ja tekotapa. Rantaa täytyy hiukan raivat kivistä ja kasata rannalle ja käyttää niitä hyödyksi kun kiinteä laituri tehdään. Vesi on laskenut jotakuinkin 30cm keväästä. Täytynee keväällä yrittää löytää huippukorkeus ja haastatella hiukan paikallisiakin. Rannasta on kylläkin hahmotettavissa missä vesi yleensä korkeimmillaan on.

Näkymä järvelle.

Kohti niemen kärkeä

Viereinen niemi.

Niemi länsirajalta kuvattuna.

Tontilla ehdin olla kolme tuntia ja sitten taas kotiin. Pikasauna, pikaolut, pikasuihku, pikapukeminen ja pikaisesti naapuriin ravut kainalossa. Istuimme tunnelmallisessa valaistuksessa ulkona ja nautimme ravuista sekä juomista. Sunnuntai on lepopäivä. Sohvapäivä. Formulapäivä. Pizzapäivä. On todella mukavaa olla vaan. Antaa lupa laiskotella. Hiukan mieltä painaa että pensasaita pitäisi leikata. Olkoon. Kaksi pientä kävi jalkapalloharjoituksissa. Isoin kävi kotona yöpymässä ja oli sunnuntaina kaupalla töissä. Jesperin kummi oli kylässä ja Tuikella oli kaveri yökylässä. Kaikissa makuuhuoneissa oli vieraita yökylässä - onneksi ei sentään meidän makuuhuoneessa.

Löysä työmies taukoilee ahkerasti.

Perjantaina tavattiin taas uusi arkkitehtiehdokas. Oikein mukava tapaaminen. Ensi viikolla pitäisi saada hiukan tarkempaa hinta-arviota projektista hänen osaltaan. 

Toivottavasti tämä Laura Pausinin Il Mio Sbaglio Più Grande -kappale ei ole nimensä muodossa enteellinen tälle projektille. Tähän sitten hymiö.

= = =

Risuja, risuja, risuja

Taas ajetaan Mikkeliin. Kyydissä vanhin tytär Jenna ja avopuolisonsa Harri. Mukavaa kun on seuraa. Kummasti Mikkeliin saapuminen alkaa tuntumaan mukavalta. Mikkeliin ei tunnesiteitä juurikaan ole. Yksi vahva side on - Karkialampi. SavPr KrhK III/89. Se siitä. Tuon tunnesiteen laadun voi lukija tulkita, kukin omalla tavallaan.

(c) Jenna Astikainen

Aloitetaan taas savotta käymällä niemessä. Kurki tervehtii meitä lentämällä alueen yli. Muuten on hiljaista. Oikein hiljaista. Katsotaan mitä tänään pitäisi tehdä. Edellisten raivauksien risuja on vielä ihan riittävästi maassa. Saadaan ne yllättävän nopeasti kerättyä. Ahkeria työläisiä. Mitalit rintaan.

Työn Sankarit

Napataan eväsleivät ja rikotaan hiljaisuus. Nykäistään raivaussaha käyntiin. Jenna ja Harri keräävät risuja ja hirvikärpäsiä. Harri tekee ennätyksen - paidan alla about kymmenen lituskaa kärpästä. Muistuttaako Harri meistä eniten hirveä? Risut kerätään tien reunoilta kasoiksi keskivallille ja keskivallilta "pääkasaan". Minä ryskän pientareilla sahan kanssa ja pätkin kantoja. Hiki ‬tippuu. Yllättävää?

Lopetellaan ja ajetaan Citymarkettiin. Eväät autoon ja kotia kohti. Heitän Jennan ja Harrin kotiin Espooseen ja ajelen tankin kautta kotiin saunaan. Oluellekin. Vielä jää ainakin pariksi lauantaiksi tekemistä. Toisaalta alkaa tämä tuntua sipistelyltä, olisi jo aika saada rakennusrähinä päälle. 

Selfie ja sosiaalisen median päivitys

Rakentaminen on jo melkein valmis, enää puuttuu aloittaminen. Istun Hyvinkään jäähallin kahviossa ja odottelen pojan lätkäharkkojen alkamista. Käytän hyödyksi ja lueskelen taas ajatuksella arkkitehtien kanssa käytyjä keskusteluja ja yritän saada aikaan tapaamisia.

Lounas jäähallin kahviossa.

= = =

Kemiaa, henkilökemiaa

Olen itse saanut paljon irti netistä. Vaikea edes luetella mitä kaikkea sieltä on saatu nyhdettyä - jos on osannut nyhtää. Faija on googlaillut aika paljon. Ehkä noloin Googleen laittamani haku oli: Kyyvesi kyitä

Aina en ole edes tiennyt mitä pitäisi etsiä - enkä tiedä vieläkään. Joskus yksi asia johtaa toiseen ja avaa täysin uuden asian/maailman mitä pitää alkaa selvittämään. Joskus asiat kirkastuvat. Toisaalta joskus taas asiat menevät löydetyn tiedon jälkeen entistä enemmän solmuun. Vaikea ajoittain päättää että lisääkö tieto tuskaa vai ei. Onko tieto vapauttavaa/huojentavaa/rasittavaa/puolueetonta. Ja onko tieto tietoa ollenkaan vai onko se mielipidettä. Mihin tietoon luotan? Lähdekritiikki?

Yksi parhaista tiedonlähteistä on kokemusperäinen tieto. Tätä omaa kokemusperäistä tietoa jaan muille kesämökkirakentajille - kohderyhmänä siis ummikot, jos muita kuin minä edes on. Toisaalta, en ole aivan varma onko tuottamani tietoa tarpeeksi yksityiskohtaista juuri oikeissa kohdin. Jotakin jää varmasti sanomatta ja jotakin varmasti toistetaan liikaakin. Teksti on kirjoittajansa näköistä, samoin sisältö.

Tonttia etsiessämme törmäsimme monenlaisiin kiinteistövälittäjiin. Mikä on muuten välittäjän vastakohta? Oli huippuja ja oli sitten, hmmmm... no sieltä toisesta ääripäästä. Sama kaava toistuu arkkitehdeissä. Olen asioinut aktiivisten kanssa. Kiinnostuneiden kanssa. Välinpitämättömien kanssa. Samat lainalaisuudet toistuvat kun kontaktivolyymit lisääntyy. Erittäin tärkeää on henkilökemia. Millaista on kenenkin kanssa toimiminen. Elämäni yksi tärkeimmistä projekteista. Olen ehtinyt tapaamaan yhden arkkitehdin. Olen puhunut puhelimessa joidenkin kanssa. Olen lähettänyt ja saanut paljon sähköpostia. Sähköpostissa virheellisten tulkintojen tekeminen on helpointa kun ei ole eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja maustamassa kommunikaatiota.

Seuraavassa on keskustelu joka meni kohtalaisen nopeasti aivan väärille raiteille. Olettamukset ovat vaarallisia. Olettamukset joita tekee niin lukija kuin lähettäjäkin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
VIESTINI POTENTIAALISILLE ARKKITEHDEILLE:
Hei,

Tarvitsemme kesämökkiprojektillemme arkkitehtia/pääsuunnittelijaa.

Tonttimme sijaitsee Mikkelissä, Kyyveden rannalla.

Tarjolla olisi projekti jossa suunniteltaisiin kokonaisuus hyödyntäen
mahtavia maisemia järvelle sekä kunnioittaen luontoa upottaen
rakennukset sopimaan maisemaan.

Meillä on suuri toiveiden tynnyri ja tarvitsemme ammattilaista
sanomaan meille "EI", ehdottamaan korvaavia vaihtoehtoja sekä
avaamaan silmiämme katsomaan asioita uudella tavalla.

Tärkeintä on lopputulos sekä kustannustehokkuus.

Alustavan arvion mukaan tontille tulisi päärakennus n. 80m2,
saunarakennus (max 25m2) sekä talousrakennus (puuvaja/säilytysvaja/autokatos). Alueelle tulisi paljon terassialueita sekä puisia kulkureittejä koska tontti jää lähestulkoon luonnonmukaiseksi.

Olisimme kiinnostuneita kuulemaan näkemyksiänne tästä projektista
sekä myös teidän hinnoittelustanne ja mitä eri osa-alueita se pitää
sisällään.
= = = = =

= = = = =
ARKKITEHTI VASTAA KYSELYYNI:
Kiitos tarjouskyselystä. Sorry, että vastaus kesti, mutta olin
viikonloppuna matkoilla ja vasta nyt palasin töiden ääreen.

Olen tehnyt yksityisasiakkaiden pientaloja melko paljon viimeisen
kahden-kolmen vuoden aikana. Näiden kokemusten perusteella olen
hieman kaventanut sektoria siihen nähden minkälaisia töitä otan
vastaan.
Mikäli tahdotte ostaa arkkitehtisuunnittelua (puhtaaksipiirtämisen
sijaan) ja hankkeellanne on arkkitehtonisia tavoitteita (tilojen
oikeanlainen mitoitus ja arkkitehtoninen visuaalinen ilme
yhdistettynä hyvään ja terveeseen rakennustapaan), tarjoan mielelläni
arkkitehti- ja pääsuunnittelua kohteeseen. Olen myös kiinnostunut
kohteen kokonaisvaltaisesta suunnittelusta pelkkien lupakuvien
sijaan.

Suunnittelun hinta perustuu tuntityöarvioon suunnittelun sisällöstä
riippuen. Tuntihinta on 65 euroa + alv. yhteensä 80,60 euroa / tunti.
Sisällöstä riippuen kohteen alustava tuntiarvio on 100-160 tuntia.
Pääsuunnittelu lisätään hintaan 500 euroa + alv. yhteensä 620 euroa.

Mikäli sisältö halutaan jättää avoimeksi, voidaan suunnittelu
toteuttaa myös tuntiveloitusperusteisesti.

Jos haluatte keskustella lisää, ehdotan että tapaamme toimistollani.
= = = = =

= = = = =
MINÄ ILMOITAN ETTÄ TUNTIHINNOITTELU ON POIKKEAVA:
Hei,

Kokonaisvaltainen suunnittelu on juuri se mitä me haemme.

Tuntihinnoittelu on hiukan poikkeava kun vertaan sitä muilta saamiini
tarjouksiin ja ehkä myöskin meidän kannalta epäedullinen kulujen
arvioimista ja budjettikuria ajatellen.
= = = = =

= = = = =
ARKKITEHTI OLETTAA ja VASTAA ja NYT MENNÄÄN METSÄÄN:
Moi,

Ymmärrän pointtisi. Voin halutessasi laskea työlle kokonaishinnan,
mutta sitten pitäisi tietää enemmän kohteesta. Toisaalta,
kokonaishinta ei tässä varmastikaan ole alle 5000 euroa + alv. = 6200 euroa, joten jos tuo on lähtökohtaisesti liian paljon, niin en usko, että päätyisimme sopimukseen.

Onnea projektillenne ja tsemppiä!
= = = = =

= = = = =
MINÄ VASTAAN, EN KAIKKEIN RAKENTAVIMMIN:
Hei,

En ottanut kantaa hintatasoon ollenkaan, ilmoitin sen vain poikkeavan muista saamistani tarjouksista rakenteeltaan ja tuntihinnoittelun olevan meille epäedullinen.

En siis kommentoinut ollenkaan mitä projekti saisi maksaa - se oli teidän oma johtopäätöksenne.
= = = = =

= = = = =
ARKKITEHTI VASTAA:
Okei, saatoin vetää omia johtopäätöksiä.

Olen antanut tuntiveloitusperusteisen hinnan sen vuoksi, että en tunne hanketta niin hyvin, jotta osaisin laskea hinnan työlle. Sopimusta varten asioita voidaan muokata haluttuun suuntaan, mutta parempaa hinta-arviota en tässä vaiheessa osaa antaa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =




 
On toisaalta kohtuutonta olettaa, että kukaan tulisi kaikkien kanssa toimeen. Henkilökemia on tärkeä osa tätä prosessia. Sekä myyjällä että asiakkaalla on omat roolinsa, myyjän pitää olla se joka mukautuu enemmän. Yllä olevassa esimerkissä myös huomataan kuinka pienestä joskus voi yhteispeli olla kiinni. Reagoimme kukin yksilöllisesti erilaisiin ärsykkeisiin. Minulla se "ärsyke" oli tämä lause: "joten jos tuo on lähtökohtaisesti liian paljon, niin en usko, että päätyisimme sopimukseen."

Huomenna taas tontille. Ja tätä kirjoittaessa tuli taas tapaamisehdotus. Siihen oli helppo vastata "kyllä".
= = =

Ensimmäinen arkkitehtitapaaminen

Alkaa tämäkin viikko hiljalleen loppumaan. Lasten harrastuskalenterissa oli tälle viikolle 22 tapahtumaa. Helpotusta toi Jesperin sairastuminen, näin kaksi kuskausta jäi pois. Toivon jääkiekkoon sovittiin kuskausvuoroja yhden toisen perheen kanssa, torstaina he veivät Toivon ja oman poikansa treeneihin (minä lähdin samalla oven avauksella Tuiken peliin Mäntsälään) ja Minna toi sitten töistä tullessaan pojat kotiin. Toivolla sattui torstaille salibandy (harkat), jääkiekko (kauden ekat jääharkat) ja jalkapallo (peli) - priorisoitiin kauden avaavia treenejä tuona päivänä korkeimmalle ja niin jääkiekkokausi on viimein korkattu. 

Korkattu on myös isin lompakko - puolet Topsun lätkävarusteista piti uusia. Piipahdimme JÄRVENPÄÄN INTERSPORTISSA. Keskiviikkona oli sohvailta. Koripallon ja lentopallon MM-kisojen ansiosta annoin itselleni tekosyyn olla vaan. Sohvalla. Jesperin flunssailu tarkoitti siis sitä, että BJJ-treeneihin ei tarvinut kuskailla, mutta tarkoitti sitten myös sitä, että minun piti leikata nurmikko.

Sain nurmikon leikattua - sitten saunaan.

Vaimon huolehtiessa sekä Toivon että Tuiken turnauksista lauantaina, minä kasvatin hiilijalanjälkeä (sorry) ja ajoin tontille. Jatkoin viime viikonloppuna kesken jäänyttä risusavottaa ja tapasin ensimmäisen arkkitehdin. Matkalle tein evääksi ULLAN PAKARIN mainioita kaurasämpylöitä. Väliin kinkkua. Vettä pakkasin mukaan 2 litraa. Ihan liian vähän. Voisi jopa sanoa että tuosta veden määrän virhearvioinnista johtuen työpäivä loppui liian aikaisin. Arkkitehtia odotellessani keräilin maastosta jo kaadettuja risuja ja paita kastui ihan läpimäräksi. Vettä oli ensimmäisen tunnin aikana mennyt jo puoli litraa.

Arkkitehdin saavuttua aloitimme tontilla kiertelyn. Menimme ensin niemen kärkeen. Sieltä on helppo aloittaa visiointi. Sieltä saa parhaimmat havainnot kuinka mahtavien maisemien äärellä ollaan. Jatkoimme visiointiflowta uimarannalla ja jonkin aikaa käytimme oleskelulaiturin speksaamiseen. Aivoriihi tuotti paljon hyviä ajatuksia toteutukseen. Oleskelulaiturin yksi tärkeimpiä funktioita on tuoda mökkiläiset veden äärelle. Siinä on sitten mukava ottaa lasillinen kylmää juomaa samalla kun lapset peuhaavat rantavedessä. Kiikkerä ponttoonilaituri ei ole ihan meidän juttuja. Laiturilla pitää olla tilaa viettää aikaa. Veden korkeuden vaihtelu aiheuttaa suunnittelulle hiukan päänvaivaa. Kyllä siihen ratkaisu löytyy.

Siistittyä mökkitietä

Uimarannalta katsoimme saunan paikkaa ja sieltä siirryimme takaisin parkkipaikalle. Parkkipaikalta katsottuna mökkitie on oikein viihtyisän näköinen. Isäntä (=tontin myyjä) oli viikolla käynyt raivaamassa tien reunat ja minä sipistelin keskivallin. Alkaa näyttämään jo mökkitieltä eikä rämettyneeltä metsäautotieltä. Saimme hahmoteltua autokatoksen/talousrakennuksen/puuliiterin paikalleen ja visoitiin nurmialuetta.

Siirryimme tulevan mökin paikalle. Keskustelimme erilaisista toteutustavoista ja näytin arkkitehdille oman pahvilautaseen piirretyn luonnokseni. Luonnoksen avulla halusin konkretisoida sitä, että emme halua olla pienten ikkunaruutujen takana piilossa. Luonnon on tulvittava sisälle. Takerruimme talon pohjoispäätyyn, se  on tarkoitus tehdä lasista (suurelta osin), samoin kuin länteen avautuva julkisivukin. Pohjoispäätyä miettiessämme huomasin kuinka korkella mökkikuume oikeastaan on. Pääty tarjoaa hienon mahdollisuuden heittäytyä luontoäidin hemmoteltavaksi. 

Kun luontoäiti panee parastaan on syytä pysähtyä katsomaan mitä sillä on asiaa. Syysmyrskyt. Kesäiset auringonlaskut (laskuttomuudet). Keväinen pirtsakka, aurinkoinen, pakkaspäivä. Koskematon ja auringonsäteistä kimalteleva hanki. Nämä. Aloin ymmärtää että talon pääty on yksi tärkeimmistä paikoista. Lasipäätyyn upotetaan kivinen takka jossa tulisijat sekä ulos että sisälle. Haluaisin että takan kivet toisivat mieleen Lapin. On muuten hauska sitten lopulta nähdä miten paljon nämä kaikki suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. On myös haastavaa pitää kaikki ajatukset mielessä tai kirjata ylös. Ehkä pitää hommata pieni kätevä muistivihko tai tehdä puhelimeen tiedosto muistiinpanoja varten.

Talon pääty. Hahmotelmana.

Tapaaminen arkkitehdin kanssa oli antoisa. Hän lupasi hahmotella yhdessä viettämämme ajan "paperille" luonnoksen muodossa. Mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin hän sai kiinni keskusteluistamme. Joitakin arkkitehteja olisi vielä tarkoitus tavata ja visioida yhdessä mökkiä. Pelkkien tarjousten ja portfolioiden perusteella ei suunnittelijan valintaa kannata tehdä. Henkilökemia on yksi ratkaisevimmista. Plus konkereettinen visointikyky. Plus hinta. Alustavien tarjousten perusteella olen pannut merkille kaksi seikkaa: tarjousten hinnat esitetään alvittomina ja tarjousten hintahaitari on about 10.000 €. Halvin ei välttämättä ole se paras, mutta yhtä hyvin se voi ollakin. Olemme tehneet jo tärkeimmän valinnan - ostaneet hienon tontin. Nyt on menossa toiseksi tärkein vaihe projektissa - arkkitehtivalinta.

Arkkitehden huristeltua pois yli tunnin mittaiseksi venähtäneestä tapaamisestamme, sonnistauduin sotisopaan ja painuin lepikkoon. Oli jotenkin voimat pois. En saanut mitään merkittävää aikaan ja kaikki mitä tein tuntui enemmän tai vähemmän nyhräämiseltä. Jotenkin oli vaikeaa siirtyä visioinnin korkelentomaailmasta alas maankamarelle. Putosin aika korkealta toimistolössykän hikiseen risusavottamaailmaan. Tässä oikeassa maailmassa kello kulki hitaasti ja vartti vastasi tuntia. Yhdellä hörpyllä meni puoli litraa vettä. Aloin kehittelemään tekosyytä. Veden loppuminen. Sillä varjolla pakkasin kamat autoon ja lähdin kotiin neljän jälkeen. Se oli sellainen viiden tunnin pikapyrähdys tontilla. Toki matkoineen aikaa kului kymmenisen tuntia.

Paluumatkalla koukkasin K-SUPERMARKET ROKKALAAN ja otin mukaan salaattibaarista salaatin ja kolme pulloa juotavaa. Ahmin salaatin parkkipaikalla autossa. Janokin oli. Menomatkalla tontille kuuntelin Yle Puheelta mainion ELIAS KOSKIMIEHEN haastattelun. Paluumatkalla sitten pesäpallon finaalisarjan ottelua Sotkamo vs. Vimpeli. Melkoista tuo pesäpallo. Kausi alkaa keväällä, ajetaan bussilla edes-takas pitkin Suomea ja kausi päättyy sitten taas lopulta Sotkamon Jymyn mestaruuteen. Ihmettelen jos Vimpeli mestaruuden vie - sen verran ylivoimaiselta Sotkamo radiosta käsin vaikutti. Varsinkin herrat Kohonen ja Korhonen.

Tämän päivän ohjelmaan kuuluu Toivon ja Tuiken jalkapalloturnaukset. Tekisi mieli katsoa molempien matseja. Se sitten tarkoittaisi Jokelan ja Hyvinkään välillä sukkulointia. Rouva lähtee illaksi töihin. Näkemättä jää myös F1 Italian GP. Tai ei jääkään. Lumia pitää ladata täyteen ja katsoa GP kentän laidalla DNA Welho MatkaTV:stä

= = =