sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Taksi

Seuraava yksipuolisesti asiakkaan näkökulmasta ja käyttökokemuksesta. Muut kulmat asian tarkasteluun ei nyt vaan kiinnosta. 

Lomaillaan. Kahdestaan ollaan Hahniniemessä. Lapset kotona keskenään. Nuorimmalla pojalla sunnuntaina aamulla lätkämatsi. Alkulämmittelyt alkaa jo 8:00. 

Ei haluta tuohon aikaan sukulaisia vaivata. Tilataan lauantaina jo pojalle taksi. Etukäteen ja hyvissä ajoin. Edellisenä päivänä. Taksi pyydetään paikalle sunnuntaille klo 7:30. Selvä. Homma hoidossa. Matsiin jälkeen ei tarvitse taksikyytiä kotiin, pappa hoitaa.

Aamulla sitten puhelua pojalle 6:45 että onhan aamupala syöty. Rahat taksia varten taskussa? Lääkkeet mukana? Hyvä odottele sit valmiina 7:30. Kattele vaikka kodinhoitohuoneen ikkunasta ulos ni näet ku taksi tulee.

7:25 soitetaan taksikeskuksesta että taksia ei löytynyt. Aha? Okei? Taksin piti olla 7.30. Laittavat sit viestiä kun löytyy. Ilmoitan pojalle että taksi on vähän myöhässä. 

7:50 ei vieläkään taksia. Soitan pojalle tilanteen. Pojan reaktion saa jokainen arvata. En sitä itse tähän halua kuvailla. Rouva kuuntelee vieressä. Soittaa papalle että voiko hän lähteä kuskaamaan. Voi onneksi. 

Soitan pojalle että pappa tulee hakemaan. Samalla tulee viesti että taksi löydetty. 7:53. Piti olla 7:30. Soitetaan taksikeskukseen että ei nyt tarvita taksia. Myöhässä kuitenkin jo 25 minuuttia.

Ymmärrän taksikeskuksen kommentin: "se teidän paikkakunta vaan on sellainen". Niin on - ja siksi etukäteen ilmoitettiinkin tarpeesta. Kuustoista tuntia aikaa ettiä ajokuntoinen taksikuski. Ei löytyny.

Meneekö kaikki aika Uberin vastustamiseen? Mutta toisaalta kun ei oikein itekään viittis ajella.

Kuten alustin, täysin yksipuolinen kirjoitus asiakkaan näkökulmasta ja saadusta asiointikokemuksesta. Taustavaikuttajat, prosessit tai poliittiset kannanotot ei kiinnosta tässä yhteydessä tippaakaan. Ratkokoot ne joku muu. Asiakasta tässä risoo kaksi asiaa: ei löydy taksia ja ilmoitus sen löytymättömyydestä viisi minuuttia ennen pyydettyä noutoaikaa.

Palvelu johon ei voi luottaa.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Syysloma 2017 vol 3

Taas. Auto pakattu. Kolmannen kerran viikon sisällä kohti Hanhiniemeä. Ei huono. Eikä maistu puulta. Lapset palautettu kotiin. Mukava niiden kanssa oli reissata. Hienosti käyttäytyivät. Nyt taas kahden. Rouva ajaa ja minä istun vieressä - läppäri sylissä. Muutaman työasian hoidan. Ei haittaa. Eikä stressaa. En jaksa muistaa milloin olisin lomillani käyttänyt sähköpostin "out-of-office" toimintoa viimeeksi. Pidän työstäni. Pidän työyhteisöstäni. Pidän työpaikastani. Great Place to Work - kirjaimellisesti. Todellakin.

Hanhiniemi on myös Great Place. Sinne jälleen. Kolmen pysähdyksen taktiikalla. Alko - saunan lämmittämiseen saunamaatuska tarvitsee omat erikoisjuomansa ja lauantainen loimulohi samoin. K-rauta - veneelle pressu, kanaverkkoa ja sytytyspaloja. K-supermarket Rokkala - luomuruisleipää, Luomuhonen.

Saunamaatuska häipyy saunaan. Saunan piippu hönkäisee ensisavut. Minä laitan nuotion tulille. Raivaussaha mukaan ja kerään lähimetsästä sekä risuja että testosteronia. Ruokin tulta roskapuilla ja risuilla. Laitan padan lämpenemään. Veden kiehautus ja huuhtelu. Hiukan aikaa saa pata vielä roikkua tyhjänä nuotion päällä kuumuudesa että bakteerit kuolee.

Nuotioroihua pieteetillä rakennellessani mietin että voitelisiko sitä loimulohta huomenna calvadoksella vai Jack Danielsilla. Haen kuksan ja maistan calvadosta. XO. Pehmeä maku suussa ja sielussa. Täytän snapsikuksan muutaman kerran. On se hyvää. Lohellekin.

Nuotio sopiva. Pata myös. Voinokareet pohjalle. Sitten sipulit. Kuullotus. Hiukan suolaa ja pippuria. Ladon muikut sipuleiden päälle. Suolaa ja pippuria. Peitän muikut vedellä. Pata koukkuun nuotion päälle. Odotus.

Odotellaan myös pilvien karkaamista. Sitkeästi ovat paikallaan. Ei taida tulla kunnon tähtitaivasta tänä yönä. Ok. Otetaan se mitä vastaan tulee. Pääasia että ei sada. Noin tunnissa saadaan rantakala valmiiksi. Nostellaan muikut padasta kuppiin. Voidellaan Muhosen luomuruisleivät. Avataan oluet. Palataan olueseen myöhemmin.

Rantakala on, kuten arvata saattaa, täydellistä. Nälkä on paras mauste, mutta kyllähän ulkoilmassa tehty ruoka on silti parasta. Varsinkin rantakala. Perinteinen. 

Rantakalaa odotellessa.

Loimulohen voiteluaine.

Voiteluaine todettu hyväksi.

Melkein samalle tasolle rantakalan kanssa pääsee ruokajuoma. Olut. Mustan Virran Panimosta. Mitzlaff. 

"Kapinahankkeeseen syyllistynyt saksalainen eversti Joachim Mitzlaff oli vangittuna Olavinlinnan tornissa. Eräänä iltana everstin salainen kätyri lähetti vartiomiehet turhille asioille esittäen jäävänsä vanginvahdiksi. Pimeän tultua Mitzlaff kätyreineen laskeutui tornista pellavaköyden avulla. 
Parivaljakko siirtyi veneellä maihin jatkaen pakomatkaansa ratsain. 
Mitzlaffista ei sen koommin kuultu". 

Mustan Virran Panimon (Savonlinna) tuotteita saa esimerkiksi Nurmijärven K-supermarketista.

Mitzlaff, weissbier
Saunotaan. Huilitaan. Kuunnellaan hiljaisuutta. Ei mitään ääniä missään. Hiljaisuus sattuu korviin. Saunassa sentään rapsaa puut. Saunotaan välillä ilman kiuasvaloja. Kiukaassa palavat puut luovat lepattavaa tunnelmaa. Hyvä mennä tällaisen päivän jälkeen nukkumaan. Hyvä herätä huomiseen. Saisi mennä yö nopeasti.

Yö menikin nopeasti. Onneksi. Aamukahvit hitaalla tempolla. Iskelmä. Muhosen luomuruisleipää. Kaunista aurinkoista maisemaa. Tyyntä. 

Metsään. Käppäillään siellä-täällä. Pysähdytään rantaan kuohuviinille. Tuuli on yltynyt. Aurinko kadonnut. Harmi. Mutta otetaan se vastaan mitä tulee. Alkaa olla jo vähän nälkä. Laahustetaan metsän poikki takaisin Hanhiniemeen.

Saunamaatuska laittaa saunan päälle. Minä nuotion. Viritellään hiillosta tulipesän toiseen reunaan. Odotellessa teen loimulohelle sivelykastikkeen. Lohen pinnasta tulee kivan makuinen oikealla seoksella. Seokseen kuuluu oliiviöljyä, hunajaa, vaahterasiirappia ja calvadosta. Sitä on vielä jäljellä. Ihme.

Perunat hiillokseen ja lohi lankkuihin. Pidetään yllä loimua. Sivellään pintaan "kastiketta". Hiillosperunat muhii folioissaan. Teen smetanasta ja ruohosipulista niille mössön. Hyvää mössöä.

Peruna pyrkii folioon.

Perunat muhii hiillospatjalla.

Lohi alkaa saada väriä pintaan. Näyttää kypsältä. Otetaan perunat pois. Hiukan kärtsähtänyt pinta. Sisältä sopiva. Päästetään lohi piinasta ja lautaselle. Hiukan olisi saanut olla loimussa pidempään. Mutta toimii noinkin. Pinta on T O D E L L A maukas. Ihan parasta. Huolella sivelty. Hyvä seos. Onnistui. Alkaa sataa lunta. Lunta. Nyt oikeesti. Ei tietty haittaa. Pystytään elämään sen kanssa. Mikäpä tässä on ollessa. Lomalla. Nuotiolla. Hanhiniemessä. Ruuan ääressä.

Lohen kanssa maistellaan taas Mustan Virran Panimon tuotteita. Hyviä. Raikkaita. Pirteitä. Omaan makuun kyllä eilinen Mitzlaff oli parempaa kuin nyt nautitut. Rouva on samaa mieltä. Hyviä kuitenkin ovat. Kelpaa hyvin.





Lohi on syöty. Kohennellaan taas tulta suuremmaksi. Lisää puita. Jälkiruuan aika. Haen kahvipannun. Haen myös pullapitkon. Kaupassa alkoi perjantaina tehdä hirveästi mieli pullaa. Ihan tavallinen pullapitko. Kärryyn ja mukaan mökille.

Vedet pannuun ja pannu nuotiolle. Odotellaan kiehumista. Kiehuukin. Mittaan porot arviolta veteen. Pari kertaa kiellon päälle. Jotenkin on oppinut nokipannukahvia tehdessä sen, että kun tuntuu että enää ei tarvitse poroja laittaa, niin vielä pitää vähän lisätä. 

Pannu takaisin nuotioon ja kiehautus. Pois. Kylmällä vedellä "säikäytys". Mummolta opittu tapa ja termi. Onnistuu. Ei tule yhtään poroja kuppiin. Ei lainkaan. Kaadetaan kahvit kuksaan. Calvadosta (sitä on vieläkin) snapsikuksaan. Leikkaan pullaa. Rouva ei ota. Minä otan. Mussutan kolme raavasta palaa. Miten onkaan näin hyvää. Pulla. Kahvi. Calvados.


Kahvin. Keitin.

Kahvi. Calvados. Pulla.


Hentoja lumihiutaleita leijailee maahan. Santsaan kahvia. Santsaan calvadosta. Santsaan pullaa. On hyvää. Eilen tehtiin rantakalaa - hyvää. Tänään tehtiin loimulohta - hyvää. Silti. Paras annos oli, kaikessa yksinkertaisuudessaan, jälkiruoka. Aivan loistavaa. Ihmeellinen himo pullaan. 

Rouva lähtee saunaan. Himmailen vielä nuotiolla. Nautin hetken. Vielä. Vielä hetken. Sitten saunaan.


Huomenna kotiin. Illalla Töölön stadionille naisten MM-karsintaa katsomaan. Ottelun puoliajalla nuorin tyttö joukkueineen saa mitalit. Kultaiset. Aluesarjan voitosta. Hieno suoritus. Mennään katsomaan. Tytölle tärkeä hetki. Kiva.


Hieno syysloma. Melkoista. Sopivasti kaikkea.

= = = = =






torstai 19. lokakuuta 2017

Syysloma 2017 vol 2

Hääpäivää juhlistettu. Paluu kotiin, ei arkeen kuitenkaan. Pari kylään tullutta häpösäpöä (vanhimman tyttären koirat) pitää yllä sirkusta ja rallia. Ravataan ja taistellaan. Jokainen pitää tervehtiä sataan kertaa. Ei niin lyhyttä reissua ulos olekaan etteikö takaisin sisään tultua voisi jokaisen tervehtiä kuin usean vuoden eron jälkeen.

Tultiin siis käymään kotona yöksi ja lähdettin taas mökille tiistaina. Mukaan tarrautui kolme nuorinta. Teinipoika ei niinkään tarrautunut, mutta lähti kuitenkin mukaan. Kiva. Kiltisti lähti.

Mökillä rouva haki sieniä (kyllä, monikossa) metsästä ja minä pojan kanssa pätkin nuotiopuita lyhyemmiksi. Paisteltiin nuotiolla makkaraa pääruuaksi ja vaahtokarkkeja jälkiruuaksi. Saunakin lämpesi. Tietenkin.

Nuotiomakkaraa ja vaahtokarkkeja.

Aamulla "aikainen" herätys. Pitää ehtiä Savonlinnaan, Leipomo Laurikaiseen, ennen puolta päivää. Haetaan lörtsyjä. Ainoita oikeita. Tilattiin etukäteen 20 kpl. Ei se paljoa ole. Viidelle matkassa olevalle neljä per suu. 

Leipomolta pakataan vielä kaupan päälle neljä lörtsyä mukaan ettei "tarvitse heti kuormasta syödä". Laurikaisen mukaan laittamat kaupanpäälliset revittiin takapenkille ennen kuin auton sain käyntiin. "Nyt vatsa hymyilee", totesi kuudesluokkalaisemme takapenkillä. Näin se on. Lörtsyt - ne vaan on geeneissä.

Erityisen onnellisuuden tunteen koin muutama viikko sitten kun nuorin tytär kävi Hyvinkäällä kavereiden kanssa minishoppailemassa. Tuli posket innosta punaisena kotiin. Iloinen virne huulillaan polki kujaa pitkin kotiin. Ei ollutkaan käyttänyt vähiä rahojaan itseensä - vaan shoppaili lörtsyjä perheelle. Isin tyttö. 

(okei - ne lörtsyt oli "korvikkeita" - mutta ajatus ratkaisee).

Nyt ei haeta korvikkeita vaan oikeita Laurikaisia. 

Leipomo Laurikainen ja LÖRTSYT
Käydään kyläilemässä Savonlinnassa ja Punkaharjulla. Punkaharjulta takaisin Savonlinnaan ja Caperoon. Pizzat. The Pizzat. Lienenkö koskaan Caperossa syönyt muuta kuin "Hawaii". 

Sunnuntai, cola/olut ja Caperon pizza - tuo oli nuoruutta. Keskiviikko, vichy ja Caperon pizza on tätä päivää. Silti. Caperon pizza.

Tietenkin Capero on meidän seurueen koko huomioiden täynnä. Rekisteröimme että yhdestä pöydässä pariskunta (?) näyttää olevan lopettelemassa. Mitä ilmeisimmin he taas rekisteröivät katseestani Caperon pizzan kaipuun. Tilaavat laskun. 

Nousevat pöydästä. Katseemme kohtaa eteisessä. Hymyilen kiitoksen. He hymyilevät ja toivottavat hyvää ruokahalua.




Retromatakailu jatkuu. Vuorossa Savonlinnan kolmas kova - SaPKo. Laurikaisen Lörtsyt, Capero ja SaPKo. Nuorimman pojan toiveesta menemme SaPKon peliin. Talvisalon jäähalli. Paikka jossa legendoja tehdään. Ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella vierailen hallissa. Nuoruudessa siellä tuli "muutama" hetki vietettyä. Jokunen hikipisara vuodatettua.

Talvisalon jäähalli on kerännyt hien hajua noin neljäkymmentä vuotta. Halli on vanha ja mallia DDR. Savonlinnalaisella jääkiekkoilulla on perinteitä niin että ranteita pakottaa. Perinteitä ikään kuin alleviivaten kotijoukkue nitistää espoolaisen teippijengin jään pintaan. 

Talvisalon jäähalli.





Espoolaiset pettyneinä Espooseen. Me hyvillä mielin mökille. Hanhiniemeen. Mökillä tasan klo 23:00 ja pienet unille. Minä viritän yönuotion. Muutama pesällinen puita roihuamaan. Oluet. Yhdet. Okei - kahdet. Uni. Tulee.

Aamu. Keittelen ahtaassa saunatuvassa kahvia. Porukka unessa. Kahvi valmiina. Yllättäen siinä vaiheessa seuraava heräilijä raottaa silmiään. Istuksitaan. Molemmat pojat liittyvät pian seuraan. Yllättävä aamupalavalinta. Kuka arvaa?

Poikien "yllättävä" aamupalavalinta. 

Hidastellaan aamurutiinit. Tänään pitäisi lähteä taas käymään kotona. Ennen lähtöä joitakin askareita mökillä. Veneen kääntäminen, vesitramppiksen tyhjennys, polttopuiden hakkaamista, hirsien pulttien kiristämistä. Mukavaa mökkipuuhailua. Suurin työnsankari oli teinipoika - hakkasi polttopuita reippaanlaisesti eikä oikein malttanut lopettaa. Outoa. Mutta mukava noin. Reipas poika.

Ennen lähtöä kotiin lämmiteltiin lörtsyjä kiuaspussissa nuotion reunalla. Hiukan olisi saanut olla suuremmalla lämmöllä mutta ihan ok tuli. 20 lörtsyä tuhottiin 28 tunnissa. Itse pääsin juuri keskiarvoon - neljä per nälkäinen suu. 

Poika hoitaa puutyöt.
Lörtsyille lämpöä pintaan.
Sinappi. Ketsuppi. Kurkku. Sipuli. 

Perjantaina jatkuu lomailu. Piirretään muistoihin Syysloma 2017 vol 3. 

Lähdetään - yllätys - Hanhiniemeen. Tällä kertaa taas rouvan kanssa kahdestaan. Syysloma-ajoja tulee mittariin 1 500 - 1 600 km. 

On luvannut hyvää ilmaa viikonlopuksi. Mikäs ollessa - Hanhiniemessä.

Aurinkoa. Kirpeyttä. Tähtiä. Saunaa. Metsäkävelyä. Rantakalaa. Loimulohta.

= = = = =




sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syysloma 2017 vol 1

Kahdestaan matkaan perjantaina. Loma. Lapset jäi kotiin keskenään harrastuksiinsa. Haetaan ne mökille kunhan jaksetaan.
 
 
Hiljaista vitostietä matkattiin kohti Rantasalmea. Järvisydän. Ei ollakaan käyty siellä sitten uuden hotellirakennuksen ja kylpylän valmistuttua. Aikaisemmin kyllä useita kertoja.
 
Olihan paikka muuttunut ja kivasti rakennettu. Paikallinen höpötteli että puolalaiset ja venäläiset ovat pääasiassa rakentaneet - suomalaiset kun eivät oikein osaa rakentaa "vanhaa" - ennemminkin tekevät jämptisti "kantti-kanttia". Tämä siis hänen mielipiteenään.
 
Hiivittiin sviittiin. Huoneessa oli valmiina porekylpy rouvalle. Vähän niin kuin hääpäivälahjaksi. Kahdeksantoista vuotta naimisissa, kaksikymmentäkuusi vuotta tapaamisesta. Kaupan päälle upeat lapset.
 


 
 
Vaimolla kuplat altaassa ja lasissa. Minä vellon sohvalla. Olkoon itsekseen. Ei toki malta olla hiljaa. Asiaa koko ajan. Vilkuilen kelloa. Kohta aika lunastaa vaimon syntymäpäivälahja.

Valepakkaan. Hämäykseksi. Pakkaan laukkuun omat uikkarit ja pyyhkeen. Rouva ei tiedä lahjasta mitään. Jotain toki aavistelee. On arvuutellut - utelias kun on. Lähdetään Järvisydämen kylpylään. Kummallakin kylpytarvikkeet mukana.

Saatan vaimon kylpylän vastaanottoon. Yllätys - tiemme erkanevat. Rouva menee kylpylän puolelle, minä menen takaisin hotellille. Rouvalle on varattuna turvehoito, kuumakivihieronta, shampanjaa ja naposteltavaa. Minä menen tyhjentämään minibaaria huoneeseen (ei yllätys).
 
Rouvan kylpy huoneessa.
Parisen tuntia menee laiskotellessa. Rouva palautuu hoidosta freesinä. Valmistaudutaan illalliselle. Järvisydämessä on Octoberfestit menossa. Saksalainen bändi Kolping Kapelle Lorch esiintymässä. Hiukan tulee "päälle liimatun" tuntuinen fiilis Octoberfesteistä. Muutama lippusiima ja juliste. Henkilökunta toki pukeutunut asiaan kuuluvasti. Valikoimissa muutama saksalainen olut. Mutta missä esimerkiksi isot juhlaan kuuluvat tuopit?
 
Onneksi ei tultu paikalle noiden juhlien vuoksi, ne vaan sattuivat olemaan samaan aikaan. Kiva oli kyllä kuunnella bändiä. Jokunen tanssikin tuli (pakotettuna) pyörähdettyä. En kyllä muistanut yhtään joku aika sitten otetuista tanssikursseista. Sellainen tanssimies.
 

 
Aamupala ja puhelimen kyttäystä. Nuorimman tyttären jalkapallojoukkueen aluesarjan mestaruus ratkeaa tänään. Omat pelit pelattu mutta hopean kirkastuminen kullaksi riippuu tämän päivän ottelusta.
 
Whatsapp kilahtelee silloin tällöin. Pelipaikalta tulee liveraporttia maaleista. Kotijoukkueen pitää voittaa tai pelata tasan niin tyttären joukkueen hopea kirkastuu. Ensin tulee 1-0 ja sitten 2-0 ja 2-1. Hyvältä näyttää. Toisella puoliajalla tulee viestit 2-2 ja 2-3 - nyt näyttää hopealta. Katson kellosta että peli taitaa juuri loppua. Puhelin tärähtää kädessä. 3-3. Perään uusi viesti: "loppu".
 
Tuon myötä tytöt voittavat oman alueensa mestaruuden.
 
 
Mökkiprojekti on edennyt viime aikoina hitaasti. Ajellaan Rantasalmelta Pieksämäelle. Tutustumaan pönttöuuneihin tarkemmin. Peltiseppä Mika Häkkinen kertoo yksityiskohtaisesti uuneista ja niiden käytöstä. Katsotaan sopiva halkaisija ja korkeus. Päädytään 70 cm halkaisijaan ja 250 cm korkeuteen. Korkeaan tilaan pitää olla korkea uuni että näyttää hyvältä ja samalla toki lämmitysteho nousee.
 
Väriksi valkoinen. Katsellaan erilaiset luukkuvaihtoehdot ja valitaan mieleinen. Kumpikin käy mielessään saman painin: perinteinen luukku joka on maalaisromanttisempi vai modernimpi. Päädytään moderniin vaihtoehtoon koska pönttöuuni itsessään henkii sitä vanhaa jota halutaan mökissä olevan. Vanhan ja uuden yhdistäminen on kyllä hiukan haastavaa. Mutta uskomme että tuossa se toimii oikein hyvin.
 
Uskon myös että uunista tulee hyvä. Nuohoojammekin antoi kehut Häkkiselle spontaanisti kun kesällä kyseli millainen takka meille tulee mökkiin.
 


Tällainen uuni ja luukku.
 
Pieksämäeltä ajellaan mökille. Ruokaa tehdään ulkona, nuotiopaikalla. Piti tehdä rantakala mutta ei löydetty muikkuja. Plan B - lihakeitto. Laitetaan nuotio tulille. Parasta just nyt.
 
Tuli räpsyy nuotiosyvennyksessä. Tuulensuoja pitää tuulet kurissa. Istutaan. Odotellaan. Säädetään vielä padalle koukkua alemmaksi - lähemmäksi tulta. Ehkä vielä joskus pitää laskea alemmas, mutta ihan hyvin pata tuossakin lämpenee.
 
 
Teeriparvi pelmahti rantakoivuun.
 


 
Valmis keitto ja Muhosen luomuruisleipä
Saunotaan. Nukutaan. Aamupalatellaan. Sunnuntainen aamusauna. Taidetaan jäädä vielä päiväksi. Mukava kun lapset on sen verran isoja että pärjäävät keskenään. Mukava kun on loma. Mukava kun voi tehdä lennosta suunnitelmia ja muutoksia. Tuon aikatauluttomuuden oivaltaminen on helpottavaa.
 
Tänään varmaan metsäkävelyä. Nuotiolla nokipannukahvit. Tietty sauna. Tai ei sitä tiedä. Ollaan lomalla. Hanhiniemessä.
 
= = =
 
 
 
 
 



 



lauantai 7. lokakuuta 2017

On hyvä olla täällä


Hyvää tunnelmaa ei sit pilata jaarittelulla. Fiilikset lueteltu lyhyesti ja ytimekkäästi.
 
Näin.
 
Kiire. Arki. Äkkilähtö. Hanhiniemi. Mökki. 
Rauha. Kahdestaan. Vaimo. 
Puusauna. Savu. Tuoksu. Kuohuviini. Kiuasvalot. Nuotio. Nuotiopaikka. Shampanja. 
Aamupala. Aamukahvi. Aamusauna. 
Ruska. Iskelmäradio. Rakkaus.
 
Forever. Happy.
Forever happy.
 
 

 

 

 


perjantai 29. syyskuuta 2017

Nuotiopaikka

Tästä kaikki alkoi. Joillekin tuherrus, minulle ajatusten kokoamista. 

Nuotiopaikka. Mielessä toki oli ollut. Nyt paperilla. Visio. Hetken mielijohteesta piirsin ajatukset paperille. Illallisen jälkeen Hyvinkäällä. Rouvan käsilaukusta löytyneen satunnaisen lähetteen nurjalle puolelle. Siinä se nyt on, tekemistä vaille valmis. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - sanotaan. 


Nuotiopaikan piirustus. Tuherrus?

Mökiltä on puuttunut nuotiopaikka. 

Aaltoja, tunturimaisemaa ja tulen lieskojen tanssia voi tuijottaa hiljaa vaikka kuinka pitkään. Varsinkin tulta. Mielenrauhaa. Mieli rauhoittuu. Aivot kerää energiaa. Latautuu. Terapiaa. 

Kotonakin istutaan muutaman kerran talvessa metsässä nuotion ääressä. Naapureiden kanssa. Hyvän nuotioseuralaisen tunnistaa siitä, että ei ole pakonomaista tarvetta aina sanoa mitään. Saa olla hetken hiljaa jos siltä tuntuu ja toinen antaa siihen sen tilan. Sitten puhutaan kun puhutaan, mutta joskus silence is golden. Naapurit on hyvää nuotioseuraa.

Mökillä ollaan polteltu roskapuita (joita ei oikein voinut kiukaaseenkaan jatkojalostaa) pihamaalla. Mukava istua tulen äärellä, omalla tontilla. Pimeässä tuli valaisee hankea ja puut rätisevät. Kirkas tähtitaivas ja täysikuu. Keväällä aurinko lämmittää yhdessä nuotion loimun kanssa kasvoja. Rantakala. Vot. Ehkä snapsikin. Toinen vot.

Kyllä mökillä nuotiopaikka pitää olla. Nuotiopaikka jossa voi istuskella ilman että jalat uivat loskassa tulen sulatellessa hankea ympäriltä. Nuotiopaikalla olisi tarkoitus tehdä ainakin: rosvopaistia, rantakalaa, loimulohta, nokipannukahvia ja ihan perinteisesti paistaa makkaraa tikun nokassa. Nuotiopaikka ei tässä yhteydessä ole sama kuin kesäkeittiö. Nuotiopaikalla ennemminkin istutaan (syksyllä, talvella ja keväällä) eikä tehdä juurikaan mitään. Satunnaisesti ehkä nuotioruokaa.

Illallisen jälkeen hetken mielijohteesta syntyneiden piirustusten lähtökohtana olisi se, että nuotion tulipesä kaivetaan maahan ja vuorataan se tulitiilillä. 

No maatahan ei meidän tontilla voinut kaivaa, ainakaan syvälle. Raavasta miestä vastaan asettui vielä raavaampi kallio. Tilasin reilut 20 000 kg sepeliä ja ajattelin että sitten muurataan tulipesä ja nostetaan maan pintaa sepeleillä sopivaan korkeuteen. Saadaan tulipesä ikäänkuin maan alle.

Sepelit tuli. Kärräämään. Ensimmäiseksi kärräsin sepeleitä pienen kaivannon pohjalle ja tasoitin sekä "tärytin" ne tiiviiksi pediksi. Vatupassikin makasi sepelipedillä. Ladoin tulitiilistä tulipesän pohjan. Sitten muurasin tulipesän reunat. Ensimmäinen muuraukseni ikinä. Näkyy oman käden jälki. Tulipesän valmistuttua sain napattua sepeleille korkeuden. Tulipesästä jäisi näkyviin vain ylimmäinen tiilikerros - eli sepeliä saa mies kärrätä. 

No mies kärräsikin. Kärräsi ja kärräsi. Homma katkesi kuin selkäranka perjantai-iltana kun kottikärryn pyörä pisti hanttiin ja hajosi. Ihan sama. Rötkähdin puukatoksen reunalle istumaan ja lopetin hommat. Istuin paikallani vartin. Toivoin että sauna olisi lämmin. Pudotin viimein hanskat kädestä ja raksahousut jalasta. Lämmin pitkä suihku toimi saunan korvikkeena. Sattui ja jomotti. Lasi Jack Danielsia saunatuvassa syrjäytti Buranan. Okei - kaksi lasia. Oisko ollu kuitenkin kolme.

Tulipesän pohjia.

Rikki. Niin kyllä oli mieskin.

Uusi yritys seuraavana viikonloppuna uuden renkaan kanssa. Sain kuskattua yhteensä noin 10 000 kiloa sepeliä ja maisema alkoikin jo muuttumaan. Rouva piti miehen muonissa ja itsensä kuohuviineissä. Todella mukavaa tehdä hommia kun on joku seurana tontilla. Vaikka seuralainen ei osallistuisi työhön, niin minusta on mukavaa kun on joku lämmittämässä saunaa ja ajoittain juttuseuranakin.

Itse en aina oikein malta rampata saunan ja työmaan väliä - lämmittelemässä saunaa. Todennäköisesti lämmitys unohtuisi ja tuli kiukaassa hiipuisi. Töiden jälkeen en sitten enää oikein jaksa saunamajuroida. Iso sauna kun kestää parisen tuntia lämmetä. Siksikin arvostan seuralaista. Yksin tulee sitten myös syötyä purkkiruokaa suoraan purkista joten oli mukavaa syödä valmiissa pöydässä grillattua lihaa kera vaimon itse poimimien kanttarellien.


Alue hahmottuu.
Parin viikon tauko työskentelyssä ja sitten tontille. Tällä kertaa yksin. Kyhäsin "tuulensuojaharkoille" pienen anturan. Anturan kuivuttua muuraamaan. Muuraaminen ja slammaaminen oli minulle, ensikertalaiselle hankalaa. 

Muuraaminen vielä meni mutta slammaus - no meni vähän penkin alle. Aika nälkäisenä ja väsyneenä tein ja hyväksyin itselleni liian helposti huonoa työn jälkeä. En tosin hirveän paljon parempaan olisi pystynytkään. Pilariharkot asetin korkoon ja laitoin pilarikengät kymppi kymppejä varten. Lisää sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä. Sepeliä.

"Antura"


Taas parin viikon tauko. Antaa muurin kuivua rauhassa. Hioin rosoisen slammauksen ja sain sen hiukan paremmaksi. Ei kuitenkaan tullu priimaa. Ei ollu mun laji. Ei ollu. Ei.

Käsittelin pinnan silikonipohjusteella ennen maalausta. Halusin muuriin hiukan tummemman sävyn, mutta en ihan mustaa. Värikontrastia sitten tummaksi käsitellyillä puilla ja penkeillä.

Nostin kymppi kympit pilarikenkiin ja tuin niitä hiukan ylimääräisiksi jääneillä kattolistoilla. Samalla rajautui aluekin nätimmin eivätkä pilarit näytä niin yksinäisiltä. Painavat kymppi kympit kyllä vaativat lisää tukea, mutta teen ne sitten ensi kesänä. Kyllä ne siinä nyt kestää.




Laatat riittivät hyvin. Yhden rikoin kun napautin liian lujaa kumivasaralla ja kolme jäi yli. Pilarien viereen laitoin pienet ledivalot, näyttävät hämärässä kivoilta. Rajaavat aluetta nekin.

Virittelin pilarien väliin vaijerit. Vaijereihin tulee lamput roikkumaan. Luomaan tunnelmaa. Tein penkit. Kärräsin loput sepelit ympäristöön - noin 4 000 kg. Siivosin ympäristöä. Raahasin kuppituolit saunarannasta ja asettelin lyhdyt. Valmista. 

Melkein valmista.

Maisema muuttunut.

Valmiina.

Minulle, ummikolle, ihan sopiva urakka. Lähtökohtaisesti mukava tehdä. Sain todistettua että saan jotakin näkyvää aikaan. Halusin saada nuotiopaikan hääpäiväksemme valmiiksi. Avioliittomme saavuttaa tänä syksynä täysi-ikäisyyden merkkipaalun. Tapaamisestakin jo 26 vuotta.

Aikataulupaineet, väsymys ja malttamattomuus syödä kesken työnteon (=nälkä) ajoivat hiukan hutiloimaan joissakin kohdin, mutta en jaksa uskoa että ihan joka työvaiheessa olisin pystynyt kuitenkaan parempaan jälkeen.

Silti. Tehty itse. Happy.

= = = = =