lauantai 1. heinäkuuta 2017

Rytökyhäelmät historiaan

Vielä on tontilla hirsitoimituksesta jääneitä puita - ylimääräisenä. Roskalavoja pinossa saunan takana. Hiukan inventoin että mitä kaikkea löytyy. Pikaisella silmäyksellä kaikkea saattaisi ollakin riittävästi. 

Aloitan tekemään harkkoperustuksia jäteastioille tulevaa katosta varten. Pientä kaivamista ja säätöä. Hyttysiä huitoessa saan harkot ja vatupassin viimein tottelemaan ja voin alkaa säätämään puutavaran kanssa.

Yritän tehdä jäteastioiden katoksesta niin pitkälle kuin mahdollista samanlaisen kuin puukatoskin on. Hiukan on materiaalit erilaisia joten täysin samaa näköä katoksissa ei kyllä ole, sukulaisiksi kyllä tunnistaa. 

Molemmat katokset nyt kattohuopia vaille valmiina. Kattolaudat revin irti kuormalavoista. Materiaalin suhteen jonkin verran haastetta kun osa oli melkoisen kieroa. 

Nyt on käytännössä käytetty kaikki ylimääräinen puumateriaali tontilla. Ne mistä ei ollut rakentamiseen on siivottu omaan pinoonsa odottamaan talvea ja talvinuotioita (rantakalaa, loimulohta, nokipannukahvia). Puukatoksen saunapuilla mentäneen pitkälle syksyyn jopa talveenkin. Kun vähän vajenee, niin pitänee sitten halkoa loput koivupöllit.

Mittailua. Virheitä. Säätämistä.

Puutavaran kimppuun.

Hahmottuu.

Kattohuopaa vaille valmista.

Rikki. Särki. Poikki.

Työmies ja aurinko menee maate.

Hyvällä fiiliksellä olen siitä että erinäiset rojukasat on saatu historiaan. Hävitettyä omiin kasoihinsa ja jatkohävitykset sitten nuotiossa tai kiukaassa. Tyytyväinen myös siihen että erinäiset rytökyhäelmät, tavaroiden säilytyspaikat, ovat myös historiaa. Väliaikaisuus ei ole mun juttu vaikka siedänkin sitä nykyisin paljon paremmin. Monella asialla/tavaralla on nyt paikka. 

Ensi kerta Hanhiniemessä. En tee mitään. En yhtään mitään. Ainakaan paljoa.

Hiukan mietin pienen laavun tekemistä. Siihen olisi kyllä runkomateriaalit tontilla. Laudat on kyllä tuhottu aika tarkoin.

= = = = =

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Another Juhannus

Torstai. Iltapäivä. Ruuhka. Tietenkin. Juhannusta lähdettiin taas mökille viettämään. Aika moni muukin matkalla. Ei voitu lähteä aamulla ennen ruuhkia, eikä taas haluttu illalla myöhäänkään. Pakko siis mennä ruuhka-aikaan. Asennoiduttiin kuitenkin siten että ei ole kiire - otetaan liikenteeltä vastaan se mitä sieltä on tulossa. Yllättävän hyvin liikenne vetikin, noin Juhannusruuhkaksi. 

Jonkin verran oli taipaleella persoonapronominien yksikön ensimmäisen persoonan hyvin hallussaan pitäviä - nämä vain itseään ajattelevat vetivät aivan järjettömiä ohituksia ja kiilauksia ja tunkivat ahtaisiin väleihin. Sitten oli myös ylivarovaisia. Hyvät olosuhteet, selvää alinopeutta ja aina jarrutukset kameroiden kohdalla. Miksi? Miksi? Miksi?

Lapsista 2/4 oli mukana, 1/4 Vaasassa ja 1/4 vielä kotona. Vaimoista 0/1 mukana, 1/1 vielä perjantain töissä. Vaimo ja vanhin poika tulisivat Juhannusaattona noin 20:00-21:00. 

Pienten kanssa saavuttiin mökille. Sauna heti päälle. Veden lämpötilan tarkistus. Oli vain 14 asteista. Melkoisen kylmää. Suomen kesä. Pikkuhöpöstelin puuvajan katon parissa ja lisäilin puita saunaan. Pienet teki volttejaan trampoliinilla ja laukoivat salibandypalloa maaliin. Toivo suunnitteli majaa. Oli tehnyt jo kotona piirustuksia.

Sauna valmiina. Pienet lauteille. Itse perässä hetken päästä. Värjöteltiin hyisessä Kyyvedessä. Saunassa sulateltiin kohmettuneet raajat. Limua, olutta ja Bonaquaa.

Ekat Juhannuskuvat rannalla. Kyyvesi.

Aktiviteetteja lapsille

Aktiviteetteja lapsille.

Perjantai. Aamupalateltiin. Pienet aktiviteettiensa parissa. Minäkin. Purin roskalavoista kattolautoja puuvajalle. Alkaa olla huopaa vaille valmis. Tytöllä särkee päätä. Huono olo. Aloittaa oksentelun. Hoivaan tyttöä, teen puuvajan kattoa ja jeesaan poikaa majansa kanssa. Paljoa ei poikaa tarvitse jeesata. Kantamisessa vähän sekä myös sahaamisessa. Muuten touhuaa itsekseen. Mukava katsoa. Pirteä poika. 

Poika saa myös sytyttää saunan. Onnistuukin. Hyvä opetella hiukan tapoja. Oppia. Mökkielämää. Nauttia.

Roskalavojen laudoista kattoa.

Poika tekee majaa. Itse suunniteltu.

Pojan maja vielä vaiheessa.

Perheestä on nyt kasassa 5/6 kun 2/6 saapuu paikalle. Samoihin aikoihin tyttökin piristyy. Oksensi kaikkiaan neljä kertaa. Sai nukuttua onneksi. Särkykin poissa. Kävin noin 100 kertaa katsomassa ikkunasta kuinka voi. Kiva nähdä hymy kasvoillaan. 

Sauna valmiina. Rouvan kanssa Juhannusjuoman korkkaus. Bollinger kuohuu lasiin. Kuplat katoavat parempiin suihin. Saunotaan. Tarinoidaan. Uidaan. Vesikin on hiukan lämmennyt. Pystyy olemaan jo pidempään, lämpötila noin 16 astetta. 

Saunan jälkeen karataan niemeen. Nuorin poika laittaa puhelimeen herätyksen. Herätys klo 02:00. NHL draft 2017. Ei heränny. Minä katsoin hiukan ensimmäistä kierrosta. Niemessä. 

Niemi on paras paikka. Siellä Kyyvesi tarjoaa parastaan. Hemmottelee vierastaan. Niemi on jylhä - lappimainen. Ollaan aivan niemen kärjessä. Nähdään länteen, pohjoiseen ja itään. Aurinko taiteilee värejä taivaalle. Niiden tallentamisessa kamera ei aina ole yhtä taitava. Tai kuvaaja. 

Juhannusyössä kuikka on hereillä. Samoin rantasipi ja joutsenet. Käki. Myös kaukaiset naapurit. Järven yli kantautuu Juhannusjuhlien ääniä. Musiikkia. Laulua. Korotettua ääntä. Ei haittaa yhtään. Kiva välillä kuunnella hiukan elämisenkin ääniä. 




Maisema saunan edestä. Photo (c) nuorin tyttömme.

Lauantaina pikkupuuhastelu jatkuu. Mukavaa. Poika rakentelee. Tyttö ja rouva kasailee tuoleja. Vanhimman pojan kanssa tehdään puutöitä. Poika sahailee, minä halkomestarina ja kasailen pinoa.

Tällaiset päivät ovat täydellisiä. Pientä puuhastelua ilman stressiä. Ilman aikatauluja. Ilman (suurta) pakkoa. Jos ei jaksa niin ei jaksa. Mukava kun kaikki kuitenkin tekivät jotakin. Ollaan yhdessä. Loppujen lopuksi arjessa ehditään olemaan yhdessä hyvin vähän. 


Tuolia kasataan.

Toinen tuoli valmiina.
Poika sahailee.

Poika sahailee.
Pojat livahti boksiin tauolle.
Sunnuntaina kotiin. Tyttö pitää viedä lentokentälle. Jalkapallojoukkueensa lähtee Espanjaan. Turnaukseen. Barceloonan lähelle Salou'hun. Pelejä ainakin norjalaisia ja islantilaisia joukkueita vastaan. Noin viikon reissu. Hellettä. Kotimaassa ei niinkään. 

Ensi viikolla ehkä jokunen etäpäivä mökillä. Parasta. 

Perfecto.

= = = = =

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Puuvaja

Ajelin torstai-iltana Hanhiniemeen. Vähän sutimista tiedossa. Mökin siivousta taas vaihteeksi. Perusrutiinia. Vuorilautoja ja kattolistoja oli ilmestynyt sitten viime näkemän. 

Tyhjensin auton. Lastasin jääkaapin. Ruokaa ja juomaa. Olin kuljeskelemassa ilman suunnitelmaa. Ruokaa oli. Tarpeeksi. Pitäs riittää useammaksi päiväksi. Juomakin. Bonaqua nimittäin.

En tiedä mikä minuun iski. Mutta iltapuhteina aloin kärrätä muutamia harkkoja saunan taakse. Googlettelin. Googlettelin puuvajoja. Miten ne on tehty. Millaisia. Mullahan on kämmen täynnä peukaloita - keskellä. Koskaan en ole mitään rakentanu. Torstai-iltana asettelin harkkoja maahan. Kaivoin. Kiroilin. Kaivoin. Kaivoin. Mittailin. Kiroilin. Mittailin ja kaivoin. Kiroilin ja kiroilin. Vatupassi ja mitta oli kaikesta eri mieltä minun kanssa. Tuota ylös, tuota alas. Tuota eteen, tuota taakse. Jossain vaiheessa sain harkot ABOUT kohdalleen. Annoin olla. Siinä ne olisi. Ilta päättyi joskus 23:00 jälkeen. Onneksi oli valoisaa.

Joutsen.

Aurinko hyytyi. Niin minäkin.

Perjantai meni excelöiden ja power pointteillen. Sähköpostin inboksia sulattelin, lyhentelin todo-listaa. Hyvät yhteydet (DNA 4G), elintärkeät. Sadannnen kerran: Hanhiniemi on paras paikka tehdä töitä. En missään, koskaan, ikinä saa todo-listaa ja sähköpostia sulamaan niin kuin Hanhiniemessä.

Timpuri kattolistoitti mökkiä. Iltapäivällä pakkasi kamat ja tulee mahdollisesti seuraavan kerran elokuussa. Lomia ja muita työmaita. Sopii minulle. Joustavasti. Hissukseen. Hyvä tulee. Hyvä työmies.

Suljin läppärin ja siivosin mökkiä. Ensi viikolla tulee maalari viimein korjaamaan rautavihtrillivahinkoja. 

Domuksen ikkunat.

Jatkoin puuvajan perustuksien parissa hetkisen. Sitten runkoa kasamaan. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Sain kuitenkin rungon valmiiksi ja pääsin tekemään seinää. Ruuvit loppu. Tietenkin. Aurinkokin hiipui. Sopivasti minäkin. 

Aamulla (lauantai) Mikkeliin K-rautaan. K-supermarketista nöttköttiä. Viikonloppu purkkiruualla. Pari kertaa hommat keskeytti se sade jota ei Forecan mukaan pitänyt olla. Kamat kasaan ja pitelemään olematonta sadetta. Sateen tauottua kamat levälleen ja kohta taas kamat kasaan. Sade. Taas. Ukkosti. Vai oliko se "Pekingin kone".

Sain puuvajan kattoa vaille valmiiksi. Kattoa varten pitää purkaa kuormalavoja ja ottaa niistä laudat. Päälle huopa. En jaksanut nyt repiä kuormalavoja paloiksi. Ehkä Juhannuksena. 

Rautavihtrillin vedin vielä pintaan. Suihkuun. Kolmas ilta mökillä eikä saunaa. Saunamaatuska on kotona (töissä). En malta yksin lämmittää saunaa. En jaksa kyttäillä tulta. Antaa olla. Nyt näin. Tyydyn suihkuun. 

Vatupassi ja minä

100 % jämäpuista. 

Tein puuvajan 100 % jämäpuista. Osa kieroja. Kaikki ylimääräisiä. Kaikista tosin maksettu, mutta uutta materiaalia ei tarvinnut ostaa. En tajunnut irrottaa mökkipaketin tarjouksesta laudemateriaalia, niinpä puuvajan lattia on laudepuista tehty. 

Kuulin joskus sanonnan että mies on mies kun on rakentanut talon (omin käsin). Mun testosteronit riittää puuvajaan.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Lintumaisema

Pitkästä aikaa mökillä. Keväällä ollu taas kaikenlaista. Aika kortilla. Todellakin. Kesäksi helpottaa. Onneksi. Toisaalta ollut mukavaa menoa. Piipahdettiin Lontoossa. Oltiin viikonloppu Helsingissä. Äitienpäivänä syömässä koko perheen voimin. Esikoistyttären muuttohommia Vaasasta. 

Taisi muuten mennä yli kuukausi edellisestä mökkikäynnistä. Oltiin silloin pienten kanssa kuuntelemassa kevään ääniä. Pelattiin myös tossulätkää jäällä. Kivat muistot. Pelataan jatkossakin. 

En ole pilkillä käynyt noin neljäänkymmeneen vuoteen. Kunhan mökki valmistuu niin aloitetaan perinne perheen pilkkikisoista ja sopat tietty omista kaloista - jos niitä nyt tulee, muualta kuin kaupan kalatiskiltä. Pystit ja palkinnot tietenkin. Kaiverretaan voittajan nimi pokaaliin vuosittain.

Viimeeksi kun käytiin oli jäätä. Enää ei. Rantavesi noin 12 asteista. Saunottiin. Puusaunassa. Puusaunan ensituoksut kun laittaa tulen kiukaaseen. Palavan puun tuoksu. Palavan puun ääni. Hormiin häipyvän tulen humina. Tunne kun tietää että kohta pääsee löylyyn. 

Heiteltiin talviturkkia. Rouva ahkerammin, mutta minäkin. Virkistävää. Saunassa puhdistuu myös mieli. Rauha. Mielenrauha.

Kelloa ei vilkuiltu. Ei tarvitse. Aina ei tarvitse sanojakaan. Aina ei tarvitse rikkoa hiljaisuutta. Voi vain olla. Parasta hyvissä ihmissuhteissa on se, että joskus voi vaan olla. Riittää että toinen vain on siinä. Siinä vieressä.

Lintumaisema on jälleen herännyt eloon: kuikka, joutsen, käki, peippo, teeri, palokärki, lokki, korppi, varis, taivaanvuohi, rantasipi, mustarastas, punarinta, koskelo, pajulintu.

Taivas hemmotteli väreillään. Kyyvesi toisti taivaan värejä. Saunojat mielissään.





Mökissä on taas urakat edenneet. Pidettiin kevät taukoa, mutta nyt on taas jatkettu. Toinen makuuhuoneista saanut vuorilautoja ja kattopaneeleja. Näyttää jo ihan huoneelta. Vessaan ja eteiseen kattopaneelit sekä olohuoneen ja eteiseen väliin väliseinä ilmestynyt. 

Kyllä tästä valmis joskus tulee. Joskus. Jokainen edistysaskel tuntuu hienolta vaikka ei ollakaan edetty seitsemän peninkulman saappailla. Kuitenkin. Unelma lähestyy. Päivä päivältä. Mittailtiin parven rappujen kaltevuutta. Katsottiin lopullista sähkökaapin paikkaa. Speksattiin kattovalaisimen paikkaa. Mallailtiin ulkovaloja hirsien sävyyn.

Lasten makuuhuone näyttää jo huoneelta.


Keittiön väliseinä pitäisi sutia.

Mittailin autokatoksen paikkaa. Ajattelin että olisi hyvä saada se kuitenkin tehtyä. Siis jo tänä kesänä. Tarvitaan ensi talveksi säilytystilaa isommille ulkokalusteille, grillille jne. Tehdään katos kolmelle autolle - mutta yksi osio jäänee säilytystilaksi. 

Olen joutunut opettelemaan elämistä keskeneräisyydessä. Aiheuttaa hammastenkiristystä. Ottaa luonnolle. Verisuonet ohimolla pullistelleet. Kaiken pitäisi olla heti valmista. Heti. Siedätyshoitona tämä on mennyt ja yllättävän hyvin olen pärjännyt. Hyväksynyt kaiken väliaikaisuuden. Hyvä olisi kuitenkin olla paikka niille rojuille mitkä lojuu nyt vain jossakin nojaten seinään tms. Lumikolat, lapiot - kaikki saisi jonnekin järkevään paikkaan. Ei tarvitsisi peitellä pressuilla jonnekin metsän reunaan.

Autokatoksen hahmottelua.

Haravoitiin syksyn ja kevään jäljet pois pihoilta. Siistittiin hiukan ympäristöä. Siivottiin mökkiä että on mukavampi aloittaa vessan ja väliseinän sutimista, ehkä vasta seuraavana viikonloppuna. Muistin napata vesijohdoista saattosähkön pois. Ei tarvinne kesällä. Tai mistä sitä Suomen kesästä tietää. Tälle päivälle sääennuste lupaa +6 ja tuntuu tuulen kanssa +3. Jipii. Näin.

Posti kävi. Toi ulkokalusteita. Vieras piipahti. Tarjottiin kuohuvaa - hän tarjosi purkillisen lihaa. Olikin taivaallista lihaa. Itse kaadetusta hirvestä tehtyä säilykettä. Seassa possua. Kunnon lähiruokaa. Muhosen luomuruisleivän päällä ihan kunkkua. Muhosen luomuruisleivän päällä paremmalta on maistunut vain tämän kevään rantakala. Se maku ei ollut enää tältä planeetalta. Jotakin kauempaa. Jotakin jota ei voinut ymmärtää.

Korkattiin siis hirvi ennen saunaa. Ei maltettu odottaa. Yhdet siivut ja saunaan kolmeksi tunniksi. Saunan jälkeen taas lisää hirveä. Jesus.

Paikallinen hirvi, Muhosen luomuruisleivällä.

Talviturkkia viskomassa.

Kiitollinen tästä paikasta. Ehdottomasti.

= = = = =



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Esineille tarina

Mukavaa kun esineillä on tarina. Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Tarinat kuitenkin ovat kiehtovia. Tuovat tullessaan luonnetta ja syvyyttä. Satumaisuutta. Sykettä. Tunnelmaa. Historiaa.

Mökin kattovalaisin on ollut meillä ikuisuusprojekti. Kuten monessa muussakin asiassa, on tässäkin mielipide vaihtunut tuulen mukana. Nyt viimein tyylilinja on lukittu ja päätökset tehty. Melko huojentavaa. 

Olohuone+keittiö on mökissä melkoisen korkea. Korkein tila on noin kuuden metrin korkeudessa. Kuutioita on (näkyy myös sähkölaskussa). Pieni peruslamppu ei kattovalaisimena toimi. Häviää taustakohinaan. Herättää ehkä jopa sääliä. Mökin kattovalaisimen pitää olla jykevä. Tulvia voimaa. Netistä ei löydy sopivaa. Kaupoissa kaikki on pieniä. Toisaalta taas, kattovalaisin ei saa olla sen suhteen julmetun iso ettei se peitä parvelta näkymää Kyyvedelle.

Pari netistä löytynyttä ideaa pyörii päässä - ne pitäisi yhdistää. Itsellä ei ole taitoja eikä tiloja. Kaveri jeesii. Materiaalit pitäisi hankkia.

Etsitään isoa parrua. Parrua jonka olisi aika patinoinut. Saa olla lommoja. Saa olla nähnyt aikaa. Saa olla imenyt historiaa. Vanhan ladon kurkihirsi voisi olla sopiva. Tai joku muu vastaava. Eihän noita ehdokkaita varmasti liikaa ole. Eikä olekaan. Mistä nyt sellainen löytyisi? 

Äitienpäivän aattona somisteltiin naapureiden kanssa halkoliiterin takana olevaa pihamaata formuloiden aika-ajoa ja jääkiekon MM-kisoja varten. Istuttiin siinä koko päivä. Grillattiin maailman parhaat hampurilaiset. Tietenkin. Nautittiin keväästä.

Tuunattu kisastudio.

Siinä tuunatessa katse osui naapurin tontilla oleviin parruihin. Nuo parrut ovat olleet talvisin istuimina takametsässä eli puolen-hehtaarin-metsässä jossa pitelemme silloin tällöin nuotiota ja tuijotamme hiljaa palavia puita. Kesällä parrut huilaamassa naapurin pihamaalla. 

Siinähän se kattovalaisin sitten olisi. Pöllittiin pöllit talteen halkoliiteriin. Päälle hiukan lisävisiointia mitä niistä saisi aikaan. Pöytä oli katettu erittäin innovointikykyisillä ihmisillä. Hyvä fiilis. Hyvä ruoka. Hyvä juoma. Hyvä ilma. Puhutaan toistemme päälle. Äänet korottuvat. Suunnitelmat hahmottuu. Kattovalaisin tekemistä vaille valmiina.

Viime viikonloppuna rouvan kanssa Helsinkiin. Helsinki on kaunis kaupunki. Aliarvostettu. Minulle Helsinki nykyisin tarjoaa paljon. Kaunis kaupunki. Olimme viikonlopun Helsingissä tarkoituksena shoppailla Domus Classicassa. 

Toki saimme siihen ympärille muutakin tapahtumaa: Torikortteleiden Terassikesä 2017 -avajaisia, Kappeli, Aino, Yume, Klaus K, Teatteri, Hanko Sushi, Löyly, Hernesaaren Ranta (SWE-FIN), Ravintolapäivä jne. Rouva Stockalla shoppailemassa, minä vikisemässä. Olin kyllä aika urhoollinen. Oikeastaan todella urhoollinen.

Helsinki on kaunis. Löyly.

Domus Classicassa kävimme lauantaina heti aamulla Klaus K:n aamupalan ja lasillisten sihijuomaa jälkeen. Domus Classicassa oli (jälleen kerran) kaikkea mielenkiintoista mutta focus oli nyt kattovalaisimen tarvikkeissa. No tietenkin mukaan tarttui myös ulkovalaisimet - mutta ainahan sitä hiukan roiskuu kun on ostoksilla. Ja pakkohan nuo joskus oli ostaa.

Domus Classican nettisivut löytyy TÄÄLTÄ


Yhdestä noista tulee kattovalaisin.
Luonnos. Hahmotelma.

Näitä noin kymmenen kiinni parruun.

Löytyi mökkiin ulkovalot.

Ostokset mukaan ja röykkiö Finnair -pisteitä.

Olimme todella tyytyväisiä ostoksiin. Toki myös palveluun. Saatiin taas todella paljon Finnair -pisteitä (koska maksettiin tietysti Finnair Master Cardilla). 

Seuraavaksi pitäisi sitten ehtiä viemään parru ja tarvikkeet tekijälleen että saadaan valmistakin joskus. Olisi hyvä saada asennettua valaisin paikalleen silloin kun mökissä on rakennustelineet.

= = =


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kevään äänimerkit

Tontilla kävi eilen koira. Leppoisin koira jonka olen koskaan tavannut. Koiran mukana tuli perhe. Toinen rakentajaperhe. Mukava keskusteluhetki. Kiva vaihtaa kuulumisia. Miten kenenkin projekti on edennyt. Millaisia haasteita ollut, millaisia onnistumisia. Terapeuttista. Herätyksellistä. Olen joissain asioissa (turhan) nipo. Siis joissain. Ennen varmaan kaikessa. Pienimmät lapset ovat alkaneet olla sitä mieltä että "iskä ottaa nykyisin aika rennosti". Ehkä se on sitä että neljän lapsen kasvatustyö alkaa taittumaan ylläpito- ja tukivaiheeseen. Toki pienin vielä neljännellä luokalla joten jokunen tiukempikin "keskusteluhetki" ja "ohjaustuokio" vielä on edessä.

Se nipotus. Jotkin asiat ovat painaneet tontilla mieltä. On ollut loputon prosessi opetella sietämään eloa sekasorron keskellä hakien tukea ajatuksesta että joskus täällä on valmista, sitten kaikki on kohdallaan ja omilla paikoillaan. Ihan kaikkialla rautavihtrillikäsittely ei tuottanut sotilaallisen jämptiä väripintaa. "Mutta niinhän sen pitää olla." Näin siis mulle sanottiin. "Noinhan sen kuuluukin olla." Taas mulle sanottiin. Kuuntelin. Ajattelin. Keskustelu ympärillä vaihtui hetkeksi taustahälyksi. Katsoin hirsiä. Hyvältähän ne näyttävät. Just noin.

Miten joskus silmien avautuminen voi johtaa mielen avautumiseen. Jos lapsien havainnot rentoutuneemmasta otteestani pitävät paikkansa niin, ehkä voisinkin alkaa lopulta kasvattamaan itseäni ja sietämään hiukan enemmän "oman käden jälkeä". Ehkä jonain päivänä minäkin katselen maailmaa tontilla vierailleen leppoisan koiran silmin. Rennosti.

Tontille tuli vieraita. Minä esiinnyin rakentajana.

Kiirastorstaina ajeltiin tontille. Minä pienten kanssa edeltä. Ruuhkassa. Ei haitannut. Kaikki oli mukana. Paitsi puhelimen laturi. Tietysti kotona. Luottokortteilin uuden Mikkelistä. Soviteltiin yhdet kumpparitkin mukaan. Tytölle. Mökkikumpparit. Kotiin pitää saada toisenlaiset. Aha.

Hanhiniemen kardinaali pölläytti kiukaan hormista valkoiset savut mökkisaunan syttymisen merkiksi kello 19:20. Tunti tuosta hetkestä pölläytti rouva WhatsAppiin viestin "L". Kirjain "L" on meidän sisäistä koodistoa ja tarkoittaa "lähden". 

Ylläpidin tulta. Ruokin pieniä kiuasmakkaralla. Kyttäiltiin tielle. Auton valoja. Koska näkyy. Hiukan jälkeen 23:00 taittui valot maisemaan. Rouva perillä. Saunaan. Vapaus. Vapautta on mennä saunaan kun huvittaa. Kun siltä tuntuu. 

Pitkäperjantaina pienet touhusivat jäällä. Säbäpalloa ylämummoon. Ilmaveivitreenejä ja karkkiövereitä. Nieriä savustuspöntössä. Poltettiin taas hiukan risuja ja roskalautoja. Paistettiin makkaraa. Vaahtokarkkeja. Paitsi minä. Keskityin Hanhiniemen ensimmäiseen Talviklassikkoon. Ei pelistä mitään tule karkkipallo mahassa. Rouva lämmitti saunaa, minä pieniä. Psyykkasin rääpäleitä ottelua varten ja horjuttelin heidän hermokontrollia. Uhkasin antaa pari kunnon pommia jos maalin eteen tulevat. Ei jäänyt uhkailuksi.

Mulla toimi kädet tänään pehmeästi (1+4) ja rouva painoi pöytäkirjaan tehot 4+1 ja oli kyllä ottelun MVP (Most Vicious Player). Ottelu päättyi nyt sopuisasti 5-5. Jätettiin voittomaalikilpailu ampumatta. Ensi vuonna pelataan ratkaisuun asti. 

Tankkausta ennen Talviklssikkoa.

Pienet ymmärsivät Talviklassikon tärkeyden ja
menivät harjoittelemaan
Maalissa tänään Pekka Rinne.

Pienet punoo juonia - minä kuulolla.

Rouvan fileoima ja savustama
nieriä on parasta.

Äänimerkit. Keväiset äänimerkit. Kyllähän mökkeilyn parhaita puolia on kohdata luonto eri vuodenaikoina. Silloin kun luonto värittää taivasta revontulin tai auringonlaskuin. Kun luonto pullistelee lihaksiaan ukkosin ja myrskytuulin. Viime yönä mentiin niemeen. Siihen niemeen jossa kesällä katsotaan yötöntä yötä ja kuinka aurinko ei pääse horisontin taakse piiloon kuin vaivoin. 

Oltiin niemessä hiljaa. Luonto ei. Keväiset jäät tarjoilivat kuuntelijoille etäiseltä tykistötulelta kuulostavan keskeytymättömän kumean paukkeen. Välillä jäät rasahtivat aivan jalkojen juuressa. Vaikuttavaa. Kyyvesi pisteli taas parastaan. Pettämätön lumoaja.

Luonto tarjosi tänään aamulla toisenkin keväisen äänimaiseman. Teeret soitimella. Teerien omat Talviklassikot - tai paremminkin Kevätklassikot. Tuota ääniraitaa onkin odotettu. Viimein se tuli. Tänäkin keväänä. Itse teeristä ei havaintoa. Jossakin ne taistelivat. Koiraat paremmuudestaan. Naaras katsomossa. Vahvin voittaa ja parittelee. Sellaista.

Kuuntelin soitimia ulkona hetken. Hiljaa. Kylmä. Sisälle. Sisälle rapistelemaan näppäimistöä. Yritän rapistella hiljaa etten herätä. Salaa toivon että joku heräisi. Kaveriksi. Seuraan tarkasti jokaiset käännähdykset. Josko joku nousisi. Ei nouse. Unet jatkuu. Keitän kahvit. Katselen ikkunasta punarinnan ja talitinttien askareita.

Katselen aamua. Kirjoitan. Muut nukkuu.


Tontilla ei ole viime aikoina tapahtunut mitään rakentamiseen viittaavaa. Paitsi että minä olin työhousut jalassa muutaman tunnin - tekemättä töitä. Nyt (=taas) vain oltiin. Melko laiskaa. 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ei Raskempi päivä

Pienet lähti Vaasaan. Pendolinolla. Kahdestaan. Isosiskon luokse. Pomputtamaan yliopisto-opiskelijaa. Me mökille. Minä edeltä etätyöskentelemään ja rouva perässä kun oli saattanut pienet junaan, Tikkurilaan. 

Pesaisin ikkunat, lauteet, laatat ja suihkutilojen lasit. Vaihdoin kiukaan haljennen lasin uuteen. Lämmitin saunan että väsynyt (?) parempi puoliskoni pääsee suoraan saunaan - valmistelin myös "yllätyksen" rouvalle. 


"Yllätys rouvalle"

Vuorilaudat on sudittu. Yhteensä sutimispintaa oli 624 metriä. Seuraavana kattolistat. Niitäkin riittää. Aikaa on vielä noin huhtikuu, sitten timpuri ja LVIS -urakoitsijat palailee työmaalle. Loput sähkötyöt sisätiloissa, ilmanvaihdot ja väliseinät valmiiksi. Ikkunapokien korjaus myrsykyvahinkojen jäljiltä (rautavihtrilli pyrki liian innokkkaasti sisään) ja vuorilaudat paikalleen. Kattolistat paikalleen. Siinä agenda toukokuun loppuun. Hiukan vielä ulkotöitäkin - ei paljoa.


Vuorilautoja kuivumassa.

Lattialistojen sutimisella ei ole kiire. Varmaan kesäkuussa on niiden vuoro. Kesä-heinäkuussa sitten pönttöuunin asennus ja sen jälkeen lattiat (laatta+laminaatti). Kiintokalusteet, parven rappuset ja kaiteet loppusyksyllä. Tällä hetkellä aikataulu näyttää tuolta. Joskus ollut muitakin aikatauluja mutta ne aikataulut, kuten budjetitkin, on saanu heittää tuuleen - tuulen vietäväksi. Ummikko.

Saunottiin perjantaina rouvan kanssa. Kolme tuntia. Kolmesataa kiloa kiuaskiviä puski kosteaa löylyä. Sopivaa. Hämärä hiipi. Nautiskeltiin valoitta kiuastulen loimusta. Taas. Taas kerran.

Lauantaina herättiin auringonpaisteeseen. Aamupala. Järvelle. Jäälle. Tässä yhteydessä hauska tarina. Pari vuotta sitten hävitin aurinkolasit. Mielestäni ne jäivät kerran tontille kun merkattiin maastoon puita joita pitäisi kaataa rakentamisen tieltä. 

Uskoin kaivinkoneurakoitsijan kauhoneen mättäälle unohtuneet lasit kunttakuormaan ja kuorman mukana maailmalle - tai viimeistään louhintaurakoitsijan räjäyttäneen ne atomeiksi tai taivaalle kiintotähdiksi. 

Eipä näin ollutkaan. Lasit löytyivät ihan äskettäin kotoa keittiön kaapista. Siellä olivat parisen vuotta olleet ja odotelleet käyttäjäänsä. Uskollisesti. 


Minä ja kadonneet lasit.

Rouva kertoo sosiaaliselle medialle missä mennään.

Laitoin "uudet" aurinkolasit päähän ja taivallettiin auringonpaisteessa. Järven jäällä. Koskemattomassa hangessa. Timantit tuikkivat jäällä. Hanki kantoi. Hanki kantoi rouvaa - ei minua. Teimme jälkiä kohti länttä. Käännyttiin takaisin kohti Asikkakiveä. Taivaalla oli kiireistä. San Franciscosta Dubaihin ja heti perään Los Angelesista Dubaihin. Menkää te Dubaihin me mennään Asikkakivelle. Kiivettiin päälle. Tauko.


Hanki kantaa rouvaa - ei minua.

"Ei väsy sani sainaamaan"

Hanhiniemi - Asikkakivi
Los Angeles - Dubai

Muumipappa Asikkakivellä.

Tauko.

Asikkakiveltä kohti Hannonsaarea. Hannonsaaren ympäri ja taas tauko. Repusta taas pienet kuksat. Kuksasta taas pienet juomat. Taas. Aurinko lämmitti poskia. Kuksakin lämmitti. Sisältä. Hannonsaaresta kohti Hanhiniemeä. Kohti nuotiota. It's rantakala o'clock.

Talvinuotio. Poltetaan risuja. Parisen vuotta sitten niemestä vanhimman pojan kanssa raivattuja risuja. Tuli nuolee pataa. Pata lämmittää keitosta. Lounaaksi rannassa rantakalaa. Vettä, voita, sipulia, muikkuja, ruohosipulia ja suolaa. Ei muuta. Paitsi Muhosen luomuruisleipää ja voita. Ei ole Thorellista. Miten voi olla näin hyvää. Kolmas kerta kun tehdään rantakalaa ja tämä osuu täysin kohdalleen. Koskaan, missään, milloinkaan en ole syönyt mitään näin hyvää. En. En varmasti.


Voita.

Sipulia.

Vettä ja suolaa.

Riesling meets muikut.

Pöytä on katettu.

Muhosen luomuruisleipää, voita ja rantakalaa.

Lisätään nuotioon kierroksia. Kaivetaan pannu esiin. Isommat kuksat. Kiehautetaan nokipannukahvit. Porot heitetään arviosta. Osuu kohdalleen. Isovanhemmilta opitun mallin mukaan kahvi pitää vielä "säikäyttää" että porot painuu pohjalle. Säikäytetään. Porot painuu pohjalle. Yhtään poroa ei tule kuksaan. Ei huono. Huomaamatta sekaan lorahtaa mynthonia. Vain loraus. Vain lääkkeeksi. 

Lopuksi huuhdellaan (minä huuhtelen) kuksat vielä Jallulla. Ihan ei huuhtelu tuota täysin oikeaa lopputulosta. Huuhteluaineena on Kaskea - ei Sheriffiä. Tiedätte mitä tarkoitan. Kuksat on kuitenkin huuhdeltu ja huolellisesti käsitelty seuraavaa käyttökertaa odottamaan.

Täydelliset nuotiohanskat.

Kahvia.

Kahvia, maustetta ja kuksan huuhteluainetta.

Saunamaatuska lämmittää saunaa ja minä rapistelen näppäimistöä. Täysikuu voittaa taistelun aurinkoa vastaan. Selailen vanhoja kirjoituksiani. Vanhoista kirjoituksista selviää muutamia asioita. Selviää oma yltiöoptimistisuus kuluihin (=budjettipaini) ja aikatauluihin. Ummikko. 

Selviää myös kuinka tietämätön sitä oli (on edelleenkin) rakentamisesta. Ummikko. Yltiöoptimismi kuitenkin ohitti tietämättömyyden ja sen ansiosta optimisti-ummikko lähti tähän projektiin. Nyt kuvailisin itseäni realisti-ummikoksi.

Oli myös mukava muistella ensimmäisen kirjoituksen siivittämänä niitä aikoja jolloin etsittiin tonttia ja kuinka päädyttiin rakentamaan itselle entuudestaan tuntemattoman Kyyveden rannalle. Sittemmin Kyyvesi on kyllä pistänyt parastaan ja olemme saaneet nauttia luonnon monimuotoisuudesta. 

Kesäyöt niemenkärjessä. Aurinko - nousut ja laskut. Valot ja varjot. Rantasipin lennot järven pintaa hipoen. Kuikan kuulutukset tyynessä kesäillassa. Koskelo esittelemässä poikasiaan. Väsymätön käki. Teerenpelit keväisellä järvellä. Talviset kävelyretket jäällä. Talviaurinko. Pakkaslumen narina jalkojen alla. Ukkosen jyrähtelyt lähimaastossa.  

Jokaisella vuodenajalla on omat tarinansa. Niitä on ollut antoisaa seurata. Olla osa tarinaa. Olla Hanhiniemessä.

Vaikka valmista ei vielä ole, niin kaikki se stressi rakennuttamisesta maksaa juuri nyt palkkaa. Henkilökohtaisessa taseessa oma pääoma nousee.

Ei Raskempi päivä kun Kyyvesi pistää parastaan. Hanhiniemessä.

= = = = =