lauantai 1. heinäkuuta 2017

Rytökyhäelmät historiaan

Vielä on tontilla hirsitoimituksesta jääneitä puita - ylimääräisenä. Roskalavoja pinossa saunan takana. Hiukan inventoin että mitä kaikkea löytyy. Pikaisella silmäyksellä kaikkea saattaisi ollakin riittävästi. 

Aloitan tekemään harkkoperustuksia jäteastioille tulevaa katosta varten. Pientä kaivamista ja säätöä. Hyttysiä huitoessa saan harkot ja vatupassin viimein tottelemaan ja voin alkaa säätämään puutavaran kanssa.

Yritän tehdä jäteastioiden katoksesta niin pitkälle kuin mahdollista samanlaisen kuin puukatoskin on. Hiukan on materiaalit erilaisia joten täysin samaa näköä katoksissa ei kyllä ole, sukulaisiksi kyllä tunnistaa. 

Molemmat katokset nyt kattohuopia vaille valmiina. Kattolaudat revin irti kuormalavoista. Materiaalin suhteen jonkin verran haastetta kun osa oli melkoisen kieroa. 

Nyt on käytännössä käytetty kaikki ylimääräinen puumateriaali tontilla. Ne mistä ei ollut rakentamiseen on siivottu omaan pinoonsa odottamaan talvea ja talvinuotioita (rantakalaa, loimulohta, nokipannukahvia). Puukatoksen saunapuilla mentäneen pitkälle syksyyn jopa talveenkin. Kun vähän vajenee, niin pitänee sitten halkoa loput koivupöllit.

Mittailua. Virheitä. Säätämistä.

Puutavaran kimppuun.

Hahmottuu.

Kattohuopaa vaille valmista.

Rikki. Särki. Poikki.

Työmies ja aurinko menee maate.

Hyvällä fiiliksellä olen siitä että erinäiset rojukasat on saatu historiaan. Hävitettyä omiin kasoihinsa ja jatkohävitykset sitten nuotiossa tai kiukaassa. Tyytyväinen myös siihen että erinäiset rytökyhäelmät, tavaroiden säilytyspaikat, ovat myös historiaa. Väliaikaisuus ei ole mun juttu vaikka siedänkin sitä nykyisin paljon paremmin. Monella asialla/tavaralla on nyt paikka. 

Ensi kerta Hanhiniemessä. En tee mitään. En yhtään mitään. Ainakaan paljoa.

Hiukan mietin pienen laavun tekemistä. Siihen olisi kyllä runkomateriaalit tontilla. Laudat on kyllä tuhottu aika tarkoin.

= = = = =

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti