Itsekkyyttä on opeteltava. Sopiva itsekkyys on hyväksi. Mukavahan noiden lapsien harrastuksia on seurailla - olkoonkin että harrastus-/kuskauskalenteriin kertyy noin 15-18 tapahtumaa per viikko. Homma menee niin että lapset valitsevat harrastuksensa (lähes vapaasti) ja me tuetaan. Ei nähdä lapsiamme ammattilaisina eikä lapsen yksi yksittäinen ottelu ole Stanley Cup -hurmokseen verrattava tapahtuma. Näemme lapset iloisina harrastajina jotka keräävät urheilemisesta henkistä ja fyysistä pääomaa matkalla aikuisuuteen.
Luonnollisesti ohjaamme lapsia harrastamaan oikeat määrät - siksi noista 15-18 tapahtumasta tehdään aina karsintaa ettei elämä ole (heilläkään) pelkkää harrastamista, harrastamiseen menemistä tai harrastuksista tuloa. Kieltämättä, kuitenkin, melkoista sumplimista kuskausjärjestelyt tuovat ja pahimmat kuskauspäivät arkisin ovat kestoltaan viisi-kuusi tuntia. Jokainen viikko eletään yhden paperin varassa - lasten harrastuskalenteri.
Lisätään keittoon vielä rouvan työtunnit joita kertyy vähintään 50 per viikko. Päälle sitten työt joita ei tehdä työpaikalla (=oltava koko ajan tavoitettavissa yms.). Lisäksi hänellä vielä tutkinnon suorittaminen työn ohessa. Omasta kodista (=omaisuudesta yleensä) pitäisi ehtiä pitää huolta. Pitäisi ehtiä ajattelemaan Hahniniemen rakennusprojektia ja sen materiaalivalintoja. Rentoutuminen ja oma aika on minimaalista.
Tällä pohjustuksella luon lähtökohdat sille rentoutumisen tunteelle jota tämä viikonloppu toi tullessaan. Eräänlainen moottorin käynnistys käynnistyskaapeleilla. Väsymyksestä sulkeutumassa olevien silmien avaaminen.
Perjantaina oli nuorimman tyttären kaverisynttärit. Talo täynnä tyttöenergiaa ja pari rohkeaa poikaakin. Mukava seurata fiksujen tyttöjen iloisuutta. Kiva huomata kuinka halasivat toisiaan lähdön hetkellä. Välittämistä. Minä ja rouva lähdimme siitä ajelemaan sitten kohti Mikkeliä heti juhlien jälkeen. Itsekkäästi lähdimme. Seuraavana aamuna olisi ollut nuorimman pojan lätkämatsit Vuosaaressa, mutta ne kuskaukset jäivät taas vanhimman tyttären harteille.
Hotellissa Mikkelissä klo 22:30 ja vielä pikaisesti illallinen (pastaa/salaattia). Huoneeseen. Pää tyynyyn. Unet. Kello soi. Aamiainen. 7:00.
Venkslattiin auto ahtaan parkkihallin ahtaasta ruudusta pois ja ulos pakkaseen. Pakkasta. Lämpötila -28. K-rauta. Lumikolat. Maalaustarvikkeita. Ohjelmassa lumitöitä. Ehkä vähän saunatupaakin voisi värittää. Vielä K-supermarket Rokkalasta eväitä tontille.
Puiden oksilla lunta. Valkoinen maisema. Koskematon hanki. Mökkimatka tunnelmaa täynnä. Mökkitie on aurattu. Lunta on tullut aika tavalla. Parkkipaikka on aurattu. Napakka pakkanen. Aletaan hommiin. Kolataan kulkuväylä parkkipaikalta saunalle. Miten voikaan tuntua inhoamani lumityöt näin mukavalta? Ehkä siksi että nämä työt voi tehdä ilman aikataulua. Rouvan kanssa kahdestaan. Yhdessä. Ei itkien - vaan nauttien.
 |
| Talviklassikko Areena. |
Laajennetaan lumityöt järven jäälle. Voisihan sitä jo siirtyä maalaushommiin, mutta tehdään mitä huvittaa. Ei pakkoa mihinkään. Tehdään järvelle pieni höntsäkenttä. Pääsisiköhän jo tänä talvena pelaamaan talviklassikon järven jäälle? Kylmä ei ole. Sopivan lämmin oikeastaan. Kenttämestari antaa kentälle hyväksynnän. Valmista tuli.
Aurinko ja koskematon hanki houkuttelee pidemmälle järven jäälle. Talven valoa. Ei vieläkään mennä värittämään saunatupaa. Kapinalliset. Lähdetään kiertelemään lähiseutua jäällä lumessa rämpien. Kauempana näkyy hahmo. Kävellen. Menossa pilkille kenties. Kuunnellaan hiljaisuutta. Koskematon lumi ympärillä. Aurinko kimaltelee lumessa. Koskemattomassa lumessa on kulkenut ennen meitä vain jänis ja kettu - mahdollisesti nuo.
Jospa kuitenkin ottaisimme siveltimet kauniiseen käteen ja tekisimme jotakin ehkä hyödyllistäkin. Toisaalta sitä olemme jo tehneetkin. Ladanneet akkuja. Hyödyllistä sekin. Menemme edistämään rakennusprojektia. Pääsimme eteenpäin yhden vaivaisen seinän verran. Mutta kuitenkin. Rouva kiipesi parvelle ja minä tikkaille parven vierelle. Hirsi kerrallaan sai sävyä pintaan Supi Saunavahasta. Olisimme toki voineet tehdä valmiiksi koko saunatuvan mutta ajatukset olivat jo toisaalla. Illalla kotona saunaan ja takapihan taakse Puolen Hehtaarin Metsään nuotiolle naapureiden kanssa.
 |
| Iltanuotiolla. |
Paluumatkalla vielä fiilisteltiin kuinka saimmekin pitkästä aikaa vietettyä kahdestaan laatuaikaa. Matka kesti noin 21 tuntia, mutta saatiin olla kahdestaan. Ehkä paras 21 tuntia ikinä. Lumitöitä. Kävelyä jäällä. Mökkiaskareita. Yhdessä.
Ajaessa myös mietittiin pienen saunatuvan sisustamista (taas). Neliöitä ei ole paljoa mutta tarpeita on muutamia:
- pieni vuodesohva majoituskapasiteetiksi
- kaksi tuolia ikkunan eteen maiseman ihailua varten
- taso jossa voi pitää sihijuomalasit
- jotakin säilytystilaa
Tässä olisi varmasti jollekin sisustussuunnittelijalle oiva kohde. Pitäisi luoda moderni, mökkikodikas, lämminhenkinen ja maalaisromanttinen sisustus. Varmasti sopiva haaste johon tarttua. Ei varmasti helppo, sopiva.
= = =
Elämä on parasta juuri nyt. Olkoonkin että illalla rouva menee töihin ja minä kohta kuskaamaan lasta salibandymatseihin. Ehkä juuri siksi. Taas jaksaa nauttia arjesta.
= = =
= = = = =
P.S:
Hauska yhteensattuma. Vuosi sitten tammikuussa kirjoitin myös akkujen lataamisesta. Silloin oltiin Rantasalmella Järvisydämessä - nyt omalla tontilla. Suosittelen tutustumaan muuten tuohon Järvisydämeen. On mahtava paikka.
= = = = =
